Olipa kerran juoksijan polvi

Otsikon perusteella osa lukijoista saattaa erehtyä luulemaan juoksijan polven piinaavan meikäläistä jälleen. Korjaan harhaluulon heti: polveni voi erittäin loistavasti (kop kop). Näin ei kuitenkaan ollut vuosi sitten.

Siitä on nyt hieman yli vuosi, kun minulle iski juoksijan polvi. Blogini tilastoista selviää, että eniten kiinnostusta lukijoissani on herättänyt nimenomaan juoksijan polveen liittyvät tekstit - myös hakusanat, joilla blogiini on useimmiten päädytty, liittyvät juoksijan polveen. Senpä takia muistelen nyt vuoden takaisia fiiliksiäni ja kirjoittelen pientä yhteenvetoa siitä, kuinka päihitin tuon ikävän juoksijalle yleisen vaivan.

Kuva täältä

Mikä?

Oli ensimmäinen treeniviikkoni. Innostuin juoksemaan hieman enemmän, mihin olin ennalta tottunut. Sunnuntaina vasemman polveni syrjää alkoi vihloa inhottavasti, eikä kipu helpottanut alkuviikosta. Polvi kipeytyi jo parin kilometrin kävelyn jälkeen. Olin yhteydessä lääkäriin, ja oireideni pohjalta diagnoosi juoksijan polveen tuli kuin apteekin hyllyltä.

Juoksijan polveksi kutsutaan rasitusvammaa, jossa polven ulkosyrjän yli kulkeva ns. IT-jänne kiristyy, hankaa polven luuta vasten ja aiheuttaa polvea liikuttaessa vihlovan kivun. IT-jänteen kireyteen vaikuttavat mm. jalan lihasten kireystilat.

Miksi?

Kun otin paremmin selvää, mistä juoksijan polvessa oikein on kyse, syy sen puhkeamiseenkin tuli varsin selväksi: runsaasti lisääntynyt juoksumäärä, kuluneet lenkkarit, huono juoksutekniikka ja epätasaiset tai liukkaat juoksupinnat saattavat altistaa juoksijan polvelle. Ainakin näistä kaksi ensimmäistä olivat omalla kohdallani selkeitä syypäitä loukkaantumiselle. Lisäsin harjoitteluani liian nopeasti ja lisäksi lenkkareideni juoksukiintiö oli mennyt auttamatta yli suositellun 500-1000 km rajan.

Kulahtaneet lenkkarit voivat olla syypää rasitusvammalle!

Olin juuri tavoitteellisen treenaamisen aloitettuani supermotivoitunut ja innoissani juoksemisesta. Siksi jo viikon juoksukielto tuntui musertavalta. Pelkäsin sen laskevan noususuhdanteisen kuntoni pohjalukemiin enkä sietänyt ajatusta yhtään pidemmästä treenitauosta. Näin jälkeenpäin ajatellen tiedän, ettei viikon tauko juoksussa vielä laske kuntoa ja muutamankin viikon juoksutauon aikana kuntoa pystyy pitämään yllä korvaavien treenien avulla, jos haluaa. Kyse oli enemmän henkisestä kantista.

Vuosi sitten mieli oli kuitenkin tosi maassa ja fiilis epätoivoinen. Paremmaksi se ei todellakaan muuttunut, kun polvikipu ei hellittänyt sitten millään. Aina silloin tällöin uhmasin lääkärini kehotusta lepoon ja lähdin testilenkille, joka useimmiten päätyi muutaman kivuliaan kilometrin päästä kyynelten nieleskelyyn. Juoksutauko venähti jopa seitsemään viikon mittaiseksi, mutta polvi parani kuin ihmeen kaupalla vajaat pari viikkoa ennen maratonstarttia.

Miten?

Millä poppakonsteilla sain sitten polveni paranemaan aivan yllättäen? Ja miten pystyin juoksemaan elämäni ekan maratonin seitsemän viikon juoksutauon jälkeen?

Pyörä tuli juoksutaukoviikkojen ajaksi harvinaisen tutuksi

En missään vaiheessa lopettanut treenaamista vaikka pidinkin taukoa juoksemisesta. Pääasiassa korvasin juoksemisen spinnillä ja pyöräilyllä. Lisäksi treenasin lihaskuntoa. Erityisen tärkeässä roolissa oli kuitenkin lihashuolto. Vasta loukkaannuttuani tajusin venyttelyn tärkeyden. Koko juoksijan polvi johtui kireästä IT-jänteestä - venyttely ja hieronta olisivat voineet ennaltaehkäistä vamman syntymistä. Ainakin näin jälkeenpäin olen ottanut ne osaksi treenaamistani nimenomaan ennaltaehkäisyä ajatellen.

Myös foam roller tuli näiden viikkojen aikana harvinaisen tutuksi. Alkuun sen käyttö sattui niin, että viiden sentinkin rullailu toi vedet silmiin. Vähitellen rullailuun tottui ja se sattui kerta kerralta vähemmän. IT-jänne alkoi höllätä.

Hierontaan uskaltauduin vasta akuutimman kiputilan jälkeen. Ei reiden ulkosyrjän hieronnasta olisi tullut mitään IT-jänteen ollessa kireimmillään. Hieroja totesi IT-jänteen olevan jäykkä, mutta kertoi kohdanneensa toisaalta paljon kireämpiäkin jänteitä. Tästä sain toivoa: ehkä lepo, venyttely ja rullailu ovat tosiaan tuottaneet tulosta.

Kehonhuollon lisäksi kokeilin esimerkiksi kinesioteippauksia, joilla on lämmittävä vaikutus lihaksiin ja jänteisiin. Kokeilin myös magnesiumsuihketta, säännöllistä kylmähoitoa ja juoksijan polvelle suunniteltua kapeaa polvitukea. Luin paljon muiden kokemuksista ja kokeilin kaikkea, mitä muutkin olivat kokeilleet. Kas kun en henkiparantajan pakeille lähtenyt.



Uskon, että parantumiseen vaikuttivat kaikki nämä pienet jutut, joita sinnikkäästi jaksoin testata uudelleen ja uudelleen. Polvi kuitenkin parantui aivan yhtäkkiä: eräänä päivänä juokseminen sattui ja muutaman päivän päästä pystyin juoksemaan jo toistakymmentä kilometriä! Varsinainen läpimurtoni - 10 km ylitys - tapahtui pari päivää 1h vesijuoksu + 1h hieronta -setin jälkeen. Myös eka yli viiden kilsan lenkkini luonnistui vesijuoksun jälkeen. Näin jälkeenpäin ajatellen vesijuoksu olikin polven parantumisen kannalta varmasti ihan parasta lääkettä: se ei ollut vain treeniä vaan myös hoitoa. Olen oppinut sittemin arvostamaan vesijuoksua ja sen jalkoja palauttavaa vaikutusta entistä enemmän. Jos saisin juoksijan polven - tai miksei minkä tahansa rasitusvamman - nyt, hoitaisin sitä varmaan ensikädessä vesijuoksun avulla. Ties vaikka polveni olisi vuosi sitten palautunut nopeampaa, jos olisin hoksannut vesijuoksun hyödyt aikaisemmin.

Uimahalliin kannattaa suunnata tekemään palauttelevaa treeniä!

Tässä vielä kootut vinkkini juoksijan polven kukistamiseen:

1. Vesijuoksu
2. Kehonhuolto: venyttely, foam roller ja hieronta
3. Korvaavat aerobiset treenit (pyöräily + crosstrainer)
4. Muut poppakonstit: kinesioteippaukset, magnesiumsuihke, polvituki, kylmähoito

Juoksijan polvi opetti kaltaiselleni keltanokalle monia asioita treenaamisesta. Ensinnäkin, juoksuvarusteisiin todellakin kannattaa panostaa. Kuluneilla halpislenkkareilla en juokse enää ikinä kunnon lenkkejä. Kengät kannattaa vaihtaa viimeistään 1000 km käytön jälkeen. Toiseksi, pitkäjänteisellä työllä hankittu peruskunto ei katoa mihinkään viikon tai parin levon aikana. Peruskuntoa pystyy pitämään yllä monta viikkoa korvaavilla treeneillä: asenteen täytyy vain olla kohdallaan ja malttia piisata. Kroppa toisaalta tarvitsee myös lepoa, jotta kunto voi ylipäätään kohota! Kolmanneksi, kehonhuolto on äärimmäisen tärkeää sekä vammojen ennaltaehkäisyssä että niiden hoidossa. Olen vuoden takaisen episodin jälkeen lisännyt treeniohjelmaani venyttelyt: yritän venytellä pitkään ainakin kaksi kertaa viikossa. Myös hieroja ja foam roller ovat osa treenaamistani, vaikka niiden osuutta saisikin lisätä vielä reippaasti. Neljänneksi, urheilija ei tervettä päivää näe. Rasitusvamman iskiessä on oltava maltillinen ja jaksettava pitää jalkaa levossa, jotta se paranee. Laakereilleen ei silti tarvitse jäädä lepäämään, sillä yleensä pystyy kuitenkin tekemään edes jotain korvaavaa treeniä, vaikkei jalasta juoksuun olisikaan. Rasitusvamma ei kuitenkaan ole maailmanloppu - mielestäni oma suoriutumiseni Köpiksen maratonilla on todellinen esimerkki siitä, kuinka edes viikkojen juoksutauko ei välttämättä kaada edessä siintävää tavoitetta. Ja juokseminen tauon jälkeen on parasta ikinä. Kaikki rasitusvammasta kärsivät: tsemppiä, kyllä se siitä vielä helpottaa! Trust me :)

Selvisin ekalla maratonillani maaliin juoksutauosta huolimatta :)

Tämän linkin takaa löydät vielä kootusti pähkäilyjäni viime vuodelta juoksijan polveen liittyen.

Oletko itse kärsinyt rasitusvammasta? Miten selvisit siitä? Oliko helppo keksiä juoksun korvaavia treenejä?

Kohti Barcelonan maratonia: viikko 2/9

Hellurei! Taas on yksi treeniviikko saatu päätökseen, huhheijaa kuinka hirveetä vauhtia sekin suhahti ohi. Barcelonan reissu on edessä jo tuossa tuokiossa.

Pikku katsaus tokaan treeniviikkoon:

Maanantai:
PK 60 min, 10,69 km, KS 148, MS 161, 10,69 km/h, 5,37 min/km
Kevyet lämmittelyt spinniin: Juoksumatto 25 min, 4,3 km + Crosstrainer 15 min + Kuntopyörä 20 min
VK(/MK)-treeni: Intervallispinni 55 min, KS 140, MS 161

Tiistai:
Lepo

Keskiviikko:
Lepo

Torstai:
PK-VK-yhdistelmätreeni, 70 min, 13 km, KS 158, MS 174, 11,15 km/h, 5:23 min/km
Venyttely 40 min

Perjantai:
PK 45 min, 8 km, KS 151, MS 165, 10,67 km/h, 5:38 min/km

Lauantai:
Pitkä PK 120 min, 20,73 km, KS 152, MS 163, 10,37 km/h, 5:47 min/km

Sunnuntai:
Bodypump 1 h
Kevyt palautteleva PK 55 min, 9,18 km, KS 143, MS 155, 10,01 km/h, 5:59 min/km
Venyttely + rullailut 50 min

Juoksua yhteensä siis n. 66 km!

Toka treeniviikko kulki ihan mukavasti. Erityisesti tykkäsin tuosta torstain PK-VK-yhdistelmätreenistä! Perinteistä tasavauhtista VK-treeniä ehdottomasti hauskempi tapa harjoittaa vauhtikestävyyttä :) Lisäksi jalka nousi parin pakollisen lepopäivän jälkeen suht kevyesti torstaina. Pitääkin kiinnittää noihin lepopäiviin enemmän huomiota, kun niillä on tuollainen vaikutus treenin kulkuun!

TälläKIN viikolla herkuteltiin aamiaisella - FODMAP-ruokavalion mukaan tietenkin ;)

Pirkkolan urheilupuiston hiekoitetuilla poluilla kelpaa juoksennella :)

Tällä viikolla en mennyt salille vaan hoidin viikon lihaskuntotreenin eilen Unisportin bodypump-tunnin muodossa. En olekaan bodypumpissa kevään jälkeen käynyt, ja tuntui kyllä! Pienillä painoilla mentiin ja tänään oli joka paikka kipeänä. Kestää taas hetki tottua etenkin ylävartalon lihaskuntotreeniin, huhhuh!

Minipainoilla treenattiin taas ylävartalon minilihaksia - suunta tästä vaan ylöspäin!

Lauantain pitkiksellä suuntasin Pohjois-Helsingistä pitkän kaavan mukaan Munkkiniemen, Meilahden, Hietsun ja keskustan kautta Pasilan asemalle, josta otin junan kotiin. Tykkään jotenkin juosta mieluummin paikasta A paikkaan B kuin kehitellä lenkin kotiovelta takaisin samaan paikkaan. Nyt sain kivasti nähtyä vaihteeksi vähän muitakin maisemia kuin vaan tätä omaa kotiseutuani. Erityisesti Hietsu ja Töölönlahti ovat ihan lempparireittejäni täällä Helsingissä :)

Pitkiksen lopussa vasemman sääreni sisäsyrjään tuohon luun kohdalle iski viiltävä kipu, joka paheni lenkin viimeisten 20 minuutin aikana. Kävely heti lenkin jälkeen tuntui tosi kivuliaalta, mutta parin tunnin levon jälkeen sitä ei kuitenkaan enää kävellessä tuntunut lainkaan. Sunnuntain kevyellä palauttelulenkillä kipu ilmestyi jälleen siinä 40 minuutin juoksun jälkeen. Päätin siis nyt alkuviikosta ottaa varovasti ja keskittyä enemmän spinniin ja kevyeen juoksuun. Huomiselle varasin hierojan, jonka jälkeen luonnollisesti pidän myös vähän lepoa. Veikkaan, ettei kyseessä ole mitään vakavaa: ehkä pieni rasitusvamma vaan - johtunee huonosta juoksualustasta, liiasta juoksemisesta, vähäisestä palauttelusta tai kuluneista kengistä. Ensitöikseni tein jo pitkään suunnittelemani hankinnan, kompressiosäärystimet, jotka vetäisin jalkaani sunnuntai-illaksi palauttelemaan (myös pumpista) kipeytyneitä jalkojani. Sen lisäksi vähän kylmää, lepoa ja rullailua niin eiköhän toi jalka tuosta kuntoon saada muutamassa päivässä :) Tänään jo tuntui paljon paremmalta. Olen myös suunnitellut uusien lenkkareiden ostoa, mikä varmasti viimeistään saa jalan kuntoon.

Semmoisia fiiliksiä tokalta treeniviikolta. Nyt pitää tosiaan taas kiinnittää huomiota siihen omaan hyvintointiin ja ottaa ainakin pari päivää vähän iisimmin. Se alkakoon hieronnalla ja levolla. Sitten ollaan pian taas entistä kovemmassa iskussa ja valmiina treenaamaan :) Mahtavaa treeniviikkoa kaikille, nauttikaahan lauhasta juoksukelistä!

Henkistä treeniä

TJ50 ja heikolta näyttää!!

Tänään tosiaan 50 päivää maratoniin ja treenaaminen tyssäsi alkuunsa jo pari viikkoa sitten. Kahden viikon juoksukiellon pitäisi päättyä tän viikon jälkeen, mutta pahoin pelkään kiellon jatkuvan. Olin keskiviikkona salilla tekemässä taas korvaavaa crosstrainertreeniä ja kun polveen ei koskenut lainkaan, päätin yrittää myös kevyttä juoksumatolla hölköttelyä. Virhe. Tuttu viiltävä kipu iski jo minuutin jälkeen, ja juoksu oli pakko lopettaa säälittävän kahden minuutin kohdalla. Polvi oli kipeä koko loppupäivän.

Vaikka pyöräily ja crosstrainer eivät tunnukaan jalassa pahalta, ne kuitenkin rasittavat jalkaa. Torstain bodypump-treenin jälkeen asetinkin itselleni tavoitteen: loppuviikko pelkkää lepoa. Ei juoksua, ei ylimääräistä kävelyä, ei pyöräilyä, ei crosstraineria, ei mitään. Nyt vain tuntuu, että koko maailmankaikkeus on tätä tavoitetta vastaan: viikonlopusta on luvattu poikkeuksellisen lämmin ja kesäinen, kaikki ovat lähdössä ulkoilemaan ja eiköhän tää kaiken lisäksi ole suurinpiirtein kevään ainut viikonloppu, kun mulla ei ole töitä eikä mitään muitakaan pakollisia menoja. Aivan otollinen hetki tehdä se pitkä, monen tunnin matalasykkeinen pk-treeni, mutta ei niin ei.

En tiedä, onko ollut järkevää vai tyhmää lueskella netistä varoittavia kauhutarinoita juoksijan polveen liittyen. Tarinat päättyvät usein siihen, että paranemiseen on mennyt useampikin vuosi eri lääkäreiden ja fyssareiden luona ravatessa. Hurjimmissa tragedioissa urheiluharrastus tai -ura on jopa päättynyt juoksijan polven takia. Ystäväni Mari myös kärsi aikoinaan hyppääjän polvesta, mikä on ilmeisesti juoksijan polvea läheisesti muistuttava rasitusvamma. Hän muistutti minua myös tauon tärkeydestä, sillä itse oli sortunut tuolloin siihen virheeseen, ettei ollut malttanut levätä, minkä seurauksena oireet olivat pahentuneet ja jatkuneet kokonaisen talven. Nyt on vaan siis tsempattava ja tajuttava, mikä on tässä tilanteessa hyväksi itselleen pitkällä aikavälillä.

Lähdin koko viikonlopuksi Turkuun viettämään laatuaikaa perjantaiksi kavereideni ja lauantaiksi siskojeni kanssa. Pitkin hampain jätin lenkkarit ja muut juoksuvermeet kotiin, vaikka olin optimistisesti ajatellut viikko sitten kirmailevani lauantaina vapaan viikonlopun kunniaksi keväisen Aurajoen rantaa pitkin - tämä osoittautuikin turhan kunnianhimoiseksi tavoitteeksi. Nyt, kun lenkkikamani ovat sadanviidenkymmenen kilometrin päässä Helsingissä, en onneksi vain yksinkertaisesti voi lähteä lenkille vaikka kuinka kovin haluaisin. Henkisesti tää on todella raastava viikonloppu, mutta koitan nauttia tuosta ilmasta vaikka sitten jokilaivasta käsin hyvässä seurassa. Viikonlopun treeni sisältää superpitkät venyttelyt, kivuliaat putkirullailut, kunnon rentoutumisen ja tärkeiden ihmisten parhaan seuran!

Viikon juoksukielto - maratontreenaajan painajainen?

Soitin tiistaina YTHS:lle varatakseni lääkäriajan kipeän polveni takia. Tuskin ehdin edes kaikkia oireita puhelimessa kertomaan - viiltävä kipu vasemman polven ulkosivussa juostessa ja jopa kävellessä - kun linjan toisesta päästä todettiin varmalla äänellä "Juoksijan polvi. Tulehduskipulääkettä ja kylmää maanantain lääkäriaikaan asti. Eikä metriäkään juoksua."

Puhelun päätyttyä naurahdin turhautuneena kaverilleni, viikko ilman juoksua? In your dreams, lääkäri! Enpä muista, milloin oisin viimeksi pitänyt juoksemisesta niin pitkää taukoa: pitäisikö nyt sitten maratontreenikauden aikana muka höllätä? Sanoin itsepäisesti vähät välittäväni tästä ohjeesta ja testaavani pientä hölkkää, kun pääsen kotiin.

Kotona kuitenkin huomasin aamupäivän muutaman kilometrin kävelyn aiheuttaneen jo polveeni sen tutun viiltävän kivun. Tiesin, ettei tällä polvella voisi ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Päätin sitten vähän googletella tuota lääkärin mainitsemaa "juoksijan polvea". Tyypillisiä juoksijan polven oireita ovat:

- kova kipu polven ulkosyrjässä
- kipu tuntuu juostessa, mutta levossa polvi voi olla täysin oireeton
- kireyden tunne jänteessä polven ulkosyrjässä ja jopa napsahtavia ääniä kireän jänteen liikkuessa

Napakymppi. Oireeni viittaavat selvästi juoksijan polveen. Levossa tuntuu, että kyllähän tällä polvella voi juosta, mutta jo kilometrin kävelyn tai pienen portaiden nousun jälkeen muutan mieltäni. No, mistäs tämä vamma on sitten tullut?

- Polven rasitusvamma, joka syntyy, kun ylikireä suoliluu-sääriside hankautuu edestakaisin reisiluun ulkosyrjän yli. Tästä aiheutuu jänteen ja luun välisen tilan tulehtuminen ja kipu polven liikkuessa.
- Aiheuttajana voi olla mm.:

• huonot/kuluneet kengät (ali- tai ylipronaatio)
• liukkaat, kaltevat tai epätasaiset juoksupinnat
• nopeasti lisätty harjoittelu
• huono juoksutekniikka

Omalla kohdallani vamman syynä on varmastikin nopeasti lisätty harjoittelu. Olen juossut vuoden ajan n. 35-50 km viikossa, ja nyt alkuvuodesta viikottainen kilometrimäärä on jäänyt opetusharjoittelukiireiden takia aika alakanttiin. Siksi yhtäkkinen 64 km viikossa saattoi olla hieman liikaa! Toinen altistava tekijä ovat juoksukenkäni. Laskeskelin juuri eräänä päivänä, että niiden kanssa on tullut pelkästään juostua jo n. 1500 km, kävelymäärästä puhumattakaan. Mari kertoi viikonloppuna vaihtavansa lenkkarinsa noin kerran vuodessa tai n. 1000 km välein, ja juoksufoorumin keskusteluissa juoksukenkien vaihtoväli vaihteli 600:sta 1500 kilometrin matkaan. Nyt juoksutauolla olisikin hyvin aikaa mennä lenkkariostoksille. Ehkä viikonloppuna hoidan sen homman kuntoon!

Näillä mennään!

Mutta takaisin asiaan, kuinka tuota juoksijan polvea oikein voisi hoitaa? Löysin seuraavanlaisia ohjeita:

- jänteen (venytyksen oikea kohdistaminen vaikeaa) sekä lihasten venyttely (erityisesti pakara- sekä reiden ulkosyrjän lihakset)

- tulehduskipulääkitys

- jääpalahieronta/kylmää (vaikeaa, kun ei omista pakastinta :D)

- kylmä- tai tulehduskipugeeli

- kipeän kohdan ja ympäröivien lihasten hieronta

- lepo (juoksusta, korvaavana harjoitteluna esim. uinti ja pyöräily)

Fysioterapeutiksi opiskeleva serkkuni Kiia linkkasi minulle myös seuraavan oppaan: https://www.theseus.fi/handle/10024/67948

Siinä käsitellään erilaisia juoksijan kohtaamia vammoja ja niiden hoitoa sekä lihashuollon tärkeyttä vammojen ennaltaehkäisyssä. Tätä pitääkin lueskella tarkemmin, kiitos vinkistä :)

Maltillisella juoksemisen välttämisellä kivun pitäisi hellittää, mutta kuinka malttaa pysytellä paikoillaan, kun ulkona näyttää tuolta!?! Nää muutamat päivät on ollut mulle todella tuskaisia. Haluaisin vaan vetää juoksukamat päälle ja suunnata lenkkipolulle ihanaan aurinkoon. Turhauttavaa, kun motivaatiota löytyy, kuntoa löytyy, aikaa löytyy (kerrankin) ja sää on optimaalinen, mutta ei vaan yksinkertaisesti voi ottaa juoksuaskeltakaan. Pahinta on nimenomaan se, kun tuntee olevansa vahva ja elämänsä kunnossa, mutta joutuu lepäämään. Tuntuu, etten tarvitse lepoa!! Tiedän hyvin, että parissa vuodessa saavuttamani juoksukunto ei laske yhdessä tai kahdessa viikossa. Silti jollain tasolla pelkään, että niin tulee tapahtumaan jo muutaman päivän aikana. Kuten aiemmin todettu, olen hyvä ylireagoimaan asioihin!

Ärsyyntyneenä tähän kaikkeen päätin kuitenkin edes yrittää korvata viikon treeniohjelman jollain tavalla. Ongelmanahan on lähinnä se, että paras tapa treenata juoksemista on juokseminen. Kuntoa voi yrittää ylläpitää muilla harjoitteilla, mutta tärkeää olisi nimenomaan kropan ja jalkojen totuttaminen pitkään matkaan - se ei onnistu pyörätreenillä. Tiistaina menin silti purkamaan kiukkuani Unisportin Intervalli 55 -spinningtunnille. Ajattelin, että tämä korvaisi tiistaille suunnitellun vauhtikestävyystreenin. Sykkeiden kannalta treeni olikin ihan hyvää vk-/maksimikestävyystreeniä, mutta koen silti saavani enemmän irti juoksemisesta. Juostessani saan sykkeeni korkeammalle, sillä jalkani ovat tottuneempia juoksuun kuin pyöräilyyn. Spinnissä jalkani väsyvät usein ennen kuin sykkeeni ehtii nousta kyllin korkealle. Spinni tuntui kuitenkin ihan kivalta vaihtelulta, eikä polvikaan vaivannut kuin pitkissä ylhäällä poljetuissa osuuksissa.

Keskiviikkona suuntasin jälleen unisportin kuntosalille. Halusin kokeilla, miltä harjoittelu crosstrainerin kanssa tuntuu: yllättävän hyvältä! Crosstrainertreeni ei tuntunut polvessa juuri lainkaan, mutta harjoittelu muistuttaa kuitenkin enemmän juoksemista kuin pyöräily. Yleensä crosstrainerharjoitteluni salilla on ollut matalasykkeistä alku- tai loppulämmittelyä, mutta kyllä siitäkin laitteesta näköjään saa kunnon hikitreenin irti ja sykkeet korkealle, kun vain tarpeeksi yrittää!

Tällä viikolla keskityn hyvään ruokaan!

Muokkailin tiistain ja keskiviikon kokeilujen pohjalta tämän viikon ohjelmaani. Pyrin korvaamaan lenkit pyöräilyllä, crosstrainerilla ja uinnilla/vesijuoksulla. Lisäksi keskityn tällä viikolla enemmän lihaskuntoon, venyttelyyn ja kunnon tankkaukseen. Treeniohjelman ohella olisi nyt hyvä hetki keskittyä myös koulujuttuihin ja töihin - niitäkin riittää.

Miksei juoksumotivaatio voi siirtyä myös opiskeluun?

Tänään aion opiskella, syödä hyvin ja pyöräillä Kumpulan unisportille testaamaan, mitä polvi tykkää crosstrainertreenistä ja bodypumpista. Juoksumaton jätän rauhaan!