Uusia vauhteja uusilla kengillä!

Tilasin vähän hetken mielijohteesta Wiggleltä kahdet kengät viime viikolla. Löysin sen verran halvat parit (yhteensä 146 € toimituskuluineen!) ja olen niin ihastunut Adidas Boost -sarjaan! Lisäksi multa uupuvat kevyemmät, VK-treeniin sopivat kengät, ja niin monet olivat Adidas Adizero Adios Boost 2 -kenkiä kehuneet, että alle satasen tarjousta niistä ei vaan voinut ohittaa. Niiden lisäksi ostin Adidaksen Response Boostit, jotka maksoivat vaivaiset 50 euroa ja olivat aivan ihanan väriset. Response Boosteilla juoksin molemmat puolikkaani tänä vuonna, joten tutut kengät ovat kyseessä :)

Tässä vaiheessa monet saattavat ihmetellä, kuinka mulla opiskelijana on varaa ostaa taas uudet kengät ja vielä kaksin kappalein - etenkin, kun tilasin vastikään myös ison kasan urheilukamoja SportsDirectistä. No, en juurikaan tuhlaa rahojani muihin vaatteisiin, ja urheiluvaatteetkin ostan aina alennuksesta. Sen verran on kesätyörahoja kertynyt, että päätin nyt sijoittaa näihin - eipähän tarvii taas vähään aikaan kenkiä ostella! Valitettavasti myös sykemittarini ja kännykkäni hajosivat viime viikolla suunnilleen samaan aikaan, joten niihinkin kuluu nyt rahaa... Eipähän ainakaan tuu osteltua vaatteita syksylläkään, hehe! Onneksi syksyksi on tiedossa vähän oman alan töitä tuohon opintojen kylkeen, niin rahatilanne helpottaa :)

Okei, se siitä. Siirrytääs itse asiaan eli juoksemiseen. Kävin tänään testaamassa noita paljon kehuttuja Adios Boost kakkosia vetotreenin merkeissä. Juoksin 2 x 5 x 500 m -treenin Eltsussa. Samaisen treenin juoksin jo pari kuukautta sitten samassa paikassakin. Halusin vähän testata, jos saisin tehtyä vedot hieman reippaampaa tahtia kuin viimeksi. Tänään oli ihanan lämmin sää, semmoiset 20 astetta ja aurinkoista, mikä tosin toi juoksemiseen omat haasteensa. Sykkeet olivat jo alkulämmön jälkeen korkealla, mutta se vaan tiesi tehokkaampaa treeniä.

Viime kerralla tahtini olivat järjestyksessä: 4:30, 4:19, 4:13, 4:07, 4:12 / 4:14, 4:18, 4:18, 4:24, 4:21. Keskitahtini vedoissa oli siis n. 4:18 min/km. Väliin kävelin aina 100 metriä ja sarjapalautuksena 500 m. Tuolloin keskisykkeeni koko treenissä oli 155 ja maksimisykkeeni 177 - ihan maksimeihin ei siis päästy. Jalat eivät todennäköisesti olleet ihan täydessä iskussa. Tällä kertaa pyrin 4:00 min/km tahtiin jokaisessa vedossa - aika kovaan parannukseen siis. Tässä treenissä en tavoitellut progressiivista vauhtia eli vauhdin nostamista läpi treenin vaan mahdollisimman tasaisia vetoja mahdollisimman lähellä 2 minuuttia per veto.

Yllättävän kevyeltä se juoksu tuntuikin alkuun. 500 metriä meni melko helposti suunnilleen kahteen minuuttiin. Tällä kertaa jalat sallivat niin kovan vauhdin, että sykkeetkin pääsivät nousemaan kunnolla. Aika kovin rupesi hapottamaan treenin puolivälissä, ja toisen osuuden vikat kolme vetoa olivatkin jo melko tuskaisia. Niissä vauhti pääsi vähän putoamaan, muttei kuitenkaan ihan merkittävästi. Treenin loputtua olin kyllä aivan puhki, ja loppuhölkkä kotiinkin meni osin kävellen. Vetojeni tahdit olivat tällä kertaa: 3:57, 4:02, 4:00, 4:04, 4:01 / 3:57, 4:01, 4:06, 4:11, 4:06. Keskitahtina tällä kertaa siis n. 4:03 min/km. Olen kyllä tosi iloinen noin isosta parannuksesta viime kertaan. Kovemmalta treeni tuntuikin ja se näkyy myös tilastoissa: keskisyke tällä kertaa 161 ja maksimisyke jopa 184. Merkittävää on myös se, että itse vetoihin meni reilusti vähemmän aikaa, mutta koko treenin kesto oli tällä tokalla kerralla vain 10 sekuntia vähemmän kuin ekalla kerralla. Selitys löytyy kävelypalautuksien pituuksista. Ekalla kerralla kävelin palautukset reippaammin - nyt kävelin ne tosi iisisti, jotta sykkeet pääsivät laskemaan edes vähän. Sekin tietty saattaa vaikuttaa vetojen vauhtiin: kymmenen sekuntia lisäpalauttelua on yllättävän paljon. Ehkä pitäisikin tehdä palauttelut ensi kerralla jotenkin samankestoisina, kuten esim. minuutin tai puolentoista pituisina. Sadan metrin kävelypalautuskin voi olla joko todella rento tai vähän reippaampi kävely.

Vielä vähän niistä kengistä. Adios näytti tosi pieneltä ja kapealta mallilta verrattuna muihin Adidaksiini. Alkuun mietin, että ois pitänyt tilata isompi koko. Jalassakin ne tuntuivat alkuun aika napakoilta. Tiukka malli tuntui kuitenkin hyvältä vetotreenissä - ei yhtään liian pieneltä. Ehkä tuollaiset "virtaviivaisemmat" ja ns. ihonmyötäiset kengät sopivatkin paremmin VK-kengiksi. Kengät tuntuivat tosi kevyiltä ja hyviltä eivätkä hiertäneet kyllä lainkaan. Tykkään erityisesti kenkien ohuesta päällysmateriaalista ja keveydestä. Kaiken hehkutuksen arvoiset ovat ehdottomasti :) Kyllä kannattaa kuunnella lukijoiden ja muiden bloggaajien mielipiteitä!

Vetotreeni: 2 x 5 x 500 m, palautukset kävellen 100 m, sarjapalautus 500 m, 6,5 km, 38:56 min, KS 161, MS 184

Uudet Adidas Adistar Boostit

Jo Australiassa testasin Adidas Adistar Boosteja, joihin rakastuin heti. Ne tuntuivat uskomattoman mukavilta jaloissa, mutta valitettavasti olivat vähän turhan kalliit. Päätin, että joskus tulevaisuudessa vielä ostan ne. Tarvitsinkin jo uusia juoksukenkiä, ja onnekseni Intersportin nettikaupassa oli käynnissä hyvä alennusmyynti! Ja kuinka ollakaan, juurikin nuo kyseiset Adidakset olivat nettikaupassa tarjouksessa alle puoleen hintaan! Alennettu hinta oli vaivaiset 90 € ja värivalikoimastakin löytyi mieluinen violetti, joten kerrankin onnisti :)

Tiistaina kävin testaamassa uusia kenkiäni. Testilenkin tavoitteena oli tunnin kevyehkö vauhtileikittely, mutta kengät tuntuivatkin niin mukavilta, että vauhti vei vaihteeksi mennessään. Lenkki venähti 72 minuutin mittaiseksi pk-treeniksi, johon sisällytin viiden minuutin välein kolmen minuutin vk-osuuden - yhteensä siis 8 osuutta. Matkaa kertyi 13,72 km.

Adidakset tuntuivat ainakin alkuun tosi hyviltä ja uskomattoman pehmeiltä jaloissa. Niiden päällyskangas on ihanaa joustavaa materiaalia, joka saa kengän mukautumaan jalkaan tosi hyvin. Missään vaiheessa kengät eivät hiertäneet tai painaneet lainkaan. Noin puolen tunnin juoksun jälkeen päkijöissäni alkoi kuitenkin kihelmöimään vähän ikävästi. Lenkin päätteeksi päkijöitä nipisteli ja ne tuntuivat hiukan puutuneilta, mutta eivätköhän jalkani vielä totu uudenlaiseen päkijätuntumaan :)



Uudet kenkäni tuntuvat ennen kaikkea istuvan täydellisesti jalkoihini. Myös futista pelatessani suosin aina Adidaksen nappiksia, joiden malli oli sopiva leveälle jalalleni. Ehkä siksi myös Adidaksen lenkkarit ovat kuin luodut jaloilleni. Lukemieni arvostelujen mukaan Adidas Adistar Boostit ovat vähän "hitaat" kengät ja sopisivat enemmän pk-harjoitteluun kuin kovaan treeniin. Boost-mallistoon kuuluu myös kevyempiä ja "nopeampia" kenkiä, jotka ovat kyllä ehdottomasti seuraavaksi hankintalistallani - sen verran ihanalta tuo malli jaloissa tuntuu :) Olen nyt juossut ja kävellyt uusilla kengilläni joka päivä tällä viikolla ja hyvältä tuntuu. Lisäksi kengät näyttävät mielestäni tosi kivoilta ja niissä on jopa heijastimet pimeitä syysiltoja varten ;) Ei voi muuta kun tykätä!

Millä kengillä juokset? Onko kengillä vaikutusta juoksuusi? Käytätkö erilaisia kenkiä erilaisissa treeneissä?

Yhteistreenaamisen ja shoppailun riemua

Tää viikko on käynnistynyt ihan täysin juoksukoulufiiliksissä. Eilen oli Vauhtisammakon ekat yhteistreenit. Tunnin aikana hiottiin vähän juoksutekniikkaa (käsien asentoa ja liikettä), juostiin muutama mäkiveto sekä 20 minuutin harjoitus, jossa juostiin samaa n. kilsan lenkkiä parin kanssa ristiin. Tunnelmat ekojen yhteistreenien jälkeen ovat superhyvät!! Kuntoilijoiden ryhmässä on jopa 80 juoksukoululaista (kaikki eivät tietenkään joka kerta pääse paikalle), joten olin etukäteen vähän huolissani, kuinka juoksuopet voivat vain muutaman ihmisen voimin pitää noinkin suuren jengin hyppysissään ja treenaamisen organisoituna ja tarkoituksenmukaisena. Onnistuivat siinä kyllä loistavasti - monen vuoden kokemus juoksukoulun vetämisestä siis näkyy :) Ainut miinus tosi liukkaista teistä, jotka hidastivat juoksua huomattavasti. Esim. tuossa 20 minuutin juoksussa oli kai tarkoitus mennä melko kovaa, mutta peilijääpintainen alamäki oli pakko mennä jarrut pohjassa alas - treeni jäi siis vähän iisimmäksi. Tutustuin jo ekalla juoksutunnilla uusiin ihmisiin, joiden kanssa oli kiva vaihtaa ajatuksia juoksemisesta. Uudet lenkkikaverit ovat enemmän kuin tervetulleita :)

Ainoan sulan intervallitreeniin soveltuvan muutamansadan metrin jalkatienpätkän löysin läheltä kotiani ja sitä sitten juoksinkin edestakaisin n. 8 km verran

Intervallitreenin sykelukemia

Toisaalta ihan hyvä, että eilisissä treeneissä joutui vähän jarruttelemaan: tämän päivän treeniin riitti hyvin energiaa. Tänään vedin juoksukoulun omatoimisen intervallitreenin, joka oli muuten sama kuin viime viikolla (10 x 2 min intervalli + 2 min palauttelut), mutta tälle viikolle oli vielä lisätty 4 x 1 min kova juoksu minuutin palautuksilla. Viime viikolla tein tämän treenin ehkä vähän turhan kovalla vauhdilla, sillä sykkeet nousivat itselleni aika maksimiin (tavoitteenahan kuitenkin oli keskikova intervalli!), joten tällä kertaa päätin lähteä liikkeelle vähän iisimmin niitä lopun kovia vetojakin ajatellen. Sykkeet eivät siis nousseet ihan niin korkealle kuin viime kerralla eikä vauhtikaan päässyt samalle tasolle, mutta jaksoin treenin loppuun asti ja se tuntui sopivan kuormittavalta. Hyvä treeni siis :) Ja mikä aurinko, ah!!!

Tänään oli Forumin Intersportissa juoksukoulun järjestämä varusteilta, jossa oli hyviä tarjouksia juoksukoululaisille. Suuntasin tietenkin sinne aikeenani päivittää vaatekaappini urheiluvaateosastoa. En olekaan vähään aikaan törsännyt vaatteisiin kunnolla rahaa, joten tänään päätin hemmotella itseäni ja ostaa juoksutamineita, joille on tarvetta:

Lenkkarit. Niket, joilla juoksin viime maratonini, alkavat pian vedellä jo viimeisiään. En uskalla enää sekä treenata niillä viittä vikaa viikkoa että juosta maratonia. Oli siis jo aika ostaa uudet lenkkarit. Sijoitin monien muiden tavoin Adidas Response Boosteihin, jotka sain mahtavaan tarjoushintaan vain 60 eurolla :) Alan treenata näillä, mutta juoksukouluopen neuvojen mukaan juoksen Barcelonassa kuitenkin varmaan vanhoilla kengillä, joihin jalkani ovat tottuneet. Uusien kenkien sisäänajo kuitenkin vie vähän aikaa. En vieläkään raaskinnut ostaa unelmakenkiäni Adidas Adistar Boosteja, mutta niihin sijoitan ehdottomasti seuraavalla kerralla!

Kompressiotrikoot. Näiden osto on ollut pitkään mielessä. Juoksukoulun aloitusluennolla ylistettiin 2XU:n juoksutrikoojen uutta mallia. Nyt, kun ne sai itselleen 20% alennuksella, päätin törsätä niihin. Alennettukin hinta, 111 €, toki tuntuu lompakossa, mutta uusia trikoita ei ainakaan vähään aikaan tarvii ostaa! Ja uudet todellakin tarvitsin muutenkin, sen verran kuluneita vanhat juoksutrikooni alkavat jo olla. Testasin kotona jalkaan uusia pöksyjäni enkä halua ottaa niitä enää ollenkaan pois. Ihan supermukavat jalassa! Alan ymmärtää, miksi näihin kompressiovarusteisiin jää koukkuun :)

Juoksuvyö vesipulloilla. Tämä tulee todellakin tarpeeseen. Yleensä pitkiksillä kannan mukanani kevyttä juoksureppua, johon jemmaan juomapullon. En kuitenkaan tykkää pysähtyä kesken lenkin kaivamaan pulloa selästäni, joten juominen jää yleensä kokonaan väliin. Asicsin juoksuvyöhön saan jemmattua kätevästi kännykän sun muut sekä jopa neljä pientä pulloa vettä ja/tai urheilujuomaa - loistavaa! Näin saan testattua itselleni sopivia urheilujuomiakin ennen seuraavaa kisaa.

Juoksutakki. Takkeja multa toki löytyy, mutta tällainen kunnollinen, vähän paksumpi laatutakki uupuu. Nyt sain Craftin pakkassäällekin soveltuvan juoksutakin hyvällä alennuksella n. puoleen hintaan ovh:sta. Kevättä kohtihan tässä ollaan menossa, mutta onpahan sitten takki valmiina jo ensi talveksi ;)

Urheilutoppeja. No näitä ei voi ikinä olla liikaa. Uutta väriä spinnitunnille!!

Kompressiosukat. Kompressiotuotteet tosiaan ovat nyt lunastaneet paikan sydämestäni. Jo aiemmin ostamani kompressiosäärystimet ostin palauttelukäyttöä ajatellen melko napakassa koossa, mutta Zero Pointin kompressiosukat valitsin juoksukäyttöön eli hieman suurempina.

Semmoista tarttui siis mukaan. Loppuhinta vähän kirpaisi, mutta tuhlatun rahan sijaan on kivempi ajatella niitä säästettyjä euroja ;) Ja uudet juoksuvaatteet tuovat mukanaan myös rutkasti treenimotivaatiota. Huomenna päästään jo testaamaan uusia hankintoja kevyellä aamulenkillä!

Kenkävarastoa kerryttämässä

Tulin vasta viime keväänä tietoiseksi siitä, kuinka usein juoksukengät tulisi oikeasti vaihtaa. En ollut tajunnut, että puheet niiden kulumisesta oikeasti pitävät paikkansa, ja että kuluneilla kengillä juoksemisella voisi olla todellisia seurauksia - ennen juoksijan polvea. Olin juossut lähemmäs 1500 kilometriä samoilla kengillä, kun juoksijan polvi iski. Tuo 1500 km on jo aivan liikaa, ja olin aikeissa ostaa uudet kengät lähipäivinä, mutta se oli jo liian myöhäistä. Tällä kertaa päätin olla fiksumpi ja pelata varman päälle.

Olen nyt juossut n. 800 km sen jälkeen, kun juoksijan polveni parantui ja hankin uudet lenkkarit. Hankin tuolloin kahdet kengät samoihin aikoihin: Asicsin Gel Nimbukset sekä Niken Free 5.0 -barefootkengät. Olen käyttänyt molempia paljon, joskin Asicseja enemmän lenkeillä ja Niken kenkiä arkikenkinä ja kävelyillä. Tuon 800 kilsan juoksemisen lisäksi olen siis myös kävellyt näillä kengillä, joten alkaa olla aika siirtyä varmuuden vuoksi uusiin. Aion tosin tehdä sen vaiheittain: käyttää yhä vanhoja kenkiäni lenkeillä silloin tällöin ja pikkuhiljaa siirtyä käyttämään pelkästään uusia kenkiäni, jotta jalkani tottuvat niihin.

Näitä Nike Free 5.0 -bf-kenkiä olen käyttänyt aktiivisesti - lähinnä kävelykenkinä ja asfaltilla juostessa

Näillä tutuilla ja turvallisilla Asicseilla kirmaisin elämäni ensimmäisen maratonin

Totuttelua riittää, sillä päädyin ostamaan vaihteeksi ykkösjuoksukengikseni Niket! Olen aina juossut pääasiassa Asicseilla ja ostanut uudet Asicsit yhä uudelleen, sillä niissä ei ole ollut ikinä mitään valittamisen aihetta. Olen kai pelännyt, etteivät muut kengät sopisi jaloilleni. Nyt kuitenkin, kun olen juossut hieman myös noilla Niken bf-kengillä, uskaltauduin ostamaan Niket.

Seuraavaksi sijoitan näihin supermukaviin Adidaksiin!

Päädyin ostamaan nämä ihanat Nike Pegasus 31 -kengät

Testasin muutamia kenkiä myyjän avustuksella - hän valitsi minulle kenkiä, jotka olisivat mahdollisimman samankaltaisia kuin nuo Asicsini (itse kun en tiedä juoksukengistä juuri mitään). Päädyin ostamaan Nike Pegasus 31 -kengät. Toisena erittäin vahvana vaihtoehtona olivat Adidaksen Adistar Boostit, jotka tuntuivat ihan supermukavilta jaloissa! Lopulliseen valintaan vaikutti kuitenkin hinta ja ulkonäkö (typerä motiivi, tiedän :D): Niket olivat halvemmat ja kivemman näköiset. En tykännyt Adidaksen kenkien väristä, mutta myyjä kertoi uusien värien tulevan myyntiin n. 5 kk:n päästä. Adistar Boostit (kivemmalla värillä) saavatkin siis olla seuraavat lenkkarini! Nyt, kun minulla on vielä hieman varaa juosta myös vanhoilla kengilläni, voin kerrankin panostaa kenkien ulkonäköön laadun sijaan - nämä Niket kun ovat tällaiset viiden kuukauden "välikengät", joita voin käyttää tarpeen vaatiessa vain kävelykenkinä. Ja eivät nämäkään kengät toki ihan ilmaiset olleet: $159 (= n. 110€).

Juoksulaukkuun saa jemmattua kaiken tarpeellisen

Urheiluliikkeestä matkaan tarttui myös uusi "juoksuvyölaukku". Olen ollut tosi tyytyväinen vanhaan vyölaukkuuni, jonka ostin H&M:stä vaivaisella kympillä aikoinaan. Se kesti lähestulkoon päivittäistä käyttöä jopa 1,5 vuotta aina viime viikkoon saakka, kun sen vetskari päätti vihdoin sanoa itsensä irti. Periaatteessa kännykän, avaimen ja iPodin saa hätätapauksessa tungettua useimpien juoksuhousujen pikkuruiseen takataskuun, mutta äh, epämukavaa ja hankalaa - en tykkää. Siispä päätin suosiolla ostaa uuden laukun. Tällä kertaa jouduin pulittamaan laukusta n. 17,5 € - ei paha hinta, kun kyseessä on kuitenkin Adidas.

Takaisin kenkiin: en ole vielä testannut uusia kenkiäni, vaikka ostin ne jo viime viikolla. Pitää aloittaa niiden kanssa tosi hidastempoisesta ja rennosta lenkistä, jotteivät ne pilaa treeniä ja jotta vältytään rakkuloilta ja hiertymiltä. Vähän pelottaa, mitä jalkani tykkäävät uusista hankinnoistani, mutta hiljaa hyvä tulee!

Kiltti polvi, päästä mut jo juoksemaan, kiitos.

Hellurei! Viides lepoviikko alkoi kolmen päivän tenttilukuaherruksella ja kiireellä, joka pakotti jättämään kaiken urheilun väliin - piti siis huolta treenitauostani aika hyvin. Nyt monen päivän levon jälkeen odotukseni olivat jälleen korkealla tätä päivää ajatellen: vapaapäivä piiiitkästä aikaa! Vapaapäivä, jonka aioin pyhittää pelkästään urheilulle ja jona ajattelin uskaltautua testaamaan myös polveani lenkkipolulle parin viikon tauon jälkeen.

Urheilupäivä alkoi Meilahden Unisportilla 40 minuutin crossailulla sekä 55 minuutin tasasykespinnillä. Meilahden Unisport on Helsingin yliopistoliikuntapaikoista suosikkini. Sali on tilava, valoisa ja monipuolinen - kuten myös spinnisali. Unisportin ryhmäliikuntatunnit ovat mielestäni todella laadukkaita ja yliopisto-opiskelijoille superhalpoja (vain 98€/vuosi)! Koko Unisport on niin huikea etten tiedä, missä raaskin liikkua enää opiskeluvuosieni jälkeen.

Nyt olin parin viikon tauon jälkeen siis lempiohjaajani spinning-tunnilla. Innostunut ja kannustava ohjaaja, joka osaa vielä valita parhaat musiikit tunneilleen, motivoi kyllä antamaan kaikkensa tunnilla - ehkä liikaakin. PK-treeniksi suunnittelemani tasasyketunti muuttuikin VK-treeniksi, kun innostuin treenaamaan astetta rankemmin. Treenin keskisyke oli 152 ja maksimisyke nousi jopa 176:n! Juoksutauon vaikutuksen kyllä huomaa: kuntoni on tainnut laskea. Ennen oli vaikeuksia saada sykettä nousemaan noille syketasoille missään treenissä, mutta nyt ei ollut kyllä lainkaan ongelmia sen suhteen - päinvastoin. Toisaalta on mukavaa, kun tuntee tehneensä jotain, mutta toisaalta ajatus pitkään ja vaivalla hankitun hyvän kunnon vähittäisestä hiipumisesta tuntuu pelottavalta.



Mahtavan spinning-tunnin jälkeen suuntasin muutaman mutkan kautta Meikusta kohti Kumpulaa. Kumpulan Unisport on hieman Meikun yksikköä pienempi, mutta sieltäkin löytyy monipuolinen kuntosali, isot liikuntasalit ja mahdollisuus jopa seinäkiipeilyyn. Kumpulassa käyn yleensä bodypumpissa - niin tänäänkin. Halusin tehdä taas monipuolisuuden nimissä kunnon lihaskuntotreenin: bodypump toimii!

Ogelin kivat purtsimaastot

Bodypumpin jälkeen olin vielä virtaa täynnä ja paloin halusta päästä purkamaan sitä lenkkipolulle. Valitsin lenkkimaastoksi Oulunkylän urheilupuiston pururadan ja pienen harkinnan jälkeen uudet, vaimennetut Asicsin kenkäni (Asics Gel Nimbus 15 - tilasin jopa 90€ Suomen urheilukauppojen hintoja halvemmalla 21run.com-sivustolta, suosittelen!), sillä ne vastaavat parhaiten vanhoja Asicsin kenkiäni, joihin jalkani on jo tottunut. Olen ostanut hiljattain myös oikeita barefoot-kenkiä muistuttavat Nike free 5.0 -lenkkarit. Olen kuullut ja lukenut paljon hyvää barefoot-kengistä, mutta ne eivät ilmeisesti sovi kaikkien jaloille. Päätin nyt kuitenkin panostaa ja ostaa kerralla kahdet erilaiset kengät ja testata, kummat sopivat juoksuun. Kun nyt vaan pääsisi vihdoinkin juoksemaan!!! No, onneksi noita kenkiä voi käyttää myös lenkkipolkujen ulkopuolella. Molemmat tuntuvat mukavilta jaloissa ja näyttävät kivoilta :)

Lenkille vetäisin jalkaani uudet Asicsit!

Uusia Niken lenkkareita on tullut kulutettua jo koulussa ja kaupungilla - ovat niin mukavat jalassa!

Syytän näitä loppuun kulutettuja Asicsejani juoksijan polvesta...

Joka tapauksessa, päätin nyt sitten testata juoksemista noilla vaimennetuilla kengillä ja pehmeällä alustalla. Ja tietysti niin rauhallisesti kuin vain mahdollista. Ensimmäisen kilometrin ajan olin innoissani: polvea ei sattunut ja juokseminen (= hölköttely) pitkän tauon jälkeen tuntui taivaalliselta! Riemua ei kauaa tosin kestänyt. Kipu tuli kuin tulikin jälleen vajaan kahden kilsan matkan jälkeen. Pieni pysähtyminen ja venyttely auttoi hieman, mutta päätin lopettaa juoksun kuitenkin 23 minuutin jälkeen ennen kuin kipu yltyisi sietämättömäksi. Kyllä siinä taas kovin alakuloisena sai jättää taakseen purtsin ja lähteä kotiin. Aikaa ja innostusta olisi ollut vaikka kuinka pitkälle lenkille, mutta minkäs teet. Huomasin, että erityisen ilkeältä tuntuivat alamäet, jotka piti sipsuttaa varovasti ja hitaasti. Niissä jalka jotenkin venyy ja tärähtelee ylämäkeä pahemmin. Ei siis muuta kun ylämäkijuoksua tästä lähtien!

Onhan tämä tilanne tosi masentava ja alan jo luopua toivosta Kööpenhaminaa ajatellen. Huomenna siihen on tasan kuukausi. Maratonia sekä muita kisoja ja tavoitteita enemmän ärsyttää tällä hetkellä se tunne, kun ei pääse tekemään sitä, mistä nauttii eniten. Kyllä tässä huomaa, kuinka tärkeäksi ja rakkaaksi harrastukseksi toi juokseminen on tässä muodostunut: ei niistä korvaavista treeneistä vaan nauti yhtään samalla tavalla. Nyt aion jatkaa korvaavia treenejä taas maanantaihin asti. Silloin pitäisi yrittää pelata edes jonkin aikaa kauden avausottelussa. Pitää varmaan alkaa selvittää, saako maratonosallistumisen siirtää vuodella eteenpäin tuossa Köpiksen maratonissa. Ehkä tämä ei olekaan oikea aika ensimmäiselle maratonilleni. Jos ei, niin kyllä sekin vielä koittaa! Onneksi sain tänään vahvistuksen vaihtovuodelleni Tasmanian yliopistosta. Se tuo vähän lohtua kevääseen: on jotain muutakin, mitä odottaa ja mihin keskittyä. Kenties juoksenkin ensimmäisen maratonini Australiassa syksyllä ;)

Nyt se on varmaa: syksyllä juostaan näissä maisemissa!!