Terveellinen pizzaperjantai!

Tavoistani poiketen kirjoittelen pitkästä aikaa ruokapostauksen! Ruokavalio on iso osa ainakin omaa juoksemistani. Sillä todellakin on väliä, mitä syö. Etenkin meikäläisellä, ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että mahani kipeytyy vähän kaikesta ja kipu tulee esiin erityisesti lenkillä. Toiseksi siksi, että olen suuri herkkujen ystävä. Eikä se jokapäiväinen karkinsyönti nyt oikein sovi yhteen juoksuharrastuksen kanssa. Terveellinen ruoka tukee urheilua, sillä ruuan vaikutukset tulevat esiin nimenomaan urheillessa.

Herkuista eniten mieleni tekee yleensä makeaa, mutta silloin tällöin myös suolaiset herkut houkuttelevat. Esimerkiksi pitsaa tekee mieli aina välillä. Pitsaa ei ihan yksioikoisesti voi määritellä roskaruuaksi, sillä senkin voi tehdä monella eri tapaa: kebab-pizzerian pitsa on eittämättä paljon epäterveellisempi vaihtoehto kuin kotona tehty pitsa terveellisillä täytteillä. Lopetin vehnän syönnin tammikuussa, ja sen jälkeen olen alkanut himoita pitsaa aina säännöllisin väliajoin. Ennen tätä en pitsaa hirveästi syönyt, mutta niinhän se tietty menee: kun joku kielletään, sitä alkaa himoita. Jossain vaiheessa koitin tehdä gluteenitonta pitsapohjaa gluteenittomista jauhoista, mutta siitä tuli kuiva, litteä ja kivikova.

Kesällä kuitenkin päätin testata trendiruokaa: kukkakaalipitsaa. Olin vähän skeptinen tarkastelemieni reseptien suhteen: pelkästä kukkakaalista, kananmunasta ja juustoraasteestako syntyisi terveellinen ja gluteeniton vaihtoehto "oikealle" pitsapohjalle? Testailin vähän erilaisia löytämiäni reseptejä, ensimmäinen taikina oli mielestäni liian kuiva, toinen liian kova, kolmas liian löysä jne. Kesällä tein monen monta testierää, sillä todella pidin kukkakaalipitsan ideasta ja pitsapohjan mausta: ei olisi uskonut, että se on todellakin tehty kukkakaalista.

Nyt tein tuota herkkua taas pitkästä aikaa, pimenevän perjantai-illan kunniaksi. Olen soveltanut useaa eri reseptiä monta kertaa, mutta tällä kertaa pohjasta tuli mielestäni paras. Se oli aika pehmeä, mutta samalla rapea - ei liian kova tai kuiva. Tässä noin suunnilleen resepti, jonka mukaan pitsan tein:

Tarvitset:

1 kukkakaalin
2 kananmunaa
n. 1-2 dl juustoraastetta
n. 0,5-1 dl spelttijauhoja (Birkkalan karkeat spelttijauhot)
ripaus suolaa ja pippuria

Olen huomannut, että pitsapohjan lopullinen koostumus riippuu ensinnäkin siitä, miten kukkakaalin käsittelee, ja toiseksi siitä, missä suhteessa siihen pistää juustoraastetta ja spelttijauhoja. Alkuperäiseen kukkakaalipitsan reseptiin ei spelttijauhoja lainkaan kuulunut (niihin taas kuului enemmän juustoraastetta). Itse satuin vaan kerran lisäämään spelttijauhoja taikinaan saadakseni siitä kiinteämpää, kun käytössäni oli vähän pienempi kukkakaali ja seos jäi aika löysäksi. Huomasinkin pienenkin määrän spelttijauhoja tekevän taikinasta mielestäni paljon parempaa - siksi olen lisännyt sen omaan reseptiini.

Tässä siis ohjeet taikinan tekoon:

1. Poista kukkakaalista lehdet ja kanta. Pese ja murenna se. Tarkoituksena olisi saada kukkakaalista mahdollisimman hienojakoista ns. kukkakaaliriisiä. Tehosekoitin lienee paras vempain tähän hommaan. Itseltäni löytyy vain blenderi, jossa olen silpunnut kukkakaalia pienissä erissä. Onnistuu sekin, mutta on kyllä melkoisen työlästä ja pitkäkestoista hommaa. Tällä kertaa päätin murentaa kukkakaalin käsin kattilaan - en siis ihan pienenpieneksi riisiksi, mutta sormituntumalla mahdollisimman pieniksi paloiksi. Keitin paloja vedessä reilut 20 minuuttia, kunnes kukkakaali oli melko pehmeää. Tämän jälkeen heitin palaset lävikköön ja ravistelin siitä ylimääräiset vedet mahdollisimman hyvin. Muussasin kukkakaalin haarukalla hienojakoisemmaksi (keitettyä kukkakaalia ei kannata enää heittää blenderiin tai siitä tulee kukkakaalisosetta). Tässä vaiheessa siis kaksi vaihtoehtoa: keitettynä ja muussattuna tai sitten kuivana ja tehosekoittimen kautta suoraan kulhoon. Pohjan koostumus riippuu pitkälti kukkakaalin hienojakoisuudesta: isot palat kyllä tuntuvat pohjassa, mutteivät ainakaan itseäni haittaa. Keitetyllä kukkakaalilla saa aikaan pehmeämmän pohjan, kuivasta tulee vähän kovempi ja kuivempi.






2. Lisää muut aineet. Siis kaksi kananmunaa, juustoraaste ja spelttijauhot. Jos et halua käyttää spelttijauhoja, juustoraastetta kannattaa laittaa ainakin pari desiä. Tällä kertaa huomasin, että taikina oli tosi märkää ja löysää keitettyäni kukkakaalit. Siispä laitoin vain desin juustoraastetta ja suunnilleen desin spelttijauhoja.





3. Sekoita, tarkista koostumus ja lisää jauhoja/juustoraastetta tarpeen mukaan. Mausta. Taikina ei koostumukseltaan muistuta oikeaa taikinaa, vaan on melko löysää ja kiiltävää.

4. Levitä seos pellille ja paista 200-asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia, kunnes pohja on saanut väriä. Nosta pohjaa varovasti ja kurkkaa, että se on kypsä myös kääntöpuolelta.

5. Anna pohjan jäähtyä hetki ennen kuin heität päälle haluamasi täytteet. Anna olla uunissa vielä kymmenisen minuuttia.

Pohjasta tuli tällä kertaa jotenkin tosi pehmeää, mutta kuitenkin samalla rapsakkaa. Se myös nousi hieman. Onkin varmaan fiksua tehdä pohja keitetystä kukkakaalista. Ainakin meikäläisen pitsanhimon tämä tekele taltuttaa, vaikkei se tietenkään vedä vertoja ihan oikealle pitsalle. Mulle kuitenkin täytteet ovat pitsassa tärkeämpiä kuin se pohja. Tämän herkun jälkeen jää täysi, mutta hyvä olo - ei ollenkaan ähky.





Ootko itse kokeillut kukkakaalipitsaa? Mitä mieltä olet terveellisistä herkuista - onko niistä korvaamaan todellisia kaloripommeja?

Ajatuksia paastosta

Olen nyt tosiaan pitänyt vähän taukoa blogin kirjoittamisesta ja myös blogien lukemisesta (hirveä kasa postauksia luettavana: siinä tämä yö sitten meneekin :D). Kuluneet pari viikkoa olen keskittynyt kandini kirjoittamiseen ja muuttopuuhiin. Muutto on nyt tehty ja kandikin ihan hyvässä vauhdissa, joten ehdin taas treenaamaan edes jonkin verran. Ehkä myös jopa syventymään blogimaailmaan silloin tällöin, vaikka koko huhtikuu onkin hyvin kiireinen!

Viime viikko vierähti siis paastotunnelmissa. Ryhdyin ensin keventämään ruokavaliotani sunnuntaina: jätin pois lihan, rasvaisen ruuan ja välipalat, pienensin annoskokoja ja söin runsaasti vihanneksia. Ravintoni koostui lähinnä salaateista ja keitoista muutaman päivän ajan.

Bataattisosekeitto pellavarouheella oli sopiva paastoon valmistava ateria

Keskiviikkona aloitin varsinaisen paaston. Pidin viisi paastopäivää. Näiden päivien aikana join runsaasti nestettä - jopa 3,5 litraa päivittäin - joista n. kolmasosa oli mehuja, kolmasosa vettä ja kolmasosa yrttiteetä. Mehuista tuli energiaa päivittäin n. 400 kcal verran. Parina treenipäivänä söin ennen treeniä tämän lisäksi puolikkaan banaanin, joka kului treenin aikana, ja treenin jälkeen 10-20 g veteen liotettua herajauhetta.

Eka paastopäivä ei ollut lainkaan niin paha kuin olin kuvitellut. Luultavasti kroppani pyöri silloin vielä edellisen päivän ruuan voimin. Ohjeissa varoiteltiin päänsärystä ja nälkäkiukusta, mutta nämäkään eivät osuneet kohdalleni. Olihan mulla toki nälkä, mutta olin kuvitellut fiiliksen paljon ikävämmäksi. Illalla veto oli poissa ja koko kroppa väsynyt ja uupunut, mutta uni ei silti tahtonut tulla.

Toinen päivä alkoi huonosti nukutun yön jälkeen nälkäisenä. Lasi tuoremehua tuntui itse asiassa täyttävän yllättävän hyvin - runsaan veden ja parin teekupin kanssa nautittuna. Olo oli koko päivän melko uupunut, ja kevyt lenkkikin tuntui ikävältä ja vaikealta. Aivot eivät toimineet ja olo oli vetämätön. Vatsa rupesi reagoimaan paastoon ja tottumaan nestemäiseen energiaan. Se tuntui tainnuttavan nälän. Toisena iltana uni tuli aikaisin ja nukuinkin pitkään ja sikeästi.

Porkkanatäysmehu hellii vatsaa

Kolmas paastopäivä oli edelleen melko tuskaista. Istuin itse asiassa koko päivän neljän seinän sisällä kirjoittelemassa kandiani ja pakkaamassa muuttokuormaani. Ulkona käyminen ei oikeastaan edes houkutellut, sillä sää oli harmaa, tuulinen ja sateinen ja oloni oli edelleen heikko ja väsynyt. Sain kuitenkin tehtyä hommiani yllättävän paljon. Illalla uni maistui ja sain nauttia jälleen pitkistä yöunista.

Celestialilta löytyy herkullinen yrttiteevalikoima

Kolmannen päivän jälkeen paasto-oireiden sanotaan yleensä alkavan helpottaa ja paaston tuntuvan jo mukavalta. Neljänteen paastopäivään herätessäni olinkin yllättävän virkeällä tuulella eikä nälkäkään iskenyt heti aamusta samalla tavalla kuin edellisinä päivinä. Paaston vaikutus tuntui kuitenkin jaloissa. Lauantaina oli tarkoitus tehdä paljon muuttohommia, mutta pelkkä rappusten kipuaminen pisti jalat hapoille. Uskomatonta, miten muutaman päivän energiavaje voi vaikuttaa jalkojen kuntoon! Olo ei tosiaan ollut vielä se "euforinen", josta monessa lukemassani jutussa puhuttiin. Kroppa kuitenkin oli ruvennut selvästi hankkiutumaan eroon kuona-aineista: hiukset tuntuivat likaisilta ja kieli peittyi inhottavasta mönjästä. Lohduttauduin ajatuksella paaston puhdistavuudesta ja siitä, ettei ainakaan tarvinnut lähteä ihmisten ilmoille lauantaina :D Keskityin siis jälleen täysin voimin muuttooni ja kandiini, joka etenikin taas ihan mukavasti. Ajatus tuntui juoksevan kunnolla ensimmäistä kertaa koko paaston aikana.

Lauantain Ikea-lounaani kun muut söivät lihapullia :D

Sunnuntai, eli viimeinen paastopäiväni, olikin jo helppo. Olo oli jälleen hyvä ja pirteä heti aamusta. Sain taas paljon aikaiseksi. Tämä "euforinen" olotila taisikin tulla itselläni vasta sunnuntaina, viidentenä paastopäivänä. Kävin taas kevyellä 40 minuutin lenkillä, joka sujui jälleen tahmaisesti: jaloissa ei ollut yhtään puhtia (sanomattakin selvää, kun hiilarivarastot huutavat tyhjyyttään). Tein myös pienen lihaskuntopiirin, joka sekin tuntui tosi vaikealta! Olin jo vähän huolestunut lihaskuntoni hupenemisesta ja kyllästynyt koko paastoon, joten tein pienen virheen: söin sunnuntaina hieman suklaata ja karkkia. Tätä ennen olin noudattanut paasto-ohjeita tarkasti sana sanalta, mutta jostain syystä lankesin karkkipurkille. Eihän muutamasta karkista enää paaston tässä vaiheessa mitään haittaa voi olla?

Maanantaiaamuna olin eri mieltä. Mahani oli todella kipeä ja sekaisin. Paastoa ei voi lopettaa kuin seinään: ei ainakaan syömällä pelkkää sokeria ja rasvaa. Yllättävän paljon kymmenisen karkkia ja pari pientä suklaamunaa voi saada aikaan. Maanantai oli ensimmäinen paaston jälkeinen päivä, jolloin oli tarkoitus syödä pieniä annoksia hedelmiä ja kasviksia, jotta kroppa tottuisi taas vähitellen kiinteään ravintoon. Söinkin hedelmiä, raasteita ja keittoa, mutta sen lisäksi jälleen vähän karkkia. Karkki on paheistani ylivoimaisesti pahin, enkä päässyt karkkihimostani eroon paastonkaan aikana. Itse paastopäivinä mieleni ei kylläkään tehnyt karkkia, mutta himot palasivat heti paaston loputtua. Toivotonta! Söin karkkia, vaikka tiesin sen olevan vain haitaksi koko paastolle ja itselleni muutenkin. Energiavajetilassa kroppani vain himoaa sokeria hullun lailla. Sitä on vaikea selittää. Paaston loppu ei siis todellakaan mennyt oppikirjamaisesti.

Tiistaina ja keskiviikkona jatkoin kevyttä syömistä. Söin itse asiassa huikeita määriä hedelmiä, joiden lisäksi nautin hieman avokadosalaattia, vihanneksia ja tomaattikeittoa. Suurin osa energiastani tuli näiden päivien aikana hedelmistä. Keskiviikko oli myös muuttopäiväni, joka toi mukanaan omat haasteensa syömisen kanssa. Treenaamaan ehdin tiistaina, ja lenkki sujuikin paljon paremmin kuin treenit paaston aikana. Jaloissa oli taas voimaa ja juoksuvauhtini oli palannut normaalille tasolle. Keskiviikkona muuttolaatikotkin nousivat jo huomattavasti kevyemmin kuin viikonloppuna!

Ja sitten fiiliksiä tästä kokeilusta. Ensinnäkin, luin vasta paaston aloitettuani, että ihmisillä, joilla on matala rasvaprosentti, paasto alkaa nipistää rasvan sijaan lihaksista. Auts. Mullahan ei hirveästi niitä lihaksia ole. Luin, että näillä ihmisillä jopa puolet paaston aikana pudonneesta painosta voi olla lihasmassaa. Itselläni paino putosi paaston aikana jopa kolmisen kiloa: voiko muka olla, että menetin viikon aikana 1,5 kg lihasmassaa?!? Uskomaton määrä, enkä voi uskoa paaston ryöstäneen kropastani noin paljoa lihasta. Jotain silti tapahtui: kroppani oli väsynyt ja lihakseni tuntuivat paaston aikana haurailta ja heikoilta. Ehkä tämän takia olinkin sunnuntaina jo vähän huolissani kroppani puolesta ja otin paniikissa varaslähdön paaston lopetukseen - olisihan sen fiksumminkin voinut ottaa, esim. hedelmällä karkin sijaan...

Paaston aikana olo oli uupunut, mutta sen loppupuolella fiilis parani. Olin virkeä ja ajatukseni tuntui juoksevan hyvin. Paaston jälkeisinä päivinä en ole ollut lainkaan väsynyt ja olen nukkunut paljon paremmin kuin ennen. Osasyynä tähän on varmastikin kofeiinista vierottautuminen: opettelin juomaan paaston aikana yrttiteetä kahvin ja mustan teen sijaan. Opin oikeasti tykkäämään yrttiteestä! Opin myös juomaan teetä ilman hunajaa, eli sain kuin sainkin hillittyä sitä sokeririippuvuuttani edes hippusen verran ;) Olen jatkanut yrttiteen juomista myös paaston jälkeen: lemppareitani ovat kamomilla- ja piparminttutee sekä unta parantava yrttiteesekoitus.

Luonnollinen lääke nukahtamisvaikeuksiin!

Paaston aikana mahani ei ollut kipeä. En muista, milloin se olisi viimeksi ollut näin monta päivää putkeen hyvässä kunnossa. Nyt onkin hyvä lähteä tutkimaan taas puhtaalta pöydältä, mikä aiheuttaa mahavaivani. Yhden syypään olen jo löytänyt: makeutusaineet ja sokeri. Karkkia ei pitäisi hotkia ainakaan kerralla niin suuria määriä. Kevytlimut saavat vatsan heti sekaisin. Myös hunaja aiheuttaa vatsavaivoja.

Paaston aikana en myöskään syönyt lainkaan lisäaineita. En ole ennen ollut "puhtaan ruuan" puolestapuhuja, mutta paastokokeilun jälkeen olen ajatellut asiaa uudelleen. Kaiken maailman keinotekoiset ja makeutusaineet eivät kuulu kroppaan: on siis hyvin todennäköistä, että ne saavat mahan sekaisin. Paaston jälkeen oloni tuntui puhtaalta ja hyvältä: maha ei ollut turvonnut vaan tuntui saaneen vatsaystävällistä energiaa. Haluan saada tän fiiliksen useammin. Miksei se voi olla jokapäiväistä???

Puhdasta, yksinkertaista ruokaa - ja elimistö kiittää!

Paasto myös opetti mulle taas ruuan merkityksen: erityisesti urheilijalle. Keho todella tarvitsee energiaa ja sillä oikeasti on väliä, mitä syöt. Treeni ei kulje, jos ravintopuoli on pielessä. Tänään olin juoksemassa ekan kovan treenin pitkään aikaan, ja kropassa oli ihanan paljon voimaa verrattuna viime viikkoon. Syynä tähän viime päivien ahkera (karkki)tankkaus. Suhteeni ruokaan on ehkä jälleen hitusen parempi.

Suosittelen paaston testaamista kaikille siitä kiinnostuneille. Viiden päivän paasto ei tuhoa pitkäjänteisen työn tuloksia. Jokainen ei siitä välttämättä hyödy, mutta hyötyjä ei voi arvioida ennen testaamista. En kadu paastolle ryhtymistäni, mutta tuskin teen sitä enää - ainakaan niin kauan kuin rasvaprosenttini ja painoni pysyy tällä tasolla. En halua nipistää vähäisistä lihaksistani enää yhtäkään grammaa pois. Laihduttajalle paasto tosin sopii varmasti oikein hyvin! Omalla kohdallani paaston hyödyt näkyvät enemmänkin henkisessä puolessa ja vatsan hyvinvoinnissa.

Vihdoinkin saa syödä taas niin paljon kuin haluaa :)

Viikon aikana oppii kyllä arvostamaan ruokaa ihan uudella tavalla. Herkullista pääsiäistä kaikille - nyt on lupa nautiskella :)

Tasan kuukausi Melbournen maratoniin!

Hellurei!

Tajusin äskettäin, että maratooniini on aikaa tasan kuukausi!!! Aika rientää niin hirveetä vauhtia täällä, etten meinaa pysyä vauhdissa mukana.

Aloin muistella, millaiset fiilikset minulla viime keväänä oli kuukausi ennen Köpiksen maratonia. Blogistahan se selvisi. Juoksutaukoa oli takana tuolloin viitisen viikkoa juoksijan polven takia, ja tulevaisuus näytti heikolta. Kun vertaan nykyistä fiilistä ja treenaamista tuohon aikaan, oon niin kiitollinen siitä, että olen terve! Harvemmin oikeesti tajuaa arvostaa tervettä kehoa ja mieltä. Juoksemistakin pitää itsestään selvänä kykynä, kunnes siihen ei enää yhtäkkiä pystykään.

Terveyttä ei saa unohtaa arvostaa! Tällä hetkellä kehoni voi hyvin, mutta haluan sen voivan hyvin myös jatkossa - ehkä jopa vielä paremmin. Siksi päätin hemmotella sitä varaamalla ensi viikolle urheiluhieronnan ja tarjoamalla sille ison, terveellisen aterian, sekä pari lasia viiniä. Jotta se sitten jaksaa antaa kaikkensa kuukauden päästä.

Meille on suotu vain yksi keho. Arvostetaan ja rakastetaan sitä, jooko?