Terveellinen pizzaperjantai!

Tavoistani poiketen kirjoittelen pitkästä aikaa ruokapostauksen! Ruokavalio on iso osa ainakin omaa juoksemistani. Sillä todellakin on väliä, mitä syö. Etenkin meikäläisellä, ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että mahani kipeytyy vähän kaikesta ja kipu tulee esiin erityisesti lenkillä. Toiseksi siksi, että olen suuri herkkujen ystävä. Eikä se jokapäiväinen karkinsyönti nyt oikein sovi yhteen juoksuharrastuksen kanssa. Terveellinen ruoka tukee urheilua, sillä ruuan vaikutukset tulevat esiin nimenomaan urheillessa.

Herkuista eniten mieleni tekee yleensä makeaa, mutta silloin tällöin myös suolaiset herkut houkuttelevat. Esimerkiksi pitsaa tekee mieli aina välillä. Pitsaa ei ihan yksioikoisesti voi määritellä roskaruuaksi, sillä senkin voi tehdä monella eri tapaa: kebab-pizzerian pitsa on eittämättä paljon epäterveellisempi vaihtoehto kuin kotona tehty pitsa terveellisillä täytteillä. Lopetin vehnän syönnin tammikuussa, ja sen jälkeen olen alkanut himoita pitsaa aina säännöllisin väliajoin. Ennen tätä en pitsaa hirveästi syönyt, mutta niinhän se tietty menee: kun joku kielletään, sitä alkaa himoita. Jossain vaiheessa koitin tehdä gluteenitonta pitsapohjaa gluteenittomista jauhoista, mutta siitä tuli kuiva, litteä ja kivikova.

Kesällä kuitenkin päätin testata trendiruokaa: kukkakaalipitsaa. Olin vähän skeptinen tarkastelemieni reseptien suhteen: pelkästä kukkakaalista, kananmunasta ja juustoraasteestako syntyisi terveellinen ja gluteeniton vaihtoehto "oikealle" pitsapohjalle? Testailin vähän erilaisia löytämiäni reseptejä, ensimmäinen taikina oli mielestäni liian kuiva, toinen liian kova, kolmas liian löysä jne. Kesällä tein monen monta testierää, sillä todella pidin kukkakaalipitsan ideasta ja pitsapohjan mausta: ei olisi uskonut, että se on todellakin tehty kukkakaalista.

Nyt tein tuota herkkua taas pitkästä aikaa, pimenevän perjantai-illan kunniaksi. Olen soveltanut useaa eri reseptiä monta kertaa, mutta tällä kertaa pohjasta tuli mielestäni paras. Se oli aika pehmeä, mutta samalla rapea - ei liian kova tai kuiva. Tässä noin suunnilleen resepti, jonka mukaan pitsan tein:

Tarvitset:

1 kukkakaalin
2 kananmunaa
n. 1-2 dl juustoraastetta
n. 0,5-1 dl spelttijauhoja (Birkkalan karkeat spelttijauhot)
ripaus suolaa ja pippuria

Olen huomannut, että pitsapohjan lopullinen koostumus riippuu ensinnäkin siitä, miten kukkakaalin käsittelee, ja toiseksi siitä, missä suhteessa siihen pistää juustoraastetta ja spelttijauhoja. Alkuperäiseen kukkakaalipitsan reseptiin ei spelttijauhoja lainkaan kuulunut (niihin taas kuului enemmän juustoraastetta). Itse satuin vaan kerran lisäämään spelttijauhoja taikinaan saadakseni siitä kiinteämpää, kun käytössäni oli vähän pienempi kukkakaali ja seos jäi aika löysäksi. Huomasinkin pienenkin määrän spelttijauhoja tekevän taikinasta mielestäni paljon parempaa - siksi olen lisännyt sen omaan reseptiini.

Tässä siis ohjeet taikinan tekoon:

1. Poista kukkakaalista lehdet ja kanta. Pese ja murenna se. Tarkoituksena olisi saada kukkakaalista mahdollisimman hienojakoista ns. kukkakaaliriisiä. Tehosekoitin lienee paras vempain tähän hommaan. Itseltäni löytyy vain blenderi, jossa olen silpunnut kukkakaalia pienissä erissä. Onnistuu sekin, mutta on kyllä melkoisen työlästä ja pitkäkestoista hommaa. Tällä kertaa päätin murentaa kukkakaalin käsin kattilaan - en siis ihan pienenpieneksi riisiksi, mutta sormituntumalla mahdollisimman pieniksi paloiksi. Keitin paloja vedessä reilut 20 minuuttia, kunnes kukkakaali oli melko pehmeää. Tämän jälkeen heitin palaset lävikköön ja ravistelin siitä ylimääräiset vedet mahdollisimman hyvin. Muussasin kukkakaalin haarukalla hienojakoisemmaksi (keitettyä kukkakaalia ei kannata enää heittää blenderiin tai siitä tulee kukkakaalisosetta). Tässä vaiheessa siis kaksi vaihtoehtoa: keitettynä ja muussattuna tai sitten kuivana ja tehosekoittimen kautta suoraan kulhoon. Pohjan koostumus riippuu pitkälti kukkakaalin hienojakoisuudesta: isot palat kyllä tuntuvat pohjassa, mutteivät ainakaan itseäni haittaa. Keitetyllä kukkakaalilla saa aikaan pehmeämmän pohjan, kuivasta tulee vähän kovempi ja kuivempi.






2. Lisää muut aineet. Siis kaksi kananmunaa, juustoraaste ja spelttijauhot. Jos et halua käyttää spelttijauhoja, juustoraastetta kannattaa laittaa ainakin pari desiä. Tällä kertaa huomasin, että taikina oli tosi märkää ja löysää keitettyäni kukkakaalit. Siispä laitoin vain desin juustoraastetta ja suunnilleen desin spelttijauhoja.





3. Sekoita, tarkista koostumus ja lisää jauhoja/juustoraastetta tarpeen mukaan. Mausta. Taikina ei koostumukseltaan muistuta oikeaa taikinaa, vaan on melko löysää ja kiiltävää.

4. Levitä seos pellille ja paista 200-asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia, kunnes pohja on saanut väriä. Nosta pohjaa varovasti ja kurkkaa, että se on kypsä myös kääntöpuolelta.

5. Anna pohjan jäähtyä hetki ennen kuin heität päälle haluamasi täytteet. Anna olla uunissa vielä kymmenisen minuuttia.

Pohjasta tuli tällä kertaa jotenkin tosi pehmeää, mutta kuitenkin samalla rapsakkaa. Se myös nousi hieman. Onkin varmaan fiksua tehdä pohja keitetystä kukkakaalista. Ainakin meikäläisen pitsanhimon tämä tekele taltuttaa, vaikkei se tietenkään vedä vertoja ihan oikealle pitsalle. Mulle kuitenkin täytteet ovat pitsassa tärkeämpiä kuin se pohja. Tämän herkun jälkeen jää täysi, mutta hyvä olo - ei ollenkaan ähky.





Ootko itse kokeillut kukkakaalipitsaa? Mitä mieltä olet terveellisistä herkuista - onko niistä korvaamaan todellisia kaloripommeja?

Synttärimeininkejä

Meikäläinen täytti eilen 24 v, ja nyt onkin pari päivää tässä keskellä viikkoa vierähtänyt synttärifiiliksissä. On kiva tuoda välillä pientä juhlan tuntua keskelle arkea :)

Merimakasiinin taivaallinen kuha-annos. Aivan superhyvää!!!

Keskiviikkona mulla oli kokonainen vapaapäivä!! Vedin aamupäivällä pitkän 2,5 tunnin lenkin, joka sujui tällä kertaa oikein kivasti. Lähdin taas pitkikselläni seikkailulle ympäri kaunista Helsinkiä. Juoksusääkin oli ihan mahtava :) Päivä jatkui shoppaillen ja illalla Matias vei mut syömään tosi ihanaan ravintolaan, Merimakasiiniin. Ruoka oli ihan taivaallista!!! Suosittelen ehdottomasti kaikille. Syötiin kunnolla ja paljon! Ei noita hienoja ravintolaillallisia opiskelijaelämään ainakaan liikaa sisälly, joten piti ottaa siitä kaikki irti.

Reippaana synttäriaamun lenkille ;)

Oon ollut gluteenittomalla ruokavaliolla nyt kuukauden, mutta Rinebergin torttujen suhteen oli tehtävä poikkeus, kun en gluteenittomia löytänyt! Vatsa reagoi kyllä tosi vahvasti vehnään, eli jätän sen rauhaan jatkossakin.

Eilen kävin vähän ehkä turhan tukkoisilla jaloilla hölköttelemässä aamutreeniksi ekan Vauhtisammakon kotiläksyn: kevyen pitkän lenkin. Vauhti ja sykkeet pysyivät kuitenkin hyvin kurissa, ja fiilis varhaisen lenkin jälkeen oli loistava :) Siitä sitten kunnon pitkän kaavan aamupalat Runebergin torttuineen naamaan ja koulua kohti!

Vanhat kunnon opiskelijakamut!

Pidin synttäripäivänäni viikon herkkupäivän (mulla on nyt tällainen "kerran viikossa herkkuja" -systeemi, joka lähinnä estää itseäni ostamasta joka päivä irtokarkkeja ;)), joten koulun jälkeen ostinkin ison läjän (kokonaisen kilon!!!) irtsareita - ihan kaikkia en kuitenkaan yksin syönyt vaan jaoin ne opiskelukavereideni kanssa ;) Suuntasimme illalla ainejärjestömme sitseille pitkästä aikaa! Näin neljäntenä opintovuonna ei enää tule ihan hirveästi käytyä noissa opiskelijariennoissa, eivätkä ne oikeastaan ainakaan itseäni enää samalla tavalla kiinnostakaan kuin fuksivuonna. Alkoholiakaan en enää juurikaan käytä. Oli kuitenkin kiva päästä viettämään hauskaa iltaa luokkakavereitten kanssa pitkästä aikaa :)

Nyt on akut ladattu taas täyteen ja virtaa riittää! Kyllä tallaiset arjen pienet virkistys- ja herkuttelupäivät piristävät ja rentouttavat kummasti :) Aurinkokin paistaa, hyvä fiilis! Mahtavaa loppuviikkoa :)

Kadonnutta juoksuvauhtia etsimässä

Kun mieli sanoo kyllä, mutta kroppa sanoo ei - liian tuttua. Tällä kertaa kyse ei ole kuitenkaan juoksijan polvesta vaan jostain ihan muusta.

Maratonin jälkeen normaali lenkkivauhtini ei ole palannut entiselleen. Tuntuu, että "juoksutaitoni" jäi Kööpenhaminaan. Joudun yhä pinnistelemään, jotta tuntivauhtini pysyisi tavanomaisilla lenkeilläni edes yli 10 km/h. Ennen tuo vauhti oli minulle hölköttelyä: palauttelu- tai lämmittelyvauhtia. Nyt, kun yritän nostaa vauhtiani, koko kroppa pistää vastaan. Aika miettiä syitä tähän:

1. Jalat jumissa, auts!

Jalkani ovat nyt jo lähes viikon ajan olleet todella jumissa. Reisien tuntemus on kuin elämän ensimmäisen bodypump-tunnin jäljiltä. Juokseminen ei siis tunnu kevyeltä eikä nautinnolliselta. Kipeät lihakset hidastavat vauhtia pahasti. Reisien lisäksi pohje- ja pakaralihakseni ovat jäykät ja kipeät ja jostain syystä myös lonkat (???) ovat kipeytyneet aina viimeistään tunnin juoksemisen jälkeen.

Ongelmaan on yksi selkeä ratkaisu: lihashuolto. Pakko myöntää, että venyttely ja putkirullailu ovat jääneet vähemmälle polven paranemisen jälkeen. Niin sen ei kuitenkaan pitäisi mennä. Lihashuolto on tärkeää myös ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä - ei pelkästään hoitona. Tällä hetkellä ajatus putkirullailusta tuntuu sen verran kivuliaalta, että haluaisin välttää sitä viimeiseen saakka... Hieronta auttaisi taatusti ja olisikin hyväksi taas pikku tauon jälkeen, ja paremmassa rahatilanteessa suuntaisinkin oitis hierojalle, mutta säästöjenkin valuttua Australian suuntaan no can do.

Seuraava ehkä itsestään selvältäkin tuntuva apu on lepo. En kuitenkaan usko sen auttavan. Lepäsin juuri kokonaisen viikon flunssani takia - ei auttanut. Toisaalta juoksutaukokin saattaa olla syynä lihasten kipeytymiseen: ne kun eivät ole nyt tottuneet rasitukseen. Tässä yhteydessä kuitenkin noudatan menetelmää "sillä se lähtee millä se on tullutkin" - oli se sitten järkevää tai ei. Toisin sanoen: jalkani eivät ikinä totu rasitukseen, jos ne saavat levätä joka kerta rasituksen jälkeen. Aion siis totuttaa ne juoksemiseen hitaita lenkkejä vähitellen nopeuttaen ja pidentäen.

2. Hyvä paha oheisharjoittelu

Polven kipeytymisessä oli se hyvä puoli, että opin treenaamaan monipuolisesti ja jouduin väkisinkin tekemään myös varsinaista juoksemista tukevia treenejä, kuten lihaskuntoharjoitteita. Nyt olen treenannut vain juoksemista, mikä ei välttämättä ole kovin tarkoituksenmukaista jalkojen kuntoa ajatellen. Pitäisi käydä enemmän salilla, uimassa, vesijuoksemassa, potkimassa jne. Pyörän selässä olenkin ruvennut taas viihtymään ilmojen lämmettyä.

Toisaalta olen miettinyt esimerkiksi futiksen vaikutusta juoksuharrastukseeni. Tiistain pelin jälkeen jalkani olivat entistäkin kipeämmät: täysin muusina ja tuntuivat jäykiltä puupökkelöiltä. Jalkapallolle tyypillinen intervallijuoksu nopeine suunnan- ja vauhdinmuutoksineen ei ensinnäkään tue tasaista, pitkää kestävyysjuoksua. En ole myöskään varma, onko se hyväksi jaloille lenkkeilyä ajatellen. Ainakin jalat ovat kipeät aina futiksen jälkeen. Toisaalta se taas kuormittaa kroppaani ja jalkojani monipuolisemmin kuin pelkkä lenkkeily ja tuo treeneihin mukavaa vaihtelua, hmm...

3. Huh hellettä

Jep, totuttelu nopeasti saapuneeseen kuumaan säähän kestää jonkin aikaa. Syke on tavallista korkeammalla hidastakin vauhtia juostessa, kroppa väsyy herkemmin ja juokseminen tuntuu rankemmalta. Juonko tarpeeksi? Saanko liikaa aurinkoa? Kannattaisiko suosia aamu- ja iltalenkkejä ja välttää porottavaa keskipäivän aurinkoa? Hyviä kysymyksiä. Kannattaa ainakin pistää harkintaan.

4. Ravinto päin prinkkalaa

Taas tämä iänikuinen ongelma. Kun maha ei voi hyvin, ei kulje lenkkikään. Ravinto ei vaikuta kuitenkaan pelkästään ruuansulatuselimistöön vaan koko kroppaan. Jalat menevät hapoille, jos hiilarivarastot ovat tyhjänä. Lihakset tarvitsevat proteiinia. Tuttu juttu, nämä ohjeet tietävät kaikki. Tällä hetkellä jalkojeni ongelmat eivät johdu ainakaan hiilareiden puutteesta - päinvastoin. Hiilareita saan liikaakin. Niiden muoto on tosin ongelma, joka vaikuttaa koko kehooni ja sitä kautta myös juoksemiseeni: enemmän oikeaa ruokaa, vähemmän herkkuja. Ei ole hyvä saada koko päivän hiilareita karkin muodossa. Kekseillä ei voi korvata aamiaista eikä suklaalla lounasta. Ei näin. Nyt on oikeasti löydettävä joku roti tähän touhuun.

Herkkuja on tullut syötyä viime aikoina siihen tahtiin, että olen saanut pari lisäkiloakin. Lisäkilot eivät sinänsä minua pelota, mutta niiden vaikutus juoksemiseen tietysti ärsyttää. Kaipa kaikki ylimääräinen kannettava lisää jalkojen rasitusta? No, eivätköhän ne kilot karise itsestään pois kunhan vain pääsen taas vauhtiin treenaamisessani ja saan ruokavalion kuntoon. Sitä päivää odotellessa.

Myös nesteytys on asia, johon täytyy kiinnittää tarkemmin huomiota. Juon kyllä paljon, mutta liian iso osa tankkauksestani tapahtuu light-limppareiden muodossa. Enemmän vettä, vähemmän hiilihappoja ja makeutusaineita, niin elimistö kiittää. Ensi viikon tavoitteena voisikin olla katseen kiinnittäminen ravintoon - for real!!



Tämän blogikirjoituksen tarkoitus? Selvittää, mikä juoksuvauhdissani mättää = ladella itsestäänselvyyksiä yrittäen kuulostaa tosi fiksulta.

Mitä opin? Valittaminen ei auta mitään. Syyt ovat selviä, kaikki riippuu itsestä. Ravintopaasausosuus taisi olla yhtä tyhjän kanssa - ainakin iltapalaani tarkasteltaessa:

Tulipa negatiivinen postaus. Pakko vielä sanoa tähän loppuun jotain hyvääkin. Oon saanut viime aikoina kuulla, kuinka mun treenaamiseni on inspiroinut muutamia tuttuja ja vähän tuntemattomiakin myös juoksemaan. Vaikka kirjoitan tätä blogia itseäni varten, on kiva kuulla, että joku lukee näitä valituksia ja sepityksiä. Vielä kivempi on kuulla, jos oon oikeesti saanut innostettua jonkun lenkkipolulle. Se motivoi kyllä itseäkin taas treenaamaan ja jatkamaan tätä kivaa harrastusta vaikeistakin päivistä huolimatta :)

Stoppi herkkukierteelle, NYT!

Nyt on vietetty pari viikkoa hiljaiseloa niin bloggaamisessa kuin myös treenaamisessakin, ja on jo korkea aika lopettaa laiskottelu ja jatkaa normaalia elämää. Viime viikot ovat pitäneet sisällään paljon spesiaaleja päiviä, kuten esimerkiksi siskoni Liinun ylioppilasjuhlat, jotka ovat sekoittaneet treeni- ja syömisrytmiäni pahemman kerran. Juhlat on nyt juhlittu ja paluu arkeen saa luvan tapahtua nyt.

Viikonloppuna juhlittiin perheen uutta ylioppilasta

Joskus on ihan ok herkutella. Mutta suklaakakun syöminen kolmatta päivää putkeen aamiaiseksi, lounaaksi ja iltapalaksi alkaa olla jo liikaa. Olen saanut kuulla useaan otteeseen, kuinka minun ei pitäisi "stressata" syömisestäni tai kuinka mulla olisi "varaa" vetää kakkua niin paljon kuin haluan - juoksenhan niin paljon. Kyse ei nyt olekaan siitä. Koko homma toimii itse asiassa juurikin toisinpäin: treenaamisen takia minulla ei olisi varaa herkutella mielin määrin. Herkkujen vaikutuksen juoksemiseen huomaa nimittäin heti. Olen nyt flunssasta parannuttuani käynyt neljä kertaa kevyellä lenkillä, ihan vain testailemassa tuntemusta jaloissa ja kropassa. Joka kerta kakut, keksit, karkit yms ovat painaneet mahan pohjalla, hidastaneet juoksuvauhtia ja tehneet lenkistä vähintäänkin epämukavan. Kerran jouduin jopa lopettaa juoksemisen pahan olon takia. Ei hyvä! Onneksi juhlia ei ole nyt tiedossa vähään aikaan!

Taistelu loputonta makeanhimoani vastaan alkaa tästä päivästä. Yritän korvata kakut ja karkit hedelmillä ja marjoilla, jotka eivät haittaa treenaamistani, tai sitten siirtää herkutteluajankohdan treenien jälkeen ja pitää herkkujen määrän kohtuullisena. Helpommin sanottu kuin tehty :D tosin treenien jälkeen harvemmin tekee edes mieli kermakakkua. Urheilu ja terveellinen ruokavalio tukevat toisiaan, ainakin omalla kohdallani!

Viimeinen pala kakkua vähään aikaan

Tajusin juuri, että lähden tasan kuukauden päästä Australiaan. Aika menee niin nopeasti!! Ennen reissuani haluaisin kuitenkin kovasti juosta vielä jonkun kisan täällä kotimaisemissa (= Suomessa). Vaikka maratonista on vasta reilu pari viikkoa, kaipaan jo sitä itsensä ylittänyttä fiilistä, jonka saan vain juoksukisoista. Harmi vaan, että kisoja on yleensä vain viikonloppuisin, ja vapaat viikonloput ovat kesäkuussa vähissä! Kesäkuun lopussa saatan pystyä osallistumaan yhteen kisaan, mutta siitä lisää lähempänä.

Jos nyt aion juosta vielä jonkun virallisen kisan ennen lähtöäni, haluaisin myös valmistautua siihen edes jollain tasolla. Niinpä laadin itselleni jälleen pienen treeniohjelman. Ensimmäinen viikko sisältää kolme kevyttä PK-treeniä (45-75 min), yhden pidemmän PK-treenin (90-120 min) ja mahdollisesti yhden VK-treenin, jalkojen fiiliksestä riippuen. Tämän ja eilisen päivän kevyillä pk-lenkeillä (eilen 1 h 10 km, tänään 50 min 8,46 km) huomasin jo parin viikon juoksutauon vaikutuksen jalkoihini: en muista, milloin ne olisivat viimeksi olleet näin kipeät ja jumissa. Tämän viikon treenien tarkoituksena onkin lähinnä totuttaa jalat taas juoksemiseen. Ensi viikolla on vasta oikea aika juosta pidempään ja kovempaa - pehmeä lasku ennen kaikkea. Ihan tämän illan peliäkin ajatellen on myös elintärkeää muistaa lihashuollon merkitys: kunnon venyttelyt ja rullailut!!

Suomen kesässä kelpaa juoksennella!