Mitä saa aikaan viikko ilman juoksua?

Olen viettänyt maratonin jälkeisen viikon eräänlaista hiljaiseloa juoksun suhteen. Jalkani olivat maratonin jälkeen niin jumissa ja kipeät, että uskoin juoksevani aikaisintaan keskiviikkona. Toisin kävi - juoksuttomuus venyi entisestään. Vanha kunnon maratonin jälkeinen flunssa iski meikäläiseen tiistai-iltana. Tulen poikkeuksetta maratonin jälkeen kipeäksi. Kroppa on kai niin heikko ja vastustuskyky matala niin kovan suorituksen jälkeen. Lisäksi matkustaminen ja lihaskipujen takia heikosti nukutut yöt kisan jälkeen edistävät osaltaan flunssan puhkeamista.

Keskiviikkona jalat tuntuivat jo yllättävän hyviltä, mutta olo oli muuten tukkoinen. Torstaina iskikin kunnon flunssa. Pysyttelin pari päivää peiton alla ja turvauduin kaikkiin mahdollisiin lääkkeisiin ja poppakonsteihin. Perjantai-iltana uskaltauduin pienelle kävelylle. Lauantaina olo oli jo huomattavasti parempi, joten kävin jo vähän pidemmällä kävelyllä - pariinkin otteeseen. En vain pysty pysyttelemään sisätiloissa kun ulkona paistaa aurinko. Sunnuntaiaamuna olo oli jo melko hyvä, mutta maltoin mieleni ja lepäsin tämänkin päivän. Nälkä urheilua kohtaan on paisunut valtavaksi: mieli ja kroppa tahtoo jo treenaamaan ja kunnolla. Huomenna kuitenkin aloitan juoksun todennäköisesti melko rauhassa, kuntoa tunnustellen. Ei olisi kiva virua monta viikkoa jälkitaudin kourissa.

Disney-leffat ovat aina olleet tärkeä osa sairaspäiviäni ;)

Olen niin harvoin kipeä (tai sitten parannun aina niin nopeasti), etten edes muista, milloin viimeksi olisin ollut kokonaisen viikon juoksematta. Epäilen, että viime kerrasta on peräti yli 1,5 vuotta. Keväällä 2014 mulla oli juoksijan polvi, jonka takia jouduin olemaan juoksematta useamman viikon. Sen jälkeen olen juossut vähintäänkin yhden kevyen lenkin viikossa, jollen ole muuhun pystynyt.

Tuntuu aika oudolta olla juoksematta näinkin "pitkään", kun juokseminen on niin iso osa omaa elämää ja arkea. Jotenkin suhtaudun tähän juoksemattomuuteen kuitenkin huomattavasti rennommin kuin joskus. En ole huolissani siitä, että kuntoni laskisi merkittävästi, tai paniikissa siitä, että kilot kertyvät kaikkien niiden herkkujen takia, joita tämän viikon aikana olen ahminut (ja niitä muuten riittää!). Kunto todennäköisesti tulee väliaikaisesti notkahtamaan hieman ja kiloja on tässä muutenkin keväästä kertynyt jo enemmänkin kuin pari, mutta so what? Kunto kyllä kohoaa, jos niin haluaa, ja kiloistakin pääsee eroon, jos niin päättää. Uskon, että pienen herkuttelu- ja lepoviikon jälkeen motivaatio juoksua ja muuta urheilua kohtaan on suurempi kuin ennen maratonia. Olen myös saanut paljon muuta ajateltavaa: keskittynyt kouluhommiin, toiminut kummitätinä ihanan pikku prinsessan ristiäisissä, nähnyt opiskelukavereita hauskan opiskelijatapahtuman merkeissä, suunnitellut matkaa Lontooseen uudeksi vuodeksi ja solminut mielenkiintoisen yhteistyösopimuksen, josta kerron lisää ensi viikolla. Älkää käsittäkö väärin: haluan yhä kehittyä juoksussa, rikkoa ennätyksiäni ja jatkaa sen aktiivista harrastamista. Halu juosta on pyörinyt mielessä jatkuvasti, ikään kuin kaiken tämän taustalla, mutta olen malttanut siirtää juoksusuunnitelmat seuraavalle viikolle. Juoksu ei enää hallitse elämääni, vaikka kuuluukin siihen oleellisesti.

Ensi viikolla aloitan taas treenaamisen ja nyt ajatus juoksemisesta tuntuu ainakin kaikelta muulta kuin pakkopullalta. Haluan päästä jo treenaamaan. Tulevalle talvelle (ja syksylle) mulla on vähän erilaiset suunnitelmat: juoksussa keskityn varmaankin lähinnä peruskuntoni kasvattamiseen, mutta sen ohella aion ottaa lihaskunto- ja liikkuvuusharjoittelun osaksi treeniohjelmaani. Vähän vaihtelua siis!

Ensi viikoksi suunnittelin jopa osallistuvani mahdollisesti Kaarinan syysmaratonille kympin matkaan. Vaikka olenkin ollut kipeä ja ottanut pyöreät 0 juoksuaskelta maratonin jälkeen? Saatikka sitten treenannut lyhyttä matkaa? Viimeisimmästä vauhtikestävyystreenistäni on muistaakseni yli kuukausi. Ajattelin mennä vain nauttimaan kisatunnelmasta ja kannustamaan tuttujani pidemmillä matkoilla. Mikä muhun on mennyt? Jotain hassua siellä Münchenissä tapahtui, kun ennätykset ja pakkopullamainen veren maku suussa juokseminen ovat kadonneet mielestä ja kisakynnys näin merkittävästi madaltunut. Jokin on nyt loksahtanut pääkopassa oikealle kohdalleen.

Onpa levollinen olo.

Seuraavalle maratonille ilmottu!

Vihdoin ja viimein sain ilmoittauduttua seuraavalle maratonilleni. Olenkin jo maininnut, että hinku maralle olisi taas kova, ja pientä matkakuumettakin on jo havaittavissa. Siispä halusin ehdottomasti kisaamaan johonkin ulkomaille. Muita kriteerejä oli tietysti sopiva viikonloppu ilman muita esteitä, uusi kaupunki, opiskelijabudjetin lennot ja muut matkakulut sekä yleiset kisajärjestelyt, kuten kisareitti (en halunnut juosta samaa reittiä tuplana, kuten useissa tapahtumissa juostaan). Mynextrun-sivustoa aikani selattua päädyin valitsemaan....

Kuva täältä

Münchenin maratonin!!! En ole koskaan käynyt Münchenissä, mutta se on sopivan matkan ja halpojen lentojen päässä. Suurkaupungissa riittää tehtävää ja nähtävää koko viikonlopuksi, ja Saksan hintatasokin osuu sopivasti opiskelijabudjettiin. Saksassa on lokakuussa lämpimämpää kuin Suomessa, todennäköisesti aika hyvä juoksusää. Kisa vaikutti tapahtumana kivalta ja kisareitti vaihtelevalta. Ainut miinus oli se varsinainen osallistumismaksu. Perusmaksu oli 85 €, mutta sen lisäksi piti maksaa aikachipin lainaamisesta 6 € (omaa kun mulla ei ole) ja kisapaidasta jopa 35 € - yleensä se kuuluu hintaan! Se raha, mikä lennoissa ja ruuassa säästetään, menikin siis mukavasti varsinaiseen osallistumiseen. Aika mälsää, mutta päätin nyt kerrankin panostaa. Ei näitä maratoneja kuitenkaan ihan joka päivä tule juostua. Odotukset tapahtumaa kohtaan ovat kyllä tuon hinnan takia aika korkealla!

Maraton juostaan siis sunnuntaina 11.10. Matkaan lähden siskojeni kanssa, todennäköisesti torstaina tai perjantaina. Enää vajaat kuusi viikkoa starttiin, jaiks! Tuntuu, etten ole ihan hirveästi ehtinyt vielä valmistautumaan kisaan. Yleensä olen tähdännyt katseen tulevaan maratoniin jo kymmenisen viikkoa ennen kisaa. Nyt pitää vaan luottaa omaan peruskuntoon - ihmeitä ei saa näin lyhyessä ajassa aikaan. Ilmoittautumisen yhteydessä kyseltiin myös tavoiteaikaa. Saatoin hieman yliarvioida kuntoni, kun syötin kenttään 3:40. Ihan noin kovassa kunnossa en ole, mutta saahan sitä tavoitteita olla. Todellisuudessa uskon yltäväni parhaimmillaan 3:45 pintaan. Saa nähdä, kuinka treenaaminenkin lähtee tästä pyörimään.

Münchenin maratoni tulee olemaan neljäs juoksemani maratoni (olettaen, että selviän maaliin saakka). Ensimmäiseni juoksin Kööpenhaminassa toukokuussa 2014, tuosta kisasta voit lukea lisää täältä. Köpiksen kisa oli mukava ja leppoisa - ensimmäinen maraton taittui aikaan 3:58 ja risat. Toinen maratonini oli Melbournessa lokakuussa 2014, (kisaraportti löytyy tämän linkin takaa) tuolloin kuntoni oli huipussaan ja juoksin ennätykseni 3:36:24. Kolmannen maratonini juoksin viime maaliskuussa Barcelonassa (lue raportti täältä) pari minuuttia Melbournea huonommin.

Vaikea sanoa, missä kunnossa olen nyt. Treenien perusteella on turha odottaa samanlaista suoritusta kuin Melbournessa tai Barcelonassa. Todellinen kuntoni selviää varmaankin vasta varsinaisena kisapäivänä. Joka tapauksessa, nyt on jotenkin helpottunut olo, kun ilmoittautuminen on nyt vihdoin tehty pitkän pähkäilyn jälkeen. Enää ei ole perääntymistä! Yritän nyt olla turhaan murehtimatta aikaa ja keskittyä ajattelemaan sitä nautintoa, minkä maratonin juoksemisesta saan. Müncheniin tutustuminen juoksuvinkkelistä kuulostaa myös aika hyvältä. Enää vajaat kuusi viikkoa ja pitäisi pystyä juoksemaan maratoni... ehkä käännänkin asian positiiviseksi ja ajattelen, että enää vajaat kuusi viikkoa ja pääsen juoksemaan maratonin :)

Starttaako joku muu Münchenissä? Onko kokemuksia tästä kisasta? Oletko itse suuntaamassa vielä kisamatkalle johonkin tänä vuonna?

Ryhtiä treenaamiseen

Kuva täältä

Koko kulunut kesä on mennyt treenien suhteen melko rauhallisesti. Ehkäpä juuri siksi juokseminen onkin tuntunut viime aikoina vähän tahmealta. Kehitystä ei ole ollut havaittavissa pitkiin aikoihin. Vuosi sitten treenasin kovemmin ja kurinalaisemmin. Myös ruokatottumukseni olivat täysin erilaiset. Söin melko terveellisesti ja noudatin aika tarkkaa ruokavaliota ja -rytmiä. Kesällä olen repsahtanut ja herkutellut oikeastaan päivittäin. Olen saanut pari lisäkiloa, jotka ainakin itse huomaan ja jotka varmaan osaltaan taas hidastavat juoksuvauhtia. Olo on vähän "lössähtänyt".

Tällä viikolla mulla kuitenkin alkaa arki. Työt alkavat jo torstaina ja koulu parin viikon päästä. Säännöllinen työ ja koulu rytmittävät elämää jotenkin ihanasti - tuovat siihen ryhtiä. On helpompi syödä säännöllisesti ja terveellisesti ja treenata tarkoituksenmukaisesti. Kesällä olen treenannut vailla päämäärää, juossut lähinnä kevyitä lenkkejä ja tehnyt kaiken aina fiiliksen mukaan. En ole puskenut itseäni mukavuusalueen ulkopuolelle tai tehnyt monipuolisia juoksutreenejä lähes lainkaan.

Arkirytmi kuitenkin muuttaa kaiken. Aika treenaamiseen tulee olemaan kortilla - siispä kaikki treenipäivät tulee käyttää fiksusti. Todennäköisesti tulen treenaamaan ajallisesti vähemmän kuin kesällä, mutta tehokkaammin. Näin ollen myös kunnollisia lepopäiviä tulee enemmän ja palautuminen on tehokkaampaa. Juoksen vähemmän tyhjiä kilometrejä, hidasta hölkkää vaan kilometrien takia. Palautteluhölkät teen lyhyinä ja kevyinä.

Siinä siis suunnitelmia syksylle. Treenaamiseni tulee muuttumaan. Treenaan 1-2 kertaa viikossa vauhti- tai maksimikestävyyttä, kerran viikossa juoksen pitkän lenkin ja 1-2 kertaa viikossa n. tunnin peruskestävyysalueella - mielellään ainakin toisen niistä reipasvauhtisena. Salillakin saatan käydä kerran viikossa.

Kuva täältä

Treenaamisen muutokselle on syynsä. Olen nyt lukenut niin paljon tarinoita Helsinki City Marathonilta, että mua puri maratonkärpänen ja kunnolla. Kaikki ne koskettavat kertomukset 42 kilometrin taisteluista ja maaliviivan ylittämisestä kaiken sen jälkeen saivat muistelemaan omia maratoneja ja sitä fiilistä, jonka niistä olen aina saanut. Aloin jo selailemaan tulevan syksyn maratontarjontaa, ja muutamia kivoja vaihtoehtoja löysinkin. Niistä kirjoittelen enemmän myöhemmin. Kivaa kuitenkin treenata, kun on jokin tavoite. Se motivoi ihan suunnattomasti. Haluan juosta maratonin ja haluan kehittyä. Vuoden takaiseen kuntoon on vielä pitkä matka enkä jaksa uskoa saavuttavani sitä tämän syksyn aikana, mutta kaikkeni teen. Motivaatio on korkealla, nyt treenataan!

Kuka muu aikoo vielä juosta maratonin syksyllä?

Motivaatiovinkkejä!

Nämä kotikulmien maisemat todella motivoivat juoksemaan!

Viime viikolla kirjoittelin motivaation puutteesta. Jäin mietiskelemään, mistä tuo huono treenifiilis oikein johtuu ja mikä siihen auttaisi.

Sattumalta saamassani Juoksuaika-lehdessä oli pieni juttu juoksijan motivaatiosta. Artikkelissa puhuttiin juurikin samoista ongelmista, joiden kanssa viime viikolla painin. Jokaisella on joskus ongelmia motivaation kanssa - sekä kokeneilla että aloittelevilla juoksijoilla. Motivaatiopulaan syy löytyy omasta pääkopasta, totta kai. Lukemani jutun pohjalta keräsin ajatuksia siitä, kuinka motivaation puutteesta pääsisi yli. Mietin motivaatiota lähinnä omasta näkökulmastani ja siitä, mitkä jutut pitävät sitä yllä juuri omalla kohdallani :)

1. Aseta monipuolisia ja realistisia tavoitteita

Treenin tavoite on ainakin itselleni yksi motivaation syntymisen edellytyksistä. Tavoitteella en nyt tarkoita välttämättä mitään tiettyä aikaa, jonka haluaa kisoissa alittaa tai kilomäärää, jonka haluaa treenin seurauksena pudottaa. Tavoite voi olla vaikkapa yleinen hyvinvoinnin tunne tai terveellisempi elämä. Juoksuajassa neuvotaan asettamaan monipuolisia tavoitteita: aikatavoitteiden lisäksi voi tähdätä myös vaikkapa tunnetavoitteisiin.

Itse olen kuitenkin ihminen, joka tarvitsee jonkin konkreettisen päämäärän, johon tähdätä. Koko juoksuharrastukseni alkoi siitä, että halusin pudottaa muutaman kilon: laihdutus oli ensimmäinen tavoitteeni. Kun jäin koukkuun juoksuun, asetin aina vaan uusia tavoitteita: kymppi, puolikas ja maraton. Nyt tavoitteeni keskittyvät omien ennätysteni rikkomiseen. Itsensä ylittäminen ja konkreettisten tulosten huomaaminen motivoivat.

On kuitenkin ymmärrettävä, että kehitys ei ole lineaarista ja omaa ennätystään ei voi aina rikkoa. Siksi motivaation uupuessa kannattaakin kääntää katse tavoitteisiin ja niiden taustalle. Juoksuaika-lehden jutussa muistutetaan, että tavoitteiden ja oman arvopohjan tulisi kohdata, jotta motivaatio säilyy.

Tavoitteiden tulee olla myös sopivan vaativia: ei liian korkealla mutta kuitenkin haastavalla tasolla. Liian matalat tai korkeat tavoitteet eivät motivoi. Pitkäkestoisen motivaation taustalla ovat pienet maalit ja niiden saavuttaminen, itsensä ylittäminen askel askeleelta. Näin pettymyksistä ja takaiskuistakin pääsee yli - täytyy ymmärtää, etteivät ne poissulje kehittymistä ja tavoitteiden saavuttamista.

Kuva täältä

2. Laadi suunnitelmia

Suunnittelu on omiaan motivoimaan. Tiedän, että monia ahdistaa treeniohjelman laatiminen tai treenien tilastointi ja tarkastelu: heistä on motivoivampaa treenata spontaanisti silloin kun siltä tuntuu. Omassa kalenterissani löytyy tilaa näillekin ajanjaksoille - lähinnä kisojen jälkeen. Välillä on piristävää olla miettimättä sen kummemmin, milloin vetää minkäkinlaisen treenin. Tykkään kuitenkin kirjata treenini ylös kalenteriin, erityisesti pari kuukautta ennen kisoja. Treeniohjelma motivoi itseäni ihan suunnattomasti ja saa myös liikkeelle päivinä, jolloin ei muuten kiinnostaisi lähteä lenkille. Ja lenkin jälkeen ei tosiaan ikinä kaduta, että tuli lähdettyä ;)

Kuva täältä

3. Treenaa monipuolisesti

Juoksuajassakin muistutetaan, että yksi tavallisimmista motivaation laannuttajista on liian yksipuolinen harjoittelu. Olisi tylsää treenata joka viikko samalla tavalla - silloin ei myöskään synny kehitystä ja motivaatio laskee entisestään. Myös palautumiset ja kevyemmät treenijaksot ovat elintärkeitä motivaation ylläpitäjiä. Lepopäivät saavat kaipaamaan lenkkipolulle: tän huomaa etenkin silloin, kun sairastuu tai loukkaantuu.

Välillä kannattaa lähteä lenkillekin ilman sykemittaria tai sen tarkempia tavoitteita vauhdin suhteen ja nauttia juoksemisesta itsestään. Näin juoksemisesta ei tule pakkopullaa ja mielenkiinto sitä kohtaan säilyy! Ja tulee tehtyä myös kevyempiä treenejä.

Itse nyt ennen kisoja treenaan lähinnä maratonia ajatellen tarkoituksenmukaisesti erilaisia juoksutreenejä monipuolisesti, esimerkiksi pitkiksiä, PK- ja VK-treenejä, mutta kisakauden ulkopuolella treeniohjelmani on paljon löyhempi ja sisältää monipuolisempaa urheilua. Futistreenit, suunnistus, soutu ja trampoliinihyppely esimerkiksi ovat kesän kivoja "oheistreenejä" ja vaihtelua pelkästä juoksemisesta. Ne myös kehittävät ihan eri lihasryhmiä ja tukevat monipuolista treenaamista :) Uusien lajien testaaminen on hauskaa!!

Välillä on kiva testata ihan uusia lajeja :)

4. Palkitse itsesi

Myös palkinto määränpäässä motivoi. Palkinto voi olla sisäinen tai ulkoinen - katselen tässä samalla tätä kirjoittaessani Rakas, sinusta on tullut pullukka -sarjaa, joka on hyvä esimerkki ulkoisesta motivaattorista eli kymppitonnista ;) Tosin siinäkin todellinen palkinto on varmasti "pullukan" parempi fiilis ja terveellinen elämäntapa.

Itelleni palkinto merkitsee lähinnä kehitystä ja sitä oloa, minkä liikunnasta saan. Se kuuluisa lenkin jälkeinen fiilis on itsessään jo niin uskomaton, että yleensä riittää palkinnokseni. Joskus palkitsen itseni myös ulkoisesti. Saatan vaikka miettiä että okei, lenkin jälkeen voin hyvällä omallatunnolla täyttää hiilarivarastoni karkilla ;) Herkuttelu ei tunnu fyysisesti eikä henkisesti niin pahalta, kun on treenannut sitä ennen.

Laihduttaessani palkintoni oli selkeästi kivempi kroppa. Yksinkertaista: treeni johtaa mieluisampaan ulkonäköön. Jälkeenpäin ajatellen merkittävämpää oli kuitenkin se uusi terveellinen elämä ja hyvä olo, jonka juokseminen toi tullessaan.

Henkilökohtainen lempparipalkintoni lenkin jälkeen! Kuva täältä

5. Muistele ja kuvittele

Motivaatiota voi hakea muistelemalla onnistuneita treenejä ja niitä hetkiä, kun on saavuttanut tavoitteensa tai ylittänyt itsensä. Itse tykkään selailla vanhoja blogikirjoituksiani ja iloisia maratonin jälkeisiä kuvia. Myös Heiaheia-tilastojen selailu on uskomattoman motivoivaa: on kiva nähdä, kuinka paljon juoksuvauhti on noussut tai keskisyke laskenut vaikkapa vuoden takaisesta tilanteesta.

Tasmaniassa kävin yhden kurssin urheilupsykologiaa, ja siellä kävimme läpi erilaisia mielikuvaharjoituksia, joita voi käyttää motivaation lisäämiseen ja rentoutumiseen. Voi esimerkiksi kuvitella, millainen tunne tavoitteen täytyttyä syntyy. Juoksussa - ja urheilussa yleensäkin - on todella paljon kiinni omasta päästä.

Optimaalisessa treenissä syntyy flow-elämys: treenaaminen tuntuu nautinnolliselta, sujuu vaivattomasti ja vie ajan- ja paikantajun. Juoksuajan jutussa kuitenkin muistutetaan, että flow-tilaa ei synny läheskään aina. Sen saavuttaminen vaatii usein uudenlaisen haasteen tai tavoitteen, joka on kyllin korkealla tasolla. Menneitä flow-tunteita muistellessa syntyy motivaatio uusien kokemiseen :) Treeni-flow ei kuitenkaan tule päättämällä tai suunnittelemalla, mutta ilman treenaamista sitä ei ainakaan saavuta ;)

Heiaheiasta näen hyvin, kuinka juoksumääräni ovat vuosien saatossa vaihdelleet

6. Löydä oma juttusi: seura, sää, luonto, musiikki, uusi kaupunki, uudet lenkkivaatteet...

Yllä vain muutamia omista ulkoisista motivaattoreistani. Löydä omasi! On varmaan tullut jo aika selväksi, että oma ykköseni on sää: rakastan ulkoilua ja aurinkoa. Aurinkoisena päivänä ei vain voi jäädä sisälle. Lenkkikaveri ja luonto tulevat hyvinä kakkosina :) Pienet asiat saavat yleensä lähtemään lenkille.

Eilisen motivaattorista ei ole epäselvyyttä. Aurinko!!!! <3 Kevät tulee!!!

7. Nauti ilmaisesta terapiasta

Kuten jo sanoin, lenkin jälkeen harvemmin harmittaa. Viimeistään ekan kilometrin jälkeen unohtaa kaikki ne huonot fiilikset, joita ennen lenkkiä on saattanut olla. Itselläni lenkki toimii terapiana. Se auttaa stressiin, kiukkuun, masennukseen - kaikkiin huonoihin tunteisiin. Jos en pääse juoksemaan, olen väsynyt ja ärtynyt. Lenkillä unohdan kaiken muun ja keskityn vain juoksemiseen. Pelkästään se henkinen hyvänolontunne, jonka juostessa saan, motivoi juoksemaan.

Kuva täältä

Kyllähän näitä motivaation lähteitä löytyy, kun vaan jaksaa etsiä. Näillä ohjeilla motivaatio sunnuntaihinkin varmasti löytyy ;) Mikä motivoi sinua treenaamaan? Kärsitkö usein motivaatiopulasta?

Suunnittelua - kyllä kiitos!

Olen aina rakastanut suunnittelua, aikatauluttamista ja tilastointia. Näiden asioiden perusteella kuvailisinkin itseäni hyvin järjestelmälliseksi tyypiksi (vaikkei se esim. siisteydessä samalla tavalla näykään, heh heh). Kalenterini on bookattu aina täyteen ohjelmaa jo monen viikon päähän - tykkään tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia ja olen kai melko tavoitesuuntautunut. Yleisesti ottaen nautin ohjelmantäyteisestä kalenterista, joskin stressin iskiessä on syytä katsoa peiliin, kun on mennyt väkisin ahmimaan yhtä sun toista aktiviteettia täyttämään kalenterin jokaista tyhjää koloa.

Joka tapauksessa, olen jo alkanut laskea päiviä tulevaan Barcelonan maratoniin (niitähän on jäljellä 63 ;)), ja sormeni ovat syyhynneet treeniohjelman laatimisesta jo monta päivää. Nyt sitten päätin muotoilla jonkinlaisen alustavan parin kuukauden sekä tarkemman ekan treeniviikon suunnitelman.

Treeniviikot muodostan suunnilleen syksyllä käyttämääni tuttua kaavaa noudattaen (miksi vaihtaa jotain toimivaa!):

- 1 pitkä (90-> min) lenkki
- 1-2 VK/MK-treeniä
- 1-2 PK-treeniä (45-90 min)
- 1 kevyt lenkki
- väh. 1 lihaskuntoharjoitus

Muutoksena syksyn treeniohjelmaan haluan tällä kertaa panostaa VK- ja MK-treeniin: haluan vetää vähintään kerran viikossa mäki- tai vetotreenin ja mielellään sen lisäksi esim. tasavauhtisen VK-lenkin. VK/MK-treenin saatan toteuttaa myös intervalli-spinninä. Myös lihaskuntoon haluan kiinnittää enemmän huomiota. Tasmaniassa hoidin lihaskunnon omatoimisella kuntopiirillä, mutta nyt haluan käydä joko salilla tai bodypumpissa, jotta lihaskuntoharjoitteet olisivat vähän monipuolisempia ja tehokkaampia. Nämä painotukset ovat pois syksyni PK-lenkkikiintiöstä (juoksin useita yli tunnin mittaisia PK-lenkkejä viikossa ja kilometrejä kertyi huimasti), mutta uskon näiden muutosten olevan järkeviä. Tai jos eivät ole niin ei haittaa! Ei treenaamista saa ottaa liian vakavasti: kiva päästä testaamaan vähän uudenlaista ohjelmaa :)

Ja ainiin! Ilmoittauduin tuossa syksyllä myös Vauhtisammakon juoksukouluun, joka alkaa helmikuun alussa. Täytyy toki pitää treeniohjelma juoksukoulun takia vähän avoinna ja katsoa, millaisia kotiläksyjä ja treenejä sitä kautta tulee tehtyä! Saan varmasti monipuolisuutta treenaamiseeni sitäkin kautta :)

Ekalle viikolle olin kuitenkin suunnitellut jotain seuraavanlaista, saa nyt nähdä, kuinka toteutuu:

- 1 VK-treeni (Unisportin intervalli-spinning)
- 1 pitkä lenkki
- 1-2 PK-treeniä
- 1 kevyt lenkki
- 1 MK-treeni (rappuset)
- 1 salitreeni

Näiden toteutumiseen toki vaikuttaa esimerkiksi luentoni, joiden aikataulusta en ole vielä ihan kartalla, mutta eiköhän kaikki selviä huomenna, kun opiskelu taas alkaa. On joka tapauksessa ihanaa päästä taas treenaamaan!

Tänään kävin tunnin kevyellä nautiskelulenkillä tuolla talven ihmemaassa - oli muuten tosi kaunista :) Vähän nuo liukkaat tienpinnat vaan saattavat haitata vauhdikkaampia lenkkejä (niitä nastakenkiä kun en ole vieläkään saanut ostettua!), mutta ei hätää: Helsinkiin luvassa plussa-asteita jo parin päivän päästä. Tervetuloa loskasäät, blaah. Nautitaan nyt lumesta kun vielä voidaan. Jos hanget suostuvat pysymään maassa ensi viikonlopun Salo-visiittiini saakka, lupaan mennä pikku hiihtoretkelle kotiseutumaisemiini. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!