Matkalla Müncheniin, viikko 5

Vitsit aika tuntuu menevän taas tosi nopeeta! Viime viikko hujahti ohi ihan hetkessä ja tääkin viikko taas käynnistynyt semmoisella vauhdilla, että viime viikosta kirjoitteleminen on taas venynyt aika pitkälle. Tässä kuitenkin alkuun viidennen treeniviikkoni treenit:

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
PK 15 km, 1:20:51, KS 159, MS 172, 5:23 min/km, 11,13 km/h
Venyttely ja rullailu, 45 min

Keskiviikko:
Kevyt aamulenkki 8 km, 45 min, KS 150, MS 163, 5:38 min/km, 10,67 km/h
10 x 70 m mäkijuoksu, n. 20 min
30 min keskivartalotreeni
Kevyt juoksu hierojalle, 20 min, 3,56 km

Torstai:
Lepo (venyttelyä)

Perjantai:
Kuntosali 45 min
Vesijuoksu 30 min

Lauantai:
Kisavauhtinen pitkä PK 21,11 km, 1:50:13 KS 169, MS 177, 5:13 min/km, 11,49 km/h

Sunnuntai:
Polkujuoksua 90 min, 13,06 km, KS 144, MS 173
Vatsatreeni 15 min

Juoksua yhteensä n. 61 km

Viime viikko oli taas vaikea. Tuntuu, ettei tällä maratoniin valmistavalla jaksolla kovin helppoja viikkoja ole ollutkaan. Juoksu on ollut tosi tahmeaa viime aikoina, syitä jo viime postauksessani pohdinkin. Nyt kuitenkin viime viikkoon.

Maanantaina pidin taas lepopäivän, sillä jalat olivat viikonlopun treeneistä kipeät. Tiistaina lähdin juoksemaan vähän pidempää peruskestävyyslenkkiä tavoitteena n. 11 km/h vauhti. Oli taas haastavaa lähteä ulos kaatosateeseen taittamaan 15 kilometrin matkaa, mutta onneksi motivoin itseni lähtemään. Sateessa juokseminen on oikeastaan tosi kivaa, kun vaan pääsee yli siitä alkujuoksun kylmyydestä ja jäykästä fiiliksestä. Ilma oli ihanan happirikas ja juoksu kulki ihan kivasti. Juoksin lenkilläni joka neljännen kilometrin vähän reippaampaa VK-tahtia herätellen jalkojani (yhteensä siis kolme VK-osuutta: 4:56/4:56/4:59). Haasteena oli juoksun jatkaminen normaalia vauhtia ilman pysähdyksiä noiden reippaampien osuuksien jälkeen. Taas tuntui toi 5:00 min/km tahti yllättävän kovalta, vaikka kyseessä oli vaan yksittäiset kilometrit. Ei ole kunto kyllä kohdillaan.

Pohkeeni tuntuivat tiistai-iltana vähän kireiltä, joten päätin kiinnittää venyttelyssä niihin erityistä huomiota. Rullailun ja tennispallokäsittelyn jäljiltä pohkeet tuntuivat yhtäkkiä entistä kipeämmiltä. Matias yritti vähän hieroa niitä, ja jo kymmenen kivuliaan minuutin jälkeen pohkeet tuntuivat aina vaan kipeämmiltä. Nukkumaan mennessä niitä suorastaan särki niin, ettei meinannut uni tulla. Olin suunnitellut keskiviikoksi kevyttä tunnin aamulenkkiä ja mäkivetoja, mutta pohkeissa tuntui niin ikävältä, etten viitsinyt väkisin pusertaa 8 kilometriä pidempää lenkkiä. Mäkivedot kuitenkin tein, joskin niiden tehot jäivät melko mataliksi. Yritin pistää niihin peliin kaiken, mitä jaloista vielä löytyi. Illaksi olin varannut hierojan, jonne hölkkäilin muutaman kilometrin matkan tosi kevyttä vauhtia. Sekin oli kyllä ihan tarpeeksi tuskallista. Hierojakäynnistä kirjoittelinkin jo täällä.

Torstaina päätin pitää kunnon lepopäivän - ei olisi urheilusta tullutkaan mitään. Illalla venytellessä pohkeet tuntuivat yhä tosi kipeiltä. Siispä päätin pitää vielä perjantainkin vapaata juoksusta. Sen sijaan menin käymään Salon uimahallissa Annin kanssa. Kuntosalilla keskityin keski- ja ylävartaloon sekä käsilihaksiin - jalat jätin rauhaan. Illalla kävin vielä pienellä kärrykävelyllä parhaan ystäväni ja tämän kolmiviikkoisen pikku prinsessan kanssa :)

Lauantaiksi olin suunnitellut viikon pitkää lenkkiä. Halusin testata tavoittelemaani kisavauhtia yli 20 kilometrin matkalla. Päätin juosta puolimaratonin verran - tavoitteena siis n. 5:14 min/km tahti. Suunnittelemani reitti kulki asfalttipäällysteisiä teitä ja oli melko tasainen, kuten tuleva maratonikin tulee olemaan. Alkuun juoksu tuntui ihan hyvältä - välillä tahti vähän karkasikin - mutta puolivälissä alkoivat vaikeudet. Taas kerran ylämäet tuottivat vaikeuksia, hyydyin niissä aika totaalisesti ja sen jälkeen oli vaikea saada enää kiinni entisestä rytmistä. Mäet eivät edes olleet kovin jyrkkiä, mutta tuntuivat silti yllättävän pahalta. Sain kuitenkin pidettyä rytmin yllä loppuun asti. Semmoinen fiilis kuitenkin jäi, ettei kyllä tuollaista vauhtia pidetä yllä tällä kunnolla läpi maratonin. Sen verran on kunto nyt laskenut... Turha etsiä olosuhteista tekosyitä juoksun vaikeudelle - kunto nyt vaan on yksinkertaisesti hieman heikompi kuin vuosi sitten. Vähän pettyneenä tämän lenkin jäljiltä mietin uudelleen tavoitteitani maratonille, niistä kirjoittelen pian lisää.

Tarkoituksena oli suunnata jo lauantaina takaisin Helsinkiin, mutta upeat kelit houkuttelivat lauantai-illan viettoon mökille! Sauna ja pulahdus kylmään veteen teki kyllä erittäin hyvää. Aurinkoinen sää jatkui vielä sunnuntainakin, joten lähdin ihanalle polkulenkille kotikulmilleni. Juoksin vähän sinne sun tänne vähän silloin tällöin pysähdellen ja ihastellen metsää. Kertaakaan en vauhteja katsonut vaan nautin kevyestä hölkkäilystä. Poluilla saavutan helpoiten flow-tilan, jossa aika ja paikka tuntuvat katoavan. Niin kävi taas tälläkin kertaa. Täydellinen päätös viikolle!

Semmonen viikko tällä kertaa takana. Tällä hetkellä mennään jo ekaa palautteluviikkoa, treenitehoja siis vähennetään vähitellen maratonin lähestyessä (palautteluvaiheen treenaamisesta olen kirjoitellut aikaisemmin täällä). Jotenkin olen tällä hetkellä vähän kujalla kaikesta. Pelottaa, sillä juoksu tuntuu vaikealta ja jalat raskailta lenkki toisensa jälkeen. Pääsenkö maratonilla edes maaliin? Näistä ajatuksista kirjoittelen lisää lähipäivinä.

Sunnuntaipitkis Suomusjärvellä

Suuntasin viikonlopun viettoon kotikulmilleni ja sunnuntain vietin Suomusjärvellä, josta äitini suku on kotoisin. Meillä on Suomusjärvellä mökki, jossa vietän enemmän tai vähemmän aikaa kesäisin - myös Mummun luona tulee vierailtua suht paljon, joten Suomusjärvi on mulle kuin toinen (kolmas) koti. Suomusjärvi on pieni kylä Salossa, n. 80 kilometrin päässä Helsingistä. Olen aina tykännyt juosta Suomusjärven maaseutumaisemissa: löytyy järveä, metsää ja peltoa. Asfalttia, hiekkateitä ja polkuja. Ja luonto on niin kaunista!

Tänään päätinkin sitten juosta viikon pitkiksen Suomusjärvellä. Tavoitteena oli juosta pisin pätkä sitten maaliskuisen maratonini, jonka jälkeen en kovin pitkiä lenkkejä olekaan juossut. Aamupäivällä kävin pyörähtämässä keskustassa Suomusjärvipäivillä, joilta suuntasin lenkilleni.

Alkulämpönä Suomusjärven Sisun järkkäämä 700 metrin kaupunkisuunnistus :)

Alkuun kiersin Anerionjärven (yksi lempparireiteistäni ikinä!). Menomatkalla sujautin juomapulloni Mummun postilaatikkoon, joka toimi hyvin 12 kilometrin tankkauspisteenä ;) Sää oli vähän kolea ja pilvinen, juoksun kannalta kuitenkin aika optimaalinen. Valitsin varusteiksi tuulipuvuntakin ja kompressiotrikoot - onneksi, sillä n. 8 km juoksun jälkeen taivas repesi ja alkoi sataa oikein kunnolla. Sade jatkui tihkuttaen lenkin loppuun asti, mutta kovana aina 15 kilometrin paikkeille. Pieni tihku ei pitkiksellä tosiaan haittaa, vaan lähinnä viilensi oloa :)





Seuraavana suuntasin Kekkosentielle (kyseessä itsensä Urho Kekkosen mökkitie ;)), jota pitkin juoksin Suomusjärven kirkonkylälle. Matkalla kuitenkin pysähtelin muutamaan otteeseen venyttelemään ja popsimaan metsämansikoita, joita olivat tienvarret pullollaan!! Pidin päivän lenkkiä enemmänkin nautiskelulenkkinä kuin kunnon treeninä, joten sallin itselleni pysähtelyt ja kellon stoppaamisen aina silloin tällöin. Kekkosentie on vielä niin täynnä jyrkkiä mäkiä ja mutkia, että pienet lepotauot tekivät tosi hyvää!

Luonnon omia tankkauspisteitä!

Nappasin aina silloin tällöin rypälesokeria ja hedelmäsosetta

Heitin kirkonkylän lähettyvillä pienen lenkin ja juoksin siitä ylämäkivoittoista reittiä vanhalle ykköstielle Syvälammen tienhaaraan. Siitä juoksinkin takaisin Suomusjärven keskustaan maantietä pitkin parin kilsan alamäen siivittämänä. Keskustasta vielä pienen lenkin takaisin mökille, niin sain kasaan mukavat 3 tuntia ja 32,25 kilometriä. Tuntivauhtini oli siis 10,75 km/h (5:35 min/km), keskisykkeeni 152 ja maksimisykkeeni 170.

Suomusjärven maisemissa juoksentelu tuntui jotenkin tosi terapeuttiselta ja nautinnolliselta. Ekat 15 kilometriä hujahtivat ohi niin nopeasti, etten edes huomannut juoksevani. Joskus vaan saavuttaa ihan täydellisen juoksuflown: tänään kävi taas niin. Parin tunnin juoksemisen jälkeen jalkani kuitenkin ilmoittivat, etteivät ole tottuneet näin pitkään matkaan, ja vika tunti menikin jo vähän hammasta purren. Lenkin päätteeksi oli silti taas hymy herkässä ja mahtava fiilis, jota en kyllä saa mistään muusta, kun näistä pitkistä lenkeistä. Kolmen tunnin lenkiltä suoraan saunaan ja kylmään järviveteen. jonka jälkeen Mummun mansikoista ja jätskistä nautiskelemaan - mikäs sen parempaa! Ihan huippufiilis :)

Suomusjärveltä löytyy siis tosi kivoja lenkkireittejä ja upeita maisemia. Jos sinne satut joskus eksymään, niin suuntaa ihmeessä lenkille! Erityisesti suosittelen kiertämään ihanan Anerionjärven!

Mitkä ovat omia lempireittejäsi? Millaisissa maisemissa tykkäät juosta pitkikset?

Täydellinen pitkis

Tänään tulin Saloon viettämään pitkää viikonloppua. Päätin juosta viikon pitkiksen täällä, sillä on hyvä vaihdella pitkiksen juoksumaisemia silloin tällöin. Juoksinkin ympäri Saloa ja Halikkoa - yllättävän pitkään! Juoksinpa nimittäin pisimmän pitkikseni sitten lokakuisen maratonini!

Kotikulmilla oli taas niin kiva juoksennella!

Tavoitteena oli kolmen tunnin lenkki, mutta epäilin kovasti jalkojeni kestävyyttä. Epäilykseni osoittautuivat täysin turhiksi. Askel tuntui ensimmäisen tunnin ajan uskomattoman kevyeltä, senkin jälkeen vielä mukavalta. Viimeinen puoli tuntia tuntui jaloissa jo vähän ikävältä (etenkin kun se oli kokonaan ylämäkeen), mutta lenkin kestoksi tuli kuin tulikin se 3 tuntia ja matkaksi 31,03 km. Tuntivauhti oli siis 10,34 km/h ja tahti 5:48 min/km. Ekan tunnin ajan jalka nousi niin kevyesti, että vauhtikin olisi helposti noussut 11 km/h asti, mutta kolmen tunnin urakkaa ajatellin pidin sen aisoissa.

Hyvän lenkin tunnistaa siitä, että aika kuluu huomaamatta eikä juoksua tarvitse sen kummemmin miettiä. Sykemittarin kelloa tai matkamittaria ei tarvitse vilkuilla ja kun siihen silloin tällöin vilkaisee, yllättyy ajan vierähdettyäkin nopeammin mitä on ajatellut. Juuri näin mun lenkkini sujui tänään. Eka tunti ainakin hurahti tuossa tuokiossa :) Olin niin juoksuflowssa etten edes muistanut, mistä olin juossut tai mitä musiikkia olin kuunnellut. Kevyt fiilis näkyy myös sykkeissä: keskisykkeeni lenkiltä oli 143 ja maksimikin vain 157.

Lenkkisään ainut miinus on jälleen kerran nää jäiset tienpinnat. Kevät, tuu jo!

Yksi syy helppoon juoksuun saattaa löytyä uusista kompressiotrikoistani - niin uskomattomalta kuin se kuulostaakaan. Pidin niitä jalassa keskiviikkoillan ja torstain palauttelevalla lenkillä jalat olivat kevyet ja täysin palautuneet, vaikka vedin keskiviikkona aika kovan treenin. Ei noita 2XU:n uusia pöksyjä ihan turhaan ylistetä! Ne todella toimivat. Nytkin lihakset olivat lenkin alusta asti lämpimät ja virkeät. Juoksukoulussa sanottiin, että kompressiovaatteisiin hurahtaneet eivät halua enää palata vanhojen juoksukamojensa käyttöön, nyt ymmärrän syyn. Taikapökät! ;)

Ah niin uskomattomat kompressiotrikoot!!!

Pääsin myös testaamaan uutta juomapulloilla varustettua juoksuvyötäni, joka osoittautui tosi käteväksi. Pari pulloa täytin vedellä ja pariin tein urheilujuomasekoitusta Four Sigma Foodsin jauheesta (Punnitse ja säästä), joka ei sisällä lainkaan lisäaineita. Aattelin sen ehkä sopivan herkälle mahalleni. Yllättävän hyvin se toimikin :) Maku oli tosin melko kitkerä, mutta eipä sen niin väliä.

Lisäksi mukava juoksusää (muutaman asteen plussalla, melko tyyntä ja lopussa pientä tihkua) tehosti kivaa lenkkiäni. Näillä eväillä onnistui siis jollei ihan paras niin ainakin mahtavin pitkis pitkään aikaan! Se jääköön pisimmäkseni ennen maaliskuun koitosta.

Lenkin jälkeen maistui aikainen ystävänpäiväillallinen parhaan kaverini kanssa. Splizzerian Zalaatti oli kyllä superhyvää! Voin ylpeänä kertoa, että Suomen eka Splizzeria perustettiin nimenomaan Saloon ;) Nyt vasta kävin maistamassa ja nam, suosittelen kyllä kaikille!

Mikä tekee sinun pitkiksestäsi täydellisen? :)