Matkalla Müncheniin, viikko 5

Vitsit aika tuntuu menevän taas tosi nopeeta! Viime viikko hujahti ohi ihan hetkessä ja tääkin viikko taas käynnistynyt semmoisella vauhdilla, että viime viikosta kirjoitteleminen on taas venynyt aika pitkälle. Tässä kuitenkin alkuun viidennen treeniviikkoni treenit:

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
PK 15 km, 1:20:51, KS 159, MS 172, 5:23 min/km, 11,13 km/h
Venyttely ja rullailu, 45 min

Keskiviikko:
Kevyt aamulenkki 8 km, 45 min, KS 150, MS 163, 5:38 min/km, 10,67 km/h
10 x 70 m mäkijuoksu, n. 20 min
30 min keskivartalotreeni
Kevyt juoksu hierojalle, 20 min, 3,56 km

Torstai:
Lepo (venyttelyä)

Perjantai:
Kuntosali 45 min
Vesijuoksu 30 min

Lauantai:
Kisavauhtinen pitkä PK 21,11 km, 1:50:13 KS 169, MS 177, 5:13 min/km, 11,49 km/h

Sunnuntai:
Polkujuoksua 90 min, 13,06 km, KS 144, MS 173
Vatsatreeni 15 min

Juoksua yhteensä n. 61 km

Viime viikko oli taas vaikea. Tuntuu, ettei tällä maratoniin valmistavalla jaksolla kovin helppoja viikkoja ole ollutkaan. Juoksu on ollut tosi tahmeaa viime aikoina, syitä jo viime postauksessani pohdinkin. Nyt kuitenkin viime viikkoon.

Maanantaina pidin taas lepopäivän, sillä jalat olivat viikonlopun treeneistä kipeät. Tiistaina lähdin juoksemaan vähän pidempää peruskestävyyslenkkiä tavoitteena n. 11 km/h vauhti. Oli taas haastavaa lähteä ulos kaatosateeseen taittamaan 15 kilometrin matkaa, mutta onneksi motivoin itseni lähtemään. Sateessa juokseminen on oikeastaan tosi kivaa, kun vaan pääsee yli siitä alkujuoksun kylmyydestä ja jäykästä fiiliksestä. Ilma oli ihanan happirikas ja juoksu kulki ihan kivasti. Juoksin lenkilläni joka neljännen kilometrin vähän reippaampaa VK-tahtia herätellen jalkojani (yhteensä siis kolme VK-osuutta: 4:56/4:56/4:59). Haasteena oli juoksun jatkaminen normaalia vauhtia ilman pysähdyksiä noiden reippaampien osuuksien jälkeen. Taas tuntui toi 5:00 min/km tahti yllättävän kovalta, vaikka kyseessä oli vaan yksittäiset kilometrit. Ei ole kunto kyllä kohdillaan.

Pohkeeni tuntuivat tiistai-iltana vähän kireiltä, joten päätin kiinnittää venyttelyssä niihin erityistä huomiota. Rullailun ja tennispallokäsittelyn jäljiltä pohkeet tuntuivat yhtäkkiä entistä kipeämmiltä. Matias yritti vähän hieroa niitä, ja jo kymmenen kivuliaan minuutin jälkeen pohkeet tuntuivat aina vaan kipeämmiltä. Nukkumaan mennessä niitä suorastaan särki niin, ettei meinannut uni tulla. Olin suunnitellut keskiviikoksi kevyttä tunnin aamulenkkiä ja mäkivetoja, mutta pohkeissa tuntui niin ikävältä, etten viitsinyt väkisin pusertaa 8 kilometriä pidempää lenkkiä. Mäkivedot kuitenkin tein, joskin niiden tehot jäivät melko mataliksi. Yritin pistää niihin peliin kaiken, mitä jaloista vielä löytyi. Illaksi olin varannut hierojan, jonne hölkkäilin muutaman kilometrin matkan tosi kevyttä vauhtia. Sekin oli kyllä ihan tarpeeksi tuskallista. Hierojakäynnistä kirjoittelinkin jo täällä.

Torstaina päätin pitää kunnon lepopäivän - ei olisi urheilusta tullutkaan mitään. Illalla venytellessä pohkeet tuntuivat yhä tosi kipeiltä. Siispä päätin pitää vielä perjantainkin vapaata juoksusta. Sen sijaan menin käymään Salon uimahallissa Annin kanssa. Kuntosalilla keskityin keski- ja ylävartaloon sekä käsilihaksiin - jalat jätin rauhaan. Illalla kävin vielä pienellä kärrykävelyllä parhaan ystäväni ja tämän kolmiviikkoisen pikku prinsessan kanssa :)

Lauantaiksi olin suunnitellut viikon pitkää lenkkiä. Halusin testata tavoittelemaani kisavauhtia yli 20 kilometrin matkalla. Päätin juosta puolimaratonin verran - tavoitteena siis n. 5:14 min/km tahti. Suunnittelemani reitti kulki asfalttipäällysteisiä teitä ja oli melko tasainen, kuten tuleva maratonikin tulee olemaan. Alkuun juoksu tuntui ihan hyvältä - välillä tahti vähän karkasikin - mutta puolivälissä alkoivat vaikeudet. Taas kerran ylämäet tuottivat vaikeuksia, hyydyin niissä aika totaalisesti ja sen jälkeen oli vaikea saada enää kiinni entisestä rytmistä. Mäet eivät edes olleet kovin jyrkkiä, mutta tuntuivat silti yllättävän pahalta. Sain kuitenkin pidettyä rytmin yllä loppuun asti. Semmoinen fiilis kuitenkin jäi, ettei kyllä tuollaista vauhtia pidetä yllä tällä kunnolla läpi maratonin. Sen verran on kunto nyt laskenut... Turha etsiä olosuhteista tekosyitä juoksun vaikeudelle - kunto nyt vaan on yksinkertaisesti hieman heikompi kuin vuosi sitten. Vähän pettyneenä tämän lenkin jäljiltä mietin uudelleen tavoitteitani maratonille, niistä kirjoittelen pian lisää.

Tarkoituksena oli suunnata jo lauantaina takaisin Helsinkiin, mutta upeat kelit houkuttelivat lauantai-illan viettoon mökille! Sauna ja pulahdus kylmään veteen teki kyllä erittäin hyvää. Aurinkoinen sää jatkui vielä sunnuntainakin, joten lähdin ihanalle polkulenkille kotikulmilleni. Juoksin vähän sinne sun tänne vähän silloin tällöin pysähdellen ja ihastellen metsää. Kertaakaan en vauhteja katsonut vaan nautin kevyestä hölkkäilystä. Poluilla saavutan helpoiten flow-tilan, jossa aika ja paikka tuntuvat katoavan. Niin kävi taas tälläkin kertaa. Täydellinen päätös viikolle!

Semmonen viikko tällä kertaa takana. Tällä hetkellä mennään jo ekaa palautteluviikkoa, treenitehoja siis vähennetään vähitellen maratonin lähestyessä (palautteluvaiheen treenaamisesta olen kirjoitellut aikaisemmin täällä). Jotenkin olen tällä hetkellä vähän kujalla kaikesta. Pelottaa, sillä juoksu tuntuu vaikealta ja jalat raskailta lenkki toisensa jälkeen. Pääsenkö maratonilla edes maaliin? Näistä ajatuksista kirjoittelen lisää lähipäivinä.

Matkalla Müncheniin, viikko 4

Viime viikolla kerroinkin jo, kuinka olen kaivannut vähän vaihtelua treeniohjelmaani, joka on näyttänyt samalta jo kolme viikkoa. Päätin viime viikolla muuttaa vähän vauhtikestävyystreenaamistani, joten tein perinteisen tasavauhtisen vk-treenin sijaan vetotreenin. Lauantain kisassa tuli myös treenattua vauhtikestävyyttä. Kisojen takia treeniviikkoni oli vähän rennompi, juoksin vähemmän, jotta jalat kestäisivät lauantaina - olivat kyllä silti jostain syystä melko tukkoiset. Neljännellä treeniviikolla siis juoksin vähän vähemmän, mutta sisällöllisesti viikko ei ollut varsinaisesti oikeastaan edellisiä helpompi. Juoksu oli nimittäin suurilta osin vauhtikestävyyttä, joka vaatii enemmän voimia ja palautumista. Tässä siis katsaus neljänteen treeniviikkooni:

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
VK 4 x 2 km 3 min kävelypalautuksilla + alku- ja loppulämmöt yht 20 min, 70 min, 12,5 km. VK-osuudet: 4:44/4:41, 4:46/4:49, 4:44/4:46, 4:48/4:57, KS 168, MS 179

Keskiviikko:
Kehonpainotreeni 30 min
Kävely kouluun 40 min
Pitkä PK 18 km, 1:41:28, KS 150, MS 163, 5:38 min/km, 10,6 km/h

Torstai:
Kävely 1,5 h
Venyttely 45 min

Perjantai:
Kevyt PK 6 km, 34 min, 5:40 min/km, 10,59 km/h
Venyttelyt ja rullailut 30 min
Kevyttä kävelyä Korkeasaaressa yht. n. 3 h

Lauantai:
Kisa: 1/4 maraton (10,55 km), 52:37 min, KS 172, MS 180, 4:59 min/km, 12,03 km/h

Sunnuntai:
PK 60 min, 10,81 km, KS 153, MS 167, 5:33 min/km, 10,81 km/h
Kävely 1 h 40 min

Juoksua yhteensä n. 58 km

 

Maanantaina pidin taas lepopäivän palautuakseni viikonlopun treeneistä. Usein sanotaan, että viikkoa ei ikinä saisi aloittaa lepopäivällä. Omaan treeniohjelmaani se vaan tuntuu sopivan, sillä vedän viikonloppuna yleensä pitkän lenkin ja muuta treeniä, josta täytyy palautua. Tiistaina juoksin vaihteeksi vähän vauhtikestävyysvetoja. Kesällä juoksin suunnilleen kerran viikossa lyhyempiä vetotreenejä VK- tai MK-vauhdilla. Nyt maratoniin valmistavalla jaksolla vetotreenit ovat jääneet ja olen panostanut siihen tasavauhtiseen vk-treenaamiseen, joka tuntuu mielestäni tarkoituksenmukaisemmalta maratonia ajatellen. Tiistaina päätin kuitenkin tehdä vauhtikestävyystreenin vaihtelun vuoksi vetojen muodossa. Juoksin siis 4 x 2 km vedot. 2 km on hyvä matka maratonia ajatellen: ei siis ihan lyhyt veto maksimivauhdilla, mutta sellainen matka, jossa pääsee juoksemaan vähän reippaammin kuin tasavauhtisella vk-lenkillä. Tavallaan siis pilkoin vähän sitä tasavauhtista treeniä pienempiin osiin, jotta pääsisin testaamaan kovempia vauhteja. Treeniä ennen ja sen jälkeen hölkkäilin 10 minuuttia ja vetojen välillä kävelin 3 minuuttia. Treenin oli tarkoitus olla progressiivinen eli jokaisen vedon toistaan kovempi (tai vähintäänkin aina sen vedon toisen kilometrin ensimmäistä nopeampi), mutta toisin kävi. Lähdin taas repimään alussa liian kovia vauhteja ja loppua kohden vauhti oli aikamoisen työn takana. Jaloista ei vaan löytynyt enää voimaa. Vain ekassa vedossa sain lisättyä vauhtiani vedon lopussa, muissa se pääsi vähän laskemaan. Lopussa vauhti putosi aika paljonkin, mutta pääasia oli, etten pysähtynyt. Maltoin jatkaa juoksemista vähän hitaammalla tahdilla vedon loppuun saakka, vaikkei se riittänytkään ihan tavoitevauhtiini. Eihän sitä kisoissakaan voi pysäyttää kelloa ja pistää kävelyksi?



Keskiviikkoiltana juoksin viikon pitkikseni. Yleensä juoksen viikon pitkiksen viikonloppuna, mutta nyt olin suunnitellut kisoja lauantaille. Halusin kuitenkin juosta yhden vähintään 90 minuutin lenkin tälläkin viikolla, ja aikataulusyistä se ei mahtunut millekään muulle päivälle. Lähtökohdat pitkälle lenkille olivat kyllä aika heikot. Tavallisesti pidän lepopäivän ennen pitkää lenkkiä, sillä jaloissa täytyy olla voimaa, jotta ne kantavat vähintään 90 minuuttia. Nyt olin juossut edellisenä päivänä vetoja - ei kovin hyvä yhdistelmä. Päivä oli kaunis, joten juoksin ihanaa reittiä halki Viikin peltojen, Herttoniemen puistoreittien ja upean Kulosaaren. En vain oikein päässyt nauttimaan reitistä, sillä juoksu tuntui todella vaikealta. Eihän siitä tullut yhtään mitään. Tunnin juoksun jälkeen oli pysähdyttävä vähän väliä venyttelemään. Ei auttanut, vaikka vähensin vauhtianikin reippaasti. Jopa kevyt hölkkä tuntui pahalta jaloissa. Välillä kävellen, venytellen ja voimia keräillen sain kuitenkin 18 kilometriä kasaan. Tässä lenkissä ei kyllä ollut mitään järkeä. Tajusin olevani liian orjallinen treeniohjelmaani kohtaan. Ei ehkä kannata lähteä juoksemaan (ainakaan kovaa tai pitkää matkaa), jos jaloissa ei vain yksinkertaisesti ole yhtään voimia. Olisi kannattanut varmaan levätä keskiviikkona, juosta torstaina pitkähkö lenkki omien voimien mukaan, pitää perjantai jälleen lepoa ja juosta lauantaina yksinkertaisesti niin kovaa kuin jalat olisivat silloin jaksaneet. Tästä pitkiksestä ei taas jäänyt muuta käteen kuin ikävä fiilis. Aurinkoinen päivä ja kauniit maisemat sentään vähän lievensivät pettymystä.



Torstaina maltoin levätä. Jalat olivatkin tiistain ja keskiviikon jäljiltä tosi tukkoiset. Silti kävin kevyellä iltakävelyllä kauniissa Viikissä Jennin ja Erikan kanssa.



 

En välttämättä aina käsitä, kuinka paljon 1,5 tunnin kävelykin voi vaikuttaa jalkojen kuntoon. Tai siis lähinnä en osaa pitää totaalisia lepopäiviä. Jalkani olivat nimittäin perjantaiaamuna yhä melko jumissa. Ei ollut torstain "lepo" auttanut lähestulkoon yhtään. Kävin kevyellä kuuden kilometrin aamulenkillä testaamassa jalkojeni kuntoa, ja aika tukkoiselta tuntui. Päätin levätä loppupäivän, mutta illalla menimme Korkeasaareen Kissojen yöhön, johon ensin kävelimme Kulosaaresta, ja koko ilta eläintarhassa tuli myös käveltyä. Perjantainkin lepääminen oli siis vähän niin ja näin. Lauantain kisa pelotti, koska jalat eivät tuntuneet lainkaan hyviltä.



Lauantain varttimaratonista kirjoittelinkin jo aika kattavasti täällä. En halua enää puida asiaa sen enempää. Näin jälkeenpäin ajatellen olen tyytyväinen, että osallistuin kisaan, vaikka olin epävarma jalkojeni kunnosta. Tällainen "taistelujuoksu" tekee ihan hyvää, kehittää ja vahvistaa. Ja hyvä treeni se ainakin oli, jos ei muuta. Tästä voi vain parantaa!

Kisojen jälkeen jalat ovat yleensä aika hapoilla ja juokseminen tuntuu ikävältä. En tiennyt, miten tällainen vähän lyhyempi kisamatka vaikuttaisi jalkoihini. Siispä lähdin sunnuntaina vetämään vähintään 30 minuutin lenkkiä rennolla vauhdilla. Jalat kestivät kuitenkin yllättävän hyvin, joten juoksin tunnin mukavaa vauhtia. Illalla kävin vielä kävelyllä Ruusun kanssa. Nyt on vaan ollut niin ihania auringonlaskuja, että iltaisin on pakko päästä katselemaan niitä :)



Viime viikolla tajusin, että maratoniin on enää vajaa kuukausi! Tuntuu, että kunto on kaukana maraton-tasosta, mutta ehkä tää tästä vielä. Viime viikolla opin aika paljon treenaamisestani. Opin myös ehkä ottamaan vähän iisimmin. Ei tämä juoksu niin vakavaa ole! Pitäisi nauttia enemmän ja unohtaa toiveet ainaisesta kehittymisestä ja parantamisesta. Tulee vaikeampia ja helpompia kausia. Tällä hetkellä juoksu on vähän vaikeaa - pitäisi siis varmaan suosiolla kuunnella kroppaa, ottaa vähän rennommin, juosta hitaammin ja miettiä niitä ennätysvauhteja otollisemmalla ajalla. Yritetäänpä keskittyä tähän ajatukseen seuraavilla viikoilla.

Matkalla Müncheniin, viikko 3

Kolmas Münchenin maratoniin valmistava treeni on siis paketissa. Aika identtiseltä näytti sekin edellisten treeniviikkojeni kanssa. Oikeastaan kolmannen treeniviikon jälkeen tuntui siltä, että treeniohjelma kaipaa jotain muutoksia. Katsotaas, miltä tää kolmas viikko siis näytti:

Maanantai:
PK 15 km, 81 min, KS 156, MS 168, 5:24 min/km, 11,11 km/h

Tiistai:
Lepo

Keskiviikko:
Tasavauhtinen VK 40 min + alku- ja loppulämmöt, yht. 60 min, 11,68 km, VK-osuus 8,12 km, KS 168, MS 176, 4:56 min/km, 12,18 km/h
Venyttely 1 h

Torstai:
PK 10 km, 54:33 min, KS 151, MS 169, 5:27 min/km, 11 km/h
10 x 70 m mäkijuoksu, n. 20 min

Perjantai:
Lepo

Lauantai:
Pitkä PK 24 km, 129 min, KS 158, MS 170, 5:23 min/km, 11,16 km/h

Sunnuntai:
PK 45 min, 8,27 km, KS 152, MS 169, 5:27 min/km, 11 km/h
Kehonpainotreeni 40 min

Kilometrejä yhteensä n. 70

Maanantaina juoksin vähän tavanomaista pidemmän pk-lenkin. Tavoitteenani on ollut pidentää peruskestävyyslenkkejä vähintään kerran viikossa yli tunnin mittaiseksi. Yllättävän hyvältä tuo 15 kilometriä tuntuikin, kuitenkin vain pari päivää pitkikseni jälkeen ja ilman yhtäkään lepopäivää siinä välissä. Maanantaina tuntui, että syksy taitaa olla tuloillaan. Sen verran ehtivät sääolosuhteet tuossa reilun tunnin aikana muuttua. Oli aurinkoa, sadetta ja ukkosta - yhdessä vaiheessa kaikkia samaan aikaan.

Tiistaina pidin kunnon lepopäivän. Olikin tullut treenattua monta päivää putkeen ilman lepoa. Keskiviikkona vuorossa oli jälleen sitä ei ihan lemppariani: tasavauhtista vauhtikestävyyttä. Pidensin taas vk-lenkin matkaa viidellä minuutilla, siispä 10 minuutin hölkän jälkeen tavoitteena oli juosta 40 minuuttia vk-vauhtia. Jostain syystä jo puolen tunnin vk-lenkeillä tuo 12 km/h (5 min/km) tuntuu jo melkoisen kovalta vauhdilta, vaikka oon pystynyt pitämään kovempaakin tahtia yllä puolimaratonin verran. Kai se kisatilanne vaan tekee niin paljon - tai sitten kuntoni on romahtanut. Ilman sitä ikävää vauhtikestävyystreeniä vauhti ei kuitenkaan koskaan pääse nousemaan eikä tuo 12 km/h tunnu ikinä mukavalta. Haaveena olisi, että se epämukavuusalueen raja vielä jonain päivänä nousisi yli tuon vauhdin. Matkaa sinne on vielä, mutta kyllä tää tästä. Tällä kertaa muuten maltoin juosta pysähtymättä koko matkan (jos paria pientä liikennevalostoppia ei lasketa), eikä vauhtikaan päässyt ihan hirveästi laskemaan. Täytyy jatkaa samaan malliin eikä liikaa vertailla edellisiin vauhteihin.

Torstaina jalat olivat vk-lenkin jäljiltä vähän kipeät, mutta 10 kilometrin lenkki sujui kuitenkin ihan hyvin. Perään juoksin vielä vähän mäkijuoksua - 10 kertaa n. 70 metrin pituisen mäen, palauttelut hiljaa kävellen alas. Perjantaina pidin taas lepopäivän. Tuntuu, että vauhtikestävyystreenin jälkeen jalat eivät vaan pääse palautumaan ennen kunnollista lepopäivää. Jopa kevyt lenkki tuntuu vähän vaikealta vk-treenin jälkeen.

Lauantaina oli viikon pitkän lenkin vuoro. Jotenkin jalat olivat edelleen tosi jumissa. Yksi lepopäivä parin melko kovan treenipäivän jälkeen ei ilmeisesti ollut tarpeeksi. Tavoitteena oli juosta yli kaksi tuntia, mutta luovuttaminen 1,5 tunnin jälkeen oli lähellä. Etenkin, kun yhtäkkiä taivas repesi ja pieni tihku vaihtui kaatosateeseen. Pidinkin pienen tauon puun varjossa sateelta suojassa, mutta eihän se sade siitä mihinkään tauonnut tai lakannut. Tähän mennessä olin juossut aika katkonaisesti ja pitänyt paljon venyttelytaukoja. Ajattelin lenkin olevan jo vähän "pilalla" ja halusin kotiin. Valitettavasti olin vasta Hietsussa ja matkaa kotiin oli siis vielä n. 7 km. Hetken jo mietin bussiin tai metroon hyppäämistä, mutta ryhdistäydyin ja juoksin loppumatkan reippaasti kotiin kaatosateessa - ilman pysähdyksiä. En katsonut kertaakaan kelloa ja menin juuri sellaista vauhtia, joka tuntui hyvältä. Yllättäen vauhti pysyikin suunnilleen siinä 11 km/h lenkin loppuun asti. Ehkä vauhdin ylläpito onkin helpompaa, kun ei liikaa kiinnitä huomiota siihen ja haluaa vain nopeasti kotiin :D Vaikea lenkki siis oli, mutta selvisin loppuun asti hammasta purren. Voimaa sain kivasti Tough Viking -kilpailijoista, joita juoksi runsaasti vastaani n. 4-5 kilometrin ajan - lenkkini kun kiersi yhdessä vaiheessa Töölönlahden. Porukalla näytti olevan kyllä mahtava fiilis ja hyvä asenne, vaikka vettä tuli kuin saavista kaataen. Todellisia viikinkejä - ensi kerralla voisi itsekin olla mukana :)



Sunnuntaina kävin palauttelevalla 45 minuutin lenkillä, joka kulkikin yllättävän mukavaa vauhtia. Perään tein 40 minuutin lihaskuntotreenin, jossa tein kolme sarjaa erilaisia kehonpainoharjoituksia kolmen minuutin sarjapalautuksilla. Tulikin yllättävän rankka treeni, jonka jäljiltä oli lihakset kipeät vielä pitkään. Ainakin ennen maratonia treenaaminen keskittyy lähinnä juoksuun, joten oli kiva tehdä vaihteeksi tällaista vähän erilaistakin treeniä.

Takana kolme viikkoa aika samanlaista treeniä. Tuntuu, että juoksutuntuma menee vaan huonompaan suuntaan viikko viikolta. Kehitystä ei ainakaan ole havaittavissa. Ehkä on aika tehdä vähän muutoksia treeniviikkoon...

Viime viikon vauhdinmetsästys

Kerroinkin jo, kuinka edellisviikolla juoksu ei oikein tahtonut kulkea ja jalat olivat tukkoiset koko viikon. Koska tuo kyseinen viikko meni penkin alle, odotin tältä seuraavalta vähän parempaa. Jalat olivat kuitenkin yhä aika voimattomat koko viikon, sillä en ollut levännyt kunnolla lainkaan. Vähän kovempiin vauhteihin kuitenkin pääsin jo.

Maanantaina pidin lepopäivän, koska sunnuntaina olin juossut tuon vaikean 25 kilometrin pitkiksen. Tiistaina lähdin aamulenkille kokeilemaan reipasta PK-lenkkiä, tavoitteena siis yli 11 km/h vauhti. Tunnin verran jaksoinkin juosta vauhtia 11,43 km/h, mutta vauhdin kanssa oli vähän vaikeuksia. Ei tuntunut ihan yhtä mukavalta kuin normaalisti. "Loppuverkaksi" kävelin puolisen tuntia ihanan lämpimässä säässä ja vedin vielä vartin vatsatreenin auringonpaisteessa.

Keskiviikkona kävin vetämässä vetotreenin, josta jo kirjoittelinkin. En ollutkaan vähään aikaan juossut VK-treeniä, joten teki kyllä hyvää :) Vauhti nyt ei vielä ole ihan sitä, mistä haaveilen, mutta kyllä se tästä!

Torstaina pidin taas lepopäivän ja perjantaiksi suunnittelin tunnin PK- ja VK-treeniä, jossa juoksisin ensin reipasta PK-vauhtia 45 minuuttia ja sitten 15 minuuttia VK-alueella. Jalat olivat kuitenkin taas sen verran voimattomat, että 45 minuutin reippaan PK-vauhdin jälkeen vauhdin lisääminen tuntui mahdottomalta, joten tyydyin juoksemaan koko tunnin reipasta PK-vauhtia. Ei sekään tuntunut yhtään liian helpolta, vaan treeni vedettiin hammasta purren loppuun saakka. Vauhtikestävyys kun jäi uupumaan, niin päätin juosta takapihan rappuset (60 askelmaa) vielä viisi kertaa. Illalla pyöräilin vielä töihin ja takaisin tosi rauhallista vauhtia.

Lauantaiksi olin kaavaillut viikon viimeistä treenipäivää sekä pitkistä. Perjantai-iltana kuitenkin pelkäsin jalkojeni olevan superkipeät lauantaina, sillä pyöräilykin tuntui tosi ikävältä reisissä. Päätin, että juoksen sen verran kun jaksan, ja vedän loppuun sitten vielä loikkatreenin voimieni mukaan. Tavoitteena oli kahden tunnin pitkis. Juoksu tuntuikin yllättävän helpolta, joten sain helposti juostua 2 tunnin lenkin alusta loppuun saakka. Vauhdin kanssa en hermoillut, vaan juoksin mukavaa 10,85 km/h (5:32 min/km) vauhtia. Lopuksi kävin vielä puistossa tekemässä puolen tunnin kehonpaino-/ loikkaharjoituksen.

Lauantain melko kovan treenin lopuksi päätin pitää muutaman päivän kunnon lepoa. Niin moni siitä levon tärkeydestä mulle täällä blogin puolellakin muistutti, että otin neuvosta vaarin ja päätin kuunnella kroppaani. Aina välillä pitää muistuttaa itselleen, että ilman lepoa ei tuu kehitystä. Kipeillä jaloilla ei ole järkeä treenata. Nyt palautan kroppani entiseen kuntoonsa, jotta treeni tuntuu taas hyvältä. Tämä viikko menee siis kevyemmissä fiiliksistä, niistä lisää myöhemmin :)

Lauantain treenin jälkeen lähti heti kunnon palauttelu käyntiin

Maanantai:

Lepo

Tiistai:

Reipas PK 60 min, 11,43 km, KS 167, 11,43 km/h, 5:15 min/km

Palautteleva kävely 30 min

Vatsatreeni 15 min

Kävely, 1,5 h

Keskiviikko:

Vetotreeni aikaa vastaan, 44 min, 7,69 km, KS 155, MS 179

Alku- ja loppulämpö 20 min, 3,44 km

Vatsatreeni 10 min

Torstai:

Lepo

Venytty 30 min

Perjantai:

Reipas PK 60 min, 11,41 km, KS 166, 11,41 km/h, 5:16 min/km

Porrasjuoksu x 5, KS 154, MS 166

Pyöräily, n. 1 h 25 min, 20,5 km

Venyttely ja rullailu 1 h

Lauantai:

Pitkä PK 120 min, 21,70 km, 10,85 km/h, 5:32 min/km

Keskivartalo- ja loikkatreeni, 30 min

Sunnuntai:

Lepo

Venyttely 30 min

Kehno treeniviikko

Viime viikko oli juoksun suhteen tosi vaikea. Ehkä se johtui edellisen viikon suuresta kilometrisaaliista ja sunnuntain pitkästä lenkistä. Vaikka sen melko hidasta vauhtia ja pysähdellen juoksinkin läpi, kolmen tunnin lenkki on pisin lenkkini pitkiin aikoihin, joten se kai vaati veronsa.

Maanantaina pidin taukoa juoksusta ja suuntasin pitkästä aikaa futistreeneihin! Satuin olemaan Salossa, joten päätin piipahtaa vanhan joukkueeni SalPan treeneissä. Lopetin futiksen oikeastaan jo kauden 2013 jälkeen, mutta lopullisesti reilu vuosi sitten ennen Australiaan lähtöäni. Olen pelannut koko ikäni jalkapalloa, joten välillä kaipailen yhä pelikentälle - joskin "taitoni" ovat sitten juoksuharrastuksen aloittamisen romahtaneet. Oli kuitenkin kiva käydä vähän moikkaamassa vanhoja pelikavereita ja kokeilemassa olematonta pallotatsia :) Treenien jälkeen kävin vielä 1,5 h maaseutukävelyllä Salo-kavereiden kanssa.

Futistreenit tuntuivat jaloissa tiistaina, vaikkeivät ne kovat olleetkaan. Pallon potkiminen kai rasittaa ihan eri lihaksia kuin juoksu? Joka tapauksessa, oikean (= pallojalkani) sääreni etusyrjä oli tosi kipeä. Onneksi sitä kohtaa saa rullattua helposti auki, tosin se teki perhanan kipeää! Tiistaiksi olin suunnitellut tunnin palauttelulenkkiä, jonka vedin hitaalla vauhdilla. Melkeinpä tuo 10 km/h tuntui jopa liian kovalta vauhdilta. Jaloissa ei ollut yhtään voimaa!

Palauttelu sujui ainakin kivoissa maisemissa :)

Olisi varmaan pitänyt jättää tiistain palautteluhölkkä välistä ja pitää kunnon rehellinen lepopäivä. Keskiviikkona olisin nimittäin halunnut juosta reippaan pk-lenkin (= yli 11 km/h), mutta jalat olivat yhä edelleen kuin puupökkelöt. Vähän palautteluksi meni tämäkin lenkki, vauhdiksi tuli 10,80 km/h ja tuntemus aika kurja - väkisin sai vääntää.

Torstaina ois viimeinkin pitänyt levätä, mutta koska olin treenannut joka päivä palauttelevilla tehoilla niin ajattelin, että nyt kropassa ois vihdoinkin sitä virtaa. Juostiin Matiaksen kanssa ensin puolen tunnin lenkki tavanomaista pk-vauhtia, mittaa tuli 5,5 km. Tän jälkeen tehtiin ylämäkivetoja (pitkästä aikaa!) n. 100 metrin jyrkässä mäessä. Juoksin mäen 10 kertaa ylös ja käppäilin palautellen alas. Sykkeet tuntuivat nousevan niin korkeelle ettei sykemittarikaan pysynyt oikein mukana ja väitti maksimisykkeeksi vain 167, vaikka treenin loputtua sain keräillä itseäni nurmikolta köhimästä :D Nää maksimikestävyystreenit on välillä tosi hyviä, mut nyt tuntui taas olevan jalat liian hapoilla niihin enkä saanut treenistä ehkä tarpeeksi irti. Illalla pyöräilin vielä töihin ja takaisin, mutta sekin tuntui tosi raskaalta jaloissa.

Perjantaina tajusin vihdoinkin pitää lepopäivän. Lauantainakin juoksin vain 20 minuutin kevyen lenkin, jonka päätteeksi tein 20 minuutin vatsatreenin lähipuiston nurtsilla aurinkoa fiilistellen :) Ajattelin, että luulisi parin lähestulkoon juoksuttoman päivän jo olevan avuksi tälle voimattomalle kropalle.

Sunnuntaiksi olin suunnitellut taas perinteistä sunnuntaipitkistä. Oon nyt yrittänyt vähitellen totuttaa jalkojani vähän pidempiin matkoihin, joten esim. edellisen sunnuntaipitkikseni juoksin rauhallisesti nautiskellen ja usein pysähdellen, omaa kroppaa kuunnellen. Tavoitteena olisi saada pitkät lenkit tuntumaan taas niin hyvältä, että niitä pystyisi juosta vähän reippaamminkin - tällä hetkellä se kun tuntuu olevan vaikeaa. Ajatuksissa siintää maratoni joskus syksymmällä, ja siksi toivoisin tottuvani taas vähän pidempiin matkoihin. Siksi tavoittelin tällekin sunnuntaille 2,5 tunnin juoksua, mikä on siis mulle viime aikojen treenejä silmäillessä aika paljon. Toivoin myös pystyväni tän 2,5 tuntia juoksemaan mukavalla vauhdilla ilman venyttelytaukoja jne.

No toisin kävi. En muista milloin viimeksi ois oikeesti ärsyttänyt lenkillä niin suunnattomasti kuin viime sunnuntaina. Hillitön tuuli, yhtäkkiset vesikuurot ja voimattomat jalat, once again! Säätilan piikkiin en siis tosiaan aio tätä huonoa lenkkiä pistää, mutta se oli ehkä se piste iin päälle. Ei kulkenut ei. Jo reilun tunnin lenkki tuntui vaivalloiselta ja jouduin pariin kertaan pysähtymään venyttelytauolle. Tunnin jälkeen mietin, että onko tää nyt merkki siitä et pitäisi vaan suunnata takaisin kotiin ja jättää lenkki 15 kilometrin mittaiseksi. Kuitenkin raivoissani hammasta purren päätin näyttää luontoäidille, ettei mua niin vaan kukisteta, ja juoksin kuin juoksinkin 25 km. Jokaisen kilometrin jälkeen mietin, että nyt saa loppua, mutten luovuttanut. Vaikka menin hidasta vauhtia, niin fiilis oli kuin maratonin vikoilla kilometreillä. Erona maratonille tosin se, että jouduin pysähtymään muutaman kerran, kun jalat eivät vaan enää kantaneet. Tästä treenistä ei jäänyt mitään hyvää käteen (tuskin se myöskään kovin kehittävä oli), paitsi ehkä halu saavuttaa taas se fiilis, kun juoksu on helppoa ja kevyttä.

Todennäköinen selitys huonolle treeniviikolleni on todellisen levon puuttuminen. Kevyetkin lenkit rasittavat kroppaa etenkin silloin, kun se ei ole vielä palautunut. Jotenkin ehkä myös yliarvioin kuntoni. Tuntuu, ettei se ole entisellään. Vuosi sitten juoksin helposti 60-80 kilometriä viikossa enkä tarvinnut paljon lepoa. Silloin kunto tuntui olevan huipussaan. Toisaalta silloin en juossut juurikaan VK- tai MK-treenejä, jotka vaativat ihan omat palautumisensa. Harmittaa huomata, että lenkkieni juoksuvauhti ei ole juurikaan noussut vuoden takaisesta, vaikka treenaan mielestäni aika paljon ja monipuolisesti. Motivaatio kehittyä on suuri, mutta laskee varmasti, jos kehitystä ei kaikesta treenistä huolimatta vaan tule. Toivottavasti tämä huono treeniviikko jää yksittäiseksi ja seuraava on jo parempi.

Onko sulla joskus huonoja treeniviikkoja? Kuinka motivoit itsesi jatkamaan kun ei vaan kulje?

Maanantai:
Jalkapallotreenit, 1 h
Kävely, 1,5 h

Tiistai:
Palautteleva lenkki 60 min, 10,08 km, KS 147, MS 162, 10,08 km/h, 5:57 min/km
Vatsatreeni 10 min

Keskiviikko:
Palautteleva PK 60 min, 10,80 km, KS 150, MS 173, 10,80 km/h, 5:33 min/km

Torstai:
Alkulämpö 30 min, 5,50 km
Mäkitreeni: 10 x 100 jyrkkä mäki, 16 min, KS 147, MS 167
Pyöräily n. 45 min, n. 11 km

Perjantai:
Lepo

Lauantai:
Alkulämpö 20 min, 3,42 km
Vatsatreeni 20 min

Sunnuntai:
Pitkä PK 25 km, 138 min, KS 154, MS 172, 10,84 km/h, 5:32 min/km
Vatsatreeni 25 min

Voihan vatsa!

Kuten viimeksi mainitsinkin, vatsani on taas viime aikoina ruvennut kiukuttelemaan lenkeillä. Jo tammikuussa kirjoittelin, kuinka aioin kokeilla FODMAP-dieettiä herkkään vatsaani. Kyseisen ruokavalion pitäisi auttaa ärtyvän suolen oireyhtymään ja siinä vältellään FODMAP-hiilareita. Näitä hiilareita löytyy runsaasti seuraavista ruuista:

- Vehnästä, ohrasta ja rukiista
- Kivellisistä hedelmistä sekä omenasta, päärynästä ja vesimelonista
- Palkokasveista ja pähkinöistä
- Sipuleista, kaaleista, sienistä, parsasta, artisokasta ja fenkolista
- Purukumeista, makeisista ja pastilleista
- Makeutusaineista = kevyttuotteista
- Hiilihapollisista juomista
- Tavallisista maitotuotteista (laktoosi)
- Hunajasta, hedelmäsokerista ja siirapista
- Terveysjogurttien prebiooteista
- Kuivatuista hedelmistä

Päätinkin tammikuussa vältellä em. listan ruoka-aineita mahdollisimman tarkasti kuukauden ajan ja sen jälkeen lisätä niitä ruokavaliooni vähitellen yksi kerrallaan testaten, mikä vatsalleni sopii ja mikä ei. Nyt pitkän testailun jälkeen olen vihdoinkin alkanut löytää ne juuri omalle vatsalleni sopivat ruuat. Tässä vähän yhteenvetoa nykyisestä ruokavaliostani:

Helposti varioitavat salaatit

Salaatti on peruslounaani. Syön salaattia vähintäänkin päivällisen tai lounaan ohessa, mutta tyypillisesti nautin runsaan salaatin pääruokana joko lounaaksi tai päivälliseksi. Salaatista on ollut helppo loihtia vatsaystävällinen FODMAP-versio: kunhan välttelee kaaleja, raakaa sipulia sekä pastaa. Pasta on helppo korvata riisillä, joka tekee salaatista hiilaripitoisen. Proteiinia tulee kätevästi kanan, kalan tai kananmunan muodossa.

Aamupala on parasta vatsalle

Olen aamupalaihminen: rakastan aamupalaruokia! Onneksi vatsani tykkää aamupalasta eniten. Paras aika juosta on tunti aamupuuron jälkeen. Asiaan saattaa tosin vaikuttaa se, että vatsavaivat tyypillisesti ovat IBS:n uhreilla pahempia illalla kuin aamulla.

Onneksi vatsani sietää vielä kaurapuuroa!!

Riisipuuroa maistuu ympäri vuoden ;)

Kirjoitinkin joskus puuropostauksen. Olen hulluna erilaisiin puuroihin. FODMAP aiheuttikin päänvaivaa puurojen suhteen. Onneksi kaurapuuro yhä sopii vatsalleni, vaikka se hieman gluteenia saattaakin sisältää. Myös riisipuuro ja helmipuuro ovat IBS-ystävällisiä. Yksi lempparipuuroistani on valitettavasti mannapuuro, jolle olen yrittänyt löytää gluteenitonta vastinetta. Ensin kokeilin maissipuuroa, joka on koostumukseltaan mannapuuron tapaista, mutta melko mautonta. Hetki sitten löysin Birkkalan mannaspelttijauhot, joista saa keitettyä ihanaa mannapuuroa. Mannaspelttijauhoista saa myös tosi hyvää puolukkapuuroa ja vispipuuronkin teko on mahdollista. Jauhoja voi käyttää myös gluteenittomaan leivittämiseen! :) Birkkala valmistaa myös spelttihiutaleita, joista saa pitkään kypsyttämällä keitettyä herkullista puuroa. Parasta spelttihiutaleista valmistettu puuro on kuitenkin uunipuuron muodossa - korvaa hyvin uunissa valmistetun ohrapuuron.

Lenkin jälkeen syön yleensä rahkaa tai jogurttia marjojen ja hunajan kera. Välillä innostun tekemään myös smoothieta.

Aamupalaruuista myös munakkaat sopivat hyvin FODMAP-ruokavalioon ja syönkin niitä usein myös lounaaksi. Syön aamupalalla usein myös rahkaa tai jogurttia, mutta en ennen lenkille lähtöä. Vatsa tuntuu ärsyyntyvän maitotuotteista. Jossain vaiheessa olin pari viikkoa ilman maitotuotteita, mutten huomannut soijavalmisteissa eroa laktoosittomiin tuotteisiin: siispä olen jatkanut maitotuotteiden käyttöä. Skyrit ovat ainoa poikkeus laktoosittomassa ruokavaliossani, ja niitäkin syön vain proteiininlähteenä lenkin jälkeen.

Pastan ja leivän korvaaminen

Pastan ja leivän korvaaminen sinänsä ei ollut itselleni vaikeaa, sillä en niitä hirveästi ole ikinä syönytkään. Kuitenkin juoksijan olisi tärkeää saada runsaasti hiilareita. Itse käytän ruuissani paljon riisiä. Tavallisimpia kokkailujani ovat risotot, riisiwokit ja paistettu riisi vihannesten ja kanan tai kananmunan kanssa. Toisinaan teen myös kastikkeen riisille. Laitan riisiä usein myös salaattiin.

Gluteeniton leipä, puhdas kauraleipä sekä riisikakku sopivat vatsalleni. Välillä mieleni tosin tekee pehmeitä sämpylöitä tai kunnon ruisleipää. Luin vastikään jostain, että jälkiuunileipä saattaisi sopia FODMAP-ruokavalioon - pitääkin kokeilla.

Teen myös paljon vuokaruokia. Uunissa pitkään kypsytettynä myös kaalit, sipulit yms vihannekset sopivat vatsalleni paremmin kuin tuoreina. Uuniruuissa käytän yleensä perunaa tai bataattia. Tällaisia ruokia ovat esim kinkku/kanakiusaukset, kermaperunat, porkkanalaatikko jne.

Peruna maistuu parhaalta uusina pottuina grilliruuan kyljessä.

Olen testannut kerran myös gluteenitonta pastaa. Maultaan pasta oli samanlaista, kuin tavallinen pasta, mutta koostumus oli täysin erilainen. Maissipasta ei pysynyt spiraalimaisena vaan hajosi keitettäessä. Lopputulos oli aikamoista mössöä. Gluteenitontakin pastaa on useaa erilaista, joten voisi kai kokeilla muitakin vaihtoehtoja.

Ratkaisu vatsaongelmiini siis pähkinänkuoressa on gluteeniton ja laktoositon/vähälaktoosinen ruokavalio, makeutusaineiden, kaalien, papujen yms ja useiden hedelmien rajallinen käyttö sekä ruokailun oikea rytmittäminen. Useiden FODMAP-ruokien, kuten mangon, vaikutus vatsalleni tulee esiin vasta lenkillä. Saatan helposti syödä kokonaisen mangon ja viettää illan telkkarin ääressä ilman minkäänlaisia vatsavaivoja, mutta vatsakivut alkavat vasta juostessa. Mangon lisäksi lenkillä vatsaa ärsyttävät ainakin maitotuotteet ja pähkinät/kuivatut hedelmät. Makeutusaineet ja gluteeni taas aiheuttavat vatsavaivoja muutenkin kuin lenkillä.

Mango on lempparihedelmäni, mutta sen kanssa pitää olla varovainen

Oikeastaan olen huomannut, että voin syödä kaikkea pienissä määrin. Pala täytekakkua ei vielä saa vatsaa oireilemaan, ainakaan huomattavasti. Isot määrät mitä tahansa saavat vatsan sekaisin: etenkin hedelmät, kypsentämättömät marjat ja juurekset sekä karkki ovat suurissa määrin pahoja. Kohtuus kaikessa ja kultainen keskitie ovat tässäkin asiassa parhaita ohjenuoria :)

Uusien ruokien testaamisessa on aina IBS-potilaalla omat riskinsä. Ei kannata testata mitään uutta ennen lenkkiä. Viime viikolla mahani kipeytyi lenkillä todennäköisesti maapähkinävoista, jota en ollut syönyt sitten Australian. Etenkin ennen kisoja on oltava tosi tarkka siitä, mitä syö. Koko kisa voi mennä helposti penkin alle, jos syö väärin. Itse sorrun usein pieneen naposteluun ja saatan syödä vähän mitä sattuu ja milloin sattuu: silloin maha tulee tosi helposti kipeäksi. Parasta olisi syödä tuttuja ruokia tasaisin väliajoin ja kaikkea kohtuullisissa määrin. Tämän varmistamiseksi pidän yleensä ruokapäiväkirjaa ennen kisoja - kuten tälläkin kertaa.

Onko sulla ongelmia vatsan kanssa? Miten syöminen vaikuttaa juoksuharrastukseesi?

Salaattibaarissa itse koottu annos on aina takuuvarmasti vatsaystävällinen