Matkalla Müncheniin, viikko 3

Kolmas Münchenin maratoniin valmistava treeni on siis paketissa. Aika identtiseltä näytti sekin edellisten treeniviikkojeni kanssa. Oikeastaan kolmannen treeniviikon jälkeen tuntui siltä, että treeniohjelma kaipaa jotain muutoksia. Katsotaas, miltä tää kolmas viikko siis näytti:

Maanantai:
PK 15 km, 81 min, KS 156, MS 168, 5:24 min/km, 11,11 km/h

Tiistai:
Lepo

Keskiviikko:
Tasavauhtinen VK 40 min + alku- ja loppulämmöt, yht. 60 min, 11,68 km, VK-osuus 8,12 km, KS 168, MS 176, 4:56 min/km, 12,18 km/h
Venyttely 1 h

Torstai:
PK 10 km, 54:33 min, KS 151, MS 169, 5:27 min/km, 11 km/h
10 x 70 m mäkijuoksu, n. 20 min

Perjantai:
Lepo

Lauantai:
Pitkä PK 24 km, 129 min, KS 158, MS 170, 5:23 min/km, 11,16 km/h

Sunnuntai:
PK 45 min, 8,27 km, KS 152, MS 169, 5:27 min/km, 11 km/h
Kehonpainotreeni 40 min

Kilometrejä yhteensä n. 70

Maanantaina juoksin vähän tavanomaista pidemmän pk-lenkin. Tavoitteenani on ollut pidentää peruskestävyyslenkkejä vähintään kerran viikossa yli tunnin mittaiseksi. Yllättävän hyvältä tuo 15 kilometriä tuntuikin, kuitenkin vain pari päivää pitkikseni jälkeen ja ilman yhtäkään lepopäivää siinä välissä. Maanantaina tuntui, että syksy taitaa olla tuloillaan. Sen verran ehtivät sääolosuhteet tuossa reilun tunnin aikana muuttua. Oli aurinkoa, sadetta ja ukkosta - yhdessä vaiheessa kaikkia samaan aikaan.

Tiistaina pidin kunnon lepopäivän. Olikin tullut treenattua monta päivää putkeen ilman lepoa. Keskiviikkona vuorossa oli jälleen sitä ei ihan lemppariani: tasavauhtista vauhtikestävyyttä. Pidensin taas vk-lenkin matkaa viidellä minuutilla, siispä 10 minuutin hölkän jälkeen tavoitteena oli juosta 40 minuuttia vk-vauhtia. Jostain syystä jo puolen tunnin vk-lenkeillä tuo 12 km/h (5 min/km) tuntuu jo melkoisen kovalta vauhdilta, vaikka oon pystynyt pitämään kovempaakin tahtia yllä puolimaratonin verran. Kai se kisatilanne vaan tekee niin paljon - tai sitten kuntoni on romahtanut. Ilman sitä ikävää vauhtikestävyystreeniä vauhti ei kuitenkaan koskaan pääse nousemaan eikä tuo 12 km/h tunnu ikinä mukavalta. Haaveena olisi, että se epämukavuusalueen raja vielä jonain päivänä nousisi yli tuon vauhdin. Matkaa sinne on vielä, mutta kyllä tää tästä. Tällä kertaa muuten maltoin juosta pysähtymättä koko matkan (jos paria pientä liikennevalostoppia ei lasketa), eikä vauhtikaan päässyt ihan hirveästi laskemaan. Täytyy jatkaa samaan malliin eikä liikaa vertailla edellisiin vauhteihin.

Torstaina jalat olivat vk-lenkin jäljiltä vähän kipeät, mutta 10 kilometrin lenkki sujui kuitenkin ihan hyvin. Perään juoksin vielä vähän mäkijuoksua - 10 kertaa n. 70 metrin pituisen mäen, palauttelut hiljaa kävellen alas. Perjantaina pidin taas lepopäivän. Tuntuu, että vauhtikestävyystreenin jälkeen jalat eivät vaan pääse palautumaan ennen kunnollista lepopäivää. Jopa kevyt lenkki tuntuu vähän vaikealta vk-treenin jälkeen.

Lauantaina oli viikon pitkän lenkin vuoro. Jotenkin jalat olivat edelleen tosi jumissa. Yksi lepopäivä parin melko kovan treenipäivän jälkeen ei ilmeisesti ollut tarpeeksi. Tavoitteena oli juosta yli kaksi tuntia, mutta luovuttaminen 1,5 tunnin jälkeen oli lähellä. Etenkin, kun yhtäkkiä taivas repesi ja pieni tihku vaihtui kaatosateeseen. Pidinkin pienen tauon puun varjossa sateelta suojassa, mutta eihän se sade siitä mihinkään tauonnut tai lakannut. Tähän mennessä olin juossut aika katkonaisesti ja pitänyt paljon venyttelytaukoja. Ajattelin lenkin olevan jo vähän "pilalla" ja halusin kotiin. Valitettavasti olin vasta Hietsussa ja matkaa kotiin oli siis vielä n. 7 km. Hetken jo mietin bussiin tai metroon hyppäämistä, mutta ryhdistäydyin ja juoksin loppumatkan reippaasti kotiin kaatosateessa - ilman pysähdyksiä. En katsonut kertaakaan kelloa ja menin juuri sellaista vauhtia, joka tuntui hyvältä. Yllättäen vauhti pysyikin suunnilleen siinä 11 km/h lenkin loppuun asti. Ehkä vauhdin ylläpito onkin helpompaa, kun ei liikaa kiinnitä huomiota siihen ja haluaa vain nopeasti kotiin :D Vaikea lenkki siis oli, mutta selvisin loppuun asti hammasta purren. Voimaa sain kivasti Tough Viking -kilpailijoista, joita juoksi runsaasti vastaani n. 4-5 kilometrin ajan - lenkkini kun kiersi yhdessä vaiheessa Töölönlahden. Porukalla näytti olevan kyllä mahtava fiilis ja hyvä asenne, vaikka vettä tuli kuin saavista kaataen. Todellisia viikinkejä - ensi kerralla voisi itsekin olla mukana :)



Sunnuntaina kävin palauttelevalla 45 minuutin lenkillä, joka kulkikin yllättävän mukavaa vauhtia. Perään tein 40 minuutin lihaskuntotreenin, jossa tein kolme sarjaa erilaisia kehonpainoharjoituksia kolmen minuutin sarjapalautuksilla. Tulikin yllättävän rankka treeni, jonka jäljiltä oli lihakset kipeät vielä pitkään. Ainakin ennen maratonia treenaaminen keskittyy lähinnä juoksuun, joten oli kiva tehdä vaihteeksi tällaista vähän erilaistakin treeniä.

Takana kolme viikkoa aika samanlaista treeniä. Tuntuu, että juoksutuntuma menee vaan huonompaan suuntaan viikko viikolta. Kehitystä ei ainakaan ole havaittavissa. Ehkä on aika tehdä vähän muutoksia treeniviikkoon...

Instagramin iloja

Blogiani Instagramissa seuraavat ovat varmastikin jo huomanneet innostukseni sen käyttöä kohtaan :D Minulla on ollut henkilökohtainen IG-tili jo pari vuotta, mutta tein blogilleni oman tilin vasta kesällä. Nyt tulinkin tänne hehkuttamaan, kuinka huikea keksintö koko Instagram on!

En ollut sen aktiivikäyttäjä ennen blogi-tilin avaamista. Julkaisin n. kerran viikossa jotain elämästäni ja seurasin sen kautta lähinnä tuttujeni kuulumisia. Olen maininnut blogini IG-tilistä vain muutamalle kaverilleni - sellaisille, joiden tiedän olevan kiinnostuneita urheilusta ja asioista, joista postaan kuvia Instagramissani. En halua, että sellaisten ystävieni, joita ei juoksemiseni tai urheilu ylipäätään pätkääkään kiinnosta, uutisvirtaan pompahtaa päivittäin kuvia treeneistäni. Haluan, että blogini tiliä seuraavat vain ne, joita juoksuharrastukseni kiinnostaa.

Instagramin varsinainen idea selvisi minulle vastikään: hashtageja käyttämällä löytää samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. En ole enää pitkään aikaan kärsinyt motivaatio-ongelmista. Kun ei tee mieli lähteä lenkille, haen Instagramista kuvia hashtagilla "juoksu", "runningmotivation", "kpk247", "runningquotes" tms - näitä riittää! Ja tuloksena saan valtavan liudan motivoivia kuvia, jotka saavat juoksujalan vipattamaan ja mielen kaipaamaan lenkkipolulle. On inspiroivaa katsoa kuvia siitä, kuinka muut käyttäjät ovat onnistuneet kisoissa tai ylittäneet itsensä muuten. Juoksumaisemien katselu houkuttelee ulos. Motivoivia mottojakin löytyy runsaasti. Instagramista löytyy vinkkejä niin juoksuun kuin myös terveelliseen ruokavalioon ja elämään muutenkin.

Itse tykkään julkaista Instagramissa kuvia kaikkeen juoksuun liittyvästä laidasta laitaan. Niistä pienistä arkeni yksityiskohdista, joista en tule välttämättä kirjoittaneeksi blogiin lainkaan. Instagramin hienous on juurikin siinä, että kuulumiset saa kerrottua koko maailmalle (tai vain omille seuraajille) helposti ja vaivattomasti "instantly" - välittömästi. Fiilikset tulee jaettua heti, ei tarvitse odottaa hetkeä, jolloin varsinaiseen blogitekstin kirjoittamiseen olisi aikaa.

Instagram on kuin blogimaailma minikoossa. Sen etuna on, että ihmisten juoksukokemuksiin pääsee tutustumaan vilkaisemalla. Se toimii, kun ei ole aikaa eikä halua lukea pitkiä kirjoituksia. Toki tykkään näitäkin lukea, mutta Instagramissa näen blogitekstit ikään kuin tiivistettynä muutamassa sekunnissa. Joidenkin kuvien taustalta pääsee lukemaan varsinaisen blogitekstin, jos niiden julkaisija kirjoittaa blogia. Instagramissa mahtavaa on myös se, että pääsee seuraamaan ihmisten juoksuharrastusta ympäri maailman! Erityisen hienoa on nähdä niitä upeita maisemia, joissa ihmiset maailman eri kolkissa juoksentelevat.

Olen saanut Instagramista paljon iloa. Välillä ihan unohdun selailemaan erilaisia hashtageja jopa turhankin pitkäksi aikaa - kerran jopa unohdin hypätä pois bussista omalla pysäkilläni, kun olin niin juoksumaailman lumoissa. Parasta kuitenkin on se, että olen löytänyt Instagramin kautta monia uusia mielenkiintoisia blogeja, jotka olen lisännyt blogiluettelooni. Juoksuverkosto sen kuin laajenee. Juoksuyhteisön tuki sosiaalisessa mediassa on kyllä ihan huikea. Ei haittaa, vaikkei olisi niitä omia juoksevia kavereita. Juoksun ilon pystyy jakamaan tätäkin kautta :)

Matkalla Müncheniin, viikko 2

Jes jes, viikonloppu on vihdoin täällä! Siispä ehdin lopultakin päivittämään blogiakin :) Muutaman viikon sijaisuuteni loppui tänään, aika lensi kuin siivillä! Ensi viikolla alkavat taas opiskelut, eli kiireet eivät suinkaan lopu tähän...

Nyt mulla on kuitenkin vihdoinkin aikaa kirjoittaa viime viikon treeneistäni. Viime viikko oli siis toinen viikko varsinaista maratontreeniäni. Tässä viikkoni pähkinänkuoressa:

Maanantai:
Lepo
Kävely 2 h

Tiistai:
PK 70 min, 13,14 km, KS 163, MS 172, 5:20 min/km, 11,26 km/h

Keskiviikko:
Tasavauhtinen VK 35 min + alku- ja loppulämmöt, yht. 55 min, 10,65 km, VK-osuus 7,14 km, KS 168, MS 174, 4:54 min/km, 12,24 km/h
Kävely 1 h

Torstai:
PK 60 min, 10,61 km, KS 148, MS 160, 5:39 min/km, 10,61 km/h
10 x 50 m ylämäkijuoksu, n. 15 min
Vatsatreeni 20 min

Perjantai:
Lepo

Lauantai:
Pitkä PK 25 km, 134 min, KS 157, MS 168, 5:22 min/km, 11,19 km/h

Sunnuntai:
PK 45 min, 8,38 km, KS 157, MS 172, 5:22 min/km, 11,17 km/h
Kävely metsässä, 1,5 h
Vatsatreeni 20 min

Juoksua yhteensä n. 68 km

Toka treeniviikko oli aika samanlainen kuin ensimmäinenkin. Maanantaina lepäsin viikonlopun treenien jälkeen. Tiistaina tarkoituksena oli juosta vähän tavallista pidempi peruskestävyyslenkki. Tavanomaisesti pk-lenkkini ovat 45-60 minuutin pituisia, joten tähtäsin yli tunnin lenkkiin. Maanantain lepopäivästä huolimatta jalkani tuntuivat aika väsyneiltä ja raskailta eikä juoksu tahtonut kulkea. Sain kuitenkin tahdonvoimalla juostua 70 minuuttia ihan mukavaa vauhtiakin. Ikävä juoksutuntuma kuitenkin näkyi sykkeissä. Epäilen syyksi kehnoon juoksuun huonon lepäämisen. En ollut oikein nukkunut kunnolla moneen yöhön ja työkiireet lisäsivät stressiä. Ei yksi lepopäiväkään auta, jos ei ole saanut nukuttua. Uni on kuitenkin elintärkeää urheilussa. Aiheesta kirjoittelinkin enemmän jo viime viikolla.

Keskiviikkona juoksu sujui jo huomattavasti kivemmin. Vuorossa oli tasavauhtinen vk-lenkki, jota pidensin viime viikosta viidellä minuutilla. Ei se vauhtikestävyys vieläkään oikein maistunut ja taas piti loppuvaiheessa pysähtyä pariin otteeseen. Päätin, että jatkossa keskityn juoksemaan vauhtikestävyyden ilman taukoja, vaikka vauhti sitten vähän tippuisikin.

Torstaina juoksin tunnin pk-lenkin. Tuntui kyllä keskiviikon treeni vähän jaloissa. Silti juoksin vielä lenkin päätteeksi 10 mäkispurttia n. 50 metrin pituista jyrkkää mäkeä. Tiesin pitäväni perjantain lepoa, joten uskalsin vetää spurtit vähän kipeilläkin jaloilla.

Lauantaina oli viikon pitkän lenkin vuoro. Juoksin ihanan aurinkoisen Helsingin rantoja pitkin - olipa mahtava aloitus päivälle. 25 kilometriä taittui suunnilleen samaa vauhtia kuin edelliselläkin viikolla.

Sunnuntaina olin käymässä Salossa ja lähdin juoksemaan alle tunnin pituista palauttelulenkkiä kotikulmillani. Jalat olivat kuitenkin yllättävän hyvässä kunnossa, ja 45 minuutin suht reippaan lenkin jälkeen olo oli vielä aika pirteä ja jalat olisivat voineet kulkea vielä pidempäänkin. Lenkin päätteeksi kipusin vielä ihanalle Ilmusmäelle ja käppäilin metsässä Veeran kanssa reippaan tunnin.

Toka treeniviikko sujui kivasti. Huomaan, kuinka treeniviikkoni alkavat noudattaa suunnilleen samaa kaavaa. Mikäs siinä, kun se tuntuu toimivan! Jatkossa yritän ehkä hieman pidentää pk-lenkkejäni ja lisätä jonkun pienemmän vk- tai mk-treenin treeniohjelmaani, jos kroppani vain sen sallii. Venyttelyyn olisi myös löydettävä aikaa... Kiireistä kuitenkin tulee olemaan, joten saa nähdä, kuinka treenaaminen sujuu!

Viimeisistä valoisista illoista nautiskelua Linnanmäellä. Pimeä tulee jo niin nopeasti, hyvästi kesä!!

Seuraavalle maratonille ilmottu!

Vihdoin ja viimein sain ilmoittauduttua seuraavalle maratonilleni. Olenkin jo maininnut, että hinku maralle olisi taas kova, ja pientä matkakuumettakin on jo havaittavissa. Siispä halusin ehdottomasti kisaamaan johonkin ulkomaille. Muita kriteerejä oli tietysti sopiva viikonloppu ilman muita esteitä, uusi kaupunki, opiskelijabudjetin lennot ja muut matkakulut sekä yleiset kisajärjestelyt, kuten kisareitti (en halunnut juosta samaa reittiä tuplana, kuten useissa tapahtumissa juostaan). Mynextrun-sivustoa aikani selattua päädyin valitsemaan....

Kuva täältä

Münchenin maratonin!!! En ole koskaan käynyt Münchenissä, mutta se on sopivan matkan ja halpojen lentojen päässä. Suurkaupungissa riittää tehtävää ja nähtävää koko viikonlopuksi, ja Saksan hintatasokin osuu sopivasti opiskelijabudjettiin. Saksassa on lokakuussa lämpimämpää kuin Suomessa, todennäköisesti aika hyvä juoksusää. Kisa vaikutti tapahtumana kivalta ja kisareitti vaihtelevalta. Ainut miinus oli se varsinainen osallistumismaksu. Perusmaksu oli 85 €, mutta sen lisäksi piti maksaa aikachipin lainaamisesta 6 € (omaa kun mulla ei ole) ja kisapaidasta jopa 35 € - yleensä se kuuluu hintaan! Se raha, mikä lennoissa ja ruuassa säästetään, menikin siis mukavasti varsinaiseen osallistumiseen. Aika mälsää, mutta päätin nyt kerrankin panostaa. Ei näitä maratoneja kuitenkaan ihan joka päivä tule juostua. Odotukset tapahtumaa kohtaan ovat kyllä tuon hinnan takia aika korkealla!

Maraton juostaan siis sunnuntaina 11.10. Matkaan lähden siskojeni kanssa, todennäköisesti torstaina tai perjantaina. Enää vajaat kuusi viikkoa starttiin, jaiks! Tuntuu, etten ole ihan hirveästi ehtinyt vielä valmistautumaan kisaan. Yleensä olen tähdännyt katseen tulevaan maratoniin jo kymmenisen viikkoa ennen kisaa. Nyt pitää vaan luottaa omaan peruskuntoon - ihmeitä ei saa näin lyhyessä ajassa aikaan. Ilmoittautumisen yhteydessä kyseltiin myös tavoiteaikaa. Saatoin hieman yliarvioida kuntoni, kun syötin kenttään 3:40. Ihan noin kovassa kunnossa en ole, mutta saahan sitä tavoitteita olla. Todellisuudessa uskon yltäväni parhaimmillaan 3:45 pintaan. Saa nähdä, kuinka treenaaminenkin lähtee tästä pyörimään.

Münchenin maratoni tulee olemaan neljäs juoksemani maratoni (olettaen, että selviän maaliin saakka). Ensimmäiseni juoksin Kööpenhaminassa toukokuussa 2014, tuosta kisasta voit lukea lisää täältä. Köpiksen kisa oli mukava ja leppoisa - ensimmäinen maraton taittui aikaan 3:58 ja risat. Toinen maratonini oli Melbournessa lokakuussa 2014, (kisaraportti löytyy tämän linkin takaa) tuolloin kuntoni oli huipussaan ja juoksin ennätykseni 3:36:24. Kolmannen maratonini juoksin viime maaliskuussa Barcelonassa (lue raportti täältä) pari minuuttia Melbournea huonommin.

Vaikea sanoa, missä kunnossa olen nyt. Treenien perusteella on turha odottaa samanlaista suoritusta kuin Melbournessa tai Barcelonassa. Todellinen kuntoni selviää varmaankin vasta varsinaisena kisapäivänä. Joka tapauksessa, nyt on jotenkin helpottunut olo, kun ilmoittautuminen on nyt vihdoin tehty pitkän pähkäilyn jälkeen. Enää ei ole perääntymistä! Yritän nyt olla turhaan murehtimatta aikaa ja keskittyä ajattelemaan sitä nautintoa, minkä maratonin juoksemisesta saan. Müncheniin tutustuminen juoksuvinkkelistä kuulostaa myös aika hyvältä. Enää vajaat kuusi viikkoa ja pitäisi pystyä juoksemaan maratoni... ehkä käännänkin asian positiiviseksi ja ajattelen, että enää vajaat kuusi viikkoa ja pääsen juoksemaan maratonin :)

Starttaako joku muu Münchenissä? Onko kokemuksia tästä kisasta? Oletko itse suuntaamassa vielä kisamatkalle johonkin tänä vuonna?

Ensimmäinen viikko maratontreeniä

Joku saattoikin jo viime kirjoituksestani päätellä, että elämäni on tällä hetkellä hieman stressaavaa ja hektistä, joten bloggaaminen on jäänyt hitusen vähemmälle. Senpä takia viime viikon treeneistäkin tulee kirjoiteltua vasta nyt, pahoitteluni siitä! Toivottavasti muistan niistä vielä edes jonkin verran :)

Kuten jo viime viikolla kerroinkin, olen selaillut syksyn maratontarjontaa. Hinku maratonille on kova, mutta tiedän, että töitä on tehtävä, jotta siitä selviän. Tällä treenaamisella pystyisin luultavasti juoksemaan 42 kilometriä, mutta aika on asia erikseen. Ennätykseen tuskin pystyn, mutta hyvällä valmistautumisella saatan yltää tavoitteeseeni. Tavoitteistani ja varsinaisesta kisasta lisää myöhemmin.

Joka tapauksessa, viime viikolla aloitin "kunnon treenaamisen" - siis aloin treenata tarkoituksenmukaisesti tulevaa maratonia ajatellen. Tavoitteenani oli juosta 1-2 VK-/MK-treeniä, 1-2 n. tunnin PK-lenkkiä sekä 1 pitkä PK-lenkki. Tämän lisäksi suunnitelmissa oli treenata keskivartaloa ja mahdollisesti heittää lyhyt loikkatreeni. Katsotaas, miltä eka maratoniin tähtäävä treeniviikkoni näytti:

Maanantai:
Tasavauhtinen VK 30 min + alku- ja loppulämmöt, yht. 50 min, 9,69 km. VK-osuus 6,17 km, KS 171, MS 176, 12,34 km/h, 4:52 min/km

Tiistai:
Lepo (koko päivä rentoa kävelyä)

Keskiviikko:
Kiihtyvä PK 12 km, 63 min, KS 160, MS 176, 11,43 km/h, 5:15 min/km
Kävely, 1 h 15 min

Torstai:
PK 60 min, 11,23 km, KS 155, MS 169, 11,23 km/h, 5:21 min/km

Perjantai:
Kevyt PK 7 km, 40 min, KS 145, MS 159, 10,5 km/h, 5:42 min/km
Vatsatreeni 20 min
Porrastreeni 15 min

Lauantai:
Lepo

Sunnuntai:
Pitkä PK 135 min, 25 km, KS 161, MS 173, 11,11 km/h, 5:24 min/km
Kävely, 1 h 15 min

Juoksua yhteensä n. 65 km

Aloitin viikkoni inhokkitreenilläni, tasavauhtisella vauhtikestävyyslenkillä. Kovan vauhdin säilyttäminen pitkään tuntuu olevan itselleni vaikeaa erityisesti henkisesti. Kaverin kanssa tää treeni menisi varmaan paremmin, ja kisatilanne tekee toki ihmeitä vauhtikestävyydelle. Nyt jo puolen tunnin juokseminen n. 5 min/km tahtia tuntuu tosi vaikealta. Vuosi sitten juoksin tunnin mittaisia tasavauhtisia VK-lenkkejä suunnilleen samaa vauhtia. Kunto on siis tainnut vuoden takaisesta laskea ja kunnolla :( Ehkä siksi VK-lenkit menevät usein vähän yliyrittämiseksi. Yritän pystyä samaan kuin viime vuonna, ja kun en pysty, luovutan. Joskus esimerkiksi asetan tavoitteekseni juosta 40 minuuttia vauhtikestävyyttä, mutta puolen tunnin jälkeen päätän lopettaa leikin kesken ennen aikojaan. Tyydyn siis huonompaan suoritukseen, sillä pelkään voimieni loppuvan. Pitäisi vaan juosta lenkit loppuun asti tämänhetkisen kunnon mukaan eikä vertailla vauhtia viime vuoden tilastoihin. Tärkeintä olisi saada vedettyä treeni loppuun saakka, vaikka sitten vähän hitaampaa vauhtia! Tällä kertaa ylsin tavoitteeseeni, alle 5 min/km tahtiin, mutta harmikseni jouduin vikan 10 minuutin aikana pysähtyä muutaman kerran n. 10 sekunniksi vetämään henkeä. Niin vaikeaa oli! Tavoitteena juosta seuraavalla kerralla ilman pysähdyksiä, vaikka vauhti sitten laskisikin.

Tiistaina käytiin pyörähtämässä mm. Suomenlinnassa!

Tiistaina jalat olivat aika tukkeessa, joten lepopäivä tuli tarpeeseen. Kävelimme tosin koko päivän siskojeni kanssa ympäri Helsinkiä, kun sattui kaunis sääkin!

Keskiviikkona juoksin kiihtyvän lenkin, jonka tarkoituksena oli juosta lenkin eri osuudet eri vauhtia (idean tähän sain itse asiassa Sallan blogista :)). Ekat kolme kilometriä tavoittelin 5:45-6:00 tahtia, kilometrit 4-6 tahtia 5:30-5:45, 7-9 km tahtia 5:15-5:30 ja vikat kolme kilometriä 5:00-5:15 tahtia. Tämä oli siis alkuperäinen suunnitelma, mutta vauhti vei heti alusta mennessään (vähän turhankin kovaa!), joten nostin vähän tavoitevauhteja pitkin treeniä, ja siitä tulikin hieman suunniteltua rankempi. Kierrostahdit olivat: 5:42, 5:28, 5:36 / 5:25, 5:21, 5:22 / 5:05, 5:08, 5:06 / 4:56, 4:55, 4:50. Itselleni aika kovaa vauhtia siis mentiin jo lopussa. Tosi kiva ja vaihteleva treeni tämmöinen! Loppuun vielä kävelin palauttelukävelyt kaverini Erikan kanssa kauniissa Viikissä :)

Viikissä pääsee juoksemaan ihan maaseutumaisemissa ;)

Torstaina juoksin 60 minuuttia. Tavoittelin reipasta PK-vauhtia, mutta ehkäpä edellisestä päivästä johtuen tuo 11,23 km/h tuntui jo melko raskaalta. Lenkistä jäi kuitenkin hyvä fiilis - kiva huomata, että melko kovan treenin jälkeisenäkin päivänä pystyy näitä tunnin lenkkejä vetämään.

Perjantaina jalat olivat jo siinä kunnossa, että päätin jättää juoksun minimiin. Juoksin kuitenkin kevyen 7 kilometrin lenkin ikään kuin alkulämmöksi viikon lihaskuntotreenille: lenkin jälkeen tein 20 minuutin vatsatreenin ja 15 minuutin porrastreenin. Porrastreenissä juoksin ja loikin portaita ylös alas vähän eri tekniikoin - esim. vuoroloikin, tasajalkaa, kyykystä ponnistaen, joka toiselle portaalle jne. Loikatkin tuntuvat vähän raskaammilta portaissa kuin tasaisella, sillä kunnon ponnistus on välttämätöntä.

Lauantaina pidin vapaapäivän ja lähdin viettämään aurinkoista viikonloppua mökille. Mökillä tosin kävin soutelemassa puolisen tuntia - jo niinkin lyhyt aika sai ojentajani ja selkälihakseni kipeiksi! Sen verran heikolla tasolla on mun käsi- ja ylävartalotreeni viime aikoina ollut. Mutta olipahan päivä! Niin kaunista, lämmintä ja tyyntä. Illalla käytiin Annin kanssa pikku iltakävelyllä uskomattoman kauniissa Tammisaaressa.

Sunnuntaina oli viikon pitkän lenkin vuoro. Lämmintä oli sunnuntaiksikin luvattu, joten lähdin "jo" yhdeksältä välttääkseni kuumimmat kelit. Juoksin 25 kilometriä ja aikaa meni 2 tuntia 15 minuuttia. Lenkin jälkeen olin kyllä tosi uupunut. Loppupäivä menikin löhöillen - illalla kävin vielä reilun tunnin kevyellä kävelyllä Petran kanssa :)

Eka "kunnon" treeniviikko siis takana - sama rumba jatkuu vielä jonkin aikaa. Tuntuu oikeastaan aika hyvältä päästä taas kunnon rytmiin, mutta samalla huolestuttaa oma kunto, joka on selvästi heikompi kuin vuosi sitten - ainakin jos treeneihin on luottamista. Ihmeitä ei saa muutamassa viikossa aikaan, mutta auttaahan tämä treeniohjelman noudattaminen ainakin siihen henkiseen valmistautumiseen jollei sitten muuhun. Tärkeintä on, että uskoo pystyvänsä juoksemaan 42 kilometriä!

Ainiin, maratonillehan en ole vielä ilmoittautunut, mutta teen sen varmaankin lähipäivinä. Olen jo aika varmasti päättänyt seuraavan kisakohteeni. Kisa on lokakuun alussa, mutta lisätietoja saatte vielä odottaa :)

Unenlahjoja etsimässä

Kuva täältä

Olen kova stressaamaan asioista. Stressaan helposti silloin, kun on liikaa tekemistä. En kuitenkaan osaa olla tekemättä mitään, joten tungen kalenterini täyteen ohjelmaa. Lopputuloksena on kierre, josta en pääse eroon: kalenteriini ei mahdu lainkaan lepohetkiä, vaan aina pitää olla menossa, aivoni raksuttavat jatkuvasti ja käyn ns. ylikierroksilla.

Stressi vaikuttaa ennen kaikkea uneeni. Mulle on muutenkin suotu tosi heikot unenlahjat, herään helposti valoon ja ääneen ja herättyäni mun on tosi vaikea saada enää unta. Olen myös huono nukahtamaan. Runsas kofeiinimäärä varmasti vaikuttaa asiaan - olen kahvin ja Pepsi maxin suurkuluttaja. Myös stressi tai jännitys vaikuttaa yöuniini merkittävästi.

Kuluneen viikon aikana univaikeuteni ovat lisääntyneet. Sain kolmen viikon sijaisuuden, joka alkoi viime viikolla. Pidän tulevasta työstäni, ja oman alan hommat motivoivat paljon enemmän kuin kaupanalan kesätyöt, joita olen tehnyt jo monta vuotta. Samalla ne kuitenkin myös aiheuttavat paljon enemmän stressiä, sillä haluan tehdä asiat mahdollisimman hyvin: suunnitella tunnit huolellisesti ja onnistua opettamisessa niin hyvin kuin mahdollista. Nyt alkuun olen ehkä jännittänytkin uutta työtäni sen verran, ettei nukkumisesta ole tullut oikein mitään. Viimeisen viikon aikana olen nukkunut keskimäärin n. 7 tuntia yössä, mikä on ainakin itselleni pidemmän päälle aivan liian vähän.

Kuva täältä

Viimeiset kaksi yötä olen nukkunut ihan erityisen huonosti. Molempina unta on tullut n. 6 tuntia, ja molempia huonosti nukuttuja öitä on seurannut pitkä päivä täynnä kiireitä ilman minkäänlaisia hengähdystaukoja (tämän takia myös blogin kirjoittaminen on taas jäänyt harmillisen vähäiseksi).

Huonosti nukutut yöt vaikuttavat oleellisesti myös juoksuvireeseen. Tänään lähdin aika rankan työpäivän päätteeksi lenkille. Aavistelin pahaa jo ennen lenkkiä. Jalat tuntuivat painavan, vaikka olinkin fyysisesti lepäillyt edellisen päivän. Koko kroppa tuntui väsyneeltä ja jotenkin heikolta. 70 minuutin lenkiltä matkaa kertyi 13,14 km. 5:20 min/km vauhti sinänsä on itselleni ihan reipasta, mutta sen ylläpitäminen tuntui tosi vaikealta ja olin lenkin päätteeksi paljon väsyneempi kuin normaalisti.

Jalat eivät ole tietenkään palautuneet vielä ihan täysin sunnuntain pitkältä lenkiltä, mutta huonot yöunet vaan hidastavat palautumista. Koko kroppa tarvitsee unta. Palautuminenkin tehostuisi, kun saisi nukuttua kunnolla. Etenkin nyt, kun maraton lähestyy ja opiskelut taas alkavat, on aika laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja panostaa uneen. Kofeiiniriippuvuudesta on opettajanhuoneessa vaikea päästä eroon, mutta yritän ainakin vähentää kahvin juontia. Ruudun tuijottaminen iltaisin myös hidastaa nukahtamista. Ravintokin vaikuttaa unen laatuun - siihen pitäisi kiinnittää muutenkin huomiota. Alan varmaan suosia tässä syksyn tullen iltalenkkejä (ihan opiskelujenkin takia), mitkä osaltaan myös helpottavat nukahtamista.

Tärkeintä olisi kuitenkin oppia olla stressaamatta asioista. Tiedossa on aika paha opiskeluvuosi täynnä kursseja ja paljon lukemista, sillä aloitan äikän pitkän sivuaineen. Tunnelin päähän ilmestyi tänään kuitenkin pieni valonpilkahdus, kun sain vihdoinkin lausunnon keväällä jättämästäni kandista. Kyllä tämä tästä vielä :)

Mitä uni merkitsee sinulle? Mitkä seikat vaikuttavat uneesi? Mitkä ovat vinkkisi hyvään uneen?

Ryhtiä treenaamiseen

Kuva täältä

Koko kulunut kesä on mennyt treenien suhteen melko rauhallisesti. Ehkäpä juuri siksi juokseminen onkin tuntunut viime aikoina vähän tahmealta. Kehitystä ei ole ollut havaittavissa pitkiin aikoihin. Vuosi sitten treenasin kovemmin ja kurinalaisemmin. Myös ruokatottumukseni olivat täysin erilaiset. Söin melko terveellisesti ja noudatin aika tarkkaa ruokavaliota ja -rytmiä. Kesällä olen repsahtanut ja herkutellut oikeastaan päivittäin. Olen saanut pari lisäkiloa, jotka ainakin itse huomaan ja jotka varmaan osaltaan taas hidastavat juoksuvauhtia. Olo on vähän "lössähtänyt".

Tällä viikolla mulla kuitenkin alkaa arki. Työt alkavat jo torstaina ja koulu parin viikon päästä. Säännöllinen työ ja koulu rytmittävät elämää jotenkin ihanasti - tuovat siihen ryhtiä. On helpompi syödä säännöllisesti ja terveellisesti ja treenata tarkoituksenmukaisesti. Kesällä olen treenannut vailla päämäärää, juossut lähinnä kevyitä lenkkejä ja tehnyt kaiken aina fiiliksen mukaan. En ole puskenut itseäni mukavuusalueen ulkopuolelle tai tehnyt monipuolisia juoksutreenejä lähes lainkaan.

Arkirytmi kuitenkin muuttaa kaiken. Aika treenaamiseen tulee olemaan kortilla - siispä kaikki treenipäivät tulee käyttää fiksusti. Todennäköisesti tulen treenaamaan ajallisesti vähemmän kuin kesällä, mutta tehokkaammin. Näin ollen myös kunnollisia lepopäiviä tulee enemmän ja palautuminen on tehokkaampaa. Juoksen vähemmän tyhjiä kilometrejä, hidasta hölkkää vaan kilometrien takia. Palautteluhölkät teen lyhyinä ja kevyinä.

Siinä siis suunnitelmia syksylle. Treenaamiseni tulee muuttumaan. Treenaan 1-2 kertaa viikossa vauhti- tai maksimikestävyyttä, kerran viikossa juoksen pitkän lenkin ja 1-2 kertaa viikossa n. tunnin peruskestävyysalueella - mielellään ainakin toisen niistä reipasvauhtisena. Salillakin saatan käydä kerran viikossa.

Kuva täältä

Treenaamisen muutokselle on syynsä. Olen nyt lukenut niin paljon tarinoita Helsinki City Marathonilta, että mua puri maratonkärpänen ja kunnolla. Kaikki ne koskettavat kertomukset 42 kilometrin taisteluista ja maaliviivan ylittämisestä kaiken sen jälkeen saivat muistelemaan omia maratoneja ja sitä fiilistä, jonka niistä olen aina saanut. Aloin jo selailemaan tulevan syksyn maratontarjontaa, ja muutamia kivoja vaihtoehtoja löysinkin. Niistä kirjoittelen enemmän myöhemmin. Kivaa kuitenkin treenata, kun on jokin tavoite. Se motivoi ihan suunnattomasti. Haluan juosta maratonin ja haluan kehittyä. Vuoden takaiseen kuntoon on vielä pitkä matka enkä jaksa uskoa saavuttavani sitä tämän syksyn aikana, mutta kaikkeni teen. Motivaatio on korkealla, nyt treenataan!

Kuka muu aikoo vielä juosta maratonin syksyllä?