Juhannusviikon kuulumisia

Huhhuh mikä viikko taas takana! Eipä oo hirveästi ollut taas aikaa istua koneen ääressä - aika korjata asia ja kertoa vähän kuulumisia kuluneelta viikolta :) Ensin pieni katsaus juhannusviikon treeneihin:

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
Tasavauhtinen VK 7 km, 34 min 16 s, KS 163, MS 174, 12,25 km/h, 4:54 min/km
Alku- ja loppulämmöt 3 km, 17 min
Kevyt pyöräily 4,5 km, 20 min
Vatsalihastreeni 20 min

Keskiviikko:
PK 60 min, 11,25 km, KS 158, MS 176, 11,25 km/h, 5:20 min/km

Torstai:
Vetotreeni: 2 x 6 x 400 m, kävelypalautuksena 100 m + 500 m sarjapalautus = 6,40 km, 37 min 46 s, KS 156, MS 178 (vetojen tahdit: 4:01/4:18/4:06/4:10/4:07/4:06 + 4:03/4:08/4:08/4:12/4:08/4:04)
Alku- ja loppulämmöt 20 min, 3,5 km
Vatsalihastreeni 15 min

Perjantai:
Lepo

Lauantai:
PK 75 min, 13,83 km, 11,06 km/h, 5:25 min/km

Sunnuntai:
Lepo




Maanantaina pidin lepopäivän, sillä sunnuntain suht kovatempoinen pitkis tuntui vielä jaloissa. Tiistaiksi olin kaavaillut 8 kilometrin tasavauhtista VK-treeniä 2+2 km alku- ja loppulämmittelyillä, mutta vatsa pistikin hanttiin. VK-osuuden 6 km kohdalla oli pakko pysähtyä ja 7 kilometrin jälkeen pakko lopettaa - vatsaan iski niin kova kipu. Kilometrin loppuhölkkäkin oli täyden työn takana. Viime aikoina vatsa on taas kiukutellut tavallista enemmän, ja olenkin yrittänyt kiinnittää ruokavaliooni taas entistä enemmän huomiota. Aiheesta luvassa kirjoitusta myöhemmin. Ikävästi keskeytyneen VK-treenin jälkeen vedin vielä 20 minuutin vatsatreenin ja pyöräilin illalla Soneralle katsomaan futista. Penkkiurheillessa vatsakin rauhottui ja tuli parempi fiilis ;)

Vatsakipu ei ole mieluisin lenkkikaveri

Aamupalan jälkeen on paras hetki juosta, sillä se tuntuu ärsyttävän mahaani vähiten.

Keskiviikoksi olin suunnitellut tunnin PK-lenkin vähän rauhallisemmalla (alle 11 km/h) tahdilla, mutta päätin ottaa Matiaksen lenkkikaveriksi, joten vauhti vähän nousi oletettua kovemmaksi. Matias juoksee vain alle tunnin lenkkejä kovaa vauhtia ja intervallitreenejä, joten tuokin tahti oli hänelle varmaan kevyttä hölköttelyä. Mulle yli 11 km/h vauhti tuntui aika kovalta tiistain VK-lenkin jälkeen.

Torstaina olikin sitten luvassa vetotreeni, joka olisi todennäköisesti sujunut vähän sutjakkaammin, jos olisin malttanut vetää keskiviikon treenin rauhallisemmin. Ihan hyvin se vähän tukkoisilla jaloillakin sujui. Vertasin kierrosaikojani muutaman kuukauden takaiseen samaan treeniin ja hienoista kehitystä niissä on tapahtunut. Ensi kerralla sitten taas vähän paremmilla tahdeilla :)

Torstai-illalla lähdin viettämään juhannusta kotikulmilleni Saloon. Tarkoituksena oli nauttia, rentoutua ja syödä paljon - etenkin tuota viimeistä tuli tehtyä :) Lauantaina juoksin kuitenkin viikon pisimmän lenkin, 75 minuuttia. Lauantaiaamun sää oli juoksun kannalta aika ihanteellinen: täysin tyyni, pilvinen ja tihkusateinen. Enpä muista milloin oisin viimeksi juossut tyynessä ilmassa! Tuntuu, että ainakin Helsingissä on tuullut koko kevään ja kesän aikana ihan hirveästi.




Juhannusviikkoni oli treenien suhteen aika rento. Pudotin treeniohjelmastani loikka- ja salitreenit, sillä seuraava puolikkaani lähestyy kovaa vauhtia. Paavo Nurmeen on enää viisi päivää! Palautteleva viikkoni alkoi siis tänään ja luvassa todennäköisesti muutama kevyt lenkki ja paljon venyttelyä, rullailua sekä hyvää ruokaa ja lepoa ennen lauantaita. Tavoitteistani ja fiiliksistäni kerron tarkemmin myöhemmin tällä viikolla.

Juhannus sujui ihanissa mökkimaisemissa :)

Juoksuvuosi 2014 pähkinänkuoressa

Nyt on sitten vuosi 2014 takana ja millainen vuosi se olikaan!!! Itselläni ainakin se oli elämäni ylivoimaisesti hienoin vuosi, joka piti sisällään esimerkiksi vaihto-opiskelua toisella puolella maailmaa ja monia suuria elämäntapahtumia. Ennen kaikkea se oli juoksuvuosi täynnä ylä- ja alamäkiä. Ajattelin monien muiden tapaan kirjoittaa pienen yhteenvedon kuluneesta treenivuodesta.

Alkuvuodesta otin vielä aika iisisti ja juoksin lähinnä kevyitä lenkkejä. Edellinen vuosi oli sisältänyt lyhyempiä matkoja ja puolikkaaseen treenaamista - vuonna 2014 haaveissa oli elämän eka maratoni ja sitä silmällä pitäen oli tarkoituksena ruveta pidentämään lenkkejä ja juoksemaan vähän edellisiä vuosia enemmän. Leuto talvi oli juoksun kannalta hyvä, ja aloinkin pidentää lenkkejä heti tammi-helmikuussa. Maaliskuun alussa päätin ryhtyä todella tuumasta toimeen, lueskella vähän maratontreenaamisesta, ilmoittautua Köpiksen maratonille ja laatia itselleni treeniohjelman. Samalla pistin pystyyn tämän blogin seuratakseni edistymistäni ja saadakseni motivaatiota muilta juoksun ystäviltä. Aloitin treeniohjelmani motivoituneena ja innostuneena, mutta riemua ei riittänytkään kauaa.

Juoksijan polvi pilasi kevään juoksutreenit

Heti ekan treeniviikon lopussa vasemman polveni ulkosivussa tuntui viiltävä kipu, joka ei lähtenytkään pois parin päivän levon aikana. Nopeasti selvisi, että kyseessä oli juoksijan polvi - erittäin inhottava rasitusvamma, joka usein piinaa aloittelevia juoksijoita (voit lukea polvivammastani lisää täältä). Ainakin näin jälkeenpäin ajatellen syykin tuohon rasitusvammaan oli kohdallani selvä: innostuin liikaa treenaamisesta, yliarvioin itseni, nostin juoksumäärääni liian nopeasti ja olin varomaton. En kiinnittänyt lainkaan huomiota kehonhuoltoon: en venytellyt tai käynyt hierojalla. En kiinnittänyt huomiota varusteisiin: vanhat lenkkarini olivat jo aikansa eläneet, vaimennuksensa menettäneet eivätkä enää juoksukelpoiset. En kuunnellut kroppaani. Ajattelin, että juoksu on yksinkertainen laji: sen kun juokset. Noista ajoista olen kyllä oppinut ihan hirveästi ja osaan nykyään kuunnella kehoani ja pitää siitä parempaa huolta.

Aika toki kultaa muistot, sillä nyt voin sanoa olevani jopa kiitollinen noista kuudesta viikosta, joiden aikana en pystynyt juoksemaan juuri lainkaan. Jouduin etsimään juoksun korvaavia lajeja ja antamaan kropalleni lepoa, jota se todellakin tarvitsi. Opin noiden viikkojen aikana suunnattomasti omasta treenaamisestani ja terveydestäni. Opin arvostamaan tervettä kroppaa ja toimivia jalkoja. Mutta keväällä en tietenkään ollut samaa mieltä. Monet aurinkoiset kevätpäivät menivät itku silmässä kiukkuisena lenkkeilijöitä tuijotellessa. Rupesin toden teolla vihaamaan pyörääni. Ketutus oli suuri ja tajusin, kuinka paljon rakastan juoksemista.

Vaikeuksien kautta voittoon!

Pitkäjänteisen ja turhauttavan kuuden viikon korvaavan treenijakson jälkeen polvi sitten lopulta parani - aivan yllättäen ja juuri sopivasti pari viikkoa ennen maratonia. Juokseminen sen jälkeen tuntui sanoinkuvaamattoman hyvältä. Parinkymmenen kilsan lenkit menivät hujauksessa ja hymy huulilla. Ikinä en ole kyllä juoksemisesta nauttinut niin paljon! Juoksutauon aikana pistin asioita tärkeysjärjestykseen ja asetin maratontavoitteekseni selvitä maaliin asti - ajasta viis. Halusin myös nauttia ekasta maratonistani enkä juosta sitä verenmaku suussa. Hienostihan se menikin: ajaksi 3:58:43 ja koko juoksu tuntui mahtavalta :) (Elämäni ekasta maratonista voit lukea lisää täältä)

Maratonin jälkeen juoksussani tapahtui taas pieni notkahdus, kun vauhdit tuntuivat tippuvan ja jalka painoi. Motivaationi oli hukassa - osaksi varmaankin juuri maratonin takia. Ei ollut enää tavoitetta, johon tähdätä, ja kropan kesti palautua maratonista yllättävän pitkään. Herkuttelin liikaa eikä juoksu vain yksinkertaisesti kulkenut. Juoksin kyllä aika paljon, mutta lenkit olivat tehottomia ja pakkopullaa.

Sitten tulikin jo heinäkuu ja aika lähteä Australiaan. Olin päättänyt jatkaa aktiivista juoksua Ausseissa, tavoitteenani juosta siellä myös maratoni. Kesäkuu meni uuteen kotikaupunkiini Launcestoniin ja sen lenkkipolkuihin tutustuessa. Jetlagin ja opiskelijatapahtumien takia kesäkuun juoksut jäivät vähäisiksi, mutta asetuttuani aloilleni ja arjen lähdettyä pyörimään aloitin myös kovan treenaamisen. Laadin elokuun alussa kymmenen viikon treeniohjelman, jolla treenasin Melbournen maratoniin. Treenaaminen sujui pääasiassa hyvin. Tämän treeniohjelman aikana opin henkisen puolen ja levon merkityksen. Jos joka kerta kisoihin treenatessa opin näin paljon asioita, niin kehitykseni tulee ensi vuonna olemaan huikea ;)

Treenasin Melbournen maratonia varten todella kovin. Lenkkisäät Tasmaniassa olivat optimaaliset ja motivaatio kohdallaan. Muutamien vastoin-, mutta pääasiassa myötäkäymisten päätteeksi taitoin lokakuussa 42,2 km ajassa, josta en osannut ikinä haaveillakaan: 3:36:24! Kisa ei todellakaan ollut helppo, vaan juoksu tuntui loppua kohden aina vaan tuskaisemmalta ja maaliin selviäminen oli tahtojen taistelun tulosta. Seuraavia kisoja ajatellen osaan ainakin kiinnittää paremmin huomiota vauhdinjakoon ja tankkaukseen kisan aikana. (Kisaraportti Melbournen maratonista löytyy tämän linkin takaa!)

Huikean elämäni tokan maratonin jälkeen juoksemiseni vähenivät taas reippaasti – sama ilmiö kuin keväällä. Lokakuun lopussa kävin viikon lomalla Fidzillä ja valmistauduin lopputentteihin yliopistossa. Tämän jälkeen aloitin reissaamisen ensin ympäri Tasmaniaa, sitten Uudessa-Seelannissa, Australian mantereella ja Thaimaassa. Kun on jatkuvasti liikkeellä rinkka selässä, ei systemaattiselle treenaamiselle yksinkertaisesti löydy enää aikaa eikä paikkaa. Kävin marras-joulukuussa kyllä kevyillä lenkeillä siellä täällä, mutta kunnon treenaaminen jäi kokonaan väliin. Nyt on tullut herkuteltua ja kerättyä kiloja kilometrien sijaan – on ihanaa aloittaa pian taas kova treeni :)



Siinä siis juoksuvuoteni pähkinänkuoressa. Merkkaan kaikki treenini Heiaheia-palveluun, josta pystyn kätevästi katsomaan yhteenvedon vuoden 2014 treeneistä. Tässä vähän statistiikkaa:

Vuoden treenit. Muita lajeja merkkailen vähän miten sattuu, mutta juoksutreenit tarkasti. Australian reissulta tämän vuoden tilastoihin tuli myös vähän eksoottisempia lajeja!

Kaikkia treenejä tarkasteltaessa huomaa esimerkiksi, että polvivamman aikana tuli treenattua melko paljon, vaikkei juoksemaan päästykään. Korvaavien treenien määrä oli siis huomattava!

Kaikki juoksutreenini (lenkit, polkujuoksut ja mäkijuoksut) yhteenlaskettuna

Tässä juoksumäärät viikoittain

Jos nyt vähän analysoi noita tilastoja, niin vuonna 2014 tuli taitettua yhteensä jopa 2011 km juosten!!!! Huikea määrä, vaikka sen itse sanonkin - etenkin, kun ottaa huomioon juoksijan polven aiheuttaman kuuden viikon juoksutauon. Se toi juoksutilastoihin ison loven, mutta muuten on tullut juostua vähintäänkin yksi lenkki viikkoa kohden. Keskimäärin vajaat 39 km viikossa ja n. 5,5 km päivässä. Näillä juoksumäärillä ei tosin sinänsä ole mitään väliä, mutta onhan se aika hauskaa ajatella: tuli sitten juostua kymmenen kertaa Salo-Helsinki-väli edestakaisin - tai sitten kerran Salosta Lappiin ja takaisin. Hurjaltahan se tuntuu :) Ja tavallaan motivoi vaan juoksemaan lisää!

Tilastoista huomaa myös, että tokan maratonini jälkeen on myös käynyt pikku notkahdus juoksumäärissä. Eipä kuitenkaan hätiä mitiä - pian alkaa taas treeni, kuten sanoinkin. Parin kuukauden kevyempi jakso on tehnyt ehdottomasti hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin. Nyt tuntuu, että motivaatio on jälleen korkealla ja energiavarastot täynnä.

Kuten jo sanoin, olen oppinut vuodesta 2014 ihan älyttömästi. Tärkeimmät oppini liittyvät ehdottomasti oman kropan kuuntelemiseen ja juoksemisen henkiseen puoleen. Juoksemisesta pitää nauttia ja kroppaa pitää huoltaa!! Terveet jalat ja henkinen hyvinvointi eivät ole itsestäänselvyyksiä. Kropan lisäksi myös mieli tarvitsee lepoa. Aina ei kannata lähteä väkisin hampaat irvessä lenkille, jos ei huvita. Pahimmassa tapauksessa menettää rakkautensa juoksua kohtaan, kun se alkaa tuntua pakkopullalta. (Juoksun henkisestä puolesta olen kirjoitellut enemmän mm. tässä ja tässä postauksessa)

Ensi vuonna toivon juoksevani enemmän kisoja ja stressata niistä vähemmän. Aina ei tarvitse juosta ennätystään. Ihailen asennetta, joka monilla muilla juoksubloggaajilla on: kisaan voi ilmoittautua myös hetken mielijohteesta ilman sen kummempaa valmistautumista ja juosta päivän kunnon mukaan, nautiskellen. Sen lisäksi voi sitten päättää erikseen kisat, joissa lähtee tavoittelemaan esimerkiksi oman ennätyksen rikkomista.

Suuret kiitokset kaikille, joiden kanssa olen saanut vaihtaa ajatuksiani juoksemisesta. On niin kiva lukea muiden kokemuksia ja vinkkejä: ne tuovat lisämotivaatiota ja pistävät miettimään treenaamisen lisäksi hyvinvoinnin perusasioita. Vuosi 2014 opetti, ettei juokseminen todellakaan ole yksinkertainen laji vaan siitä oppii aina uutta. Toivottavasti tästä vuodesta tulee vielä viime vuottakin huikeampi juoksuvuosi! Hyvää alkavaa vuotta 2015 kaikille! :)

Still alive!

Hei vaan kaikille, piiitkästä aikaa! Blogi on ollut vaiti nyt jo pidemmän aikaa, mutta hengissä ollaan yhä!! Lähdin tosiaan tuossa marraskuun puolivälissä kiertelemään Uutta-Seelantia, Australiaa ja Thaimaata n. kuudeksi viikoksi, ja reissussa blogin kirjoittamisesta ei oikein tahtonut tulla mitään. Siispä päätin suosiolla jättää bloggaamisen hetkeksi ja aloittaa jälleen Suomeen palattuani. Juoksemistakin vähensin noina viikkoina - vähän niin kuin pakon sanelemana - mutten toki jättänyt rakasta harrastustani täysin.

Uutta-Seelantia kiertelin road tripin muodossa pari viikkoa, ja juokseminen osoittautui noiden viikkojen aikana hankalaksi esim. suihkun puutteen takia (yövyimme lähinnä autossa ja pääsimme suihkuun vain muutaman kerran). Tuli sielläkin kuitenkin juostua yhteensä kuusi lenkkiä: yksi tunnin lenkki Aucklandissa, pari polkulenkkiä kansallispuistoissa, joissa yövyimme, sekä muutama kevyt puolen tunnin lenkki pikku kaupungeissa ja Uuden-Seelannin maaseudulla. Kaikki lenkit olivat kuitenkin tosi kevyitä ja lähinnä maisemista nautiskelua! Uudessa-Seelannissa tuli myös patikoitua kiitettävästi, mikä osittain korvasi tuota vähäistä juoksutreeniä.

Seuraavaksi suuntasin muutamaksi päiväksi Sydneyyn, jossa vedin hirveässä helteessä pari lenkkiä: toinen 35 minuutin lenkki Oopperatalolle ja toinen tunnin lenkki Brightonin kaupunginosan rantaa pitkin. Sydneyssä kävelin joka päivä 12-20 km - isoa kaupunkia ihmetellessä kilometrejä kertyy kävellen huima määrä ihan huomaamatta :)

Sydneystä matkustin viikoksi trooppisen kuumaan Brisbaneen, jossa juokseminen tuntui jo liian tuskaiselta ajatukselta. Viikon aikana kävin tosin Noosassa, pienessä kansallispuistokaupungissa Sunshine Coastilla, jossa juoksin sateen yllätettyä pari lenkkiä - kauniissa Noosan kansallispuistossa tietenkin.

Viimeiset päiväni Australiassa vietin sen länsirannikon Perthissä, jossa juoksin yhden lenkin rantakaupunginosa Scarboroughin rannalla. Perthissäkin tuli tosin käveltyä paljon.

Australia tourin jälkeen vietin 8 päivää kuumassa Thaimaassa. Koh Lanta -saarella tuli juostua kolme reilun puolen tunnin kevyttä lenkkiä - kaikki lähinnä hiekkarannalla kuumasta ilmasta nautiskellen :)

Siinä siis marras-joulukuuni juoksut pähkinänkuoressa. Viimeiset viikot on tullut kyllä lähinnä nautiskeltua, ja olen jopa onnistunut välttämään itselleni tyypillisen stressaamisen tuon juoksemisen suhteen. Nämäkin lenkit ovat olleet todella kevyitä, enkä edes ajattele niitä varsinaisina treeneinä. Lähinnä ne ovat olleet juoksutuntuman ylläpitoa. Päätin, että kunnon treenaaminen saa alkaa taas tammikuun alussa!

Suomeen palasin 23.12. ja yllätyksekseni olen jo tottunut melko hyvin tähän kylmään säähän - ehkä upeat lumiset talvimaisemat ja ihana aurinko on auttanut tähän! Lumi tuo valoa ja "uusissa" maisemissa on ollut taas kiva juosta!!! Olen jo vetäissyt muutaman lenkin tämän viikon aikana - jopa -15 asteessa! Kun on ollut poissa puoli vuotta, oppii taas arvostamaan Suomea ja tajuaa, kuinka kaunista täällä on :)

Tässä siis pikaisia kuulumisiani. On kiva päästä taas elämään arkea pitkästä aikaa ja aloittamaan treenaaminen ja terveellinen elämä. Asettua aloilleen taas pitkästä aikaa. Kiertolaisen elämä on pidemmän päälle puuduttavaa :D Blogiakin tulee taas kirjoiteltua enemmän tulevaisuudessa. Oikein ihanaa uutta vuotta kaikille!!

Informaatiopostaus kiireen keskeltä

Moi kaikki!

Ajattelin kirjoittaa ihan pienen infopostauksen kaikille, jotka vielä odottelevat kisaraporttia Melbournesta. Olen kyllä prosessoinut koko juoksun läpi päässäni, jutellut ja kirjoitellut siitä vähän, mutta varsinaista raporttia en ole saanut vielä kirjoitettua. Haluan tehdä sen kunnolla, huolella ja kattavasti, jotta siitä on hyötyä itselleni tulevia kisoja ajatellen.

Melbournesta Launcestoniin palattuani olen esitellyt Matiakselle opiskelukaupunkiani, palautellut kroppaa viikonlopusta ja viimeistellyt koulujuttujani. Tekemistä on ollut liikaa, enkä halua tuhlata aikaani tietokoneen ääressä yhtään enempää kuin on pakko - nyt kun minulla on täällä vieras Suomesta. Huomenna lähdemme Fijille viikoksi. Ainakin viikon ajaksi tämä blogi siis hiljenee. Palaan asiaan ensi viikolla, kun paratiisista on palattu ja arki on lähtenyt taas rullaamaan.

Kiitos kaikille vielä onnitteluista. Tällainen yhteisöllisyys kyllä lämmittää mieltäni kovasti ja motivoi myös jatkamaan treenaamista. Tsemppiä syksyn kisoihin ja treeneihin :) Ansaittu viikon lomani ilman tietokonetta alkaa huomenaamuna!