Kehityskoukussa: Voiko jatkuva edistyminen johtaa pakkomielteeseen?

Eräs viime viikon avainsanoista oli edistyminen: juoksuvauhdissani oli huomattavissa selkeää nousua ja juoksu tuntui mukavalta ja kevyeltä. Oikeastaan edistymistä on tapahtunut joka viikko, ekasta treeniviikosta aina viidennen loppuun asti. Tämä tietysti lämmittää mieltä ja motivoi jatkamaan. Tuntuu, että treeniohjelma toimii ja sitä kaivattua kehitystä tapahtuu - ideaalitilanne siis.

Koska kehitystä on tapahtunut tasaiseen tahtiin nyt viiden treeniviikon ajan, siihen on jo tottunut ja näin ollen sen odottaa jatkuvan yhä edelleen myös seuraavina treeniviikkoina. Mutta mitä tehdä, kun juoksuvauhti odottamatta putoaakin? Kun kehityksen sijasta otetaankin yllättäen takapakkia? Kun vielä edellisellä viikolla juoksu tuntui niin helpolta, mutta yhtäkkiä joutuukin taistelemaan saavuttaakseen saman juoksuvauhdin - ja onnistuakseen tässä nostamaan sykkeet aivan liian korkeille lukemille?

Näin minulle kävi tällä viikolla. Olen vetänyt kuudennen treeniviikon alkuun treenin joka päivä. Maanantaina ja tiistaina peruskestävyystreenit, tänään vauhtikestävyystreenin. PK-treeneillä sain vauhtini kyllä ihan mukavalle tasolle, mutta vaivoin ja korkeiden sykkeiden kustannuksella. Esimerkiksi maanantaina juoksin 45 minuuttia 10,95 kilometrin tuntivauhdilla, samanlainen treeni, kuin pari viikkoa sitten. Silloin tosin vauhtini oli hieman kovempi (11,01 km/h) ja sykkeeni huomattavasti matalammalla: keskisyke 142, nyt 155, maksimisyke 160, nyt 172. Tuntemuksen pohjalta olinkin määritellyt tuon parin viikon takaisen treenin itse asiassa kevyeksi PK-treeniksi, mutta pari päivää sitten juoksemani treeni ei todellakaan tuntunut kevyeltä. Tämän päivän VK-treeni oli viimeinen pisara: jouduin tekemään valtavasti töitä, että sain vauhdin pysymään 11,73 km/h, ja sykkeet paukkuivat samoissa lukemissa kuin viime viikolla, vaikka tuolloin vauhti oli huomattavasti kovempi (12,29 km/h). Juoksu tuntui tällä kertaa niin vaivalloiselta. Toki voin syyttää tästä esimerkiksi ikävää tuulta, joka puhalsi 7 m/s, mutta ei sekään kokonaan tätä hidastunutta vauhtia ja korkeita sykkeitä riitä selittämään.

Juoksu on kaikkea muuta kuin yksinkertainen laji. Sitä ensin luulee, että se on helppoa: sen kun juoksee niin paljon ja niin kovaa kuin jaksaa, ja kehitystä ei voi olla huomaamatta. Mutta kun oikeasti alkaa treenaamaan sitä juoksemista, huomaa oman pääkopan valtavan roolin harjoittelussa. Jos tavoitteena on kovempi juoksuvauhti ja omien ennätysten rikkominen, eikä esimerkiksi laihdutus, ei varmana motivoi lähteä lenkille, jos edistystä ei kovasta treenistä huolimatta näy eikä kuulu. Sama pätee tietysti kaikkiin lajeihin, mutta juoksussa edistyksen (toisinaan valitettavasti) näkee heti treenin jälkeen - kiitos armottoman sykemittarin, joka kertoo tuntivauhdin ja sykkeet. Yleensä ne kulkevat käsi kädessä sen fiiliksen kanssa, joka lenkin jälkeen on, ja jota pitäisi tarkastella sykemittarin lukemia enemmän.

Kun tuntuu, että jumittaa vauhdin kanssa paikallaan, ei tulisi vaipua epätoivoon. Edistyminen ei ikinä ole lineaarista, ja juoksuun vaikuttavat monet asiat. Ehkä en ollut vielä palautunut viime viikon treeneistä? Ehkä en ole tankannut tarkoituksenmukaisesti? Ehkä en ole nukkunut riittävästi? Syitä voi olla useita, ja todennäköisesti nämä muutamat heikot treenit ovat vain väliaikainen seuraus jostain edellämainituista tai muista syistä.

Kun aloin kirjoittaa tätä postausta ja miettiä viimeaikaisia tuntemuksiani, tuli mieleeni ylikunnon vaara. Ylikunnollahan tarkoitetaan elimistön ylirasitustilaa, joka on vaarana, kun treenaaminen on rasittanut elimistöä niin paljon, ettei se ole pystynyt palautumaan kunnolla. Tämän seurauksena sen suorituskyky laskee: sykkeet ovat korkealla, treenaaminen tuntuu vaikealta ja edistystä ei tapahdu. Lisäksi oireina voi olla esim. masentuneisuutta, univaikeuksia, kuumeilua, hikoilua, lihaskipuja, muutoksia ruokavaliossa jne - oireita laidasta laitaan siis. Tällä hetkellä olen koulun takia hieman stressaantunut ja kärsin univaikeuksista. Viime yönä heräsin aamuneljältä pistävään selkäkipuun. Sykkeeni ovat korkealla, ruokahaluni kasvanut (???) ja jalkani turrat. Treenaaminen tuntuu vaikealta. Nämä oireet voisivat olla merkki enteilevästä ylikunnosta.

Tai sitten heikentynyt suorituskykyni on seurausta kaikista edellämainituista oireista, jotka johtuvat lähinnä stressistä. Pitää muistaa, että tätä heikompaa fiilistä on jatkunut nyt vasta muutama päivä. Silti ylikunnon mahdollisuus kannattaa pitää mielessä. Joka tapauksessa, avain kaikkeen on tällä hetkellä lepo sekä kevyet treenit ja oman kropan kuunteleminen. Vaikka edistyminen tuntuu hyvältä, juoksuvauhdin nostaminen ei ole treenin perimmäinen tarkoitus. Siksipä koitan päästä eroon pakkomielteisestä edistyksen seuraamisesta ja keskittyä matalampiin sykkeisiin ja hyvään fiilikseen. Nyt olen innostunut vetämään vain kohtalaisen kovia treenejä, vaikka iso osa treeneistä tulisi olla myös sitä kevyttä, palauttelevaa treenaamista. Ylikuntoa en halua - siispä on aika painaa kevyesti jarrua. Joskus on otettava askel taaksepäin ennen kuin voi taas jatkaa eteenpäin.

Treeniviikko 5: Kovempaa vauhtia ja kevyempiä jalkoja!

Treeniviikko 5 takana - puolessa välissä treeniohjelmaa siis ollaan! Ja maratoniin aikaa enää vajaat viisi viikkoa. Nyt onkin siis hyvä välietappi tarkastella, millaisia tuloksia treeni on tuottanut, ja miettiä, kuinka jatkaa treeniohjelmaa tästä eteenpäin.

Viides treeniviikkoni oli yliopiston väliviikko, joten mulla ei siis ollut koulua ollenkaan. Se antoi toisaalta ihanasti mahdollisuuksia lähteä lenkille mihin aikaan päivästä tahansa, eikä päiviä siis tarvinnut minuuttiaikatauluttaa etukäteen. Toisaalta taas väliviikko rajoitti juoksemistani, sillä lähdin aikaisin keskiviikkoaamuna koskenlaskuretkelle, josta palasin vasta torstai-iltana. Retki vei ajan lisäksi myös voimia ja yöunia. Pidin siis kaksi "lepo"päivää (= kaksi aktiivista päivää ilman juoksua, mutta täynnä ohjelmaa, elämysurheilua ja hauskanpitoa) keskellä väliviikkoa.

Rankalle koskenlaskuretkelle lähdettiin jo ennen auringonnousua. Retkestä voit lukea lisää vaihtoblogistani, kunhan ehdin ensin kirjoittaa siitä :)

Koska en neljännen treeniviikon viikonloppuna päässyt vetämään kunnon treeniä, päätin rytmittää viidennen treeniviikon uudella tavalla: tiistaina ennen keskiviikon ja torstain lepopäiviä kova treeni (VK), perjantaina niiden jälkeen kova treeni (pitkä PK) ja sunnuntaina jälleen kova treeni (PK vedoilla). Näiden treenien ja päivien ympärille rakensin treeniviikkoni.

Tarkastellaanpa tässä välissä viidennen treeniviikon treenejä:

Maanantai:
PK 90 min, 16,77 km, keskisyke 151, maks.syke 164, 11,18 km/h

Tiistai:
VK 60 min, 12,29 km, keskisyke 163, maks.syke 172, 12,29 km/h
VK-treenin alku- ja loppulämpö 30 min, 5,24 km, keskisyke 141, maks.syke 159, 10,48 km/h

Keskiviikko:
lepo

Torstai:
lepo

Perjantai:
Pitkä PK 150 min, 27,50 km, keskisyke 153, maks.syke 167, 11 km/h

Lauantai:
Funrun (polkujuoksua) 48 min, 6,24 km, keskisyke 135, maks.syke 167, 7,8 km/h

Sunnuntai:
PK 90 min + 3 min vedot (6 kpl), 17,06 km, keskisyke 157, maks.syke 174, 11,37 km/h

Lisäksi hieman lihaskuntoa, venyttelyä n. 1,5 h, 1 h 15 min pyöräilyä, n. 4 tuntia koskenlaskua sekä kävelyretkiä leirintäalueella kosken läheisyydessä.

Juostuja kilometrejä viidennellä viikolla kertyi n. 85!

Tällä viikolla juoksin keskustaan moikkaamaan keskuspuiston apinoita!

Viidennellä treeniviikolla jatkoin jo edellisellä viikolla noudattamaani kaavaa: pidin suosiolla lepopäivät päivinä, jolloin oli muuta ohjelmaa enkä päässyt treenaamaan, ja keskityin jälleen treenien määrän sijasta niiden laatuun. Kun treenasin, yritin treenata mahdollisimman hyvin ja kovaa. Tavoitteena oli mahduttaa neljä kunnon treeniä treeniviikkooni: VK, pitkä PK ja kaksi lyhyempää PK:ta, toinen vedoilla.

Kun vertaa treeniohjelman ekoihin viikkoihin, on ilo huomata, että normi-PK-treenini ovat venyneet jo sinne 1,5 tunnin mittaan, vaikka alkuun se oli pitkän PK:n vähimmäismitta. Viidennenkin treeniviikon maanantaina lähdin peruskestävyyslenkille ajatuksena 60 minuutin lenkki, mutta juoksuaskeleen tuntuessa kevyeltä päätinkin pidentää lenkkiä 90 minuutin pituiseksi. Samalla viikon pitkän lenkin kesto on noussut tuonne 2,5 tuntiin. Lenkkien kestoissa ainut rajoittava tekijä tuntuu olevan aikataulutus, mutta väliviikolla se ei onneksi tuottanut ongelmia: niinpä pystyin kaikessa rauhassa vetämään vähän pitkäkestoisempia lenkkejä.

Kaunis sää suosi Launcestonia tälläkin viikolla

Juoksuvauhtini on tosiaan noussut viime aikoina huikeasti. Erityisen paljon ilahduttaa jälleen VK-treenin ja pitkän PK:n kovempi vauhti (pitkän lenkin lopussa reipas vauhti tosin alkoi hyydyttää, joten hommia on vielä tehtävä, jos maratonin haluaa vetää väh. 11 km/h vauhdilla). Viidennellä treeniviikolla 11 km/h tuntui taas kevyemmältä kuin edellisellä viikolla. Kroppa tuntuu jo tottuneen tuohon vauhtiin PK-lenkkien minimivauhtina, joten seuraava askel on kai sen varovainen hilaaminen taas korkeammalle. Katsotaan, mihin asti mukava juoksuvauhtini kehittyy ennen maratonia!

Pitää kuitenkin muistaa, että väkisin hampaat irvessä juoksuvauhtia ei kannata lähteä nostamaan. Pitäisi kuunnella kroppaa ja tarkastella sykkeitä. Ne ovat päässeet omalla kohdallani vähän karkaamaan PK-lenkeillä toisinaan, kun olen innostunut koittamaan rajojani ja yrittänyt väkisin pitää sykkeen ylhäällä päivinä, jolloin kroppa ei ole ollut yhtä virkeänä kuin mieli.

Viimeaikaisia treenejäni tarkastellessa tosiaan huomaa, ettei niitä matalasykkeisiä PK-treenejä tai kevyitä palauttavia lenkkejä ole juurikaan tullut juostua. Pari kertaa se on ollut tavoitteenani, mutta hyvän fiiliksen ja kevyiden jalkojen siivittämänä olenkin juossut kovemmilla sykkeillä ja kovempaa vauhtia. Ekojen treeniviikkojen aikana juoksin noin puolet lenkeistäni alle 150 keskisykkeellä: tällä viidennellä treeniviikolla noin mataliin keskisykkeisiin ylsin vain VK-treenin lämmittelyissä ja polkujuoksussa. Pitäisi malttaa vetää myös niitä rauhallisempia lenkkejä, vaikka viidennen treeniviikon tavoitteena olikin muutama kova treeni usean iisimmän sijaan.

Viikon funrun oli polkujuoksu Cataract Gorgella. Tästä kirjoitinkin viime postauksessani

Tämän takia päätinkin vähän muuttaa treeniohjelmaani. Lisään kuudennelle treeniviikolleni pitkän, matalasykkeisen PK-lenkin, jonka tavoitteena on juosta pitkään (väh. 3 tuntia) ja pitää sykkeet jatkuvasti alle 145 tai jopa alle 140. Tiedän jo etukäteen, että tämä lenkki tulee olemaan haasteellinen. En malta mennä noin hidasta vauhtia, vaan nostan sitä väkisinkin korkeammaksi, jos se tuntuu liian helpolta. Ongelmani on halu päästä lenkillä kuntoni äärirajoille - vähempään olen harvoin tyytyväinen. Matalasykkeisiä treenejä on kuitenkin myös juostava, ja samalla saan mahdollisuuden koittaa pitkäkestoista juoksua: valmistaa ja totuttaa jalkoja pitkää maratonia varten.

Muutenkin nyt lähestulkoon samanlaisten viiden treeniviikon jälkeen kaipaan vähän uusia tuulia ennen maratonia. Olkoon tämä pitkä matalasykkeinen PK nyt ensimmäinen muutos, jota voi sitten jatkaa tulevilla viikoilla riippuen sen toimivuudesta. Haluaisin myös kokeilla VK-treeniä, jossa juoksisinkin vähän kovempaa, mutta lyhyemmän ajan - ikään kuin vastakohtana tuolle hitaalle, pitkälle lenkille. Tällainen treeni voisi olla esim. 30 minuuttia todella korkeilla sykkeillä tai 6 km niin kovaa kuin pystyy. Pääsisin vähän kokeilemaan rajojani, ja se olisi kivaa vaihtelua nykyiseen puurtamiseen. Ehkä koitan mahduttaa tällaisenkin treenin kuudennelle treeniviikolle - tai sitten seuraavalle. En kuitenkaan viitsi tässä vaiheessa mitenkään ihan superradikaalisti muuttaa tuloksia tuottavaa treeniohjelmaani: miksi vaihtaa jotain toimivaa?

Kuudennen treeniviikon treeniohjelma olisi siis suunnilleen tämänlainen:

Maanantai ja tiistai: PK/kevyet treenit
Keskiviikko: Se sama vanha tunnin VK-treeni
Torstai: Jalkojen kunnosta riippuen joko kevyt treeni tai PK-treeni. Tai sitten lepo.
Perjantai: Jo tutuksi tullut perjantain pitkä PK, väh. 120 min
Lauantai: Pitkä kevyt lenkki (3h)
Sunnuntai: Kuunnellaan jalkoja ja kroppaa. Joko se tuttu PK vedoilla, kevyempi treeni tai sitten esim. puolen tunnin VK

Venyttelyä ja rullailua pitää muistaa lisätä, jotta kroppa pysyy kunnossa!!

Huhhuh, nälkä kasvaa syödessä ja kuudes treeniviikko näyttääkin aika täydeltä. Joku päivä täytyy muistaa myös levätä. Ei vaan millään malttaisi, kun juoksu tuntuu niin hyvältä! Mutta näillä eväillä siis kohti seuraavaa treeniviikkoa :)

Treeniviikko 4: Ei se määrä, vaan se laatu

Mua alkaa nyt todellakin ärsyttää nää viime viikkojen kiireet, jotka rajoittaa tätä bloggaamista. Haluisin kirjoittaa kunnolla ja ajatuksella etenkin, kun on kyse treeniohjelman ja edistymisen tarkastelusta. Tuntuu vaan, ettei kunnon analysointiin löydy ikinä tarpeeksi aikaa. Ja pahinta siinä on, että ehdin jo unohtaa fiiliksen treenin aikana ja sen jälkeen: mikä oli milloinkin hyvää ja helppoa, mikä taas vaikeaa tai ikävää. Jos tää analysointi siirtyy yli viikon päähän varsinaisesta treenistä, se tuntuu melkeinpä turhalta. Ärsyttävää!!

Tasmanian yliopiston väliviikko alkoi viime perjantaina, joten lähdettiin nauttimaan siitä kavereiden kanssa viikonlopuksi Hobartiin. Eilen taas heräsin aamu-viideltä ja lähdin koskenlaskureissulle, jolta palasin vasta tänä iltana. Ohjelmaa on siis piisannut.

Tutustuin ihanaan Hobartiin viikonloppuna myös juosten!

Juoksijan aamupala ravintolatyyliin: omena-viikunapuuro, nam!

Ohjelmaa olisi tarjolla myös loppuviikoksi: sunnuntaina olisi se Ross marathon, josta jo mainitsin muutama viikko sitten treeniohjelmani yhteydessä. Ajattelin juosta tapahtumassa puolimaratonin, ja oon poukkoillut osallistumisen ja skippaamisen välillä jo pari viikkoa. Ai miksikö? No, ensinnäkin, en halua vaarantaa maratoniani: se on kuitenkin tärkeä (ja kallis...) tapahtuma, johon haluan keskittyä sataprosenttisesti. Toi matka (21 km) viisi viikkoa ennen maratonia ei itsessään oo tietenkään paha, mutta se vauhti... Tiedän jo valmiiksi, että yrittäisin rikkoa oman ennätykseni: en voi vaan lähteä kisaamaan puolilla tehoilla. Ja voi olla, että siihen vaadittava vauhti voisi olla liikaa: pilata treenaamiseni (maratonin jälkeen juoksu ei kulkenut normaaliin tapaan moneen viikkoon) tai aiheuttaa jonkun loukkaantumisen (revähdykset, juoksijan polvi jne). Todennäköisesti mitään ei tapahtuisi, mutta haluan olla varovainen ja pelata varman päälle. Toisaalta, haluaisin kokeilla, mihin rahkeeni riittävät tällä kertaa: yli vuosi ekan puolikkaani jälkeen. Jos onnistuisin, saisin paljon lisämotivaatiota, itseluottamusta ja mahtavan fiiliksen.

Päätös oli vaikea, mutta nyt tuon rankan koskenlaskureissun ja kolmen tunnin yöunien jälkeen päätin jättää puolikkaan väliin. Ei makeaa mahan täydeltä: keskitytään nyt siihen maratoniin, treenaamiseen ja lepäämiseen. Puolikkaita voin juosta sitten Suomessa!

Melbournen maratonille on viimein ilmoittauduttu, jee!!!

Mutta joo, eipä mennä tän enempää asioiden edelle, vaan siirrytään viime viikkoon, treeniviikkoon nro 4. Tiesin jo edellisellä viikolla, että se tulisi olemaan haasteellinen aikataulujen vuoksi. Let's face it: kolme ekaa treeniviikkoa olivat aikataulujen kannalta liiankin ihanteelliset. Oli selvää, että kiireitä ja menoja tulee olemaan enemmän jatkossa. Tällä neljännellä viikolla oli tiedossa tosiaan se viikonloppureissu Hobartiin ja oman alani opiskelijabileet keskiviikkona, mikä rajoitti osaltaan treenaamista torstaina. Lisäksi kahden esseen viimeistely vei paljon aikaani. Katsotaanpa, millaisen treeniviikon sain kasaan kaiken kiireen keskellä:

Maanantai:
Kevyt PK 45 min, 8,26 km, keskisyke 142, maks.syke 160, 11,01 km/h

Tiistai:
PK 60 min, 11,05 km, keskisyke 142, maks.syke 163, 11,05 km/h

Keskiviikko:
VK 60 min, 12,06 km, keskisyke 160, maks.syke 171, 12,06 km/h
VK-treenin alku- ja loppuverkat 26 min, 4,3 km, keskisyke 138, maks.syke 160, 9,92 km/h

Torstai:
lepo

Perjantai:
Pitkä PK 150 min, 26,84 km, keskisyke 150, maks.syke 165, 10,74 km/h

Lauantai:
Kevyt palauttelulenkki 35 min, 5,97 km, 10,22 km/h

Sunnuntai:
lepo

Lisäksi vähän lihaskuntoa lenkkien päätteeksi, 50 min pyöräilyä, 40 min patikointia, 30 min futsalia, 2 h venyttelyä ja paljon kävelyä Hobartissa.

Lenkkisaldo neljännellä treeniviikolla: n. 69 km

Neljännellä treeniviikolla siis jäätiin vähän edellisten viikkojen lukemista, mutta se oli odotettavissakin. Tällä viikolla päätinkin keskittyä lenkkien määrän sijasta niiden laatuun. Tavoitteena oli pidentää viikon pitkää lenkkiä ja vetää muutkin treenit vähän normaalia kovempaa. Onnistuin tässä hienosti! Kun vertaa edellisiin viikkoihin, niin mukava juoksuvauhtini on tosiaan noussut, vaikka sykkeet ovat pysyneet samoina. Nyt n. 11 km/h vauhti tuntuu vaivattomalta, melkein jopa kevyeltä, kun taas edellisinä viikkoina peruskestävyystreenini ovat olleet yleensä siinä 10,5-10,8 km/h tuntumassa. Erityisen ilahtunut olen jälleen tuosta vauhtikestävyydestä: tällä viikolla sain nostettua 60 minuutin VK-treenin tuntivauhtia melko reippaasti edellisestä viikosta (11,83 -> 12,06) ja samalla laskettua sykkeitä huomattavasti (keskisyke 167 -> 160)!!! Toinen ilahduttava huomio on pitkän PK-treenin pidentäminen, jo neljättä kertaa. Neljännellä treeniviikolla se oli jo 2,5 h pituinen, ja pituuden kasvaessa myös vauhti on noussut viikko viikolta (ekasta viikosta neljänteen: 10,35 -> 10,74 km/h). Kyllä saa olla tyytyväinen kaikesta tästä edistyksestä :)

Lämpimät säät hellivät Tasmaniaa viime viikolla, joten pääsin nauttimaan juoksemisesta vihdoinkin näissä tamineissa!

Tämä omien treenien tarkastelu ja vertaileminen on oikeastaan tosi motivoivaa ja hyödyllistä. Huomaan, mikä toimii ja mikä ei. Haluan testata rajojani ja nostaa sitä mukavaa juoksuvauhtia aina vain korkeammaksi. Tällä hetkellä treenaaminen tuntuu erittäin hyvältä - edelleen.

Viides treeniviikko menee vähän saman kaavan mukaan kuin neljäs. Paljon ohjelmaa tiedossa, joten yritän keskittyä kilometrien määrän sijaan niiden laatuun. Pidempiä ja kovempia treenejä kuin edellisillä viikoilla. Laadukkaita, kovatempoisia, pitkiä juoksuja. Paljon lepoa, ravintoa ja lihashuoltoa niiden välissä. Niistä on varma edistys tehty.

Treeniviikko 3: Kireyttä jaloissa, hermoissa ja aikatauluissa

Nyt olisi sitten kolmaskin treeniviikko paketissa. Lauantain avautumisesta voittekin päätellä, ettei siitä ole ollut hirveästi aikaa kirjoitella. Nyt kuitenkin, kun olen saanut lähes kaikki kouluhommat tältä viikolta hoidettua, voin keskittyä tarkastelemaan viime viikon treenejä kunnolla.

Kolmas treeniviikko jatkui siitä mihin toinen jäi: hyvästä fiiliksestä, korkeasta motivaatiosta ja edistymisestä. Vaikka tiukat aikataulut ja kouluhommien deadlinet kiristivät ajoittain hermojani olan takaa (lue lisää täältä), juoksu kulki kuin unelma. Tunsin saaneeni treenaamisestani viime viikolla enemmänkin voimaa kuin kokeneeni sitä rasitteena. Jos viime viikonkin olosuhteissa motivaationi juoksemista kohtaan on näinkin korkea, ei huolta sen puutteesta pitäisi ainakaan olla. Kaikki tuntuu olevan nyt jopa liian hyvin treenaamisen saralla: pelkään, että on vain ajan kysymys, kunnes jotain dramaattista tapahtuu. Mutta eipäs maalata piruja seinille...

Pidemmittä puheitta, tässä siis jälleen treenisaldo:

Maanantai:
Kevyt palauttelulenkki 45 min, 7,45 km, keskisyke 138, maks.syke 165, 9,94 km/h

Tiistai:
Funrun = kevyt aamulenkki kaverin kanssa, 45 min, 7,13 km, keskisyke 135, maks.syke 152, 9,50 km/h
PK 60 min, 10,82 km, keskisyke 147, maks.syke 166, 10,82 km/h

Keskiviikko:
VK 60 min, 11,83 km, keskisyke 167, maks.syke 177, 11,83 km/h
VK-treenin alku- ja loppuverkat 26 min, 4,34 km, keskisyke 143, maks.syke 163, 10 km/h

Torstai:
lepo

Perjantai:
Pitkä PK 130 min, 22,90 km, keskisyke 149, maks.syke 166, 10,57 km/h

Lauantai:
lepo

Sunnuntai:
PK 90 min + 3 min vedot (6 kpl), 16,58 km, keskisyke 151, maks.syke 168, 11,05 km/h

Lisäksi 3 h venyttelyä ja 4-5 h patikointia

Juostuja kilometrejä tältä viikolta yhteensä jälleen n. 81 km!

Näitä uusia kenkiä oon nyt kuluttanut kiitettävästi, ja jalat tykkäävät!!

Tiistain aamulenkillä oli maa vielä kuuran peitossa 

Näissä maisemissa patikoitiin tällä kertaa

Kolmas treeniviikko toi mukanaan kireitä ja kipeitä lihaksia, jotka eivät kuitenkaan tuntuneet hidastavan vauhtia. Pari koko päivän kestävää patikointireissua vähän hankaloitti juoksemistani, sillä en tykkää juosta pimeässä (ja paikalliset eivät myöskään suosittele sitä tässä yliopiston lähettyvillä: vaarallista asuinaluetta kuulemma) ja aurinkohan laskee täällä jo ennen kuutta. Pari lepopäivää viikossa tuntuu kuitenkin yllättäen tekevän ihmeitä jaloilleni: niissä riitti voimaa ja puhtia paljon enemmän kuin edeltävillä treeniviikoilla. Siksipä korvasinkin lenkkien määrää niiden pituuksilla. 130 minuutin pitkä lenkki tuntui juuri sopivalta. Keskiviikon perinteistä VK-treeniäkin sain pidennettyä - kuten myös sunnuntain veto-peruskestävyystreeniä.

Treenien tehoissa on havaittavissa myös kehitystä edellisiin viikkoihin nähden. Toisella treeniviikolla olin turhan ahne VK-treenissäni ja vedin sen aivan liian korkeilla sykkeillä (keskisyke 170), mutta kolmannella viikolla maltoin vähän hidastaa tahtia ja sykkeet pysyivät hieman matalampina (keskisyke 167) - ehkä siksi jaksoinkin helposti juosta tunnin pituisen VK-treenin 50 minuutin lenkin sijaan. Oli tosi kiva huomata edistys pitkällä lenkillä: olen saanut nostettua vauhtia ekan ja tokan viikon 10,3-10,4 km/h jo lähemmäs 10,6 km/h vauhtia pitäen sykkeet kuitenkin suunnilleen samoina. Erityisen ilahtunut olen sunnuntain PK-lenkistä. Vedin taas sen tokalla treeniviikolla hyväksi havaitsemani 10 min PK-sykkeillä + 3 min VK-sykkeillä -yhdistelmän - ja tällä kertaa 75 minuutin sijaan 90 minuutin pituisena. Askel tuntui kevyeltä, kiihdytysosuudet helpoilta ja sykkeen laskeminen takaisin PK-alueelle kuitenkaan vauhtia hidastamatta vaivattomalta. Edistystä on siis huomattavissa: niin tuntemuksessa kuin myös vauhdissa. Mahtavaa!

Motivaatio juoksua kohtaan sen kun kasvaa kasvamistaan tällä hetkellä. Siihen vaikuttaa tietysti se, kun huomaa treenin tuottaneen tulosta! Lisäksi lenkille on aina kiva lähteä, kun juoksu tuntuu vaivattomalta. Seuraavana haasteena onkin sitten koittaa nostaa sitä mukavalta tuntuvaa vauhtia sykkeen sallimissa rajoissa.



Treeniviikko neljä tuo mukanaan haasteita. Oikeastaan tämän postauksen kirjoittamishetkellä olenkin jo puolivälissä neljättä treeniviikkoa, ja tähän asti kaikki on sujunut hyvin. Viikonloppu on tosin ongelmallinen. Lähdemme vaihtarikavereideni kanssa Hobartiin (Tasmanian suurimpaan kaupunkiin) viikonlopuksi, ja suunnitelmiin kuuluu mm. patikointi vuorelle, shoppailua ja tietysti paikallisen yöelämän katsastaminen. Haluaisin kovasti juosta edes yhden lenkin Hobartissa - en pelkästään treeniohjelmani vaan myös huvin vuoksi. Tykkään tutustua uusiin ympäristöihin juoksemalla niissä! Suurin ongelma tässä tosin on aikataulu: jos joka päivä on tungettu täyteen ohjelmaa, missä välissä ehdin juosta? Myös kavereideni suhtautuminen tähän hieman huolestuttaa, sillä kaikki eivät välttämättä ymmärrä, kuinka tärkeä harrastus tää mulle on: kuinka paljon oikeasti myös nautin siitä.

Jos nyt käy niin, ettei viikonlopun aikana tule hirveästi juoksenneltua ja treenisaldo jää tältä viikolta köyhäksi, siirrän sunnuntain kovan PK-treenin maanantaiksi. Kyllä tämä tästä jotenkin vielä selviää. Ei saisi stressata liikaa noista treenisaldoista (kuten viime postauksessani kirjoitin...), mutta tällä hetkellä tuntuu, että halutakseen kehittyä pitäisi treenata ja kovaa juuri nyt, kun juoksu on alkanut tuntua helpommalta. En halua ottaa enää yhtäkään askelta taaksepäin kehityksen suhteen!!!