Uusi Garmin Forerunner 610

Vanha sykemittarini, Garmin 110, hajosi viime viikolla. Kello palveli vajaat pari vuotta, joten totuin Garmin connect -tilin käyttöön sekä Garminiin ylipäätään. Tykästyin kelloon ja connect-palveluun, siispä päätös uudesta Garminista oli selvä. Olenkin kirjoitellut Garmin connect -palvelusta jo viime vuonna, tekstin löydät täältä!

Selailin erilaisia Garmin-kelloja netissä ja vertailin niiden hintoja. Halusin mahdollisimman hyvän kellon mahdollisimman halvalla. Vanhassa mallissani minua häiritsi ehkä eniten se, ettei näyttöön saanut samaan aikaan esiin ajanottoa ja sykettä. Kaipasin myös erilaisia intervalliohjelmia ja sykealueiden määrittelyä yms erikoistoimintoja. Vanha mittarini ei tehnyt erittelyä pyöräilyn ja juoksun välille, mikä vääristeli tilastoja Garmin connectissa ja oli myös vähän häiritsevää. Eräs toivomani lisäominaisuus oli vielä palautusajan määrittely. Näihin pikku seikkoihin kaipasin parannusta. En kuitenkaan koennut tarvitsevani tyyristä triathlon-kelloa tai kaikki mahdolliset erikoistoiminnot sisältävää rannetietokonetta. Lisäksi monet Garminin mittarit (ne kalliimmat) ovat malliltaan melko suuria ja laatikkomaisia - halusin mieluummin kätevämmän, perinteisen pyöreän kellotaulun muotoisen kellon, sillä käytän sitä muussakin yhteydessä kuin juostessa, kuten töissä.

Selailin eri kelloja ja päädyin kolmeen erilaiseen Garmin Forerunner -malliin, joista yksi piti kyllä karsia hinnan takia samantien. Vaihtoehtoni olivat 220, 610 ja 620. Ohjehinnaltaan halvin näistä oli 220, jonka löysin halvimmillaan netistä 193 eurolla (Garminin sivuilla hinta 219 €). Tämä malli oli mielestäni kivoimman näköinen - lisäksi värinäyttö houkutteli. 220 oikeastaan sisälsi kaiken tarpeellisen, mutta 610 sisälsi vielä vähän enemmän joitain erikoistoimintoja, kuten Virtual Partnerin, virtuaalisen "jäniksen", jonka avulla voi tavoitella tiettyä tahtia lenkillä. 610 oli lisäksi kosketusnäytöllä varustettu, mikä ei kylläkään houkutellut. Kosketusnäyttö kuulosti vähän hankalalta. 620 taas tuntuu yhdistävän 220:n ja 610:n ominaisuudet: se on väri- ja kosketusnäyttö ja sisältää kaikki mahdolliset ominaisuudet ja toiminnot, sekä myös sen palautusaikatoiminnon, jota uudessa sykemittarissa kaipasin. 620 oli siis näistä kelloista ehdottomasti mieluisin, mutta hinta Garminin sivuilla oli 379 € enkä alle 300 euron kelloa löytänyt mistään. Hinta oli niin paljon yli budjettini, että piti tyytyä halvempaan.



610:n hinta oli Garminin sivuilla 269 €, ja löysin sen halvimmillaan jostain 199 eurolla. 610 ja 220 olivat siis suunnilleen samanhintaiset eivätkä ihan merkittävästi toimintojensakaan suhteen eronneet toisistaan, joten päädyin ensin valitsemaan 220:n - lähinnä ulkonäön, värinäytön ja vanhanaikaisen ei-kosketusnäytön takia. Sattumalta löysin kuitenkin Gigantin sivuilta viikkotarjouksesta 610:n 99 euron hintaan! Säästin siis satasen ja tilasinkin kelloni sieltä.

Eniten mua arvelutti se kosketusnäyttö. Jotenkin luulisi, että kosketusnäytölliset kellot menevät ensinnäkin helposti rikki ja toiseksi ovat hankalia käyttää. Luulisi, että lenkillä kellon näyttöä helposti huitaisee ja vahingossa tyyliin keskeyttää treenin ennen aikojaan tms. Tai että esim. sateella kosketusnäyttö ei tottele kosketusta. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että 610:ssa on kaikki tismalleen samat painikkeet kuin vanhassa 110-kellossani, paitsi vasemman alakulman sivunvaihto-nappi. Se siis toimii käytännössä hyvin samalla tavalla kuin 110: vasemmassa yläkulmassa on taustavalonappi, oikeassa yläkulmassa pysäytysnappi ja oikea alakulma on kierros/nollausnappi. Sivunvaihtonappi on periaatteessa korvattu kosketusnäyttöominaisuudella: sivua (kellonäkymä -> harjoitusnäkymä) saa vaihdettua kosketusnäyttöpuhelimesta tuttuun tapaan vetämällä sormella näytön halki. Lisäksi "virransäästönäkymässä" = kellonäkymässä kellotaulu lukittuu eikä kello siis voi ruveta itsestään aloittelemaan uutta treeniä. Kosketusnäyttö ei ole kovin herkkä, joten kellon kanssa säheltäminen vahingossa on aika mahdotonta. Kosketusnäyttö tottelee myös kynttä eli on vähän erilainen kuin esim. kännykän näyttö.



"Vanhanaikaisten" nappuloiden lisäksi kellossa on kaksi kosketuksella toimivaa painiketta. Toinen toimii paluu-näppäimenä - sillä siis pääsee aina edelliseen ruutuun. Toisesta pääsee päävalikkoon, josta voi valita "Historian", "Asetuksen", "Harjoituksen" tai "Minne?"-kuvakkeen. Historiasta luonnollisesti pääsee tarkkailemaan menneitä treenejään - kello näyttää myös yhteenvedon treeneistä. Treenejä pääsee tarkastelemaan paljon kattavammin kuin vanhassa kellossani: näkyy esim. maksimisyke, treenin tehokkuus ja kierroskohtaiset tiedot, joita pääsi 110:ssa katselemaan vasta tietokoneelta connect-tilin kautta.

Asetus-näppäin vie tietysti asetuksiin, josta pääsee säätämään kaikenlaisia juttuja. Ehdottomasti paras löytämäni asetus on harjoittelusivujen muokkaaminen. Sieltä pääsee siis mukauttamaan treenin aikana näkyviä sivuja. Esim. vanhassa kellossani yhdellä sivulla näkyi syke ja toisella kulunut aika - molempien sivujen ylälaidassa näkyi kuljettu matka ja alalaidassa kierrosvauhti. Tätä ei saanut muutettua mitenkään. Nyt saan yhdelle sivulle näkyviin "sykenäkymän", josta voin tarkkailla sykettäni, keskisykettäni, kulutettuja kaloreita ja sykealueitani. Toiselle sivulle saan "aikanäkymän", josta näen kokonaisajan ja -matkan sekä kierros- ja kokonaisvauhdin. Lisäksi voin halutessani laittaa näkyville vauhtini sekä nopeutena (km/h) että tahtina (min/km). Näitä sivuja saan muokata mieleni mukaan - kuinka monta tietoa (1-4) on milläkin sivulla näkyvissä ja mitä nämä tiedot ovat - mutta sen lisäksi voin luoda omia, mukautettuja sivujani. Teinkin ensitöikseni mukautetun sivun, josta näen kuluneen ajan, kuljetun matkan, keskivauhdin sekä sykkeeni. Juokseminen on niin paljon mukavampaa, kun ei tarvitse koskea lainkaan sykemittariin vaihtaakseen sivunäkymää. Noita tietoja nimittäin oikeastaan lenkillä vain tarkastelen, joten on tosi kätevää, että ne kaikki ovat tarvittaessa näkyvissä jatkuvasti.

Mukautetulta näytöltä näen kaiken tarpeellisen lenkin aikana.

Harjoitus-kuvakeesta pääsee tarkastelemaan varsinaiseen treeniin liittyviä ominaisuuksia, kuten Auto Lap -toimintoa, jota käytin myös vanhassa sykemittarissani (sykemittari ottaa automaattisesti uuden kierroksen aina, kun kilometri on juostu - niin lenkin eri osuuksia on jälkeenpäin helpompi tarkastella). Harjoitus-kohdasta löytyy myös Virtual Partner ja Virtual Racer -toimintojen asetukset. Lisäksi kelloon saa tallennettua omia harjoituksia ja reittejä. Näihin ominaisuuksiin en ole vielä sen kummemmin tutustunut, ehkä vähän tuonnempana! Minne?-näppäimen avulla kellon pitäisi ilmeisesti ohjata juoksija takaisin juoksun lähtöpisteeseen tai johonkin muuhun tallennettuun paikkaan. Tätä painettuani näyttöön ilmestyi kompassinuoli, en sitten tiedä, että ohjaako kello juoksijan samaa reittiä takaisin vai suorinta tietä kohti asetettua sijaintia.

Testasin kelloa sunnuntain pitkällä lenkilläni, ja olin kyllä tyytyväinen. Garminiin tottuneelle kello oli melko simppeli ja helppokäyttöinen - toimi aika samalla tavalla kuin edellinenkin kelloni. Iso plussa oli tosiaan se, että treeniä pystyy tarkastelemaan vähän laajemmassa mittakaavassa heti treenin loputtua. Myös laajennetut sivunäkymät ovat ehdoton lisä! Miinuksena melko iso kellotaulu, vaikka kellon pitäisi olla unisex-mallia. Ei oikeen tahdo istua meikäläisen pieneen ranteeseen, mutta sekin on vain tottumuskysymys. Saa nähdä, alkaako toi kosketusnäyttö vielä temppuilemaan, mutta tähän mennessä se on kyllä toiminut hyvin.



Iso miinus on tietojen lataaminen Garmin Connectiin. Edellinen sykemittarini synkronoi tiedot helposti nettiin, kun liitin sen kiinni koneeseeni. Tässä uudessa tuli mukana "ANT Stick", jonka kautta synkronoinnin pitäisi onnistua helposti ja langattomasti. Jouduin tappelemaan tämän systeemin kanssa ikuisuuden, sillä koneeni ei tunnistanut ANT Stickiä eikä Garmin Express -ohjelma löytänyt kelloa, vaikka kiinnitin sen koneeseen jopa piuhalla. Lopulta sain sen jotenkin toimimaan, mutta silti connectiin näytti synkronoituneen vain yksi treeni. Ehkä ne loputkin sieltä vielä joskus siirtyvät tuonne bittiavaruuteen... Vähän turhan hienoksi ja vaikeaksi on kuitenkin tämä langaton synkronointi ehkä tehty - tai sitten kyse on huonosta läppäristäni (käyttäjässähän vika ei tietenkään voi olla ;)).

Kaiken kaikkiaan olen kyllä tosi tyytyväinen hankintaani. Kiva päästä tutkimaan, mitä kaikkia hauskoja toimintoja uudesta mittaristani löytyykään! :) Pari kivaa toimintoa mainitsen vielä tähän loppuun: uudessa kellossani on värinähälytys, jonka voi asettaa hälyttämään esimerkiksi aina, kun tietty matka tai kierros tulee täyteen, syke nousee tietylle alueelle, tietty kalorimäärä tulee kulutettua yms. Lisäksi kellossa saa määriteltyä erikseen, onko kyseessä juoksu- vai pyörätreeni - sopii siis myös pyöräilyn ystäville :)

Käytätkö sykemittaria? Mikä sykemittari sulla on? Oletko merkkiuskollinen sykemittarien suhteen?

Fiiliksiä perustreeniviikolta

En ole ikinä treenannut varta vasten itseäni varten laaditun treeniohjelman mukaan vaan suunnittelen treeniviikkoni itse. Noudatan tiettyä perusrunkoa sen suhteen, millaisia treenejä milloinkin sisällytän viikkooni. Treenirunkoni vaihtelee hieman sen vuodenajasta ja tulevista kisoista riippuen. Ohjelmani rautalankamalli on nyt parin kuluneen kuukauden ajan näyttänyt jotakuinkin tältä:

- 1 pitkä pk-lenkki
- 1 vetotreeni
- 1 vk-treeni
- 1 (kevyt/lyhyt) pk-lenkki
- 2 salia
- 1 loikkatreeni
- 1-2 palauttelevaa treeniä

Sovellan tätä perusrunkoa sen mukaan, kuinka lähellä seuraavat kisat ovat. Esimerkiksi seuraavaan puolikkaaseeni on nyt aikaa vajaat pari viikkoa, joten tiputan nyt sali- ja loikkatreenit pois viikko-ohjelmastani ja keskityn pelkästään juoksuun ja palautumiseen. Kulunut treeniviikkoni noudatti tuota samaa kaavaa ja näytti tältä:

Maanantai:

Kevyt PK 40 min, 7, 21 km, KS 148, MS 162, 5:33 min/km, 10,81 km/h

Pyöräily salille ja takaisin, n. 10 min

Kuntosali 55 min

Tiistai:

VK-treeni: 2 x 4 km + 1 km välissä hölkäten = 9 km, 45 min, KS 166, MS 178, 5:00 min/km, 12 km/h

Alku- ja loppulämmöt 4 km, 23 min

Keskiviikko:

Palautteleva kävely 1,5 h

Venyttely 1 h

Torstai:

Vetotreeni: 7 min + 6 min + 5 min + 4 min + 3 min + 2 min + 1 min + 30 s + 2 min kävelypalautukset = 44 min, 7,74 km, KS 162, MS 181, 5:41 min/km, 10,55 km/h

Alku- ja loppulämmöt 20 min, 3,5 km

Vatsalihastreeni 20 min

Iltakävely 35 min + 15 min kevennetty loikkatreeni

Perjantai:

Kuntosali 1 h

Palautteluna vesijuoksu 30 min

Lauantai:

Lepo

Sunnuntai:

Pitkä PK 120 min, 22,60 km, KS 160, MS 178, 5:19 min/km, 11,30 km/h

Annin laatima saliohjelma kuuluu treeniviikkooni kahdesti viikossa

Kuten näkyy, kaavaa noudattamalla saan aikaan aika monipuolisen ja kivan treeniviikon :) Nyt juokseminen on jäänyt vähän vähemmälle, kun kuvioihin on tullut myös sali- ja loikkatreenit. Vaikka nyt todennäköisesti taas vähän vähennän niiden osuutta ja lisään juoksemista, viimeistään talvella tulee treenattua taas enemmän muuta, kun pelkkää juoksua. Seuraavat pari viikkoa keskityn kuitenkin pelkkään juoksuun.

Tällä hetkellä fiilikset omasta treenaamisesta ovat vähän ristiriitaiset. Toisaalta tuntuu, että kehitystä kunnossa ei vaan tahdo tapahtua, vaikka olenkin lisännyt vauhti- ja maksimikestävyystreenejä treeniohjelmaani sekä keskittynyt lihaskuntoon. Kuitenkin esimerkiksi tuo torstain vetotreeni ei mennyt yhtä hyvin kuin olisin halunnut: pari kuukautta sitten juoksin saman treenin ja tuolloin jopa hieman kovempaa. Toisaalta, silloin pääsin juoksemaan radalle: nyt Eltsu oli varattu, joten jouduin juoksemaan treenin katuteitä pitkin. Muutaman viikon päästä voisin uusia samaisen treenin radalla, jotta saisin vertailukelpoisen tuloksen.

Toisaalta taas tämän päivän pitkis kulki oikein mukavasti ja tuntui tosi hyvältä. 2 tuntia yli 11 km/h vauhdilla on itselleni oikein hyvä tahti. Syynä tämän päivän hyvään kuntoon lienee eilisen täyslepo. Perjantainakin otin aika iisisti ja palauttelin jalkoja vesijuoksulla. Levon vaikutuksen huomaa siis jälleen.

Pitkiksen jälkeen pikatankkausta: rahkaa, marjoja ja hunajaa :)

Oman edistyminen seuraaminen on pidemmän päälle ehdottomasti motivoivaa ja suositeltavaa, mutta aina pitäisi muistaa, että juoksuvauhti voi vaihdella päivästä riippuen paljonkin. Ei saisi liikaa tuijottaa tilastoja ja vanhoja suorituksia. Tuloksia kyllä tulee, kun jaksaa treenata pitkäjänteisesti, kärsivällisesti ja monipuolisesti :)

Olen miettinyt, pitäisikö kirjoittaa useamminkin näitä treeniviikkokatsauksia blogiin. Merkkaan treenini aina ylös Heiaheia-palveluun, mutta niiden jakaminen myös blogissa voisi olla antoisampaa. Voisi saada neuvoja muilta juoksijoilta ja toisaalta myös antaa vinkkejä muille. Esimerkiksi Juoksuttaa-blogin Piia kirjoittaa blogiinsa treeniviikkokatsauksen joka viikko, ja itse ainakin tykkään niistä lueskella :) Mitä mieltä te olette, haluaisitteko lukea enemmän viikkokatsauksia?

Juoksuvuosi 2014 pähkinänkuoressa

Nyt on sitten vuosi 2014 takana ja millainen vuosi se olikaan!!! Itselläni ainakin se oli elämäni ylivoimaisesti hienoin vuosi, joka piti sisällään esimerkiksi vaihto-opiskelua toisella puolella maailmaa ja monia suuria elämäntapahtumia. Ennen kaikkea se oli juoksuvuosi täynnä ylä- ja alamäkiä. Ajattelin monien muiden tapaan kirjoittaa pienen yhteenvedon kuluneesta treenivuodesta.

Alkuvuodesta otin vielä aika iisisti ja juoksin lähinnä kevyitä lenkkejä. Edellinen vuosi oli sisältänyt lyhyempiä matkoja ja puolikkaaseen treenaamista - vuonna 2014 haaveissa oli elämän eka maratoni ja sitä silmällä pitäen oli tarkoituksena ruveta pidentämään lenkkejä ja juoksemaan vähän edellisiä vuosia enemmän. Leuto talvi oli juoksun kannalta hyvä, ja aloinkin pidentää lenkkejä heti tammi-helmikuussa. Maaliskuun alussa päätin ryhtyä todella tuumasta toimeen, lueskella vähän maratontreenaamisesta, ilmoittautua Köpiksen maratonille ja laatia itselleni treeniohjelman. Samalla pistin pystyyn tämän blogin seuratakseni edistymistäni ja saadakseni motivaatiota muilta juoksun ystäviltä. Aloitin treeniohjelmani motivoituneena ja innostuneena, mutta riemua ei riittänytkään kauaa.

Juoksijan polvi pilasi kevään juoksutreenit

Heti ekan treeniviikon lopussa vasemman polveni ulkosivussa tuntui viiltävä kipu, joka ei lähtenytkään pois parin päivän levon aikana. Nopeasti selvisi, että kyseessä oli juoksijan polvi - erittäin inhottava rasitusvamma, joka usein piinaa aloittelevia juoksijoita (voit lukea polvivammastani lisää täältä). Ainakin näin jälkeenpäin ajatellen syykin tuohon rasitusvammaan oli kohdallani selvä: innostuin liikaa treenaamisesta, yliarvioin itseni, nostin juoksumäärääni liian nopeasti ja olin varomaton. En kiinnittänyt lainkaan huomiota kehonhuoltoon: en venytellyt tai käynyt hierojalla. En kiinnittänyt huomiota varusteisiin: vanhat lenkkarini olivat jo aikansa eläneet, vaimennuksensa menettäneet eivätkä enää juoksukelpoiset. En kuunnellut kroppaani. Ajattelin, että juoksu on yksinkertainen laji: sen kun juokset. Noista ajoista olen kyllä oppinut ihan hirveästi ja osaan nykyään kuunnella kehoani ja pitää siitä parempaa huolta.

Aika toki kultaa muistot, sillä nyt voin sanoa olevani jopa kiitollinen noista kuudesta viikosta, joiden aikana en pystynyt juoksemaan juuri lainkaan. Jouduin etsimään juoksun korvaavia lajeja ja antamaan kropalleni lepoa, jota se todellakin tarvitsi. Opin noiden viikkojen aikana suunnattomasti omasta treenaamisestani ja terveydestäni. Opin arvostamaan tervettä kroppaa ja toimivia jalkoja. Mutta keväällä en tietenkään ollut samaa mieltä. Monet aurinkoiset kevätpäivät menivät itku silmässä kiukkuisena lenkkeilijöitä tuijotellessa. Rupesin toden teolla vihaamaan pyörääni. Ketutus oli suuri ja tajusin, kuinka paljon rakastan juoksemista.

Vaikeuksien kautta voittoon!

Pitkäjänteisen ja turhauttavan kuuden viikon korvaavan treenijakson jälkeen polvi sitten lopulta parani - aivan yllättäen ja juuri sopivasti pari viikkoa ennen maratonia. Juokseminen sen jälkeen tuntui sanoinkuvaamattoman hyvältä. Parinkymmenen kilsan lenkit menivät hujauksessa ja hymy huulilla. Ikinä en ole kyllä juoksemisesta nauttinut niin paljon! Juoksutauon aikana pistin asioita tärkeysjärjestykseen ja asetin maratontavoitteekseni selvitä maaliin asti - ajasta viis. Halusin myös nauttia ekasta maratonistani enkä juosta sitä verenmaku suussa. Hienostihan se menikin: ajaksi 3:58:43 ja koko juoksu tuntui mahtavalta :) (Elämäni ekasta maratonista voit lukea lisää täältä)

Maratonin jälkeen juoksussani tapahtui taas pieni notkahdus, kun vauhdit tuntuivat tippuvan ja jalka painoi. Motivaationi oli hukassa - osaksi varmaankin juuri maratonin takia. Ei ollut enää tavoitetta, johon tähdätä, ja kropan kesti palautua maratonista yllättävän pitkään. Herkuttelin liikaa eikä juoksu vain yksinkertaisesti kulkenut. Juoksin kyllä aika paljon, mutta lenkit olivat tehottomia ja pakkopullaa.

Sitten tulikin jo heinäkuu ja aika lähteä Australiaan. Olin päättänyt jatkaa aktiivista juoksua Ausseissa, tavoitteenani juosta siellä myös maratoni. Kesäkuu meni uuteen kotikaupunkiini Launcestoniin ja sen lenkkipolkuihin tutustuessa. Jetlagin ja opiskelijatapahtumien takia kesäkuun juoksut jäivät vähäisiksi, mutta asetuttuani aloilleni ja arjen lähdettyä pyörimään aloitin myös kovan treenaamisen. Laadin elokuun alussa kymmenen viikon treeniohjelman, jolla treenasin Melbournen maratoniin. Treenaaminen sujui pääasiassa hyvin. Tämän treeniohjelman aikana opin henkisen puolen ja levon merkityksen. Jos joka kerta kisoihin treenatessa opin näin paljon asioita, niin kehitykseni tulee ensi vuonna olemaan huikea ;)

Treenasin Melbournen maratonia varten todella kovin. Lenkkisäät Tasmaniassa olivat optimaaliset ja motivaatio kohdallaan. Muutamien vastoin-, mutta pääasiassa myötäkäymisten päätteeksi taitoin lokakuussa 42,2 km ajassa, josta en osannut ikinä haaveillakaan: 3:36:24! Kisa ei todellakaan ollut helppo, vaan juoksu tuntui loppua kohden aina vaan tuskaisemmalta ja maaliin selviäminen oli tahtojen taistelun tulosta. Seuraavia kisoja ajatellen osaan ainakin kiinnittää paremmin huomiota vauhdinjakoon ja tankkaukseen kisan aikana. (Kisaraportti Melbournen maratonista löytyy tämän linkin takaa!)

Huikean elämäni tokan maratonin jälkeen juoksemiseni vähenivät taas reippaasti – sama ilmiö kuin keväällä. Lokakuun lopussa kävin viikon lomalla Fidzillä ja valmistauduin lopputentteihin yliopistossa. Tämän jälkeen aloitin reissaamisen ensin ympäri Tasmaniaa, sitten Uudessa-Seelannissa, Australian mantereella ja Thaimaassa. Kun on jatkuvasti liikkeellä rinkka selässä, ei systemaattiselle treenaamiselle yksinkertaisesti löydy enää aikaa eikä paikkaa. Kävin marras-joulukuussa kyllä kevyillä lenkeillä siellä täällä, mutta kunnon treenaaminen jäi kokonaan väliin. Nyt on tullut herkuteltua ja kerättyä kiloja kilometrien sijaan – on ihanaa aloittaa pian taas kova treeni :)



Siinä siis juoksuvuoteni pähkinänkuoressa. Merkkaan kaikki treenini Heiaheia-palveluun, josta pystyn kätevästi katsomaan yhteenvedon vuoden 2014 treeneistä. Tässä vähän statistiikkaa:

Vuoden treenit. Muita lajeja merkkailen vähän miten sattuu, mutta juoksutreenit tarkasti. Australian reissulta tämän vuoden tilastoihin tuli myös vähän eksoottisempia lajeja!

Kaikkia treenejä tarkasteltaessa huomaa esimerkiksi, että polvivamman aikana tuli treenattua melko paljon, vaikkei juoksemaan päästykään. Korvaavien treenien määrä oli siis huomattava!

Kaikki juoksutreenini (lenkit, polkujuoksut ja mäkijuoksut) yhteenlaskettuna

Tässä juoksumäärät viikoittain

Jos nyt vähän analysoi noita tilastoja, niin vuonna 2014 tuli taitettua yhteensä jopa 2011 km juosten!!!! Huikea määrä, vaikka sen itse sanonkin - etenkin, kun ottaa huomioon juoksijan polven aiheuttaman kuuden viikon juoksutauon. Se toi juoksutilastoihin ison loven, mutta muuten on tullut juostua vähintäänkin yksi lenkki viikkoa kohden. Keskimäärin vajaat 39 km viikossa ja n. 5,5 km päivässä. Näillä juoksumäärillä ei tosin sinänsä ole mitään väliä, mutta onhan se aika hauskaa ajatella: tuli sitten juostua kymmenen kertaa Salo-Helsinki-väli edestakaisin - tai sitten kerran Salosta Lappiin ja takaisin. Hurjaltahan se tuntuu :) Ja tavallaan motivoi vaan juoksemaan lisää!

Tilastoista huomaa myös, että tokan maratonini jälkeen on myös käynyt pikku notkahdus juoksumäärissä. Eipä kuitenkaan hätiä mitiä - pian alkaa taas treeni, kuten sanoinkin. Parin kuukauden kevyempi jakso on tehnyt ehdottomasti hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin. Nyt tuntuu, että motivaatio on jälleen korkealla ja energiavarastot täynnä.

Kuten jo sanoin, olen oppinut vuodesta 2014 ihan älyttömästi. Tärkeimmät oppini liittyvät ehdottomasti oman kropan kuuntelemiseen ja juoksemisen henkiseen puoleen. Juoksemisesta pitää nauttia ja kroppaa pitää huoltaa!! Terveet jalat ja henkinen hyvinvointi eivät ole itsestäänselvyyksiä. Kropan lisäksi myös mieli tarvitsee lepoa. Aina ei kannata lähteä väkisin hampaat irvessä lenkille, jos ei huvita. Pahimmassa tapauksessa menettää rakkautensa juoksua kohtaan, kun se alkaa tuntua pakkopullalta. (Juoksun henkisestä puolesta olen kirjoitellut enemmän mm. tässä ja tässä postauksessa)

Ensi vuonna toivon juoksevani enemmän kisoja ja stressata niistä vähemmän. Aina ei tarvitse juosta ennätystään. Ihailen asennetta, joka monilla muilla juoksubloggaajilla on: kisaan voi ilmoittautua myös hetken mielijohteesta ilman sen kummempaa valmistautumista ja juosta päivän kunnon mukaan, nautiskellen. Sen lisäksi voi sitten päättää erikseen kisat, joissa lähtee tavoittelemaan esimerkiksi oman ennätyksen rikkomista.

Suuret kiitokset kaikille, joiden kanssa olen saanut vaihtaa ajatuksiani juoksemisesta. On niin kiva lukea muiden kokemuksia ja vinkkejä: ne tuovat lisämotivaatiota ja pistävät miettimään treenaamisen lisäksi hyvinvoinnin perusasioita. Vuosi 2014 opetti, ettei juokseminen todellakaan ole yksinkertainen laji vaan siitä oppii aina uutta. Toivottavasti tästä vuodesta tulee vielä viime vuottakin huikeampi juoksuvuosi! Hyvää alkavaa vuotta 2015 kaikille! :)

Kaikki hyöty irti sykemittarista!

Hellurei! Kuten arvata saattaa, olen ollut hieman kiireinen viime viikkoina. Muuttaminen toiselle puolelle maailmaa, opiskelu englanniksi, uusiin ihmisiin tutustuminen... Paljon tekemistä ja stressitekijöitä! Nyt kuitenkin rupee tää arki tästä pikkuhiljaa rullaamaan, eli toivottavasti ehdin myös kirjoitella vähän enemmän. On myös ollut vähän vaikeaa kirjoittaa treenaamisesta, kun ei ole ollut hirveästi aikaa sille - siis treenaamiselle. Nyt kuitenkin ajattelin tehdä ensi viikosta eteenpäin treeniohjelman, jota seuraan aina siihen mahdolliseen maratoniin asti. Siihen on nyt aikaa siis vajaat 12 viikkoa. Jos ensi viikko meneekin vielä paikoilleen asettumisessa, niin viimeistään 10 viikkoa ennen maratonia aion alkaa kiinnittää huomiota treeniohjelmaan.

Kiinnitin tässä eräänä päivänä Garmin Forerunner 110 -sykemittarini pitkästä aikaa tietokoneeseeni (nyt, kun mulla vihdoinkin on uusi tietokone), ja huomasin, että Garmin Connect -sivut ovat uudistuneet. En ole ennen käyttänyt Garmin Connect -tiliäni kovin aktiivisesti, mutta sen uusi ulkonäkö ja ominaisuudet vaikuttavat aika lupaavilta!

Garmin Connect -sivusto on suunniteltu kaikkien Garmin-sykemittarien tueksi, jotta niiden käyttäjät saisivat mittaristaan ja treeneistään kaiken hyödyn irti. Tilin luominen on ilmaista. Käyttö vaatii vähän totuttelua eikä tunnu alkuun kovin helpolta, mutta on loppupeleissä melko yksinkertaista. Itse latasin myös ilmaiseksi netistä Garmin Express -ohjelman, jonka avulla treenien siirtäminen sykemittarista koneelle ja Garmin Connect -tililleni sujuu helposti. En tiedä, toimiiko laitteen synkronointi ilman tätä ohjelmaa. Sen avulla tietojen siirtäminen ja mittarin päivittäminen on kuitenkin simppeliä: yhdistää vain sykemittarin sen mukana tulleella USB-kaapelilla koneeseen ja Garmin Express hoitaa loput.

En ole vielä päässyt tutustumaan kunnolla uusiin sivuihin, mutta niiden avulla pystyy myös luomaan treeniohjelman ja valitsemaan siihen erityyppisiä treenejä ja eripituisia lenkkejä. En tiedä, meneekö tämä liian hankalaksi, mutta voisi olla ainakin ihan kokeilemisen arvoista!

Ainut ongelma, johon en ole vielä löytänyt ratkaisua, on treenien oletustyyppi "juoksu". Käytän sykemittaria välillä myös esim. kävellessä tai pyöräillessä, mutta sykemittarini olettaa kaikkien treenieni olevan juoksutreenejä. Tämä tietysti vääristää treenitilastoja!

Tilillä pystyy myös tarkastelemaan (halutessaan vaikka vuoden takaisia) treenejä ja vertailemaan niitä keskenään (uusi, yksinkertainen ominaisuus, johon tykästyin kovasti!). Näin treeneistä saa paljon lisätietoa, jota ei pelkältä sykemittarin näytöltä näe. Netissä voi tehdä treeneistä oikein kunnon syväanalyysin ja saada näin ehkä myös motivaatiota ja arvokkaita ideoita omaan treenaamiseen liittyen. Tilin avulla pystyy tarkastelemaan esimerkiksi syke- ja vauhtivaihteluja, reitin eri osuuksia ja jopa sääolosuhteita - siis halutessaan seuraamaan uudestaan koko treenin kulun kokonaisuudessaan. Treenit voi halutessaan tietysti myös jakaa muiden käyttäjien tai kavereiden kesken vaikkapa Facebookissa.

Esimerkki yksittäisen treenin tarkastelusta. Sykkeet pomppivat, miten sattuu, sillä pysähtelin tällä lenkillä vähän väliä tutkimaan ja kuvaamaan uusia kotikulmiani!

Paras ominaisuus Garmin Connectissa on kuitenkin reittien seuraaminen kartalta. Etenkin nyt, kun olen uudessa kaupungissa ja juoksen uusia reittejä, on kiva nähdä, mistä on juossut. Vaikka kertyneet kilometrit näkee jo sykemittarin näytöltä, netissä pääsee tarkastelemaan niitä kartalta ja näkee reitin eri korkeudet jne. Tämä helpottaa myös huomattavasti uusien reittien löytämistä ja seuraavan treenin suunnittelua!

Pitää nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja tutustua muihinkin Garmin Connectin ominaisuuksiin. Nyt, kun Garmin tarjoaa entistä paremmat oheistoiminnat sykemittarin tueksi, suosittelen sitä ehdottomasti kaikille sykemittarin ostoa harkitseville!

Treeniarkiston selailua uusia treenejä odotellessa

Tasan neljä viikkoa viimeisimmästä kunnon lenkistä.

Ahdistaako? No kyllä vaan! Onneksi ensi viikolla on kolme tärkeää tenttiä, joihin riittää kyllä luettavaa. Jos joskus täytyy pitää taukoa urheilusta ja keskittyä tärkeämpiin asioihin, niin nyt on se aika. Keskiviikkona on viimeinen tentti, joten päätinkin suosiolla jatkaa juoksutaukoa torstaihin saakka. Toivon mukaan odotus palkitaan ja 4,5 (!!!) viikon lepo on ollut riittävästi. Siihen saakka kunhan nyt malttaisi odottaa....

Tenttilukua neljän seinän sisällä neljättä päivää putkeen...

Korvaavat treenini menevät aina vaan kummallisimmiksi. Tällä kertaa mut saatiin houkuteltua eilen elämäni ensimmäiselle kunnon joogatunnille. Olen aina ollut se kankea jalkapalloilija, joka vähät välittää venyttelystä tai rauhallisemmista, keskittymistä vaativista urheilulajeista, joten ajatus joogasta pelotti. Ajattelin, että se voisi kuitenkin olla hyväksi polvellekin. No, tunnista selvittiin hengissä ja tänään ainakin oli sellaiset lihakset kipeinä, joiden olemassaolosta ei ollut ennen eilistä tietoakaan! Tunnin jälkeen oli kyllä itsensä ylittänyt fiilis, mutta tuskin tästä nyt uutta harrastusta tulee :D

Heiaheia motivaattorina

Nyt, kun ei ole treenaamisesta paljoa kirjoitettavaa, onkin hyvä hetki ylistää hieman omaa henkilökohtaista lempparisovellustani Heiaheiaa (www.heiaheia.com). Kyseessä on sivusto, jonne saa ilmaiseksi luotua käyttäjätilin ja kirjata ylös treenejään. Näin pystyy helposti seuraamaan omaa edistymistään ja tavoitteiden täyttymistä. Heiaheia toimii ainakin omalla kohdallani motivaattorina, eräänlaisena personal trainerina ja treeniarkistona.

Treenitilastosta voi seurata treenien määrää. Yksi pylväs tarkoittaa aina yhtä viikkoa - tässä esimerkiksi kaikki viime vuoden treenini. Vihreät rastit ovat merkkeinä sairauspäivistä.

Olen itse käyttänyt heiaheiaa vaihtelevan aktiivisesti vuodesta 2011 alkaen. Pystyn siis selaamaan vanhoja merkintöjäni kolmen vuoden taakse ja näkemään konkreettisesti treenaamisen määrän ja sen muutokset. Itseäni tietysti kiinnostaa tällä hetkellä eniten juoksutreenin seuraaminen. Treenitilastosta voin seurata kaikkia treenejäni tai valita lajin, jonka merkintöjä seuraan. Nyt, kun olen harrastanut juoksemista 1,5 vuotta, on mielenkiintoista ja motivoivaa selata vanhoja treenejä ja verrata niiden lenkkivauhteja ja -pituuksia tämänhetkiseen tilanteeseen. Olen myös useimmiten merkinnyt ylös lenkkieni sykkeet, joiden tarkastelu on myös hyödyllistä.

Tässä viime vuoden juoksutreenini ja kilometrikertymä.

Tässä tämän vuoden surullinen juoksuarkisto ja viikoittainen kilometrimäärä.

Heiaheiassa voi myös seurata kaverien treenaamista, mikä ehkä motivoi vielä lisää. Heiaheia-merkintöjä voi halutessaan jakaa facebookissa ja varmasti myös muissa sosiaalisissa medioissa, tai sitten pitää ne omana tietonaan. Jokaisen merkinnän voi myös halutessaan muuttaa yksityiseksi niin, etteivät heiaheia-kaverit sitä näe. Heiaheiassa on mahdollista myös asettaa itselleen tavoitteita (esim. tuntimäärä viikossa) tai pitää painolokia. Lajeja, joita voi merkata ylös, löytyy laidasta laitaan - jalkapallosta aina haravointiin ja jopa shoppailuun asti.

Lajeja löytyy monipuolisesti.

Myös omia suosikkilajeja voi selailla vuosikohtaisesti. Halutessaan voi merkitä ylös myös niitä ei-niin-urheilullisia lajeja (esim. sienestys :D)

Itseäni ainakin tällainen oman treenaamisen seuraaminen ja analysointi motivoi. On helpompi ainakin kulkea kohti omaa tavoitetta, kun pitää kirjaa edistymisestään. Eli suosittelen tätä helppokäyttöistä ja ilmaista sovellusta kaikille :) Toivottavasti itsekin pääsen pian taas merkitsemään juoksutreenejä ylös, siihen saakka korvaavien treenien merkkailu saa kelvata!

Lenkin tiedot voi merkitä tarkasti muistiin: aika, matka, keski- ja maksimisykkeet, kalorit, muistiinpanot ja fiiliksen. Uutuutena myös "tagit" ja karttatiedoston lataaminen - näihin en ole vielä tutustunut!

Treenaamista voi myös seurata päiväkohtaisesti treenilokista.