Aamulenkki tasmanialaiseen tapaan

Kuulin viime viikolla uudesta juoksukerhosta, jota yliopistoni "opiskelija-asuntojärjestö" (UTAS Student Accommodation Service) on alkanut järjestää asuntolan asukkaille kerran viikossa näin alkuun. Ajattelin, että tässähän on nyt loistava tilaisuus tavata ehkä muita juoksusta kiinnostuneita ja saada lenkkikavereita.

"Valitettavasti" juoksukerhon tapaaminen on aina tiistai-aamuisin klo 07.00. Itselläni alkaa koulu tiistaisin vasta 12 aikaan, joten nukkuminen kymmeneen asti kieltämättä houkutteli eilen enemmän kuin herääminen unenpöpperössä klo 06.30. Erityisen epämiellyttävältä tuntui ulos pimeään ja kylmään lähteminen. Kaiken lisäksi meitä juoksijoita oli eksynyt ensimmäiseen juoksukertaan vain 3 ja juoksimme kerran yliopiston ympäri - vajaat 2 kilometriä. Kuulostaa siis kaikin puolin turhalta treeniltä? No, sitä se ei todellakaan ollut!

Kaikista vaikeinta oli (kuten aina aikaisilla aamulenkeillä) se vaihe, kun täytyi nousta ylös sängystä ja vetää lenkkikamat niskaan. Jättää lämmin peti ja suunnata kylmään (+6 astetta) ja pimeään aamuun. Fiilis parani kuitenkin heti ensimmäisten juoksuaskelten jälkeen. Aurinko nousee täällä nyt n. 7.15, joten pimeys kaikkosi nopeasti. Juokseminen auringonnousussa on jotain ihan käsittämättöntä. Vaikka yhteinen lenkkimme loppui jo vajaan vartin juoksemisen jälkeen, jatkoin juoksemista yksin ja sain aikaan hyvän treenin (PK 60 min + 5 x 1 min vedot).

Suuntasin reitille, joka kulkee korkealla Launcestonin yläpuolella, jotta saatoin nähdä koko kaupungin heräävän auringon noustessa - uskomattomat maisemat ja uskomaton fiilis. Ja juokseminen takaisin yliopistolle asuinalueiden läpi, kun kaupungin asukkaat valmistautuvat lähtemään töihin ja kouluun, aloittamaan arkipäivänsä... Se jotenkin luo itselleenkin kivan tunteen arjesta, siitä, että tämä on nyt kotikaupunkini. Tämä on nyt arkeani. Voin itsekin aloittaa päiväni näiden ihmisten tapaan tehokkaasti jo auringonnousun aikaan: koittaa kääntää unirytmini arkisemmaksi ja oikeasti asua tässä kaupungissa muiden asukkaiden tavoin tulevien kuukausien ajan.

Parasta aamulenkeissä on se fiilis, kun palaa takaisin kotiin, aurinko on noussut ja (tässä tapauksessa) suurin osa opiskelija-asuntolan asukkaista vielä nukkuu. Itse on jo tehnyt tehokkaan treenin, joka antaa suunnattoman määrän virtaa ja energiaa loppupäiväksi. Suihkun jälkeen jäi eilen vielä muutama tunti aikaa nauttia kiireettömästä, pitkästä aamiaisesta ja valmistautua tulevaan koulupäivään. Tehokas päivä, hyvä fiilis! :)

Pointti on kuitenkin se, että yksin en saisi itseäni liikkeelle ennen auringonnousua. Siksi pidän tätä "juoksukerhoa" loistavana ideana. Sen hyöty ei piile yhteislenkin tehoissa tai niissä parissa ihmisessä, kenen kanssa juoksen. Yhteislenkki velvoittaa heräämään tiettyyn aikaan ja kiskoo ylös sängystä vaikka väkisin, kun herääminen tuntuu vaikealta. Yhteislenkeille liittyy kuulemma todennäköisesti enemmän porukkaa, kun kesä lähestyy ja säät lämpenevät. Samalla aurinko kuitenkin nousee aina vain aikaisemmin, joten tulevat viikot ovat viimeiset hetket auringonnoususta nauttimiseen. Aamukuuden lenkki tuntuu nimittäin jo hieman turhan aikaiselta...

Viimeisen illan paniikkitunnelmat Köpiksestä

Terveiset Köpiksestä!! Täällä ollaan nyt toista iltaa siskojen kanssa, jännittävissä tunnelmissa! Sää on ollut loistava: pilvetön taivas, aurinko ja 20 asteen lämpö, aijai! Huomiseksi on maratonin kannalta ehkä onneksikin luvattu hieman pilvisempää ja viileämpää ilmaa sekä mahdollisesti myös sadekuuroja. Juoksusää vaikuttaa optimaaliselta!

Eilen tuli tän ihanan sään takia käveltyä ympäri kaunista Kööpenhaminaa ehkä turhankin paljon. Tänäänkään ei jalkoja säästelty, kun haussa oli ylioppilasmekko siskolleni Liinulle. Mekko löytyi ja (ikkuna)ostosten lisäksi ei ollakaan juuri muuta tehty. Aamulla en voinut vastustaa kiusausta vaan lähdin kevyelle lenkille hotellin lähellä sijaitsevan vesialueen ympäri. Eipä tarvinnut ainakaan yksin juosta, sillä moni muukin oli, arvatenkin, saanut saman idean ja lenkkipolut olivat täynnä juoksijoita. Muutama suomalainenkin tuli vastaan, kenties heilläkin huominen maraton tähtäimessä!!

Ilta on kuitenkin sujunut leväten ja huomiseen henkisesti valmistautuen. Herätyskello pärähtää soimaan aamulla klo 7.15. Siitä sitten vaan puurot masuun ja kohti lähtöpaikkaa! Nukkuminen vähän huolestuttaa, kova jännittäjä kun olen, mutta ehkäpä melatoniini auttaa asiaan. Näin tärkeässä paikassa senkin käyttö on sallittua ;) Miten voi yksi juoksu jännittää näin paljon? Lenkki se on siinä missä muutkin - joskin hieman pidempi! Ei kai tässä muu auta kun painua pehkuihin ja koittaa saada levättyä kunnolla. Huomenna juostaan!!!

Puhtia päivään aamulenkillä!

Se tunne, kun herätyskello pärähtää soimaan korvan vieressä klo 07.00, vaikka voisit nukkua vielä kolme tuntia ja silti ehtiä kouluun. Tekisikö mieli jäädä peiton alle jatkamaan unia? Ei huvittaisi kiskoa lenkkivaatteita ylle ja raahautua ulos?

Tuttu tunne. Itsekään en ollut kovin motivoitunut tänä aamuna, mutta sitten avasin verhot ja WOU mikä aurinko sieltä mua tervehti! Se antaa kummasti energiaa pitkän talven jälkeen - ei väsytäkään enää yhtään niin paljon!

Luin vastikään helmikuun Fit-lehdestä jutun aamulenkkeilyn mahdollisuuksista. Jutun mukaan tyhjällä mahalla tehdyn aamulenkin tehokkuus rasvanpolton kannalta on käytännössä mitätön verrattuna muuna vuorokaudenaikana tehtyyn lenkkiin, jolloin kroppa on paremmassa iskussa. Minulle tämä väitetty tehokkaampi rasvanpoltto ei ole ikinä ollut motiivi lähteä aamulenkille, vaikka niitä paljon teenkin. Aamulenkissä kiehtoo se fiilis, jonka se saa aikaan sekä kehossa että mielessä. Tehokkaan kuntotreenin tekeminen heti aamusta ei ainakaan omalla kohdallani toimi, sillä kroppa on vielä unessa ja heikko - etenkin, kun kunnon aamupalan syöminen juuri ennen lenkkiä ei ole mahdollista. Aamulenkin tarkoituksena onkin kropan herättäminen tulevaan päivään. Lenkin jälkeen mielikin on virkeä, ja se antaa kummasti puhtia ja energiaa koko päiväksi.

Tänä aamuna lenkille lähteminen tosiaan tuntui ton ilman takia ihan loistavalta. Onneksi ohjelmassa oli vain palautteleva treeni, sillä jalat oli tosi unessa ja väsyneet vielä eilisestä treenistä. Lisäksi kevyesti hölkkäillen pystyy keskittymään paremmin lenkkimaisemiin ja upeaan säähän :) Täältä Kannelmäen, Haagan, Pirkkolan ja Lassilan seuduilta löytyy ihania lenkkipolkuja - ja niitä on paljon. Välillä ihan unohtaa olevansa Kehä ykkösen tuntumassa. Lenkki näissä maisemissa auttaa tämmöstä maalaistyttöä ainakin koti-ikävän iskiessä :)

Polkuja on täällä niin paljon, et aina löytää vähän uusia paikkoja ja reittejä. Tänään ajauduin sattumalta Haagan Alppiruusupuistoon. Ihme, etten oo ennen päätynyt sinne juoksemaan, mutta päätyy ihan mun lempipaikkoihin tän aamun jälkeen. Ihania pitkospuita ja luontoa :) Kesällä varmaan vielä kauniimpaa!

Kevyt PK-aamulenkki oli tänään 50 minuutin pituinen ja kilometrejä kertyi 8,65. Keskivauhti oli 10,37 km/h ja keskisyke pysyi mukavan alhaalla, 144. Maksimisykekin oli vain 155. Loistava fiilis. Nyt jaksaa taas ehkä painaa läpi koulupäivän!