Sunnuntai lähestyy! Nyt onkin aika keskittyä tulevaan koitokseen kunnolla ja pohtia viime hetken seikkoja, joiden avulla voin vielä vaikuttaa suoritukseeni.
1. Treenaaminen
Viimeinen viikko ennen maratonia on syytä ottaa rauhallisesti. Ajattelin juosta muutaman kevyen, korkeintaan tunnin kestävän palauttelevan/valmistelevan lenkin ennen sunnuntaita - lähinnä saadakseni
jalkoihin hieman tuntumaa. Myös kevyt pyöräily, kävelylenkit, futistreenit ja pitkät venyttelyt kuuluvat viikkoni treeniohjelmaan. Tänään esimerkiksi kävin pienellä 35 minuutin metsälenkillä sekä pyöräilin kevyesti työmatkat.
Pitkien lenkkien välttäminen juuri ennen maratonia on tarkoituksenmukaista jalkojen säästelemisen lisäksi myös henkisen puolen kannalta:
nälkä juoksemista kohtaan kasvaa viikon aikana ja sunnuntaina tekee oikeasti mieli juosta pitkään - toivon mukaan.
2. Ravinto
Tästä nyt onkin jo puhuttu: hiilareita, hiilareita, hiilareita. Olen nyt muutaman päivän ajan lisännyt ravintooni hiilareita, mutta varsinainen
hiilaritankkaus tulisi aloittaa nyt, muutamaa päivää ennen maratonia. Hyviä hiilarilähteitä ovat puurot, pasta, riisi, peruna, hedelmät, marjat, mysli, jogurtti, leipä... Näitä riittää ja näitä on jo nyt nautittu niin paljon, että vaikutuksen kyllä huomaa. Olen jatkuvasti täynnä! Päivää ennen maratonia (siis lauantaina) kannattaa kuitenkin syödä jo itselle tuttuun ja totuttuun tapaan, jotta vatsa ei ärsyynny sunnuntaina. Vaikka seuraavat päivät menevätkin hiilarivarastoja täydentäessä, pitää muistaa myös proteiinin saanti. Rasvaisia ruokia taas tulisi välttää. Vettä ja vichyä olen yrittänyt juoda pitkin päivää, mutta nestetankkauskaan ei saa mennä liiallisuuksiin: jokainen varmasti tietää, kuinka ärsyttävää on juosta veden hölskyessä vatsassa. Lisäksi vessapysähdys maratonilla ei kuulosta mukavalta.
Eniten huolestuttaa
sunnuntain tankkaus. Juoksuni lähtee jo 9.30 - aamiainen tulisi siis syödä siinä 7-7.30 aikoihin. Aamupalaksi olen tottunut syömään
puuroa, joten haluan pitäytyä tässä. Täytyy siis löytää Kööpenhaminasta jokin paikka, josta saan aamulla puuroa, tai valmistaa sitä itse hotellihuoneen vedenkeittimen avulla! Jotain proteiiniakin tulisi kuitenkin syödä, muttei liikaa, jotta ruoka ehtii sulaa ennen juoksua. En ole vielä selvittänyt, mitä maratonin tankkauspisteillä on tarjolla, mutta sekin tietysti vaikuttaa aamun tankkaukseen. Huhhuh. Niin paljon muistettavaa tämän ravinnon kanssa, että paniikissa sorrun varmasti lauantai-iltana ahmimaan kilon karkkia tai muuta yhtä järkevää! Toivottavasti en :D
3. Varustus
Sunnuntain sää Kööpenhaminassa näyttää tämän hetken ennusteen mukaan aika hyvältä juoksun kannalta. 18 asteen hujakoissa on sopiva juosta - ei liian kylmä eikä liian kuuma. Tosin täytyy muistaa, että maratonin lähtöaikaan (9.30) on tietysti hieman viileämpää. Aion silti juosta maratonin
juoksushortseissa ja topissa / ohuessa teknisessä t-paidassa. Lähdön aikaan tuntemus saa olla mieluummin liian kylmä kuin liian kuuma, sillä juostessa tulee kyllä lämmin. Ja juoksuaikaahan riittää! Maratonissa on vielä se etu, ettei heti alusta lähtien tarvitse juosta ihan täysillä, joten lihakset ehtivät kyllä lämmetä ensimmäisten kilometrien aikana. Vaikka tietysti pieni alkulämpökin on tärkeää.
Sunnuntaina vedän jalkaani
Asicsin hyvin vaimennetut lenkkarit, sillä matka on pitkä ja alusta kova - jalkani eivät ole vielä kyllin tottuneet barefoot-kenkiin. Muita Kööpenhaminaan raahattavia varusteita ovat tietysti
kinesioteipit ja polvituki. Eiköhän näillä pärjätä!
4. Taktiikka/henkinen puoli
Varsinainen sunnuntain juoksusuoritus jännittää tällä hetkellä toki kovasti ja herättää monia kysymyksiä. Ensinnäkin mietin
vauhdinsäätelyä. Kuinka kovaa uskallan lähteä juoksemaan? Kannattaako alkuun juosta kovaa ja hiljentää vauhtia loppua kohti vai toisinpäin? Olen tottunut 20 kilometrin lenkkeihin, ja vauhdinsäätelyni niillä sujuu jo hyvin. Kerran olen juossut 30 kilometriä, ja tuolloin vauhtini oli melko tasainen, keskimäärin 10,5 km/h. 42 kilometriä on kuitenkin niin pitkä matka, etten osaa oikein ennakoida, kuinka jalkani jaksavat juoksun lopussa. Ystäväni
Mari muistuttikin, että monet sanovat maratonin alkavan vasta 30 kilometrin jälkeen.
Aloitan varmaankin juoksuni n. 10 km tuntivauhdilla (GPS-sykemittarillani voin seurata vauhtiani läpi koko juoksun!), riippuen tietysti jalkojeni tuntemuksesta. Ensimmäisenä varsinaisena etappina pidän 20 kilometrin ohittamista, jolloin tulee tarkastella tuntemusta ja mahdollisesti (lisätä tai) vähentää juoksuvauhtia. Innostun helposti menemään alkuun liian nopeasti, joten täytyy vain malttaa ja pitää mielessä se ensimmäisen maratonin tavoite:
juosta 42,195 kilometriä. Kunnianhimoiset aikatavoitteet kannattaa sysätä tässä vaiheessa sivuun, mutta jos jalkojen tuntemus on vielä hyvä puolivälissä juoksua, haluaisin selvitä maaliin 10 km/h vauhdilla (= alle 4 h 12 min). Yksi tavoite on kuitenkin oman juoksuni kannalta elintärkeää:
pysähdysten välttäminen. Pysähtymisen jälkeen juoksun jatkaminen on fyysisesti ja henkisesti erittäin vaikeaa. Suuri tavoite on siis juosta koko matka putkeen.
Kuntoni puolesta en ole huolissani - sitä kyllä löytyy. Uskon pystyväni juoksemaan 42 kilometriä putkeen ongelmitta, mutta vauhti onkin sitten asia erikseen. Kuntoa enemmän minua mietityttää tuo
polven kunto ja muut mahdolliset vammat, joita kova asfaltti voi aiheuttaa jaloissani: etenkin nyt, kun ne eivät ole niin tottuneita juoksemiseen.
Mietin myös
kilpailutilanteen vaikutusta juoksuuni. Viime vuonna juoksin
Paavo Nurmi -maratonissa 10 km matkan suurena tavoitteenani 50 minuutin alitus: kilpailutilanne sai minut kirmaamaan matkan 46 minuutin aikaan. Puolimaraton
Runner's Twilightissa taittui aikaan 1:45 ja risat, vaikka tavoitteeni oli kahden tunnin alitus. Kilpailutilanne ja kannustus saa juoksuvauhdin nousemaan normaalia lenkkiä korkeammaksi. Saa nähdä, miten se vaikuttaa minuun tällä kertaa. Viime vuoden kisojen muistelu kuitenkin motivoi tällä hetkellä suuresti. Se fiilis, kun saapuu maaliin itsensä ylittäneenä, on jotain, mitä en ole ikinä saanut mistään muusta lajista. Sitä loistofiilistä odotan myös sunnuntailta!
 |
| Viime vuoden kilpailuja muistellessa ihmettelen, miksen ole tänä vuonna vielä ilmoittautunut useampiin kisoihin! Asia täytyy korjata :) |
Olen kova
jännittäjä, ja jännitys näkyy huonoina yöunina ja kipeänä vatsana. Nämä viimeiset päivät ennen maratonia pitäisi vaan yrittää levätä ja nukkua kunnolla sekä kiinnittää oikeasti huomiota syömiseen, jotta saisin jännityksen aiheuttamat riskit sunnuntaita ajatellen minimoitua :)
5. Nauttiminen
Vaikka maraton onkin kilpailutilanne, haluan silti nauttia siitä. Haluan keskittyä siihen
hyvään fiilikseen, jonka juokseminen minussa saa aikaan, kuunnella hyvää musiikkia, katsella Kööpenhaminan kaupunkia ja maisemia, nauttia kisatunnelmasta ja vain fiilistellä! Juoksun aikana yritän ainakin välillä unohtaa sykemittarini lukemat, ajankulun, juoksuvauhdin ja kilpailuasetelman. Varsinkin nyt, kun kyseessä on ensimmäinen maratonini, aikatavoitetta tärkeämpää on päästä maaliin asti hyvällä mielellä :) Näillä eväillä valmistaudun sunnuntain koitokseen!
