Kenkävarastoa kerryttämässä

Tulin vasta viime keväänä tietoiseksi siitä, kuinka usein juoksukengät tulisi oikeasti vaihtaa. En ollut tajunnut, että puheet niiden kulumisesta oikeasti pitävät paikkansa, ja että kuluneilla kengillä juoksemisella voisi olla todellisia seurauksia - ennen juoksijan polvea. Olin juossut lähemmäs 1500 kilometriä samoilla kengillä, kun juoksijan polvi iski. Tuo 1500 km on jo aivan liikaa, ja olin aikeissa ostaa uudet kengät lähipäivinä, mutta se oli jo liian myöhäistä. Tällä kertaa päätin olla fiksumpi ja pelata varman päälle.

Olen nyt juossut n. 800 km sen jälkeen, kun juoksijan polveni parantui ja hankin uudet lenkkarit. Hankin tuolloin kahdet kengät samoihin aikoihin: Asicsin Gel Nimbukset sekä Niken Free 5.0 -barefootkengät. Olen käyttänyt molempia paljon, joskin Asicseja enemmän lenkeillä ja Niken kenkiä arkikenkinä ja kävelyillä. Tuon 800 kilsan juoksemisen lisäksi olen siis myös kävellyt näillä kengillä, joten alkaa olla aika siirtyä varmuuden vuoksi uusiin. Aion tosin tehdä sen vaiheittain: käyttää yhä vanhoja kenkiäni lenkeillä silloin tällöin ja pikkuhiljaa siirtyä käyttämään pelkästään uusia kenkiäni, jotta jalkani tottuvat niihin.

Näitä Nike Free 5.0 -bf-kenkiä olen käyttänyt aktiivisesti - lähinnä kävelykenkinä ja asfaltilla juostessa

Näillä tutuilla ja turvallisilla Asicseilla kirmaisin elämäni ensimmäisen maratonin

Totuttelua riittää, sillä päädyin ostamaan vaihteeksi ykkösjuoksukengikseni Niket! Olen aina juossut pääasiassa Asicseilla ja ostanut uudet Asicsit yhä uudelleen, sillä niissä ei ole ollut ikinä mitään valittamisen aihetta. Olen kai pelännyt, etteivät muut kengät sopisi jaloilleni. Nyt kuitenkin, kun olen juossut hieman myös noilla Niken bf-kengillä, uskaltauduin ostamaan Niket.

Seuraavaksi sijoitan näihin supermukaviin Adidaksiin!

Päädyin ostamaan nämä ihanat Nike Pegasus 31 -kengät

Testasin muutamia kenkiä myyjän avustuksella - hän valitsi minulle kenkiä, jotka olisivat mahdollisimman samankaltaisia kuin nuo Asicsini (itse kun en tiedä juoksukengistä juuri mitään). Päädyin ostamaan Nike Pegasus 31 -kengät. Toisena erittäin vahvana vaihtoehtona olivat Adidaksen Adistar Boostit, jotka tuntuivat ihan supermukavilta jaloissa! Lopulliseen valintaan vaikutti kuitenkin hinta ja ulkonäkö (typerä motiivi, tiedän :D): Niket olivat halvemmat ja kivemman näköiset. En tykännyt Adidaksen kenkien väristä, mutta myyjä kertoi uusien värien tulevan myyntiin n. 5 kk:n päästä. Adistar Boostit (kivemmalla värillä) saavatkin siis olla seuraavat lenkkarini! Nyt, kun minulla on vielä hieman varaa juosta myös vanhoilla kengilläni, voin kerrankin panostaa kenkien ulkonäköön laadun sijaan - nämä Niket kun ovat tällaiset viiden kuukauden "välikengät", joita voin käyttää tarpeen vaatiessa vain kävelykenkinä. Ja eivät nämäkään kengät toki ihan ilmaiset olleet: $159 (= n. 110€).

Juoksulaukkuun saa jemmattua kaiken tarpeellisen

Urheiluliikkeestä matkaan tarttui myös uusi "juoksuvyölaukku". Olen ollut tosi tyytyväinen vanhaan vyölaukkuuni, jonka ostin H&M:stä vaivaisella kympillä aikoinaan. Se kesti lähestulkoon päivittäistä käyttöä jopa 1,5 vuotta aina viime viikkoon saakka, kun sen vetskari päätti vihdoin sanoa itsensä irti. Periaatteessa kännykän, avaimen ja iPodin saa hätätapauksessa tungettua useimpien juoksuhousujen pikkuruiseen takataskuun, mutta äh, epämukavaa ja hankalaa - en tykkää. Siispä päätin suosiolla ostaa uuden laukun. Tällä kertaa jouduin pulittamaan laukusta n. 17,5 € - ei paha hinta, kun kyseessä on kuitenkin Adidas.

Takaisin kenkiin: en ole vielä testannut uusia kenkiäni, vaikka ostin ne jo viime viikolla. Pitää aloittaa niiden kanssa tosi hidastempoisesta ja rennosta lenkistä, jotteivät ne pilaa treeniä ja jotta vältytään rakkuloilta ja hiertymiltä. Vähän pelottaa, mitä jalkani tykkäävät uusista hankinnoistani, mutta hiljaa hyvä tulee!

Kiltti polvi, päästä mut jo juoksemaan, kiitos.

Hellurei! Viides lepoviikko alkoi kolmen päivän tenttilukuaherruksella ja kiireellä, joka pakotti jättämään kaiken urheilun väliin - piti siis huolta treenitauostani aika hyvin. Nyt monen päivän levon jälkeen odotukseni olivat jälleen korkealla tätä päivää ajatellen: vapaapäivä piiiitkästä aikaa! Vapaapäivä, jonka aioin pyhittää pelkästään urheilulle ja jona ajattelin uskaltautua testaamaan myös polveani lenkkipolulle parin viikon tauon jälkeen.

Urheilupäivä alkoi Meilahden Unisportilla 40 minuutin crossailulla sekä 55 minuutin tasasykespinnillä. Meilahden Unisport on Helsingin yliopistoliikuntapaikoista suosikkini. Sali on tilava, valoisa ja monipuolinen - kuten myös spinnisali. Unisportin ryhmäliikuntatunnit ovat mielestäni todella laadukkaita ja yliopisto-opiskelijoille superhalpoja (vain 98€/vuosi)! Koko Unisport on niin huikea etten tiedä, missä raaskin liikkua enää opiskeluvuosieni jälkeen.

Nyt olin parin viikon tauon jälkeen siis lempiohjaajani spinning-tunnilla. Innostunut ja kannustava ohjaaja, joka osaa vielä valita parhaat musiikit tunneilleen, motivoi kyllä antamaan kaikkensa tunnilla - ehkä liikaakin. PK-treeniksi suunnittelemani tasasyketunti muuttuikin VK-treeniksi, kun innostuin treenaamaan astetta rankemmin. Treenin keskisyke oli 152 ja maksimisyke nousi jopa 176:n! Juoksutauon vaikutuksen kyllä huomaa: kuntoni on tainnut laskea. Ennen oli vaikeuksia saada sykettä nousemaan noille syketasoille missään treenissä, mutta nyt ei ollut kyllä lainkaan ongelmia sen suhteen - päinvastoin. Toisaalta on mukavaa, kun tuntee tehneensä jotain, mutta toisaalta ajatus pitkään ja vaivalla hankitun hyvän kunnon vähittäisestä hiipumisesta tuntuu pelottavalta.



Mahtavan spinning-tunnin jälkeen suuntasin muutaman mutkan kautta Meikusta kohti Kumpulaa. Kumpulan Unisport on hieman Meikun yksikköä pienempi, mutta sieltäkin löytyy monipuolinen kuntosali, isot liikuntasalit ja mahdollisuus jopa seinäkiipeilyyn. Kumpulassa käyn yleensä bodypumpissa - niin tänäänkin. Halusin tehdä taas monipuolisuuden nimissä kunnon lihaskuntotreenin: bodypump toimii!

Ogelin kivat purtsimaastot

Bodypumpin jälkeen olin vielä virtaa täynnä ja paloin halusta päästä purkamaan sitä lenkkipolulle. Valitsin lenkkimaastoksi Oulunkylän urheilupuiston pururadan ja pienen harkinnan jälkeen uudet, vaimennetut Asicsin kenkäni (Asics Gel Nimbus 15 - tilasin jopa 90€ Suomen urheilukauppojen hintoja halvemmalla 21run.com-sivustolta, suosittelen!), sillä ne vastaavat parhaiten vanhoja Asicsin kenkiäni, joihin jalkani on jo tottunut. Olen ostanut hiljattain myös oikeita barefoot-kenkiä muistuttavat Nike free 5.0 -lenkkarit. Olen kuullut ja lukenut paljon hyvää barefoot-kengistä, mutta ne eivät ilmeisesti sovi kaikkien jaloille. Päätin nyt kuitenkin panostaa ja ostaa kerralla kahdet erilaiset kengät ja testata, kummat sopivat juoksuun. Kun nyt vaan pääsisi vihdoinkin juoksemaan!!! No, onneksi noita kenkiä voi käyttää myös lenkkipolkujen ulkopuolella. Molemmat tuntuvat mukavilta jaloissa ja näyttävät kivoilta :)

Lenkille vetäisin jalkaani uudet Asicsit!

Uusia Niken lenkkareita on tullut kulutettua jo koulussa ja kaupungilla - ovat niin mukavat jalassa!

Syytän näitä loppuun kulutettuja Asicsejani juoksijan polvesta...

Joka tapauksessa, päätin nyt sitten testata juoksemista noilla vaimennetuilla kengillä ja pehmeällä alustalla. Ja tietysti niin rauhallisesti kuin vain mahdollista. Ensimmäisen kilometrin ajan olin innoissani: polvea ei sattunut ja juokseminen (= hölköttely) pitkän tauon jälkeen tuntui taivaalliselta! Riemua ei kauaa tosin kestänyt. Kipu tuli kuin tulikin jälleen vajaan kahden kilsan matkan jälkeen. Pieni pysähtyminen ja venyttely auttoi hieman, mutta päätin lopettaa juoksun kuitenkin 23 minuutin jälkeen ennen kuin kipu yltyisi sietämättömäksi. Kyllä siinä taas kovin alakuloisena sai jättää taakseen purtsin ja lähteä kotiin. Aikaa ja innostusta olisi ollut vaikka kuinka pitkälle lenkille, mutta minkäs teet. Huomasin, että erityisen ilkeältä tuntuivat alamäet, jotka piti sipsuttaa varovasti ja hitaasti. Niissä jalka jotenkin venyy ja tärähtelee ylämäkeä pahemmin. Ei siis muuta kun ylämäkijuoksua tästä lähtien!

Onhan tämä tilanne tosi masentava ja alan jo luopua toivosta Kööpenhaminaa ajatellen. Huomenna siihen on tasan kuukausi. Maratonia sekä muita kisoja ja tavoitteita enemmän ärsyttää tällä hetkellä se tunne, kun ei pääse tekemään sitä, mistä nauttii eniten. Kyllä tässä huomaa, kuinka tärkeäksi ja rakkaaksi harrastukseksi toi juokseminen on tässä muodostunut: ei niistä korvaavista treeneistä vaan nauti yhtään samalla tavalla. Nyt aion jatkaa korvaavia treenejä taas maanantaihin asti. Silloin pitäisi yrittää pelata edes jonkin aikaa kauden avausottelussa. Pitää varmaan alkaa selvittää, saako maratonosallistumisen siirtää vuodella eteenpäin tuossa Köpiksen maratonissa. Ehkä tämä ei olekaan oikea aika ensimmäiselle maratonilleni. Jos ei, niin kyllä sekin vielä koittaa! Onneksi sain tänään vahvistuksen vaihtovuodelleni Tasmanian yliopistosta. Se tuo vähän lohtua kevääseen: on jotain muutakin, mitä odottaa ja mihin keskittyä. Kenties juoksenkin ensimmäisen maratonini Australiassa syksyllä ;)

Nyt se on varmaa: syksyllä juostaan näissä maisemissa!!