Lomaviikkojen treenejä

Vietin pari lomaviikkoani kotiseudullani Salossa. Olen ollut kesän töissä vuokratyöfirmassa, joten olen saanut itse vähän päättää, milloin teen töitä. Hyvä niin, sillä nyt mulla oli varaa pitää pari viikkoa vapaata just silloin, kun osui hyvät säät :)

Näiden parin viikon aikana olen istunut koneen äärellä tosi vähän. Syykin on yksinkertainen: olen ollut lähestulkoon jatkuvasti ulkona tai näkemässä kavereita. En ole halunnut tuhlata aikaani ruutua tuijottaen, sillä tiedän joutuvani sitä pian tekemään ihan tarpeeksi. Nyt olen halunnut vaan nauttia noista keleistä ja ystävien ja perheen seurasta.

Treenaaminenkin on sujunut vähän niin ja näin. Kauhean kovaa en ole treenannut, olen pitänyt paljon täysiä lepopäiviä, tankannut ehkäpä liiankin paljon ja juossut lähinnä omalla mukavuusalueellani. Tähänkin on ollut syynsä. Olen antanut itselleni luvan rentoutua kunnolla ja olla stressaamatta mistään, nyt kun olen lomalla. Herkutella ja ottaa iisisti. Juoksuvauhtini kanssa on muutenkin ollut vähän tekemistä - uskoisin loman auttavan asiaan.

Ekalla lomaviikolla tein yhden kovan treenin, tiistain 2 x 5 x 500 m vedot, joista kirjoittelinkin jo täällä. Muuten viikko meni aika rauhallisesti. Keskiviikkona palauttelin jalkojani kevyellä lenkillä ja kävelyllä. Torstaina juoksin mökillä ihanan lenkin järven ympäri, ja pulahdin kuuman päivän kunniaksi suoraan veteen sen päätteeksi. Perjantaina juoksin torikaffelle ja -jätskille, lenkillä tein 10 minuutin kovemman osuuden ihan vaan testatakseni jalkojeni kuntoa. Sunnuntain pitkiksen juoksin myös kotiseutumaisemissa ja lopetin lenkin futiskentälle, jossa oli käynnissä jokavuotinen SalPa Cup. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta lähestulkoon joka päivä, joten lenkit jäivät aika kevyiksi ja niillä piti pysähtyä lepäämäänkin pari kertaa. Ihania treenejä ne kuitenkin olivat, jokaisesta jäi tosi hyvä fiilis vaikkei vauhti päätä huimannutkaan :)

Lomaviikoilla tuli myös testattua uusia kenkiä ja uutta kelloa!

Toisella viikolla halusin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni: juosta kotoa kesämökillemme. Tätä suunnitelmaa silmällä pitäen jätin viikon treenit aika minimiin ja tankkasin paljon. Maanantaina olin käymässä Porissa siskoni luona - kävimme kävelemässä kevyesti Yyterissä ja Kirjurinluodolla. Tiistaina kävin Annin kanssa purtsikävelyllä. Keskiviikkona kävin viimein juoksemassa, 12 kilometriä kotiseutumaisemissani - poikkesin myös metsässä. Torstaina kävin kävelyllä siskojeni kanssa, mutta vastustin kiusauksen lähteä enää lenkille illalla. Tiesin, että perjantaina saa juosta niin paljon kuin sielu sietää.

Hyödynnettiin myös purtsin kuntolaitteet!

Perjantaina sitten lähdin heti aamupäivästä perinteisen kaurapuuro+banaani-yhdistelmän voimin taittamaan matkaa mökille. Reittivalinnasta riippuen matkaa kertyisi 30-35 km. Päivä oli lämmin, aurinko porotti jälleen pilvettömältä taivaalta ja tuuli oli vielä aamupäivästä olematon. Lämpöä oli alkuun n. 20 astetta, loppua kohden varmaankin 23 asteen paikkeilla. Otin selkääni juoksurepun, johon pakkasin pullon laimeaa urheilujuomaa, viisi energiageeliä (olen yrittänyt totutella niiden käyttöön), rypälesokeripastilleja sekä yhden hedelmäsosepussin. Geelit imaisin puolen tunnin välein ja lenkin loppupuolella napsin loput energiat - kaikki meni! Urheilujuomaa hörppäsin aina geelin yhteydessä, niinpä jouduin puolen tunnin välein pysähtymään nopeasti, jotta sain kaivettua juomapullon repusta. Yritin pitää stopit mahdollisimman lyhyinä ja vähäisinä. Tavoitteenani oli päästä perille mahdollisimman yhtenäisellä juoksulla, oli se sitten kuinka hidasta tahansa. Juoksuni ensimmäinen osuus oli vaihtelevaa, epätasaista ja mutkikasta, osittain hiekkatietä. Reitin toinen puolikas olikin lähestulkoon kokonaan loivamäkistä suoraa maantietä, jolle ei osunut yhtäkään varjoa koko 18 kilometrin matkan aikana. Ennen 30 kilometriä juomani loppui (olisi pitänyt ottaa kaksi pulloa) ja kuumuus alkoi tuntua liian pahalta - jouduin siis pysähtymään hetkeksi keräämään voimia. Taistellen pääsin kuitenkin mökille saakka ja hyppäsinkin suoraan veteen. Olipahan koitos, mutta samalla niin ihanaa! En usko, että maraton taittuisi tällä hetkellä kovin hyvään aikaan. Sen verran raskaalta tuo 35 km tuntui.

Lenkillä meni kaikki - proteiinipatukat tosin heti sen päätteeksi

Lauantaina pidin lepopäivän (tosin osallistuin mökkitalkoisiin :D). Alunperin olin suunnitellut osallistuvani lauantaina Helsinki Street Runiin, mutta parhaan ystäväni vauvakutsut osuivat samalle päivälle. Onneksi en ehtinyt ilmoittautua kisoihin, sillä ne olisivat kyllä jääneet väliin :) Ihanaa kuitenkin lueskella niin monien fiiliksiä Street Runilta tai lauantain maratonilta! Ehkä ensi vuonna meikäläinenkin ottaa osaa.

Vauvakutsuillakin tuli herkuteltua ihan kiitettävästi :)

Tänään luvassa oli ihan vaan kevyttä juoksua ja kävelyä, auringosta nauttimista ja kropan palauttelua perjantailta. Ihan hyvältä ne jalat oikeastaan tuntuivat! Veikkaan, että kunnon palautumisjuomilla ja -ruuilla heti lenkin jälkeen oli osuutta asiaan. Lisäksi kunnon lepo tekee tehtävänsä. Huomenna voisikin koittaa jo treenata vähän kovempaa.

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
Vetotreeni: 2 x 5 x 500 m, palautukset kävellen 100 m, sarjapalautus 500 m, 6,5 km, 38:56 min, KS 161, MS 184
Alku- ja loppulämpö, 20 min, 3,58 km
10 min vatsatreeni

Keskiviikko:
Kevyt juoksu 30 min, 5,29 km, KS 134, MS 150, 10,58 km/h, 5:40 min/km
Keskivartalotreeni 30 min
Kävely 50 min

Torstai:
PK 10 km, 54:14 min, KS 155, MS 176, 11,06 km/h, 5:26 min/km

Perjantai:
PK 60 min, 11,43 km, KS 161, MS 177, 11,43 km/h, 5:15 min/km

Lauantai:
Lepo
Vatsatreeni 10 min

Sunnuntai:
Pitkä PK 120 min, 22,14 km, KS 161, MS 172, 11,07 km/h, 5:25 min/km

Maanantai:
Lepo
Kevyttä kävelyä n. 1 h

Tiistai:
Kävely, 1 h 35 min
Pieni kehonpainotreeni

Keskiviikko:
PK 12 km, 1:06:53, KS 153, MS 174, 10,75 km/h, 5:34 min/km
Keskivartalotreeni 35 min

Torstai:
Lepo
Kävely 1 h 25 min

Perjantai:
Pitkä PK 200 min, 35 km, KS 161, MS 173, 10,5 km/h, 5:43 min/km

Lauantai:
Lepo

Sunnuntai:
Kevyt juoksu 30 min, 5,33 km, KS 154, MS 168, 10,66 km/h, 5:38 min/km
Kävely 30 min
Vatsatreeni 20 min

Ensi viikolla tosiaan koittaa paluu Helsinkiin ja paluu arkeen! Mulla alkaa oman alan työt, joita jatkan vielä jonkin aikaa opintojen kanssa päällekkäin. Kiireinen syksy siis edessä, mutta on ihanaa päästä tekemään työtä, mistä tykkää, ja jatkamaan taas opintoja kohti omaa unelma-ammattia :) Arkirutiineilla on myös iso vaikutus treenaamiseeni, siitä lisää seuraavalla kerralla!

Kevyempi treeniviikko

Hellurei! Kuten viime viikolla kirjoittelinkin, jalkojeni kunto on yhä vähän heikko eikä juoksu vieläkään suju ihan tavalliseen tapaan. Vauhdin ylläpito lenkeillä on ollut vaikeaa ja jalkojen palautumisaika epänormaalin pitkä. Siksi pidinkin vaihteeksi vähän kevyemmän treeniviikon.

Edellisviikon lauantain kahden tunnin lenkki yhdistettynä puolen tunnin loikkatreeniin oli todellista myrkkyä jaloilleni. Parista lepopäivästä ei tuntunut olevan juurikaan apua. Sunnuntain ja maanantain jalat olivat ihan tosi kipeät ja jumissa. Kuten kerroinkin, lähdin viideksi päiväksi Saloon, jossa vietin pari ekaa päivää ihan iisisti ilman varsinaista urheilua. Sunnuntain lepäsin täysin laakereillani, mutta maanantaina vietin sienimetsässä kolmisen tuntia (hiljainen kävely ja jatkuva pysähtely ei kyllä mielestäni ihan kauhean kovaa rasitusta ollut :)) ja illalla kävin vielä tunnin kävelylenkillä parhaan kaverini Petran kanssa. Illalla venyttelin ajan kanssa.



En sitten tiedä, oliko kevyt kävely kuitenkin liikaa, sillä tiistaina jalkani olivat yhä kipeät. Ne tuntuivat olevan jossain kunnon syväjumissa monen päivän ajan. Kävin silti tiistaina vähän reippailemassa, ensin käveltiin äitin kanssa metsässä reilut 1,5 tuntia ja sitten kävin vielä kevyellä 40 minuutin polkujuoksulla. Meno oli tosi kevyttä, joten oletin jalkojen kestävän sen ja palautuvan entiselleen pian. Illalla venyttelin jälleen kunnolla.

Keskiviikkona oli vuorossa lenkki ystäväni Marin kanssa. En ole nähnyt Maria ikuisuuksiin! Hänelle on sitten viime lenkkimme mm. syntynyt pieni poikavauva :) Oli jo siis aikakin nähdä kunnon juorulenkin merkeissä! Tarkoituksena oli hölkkäillä kevyesti mutta yli tunnin ajan. Lähdimmekin juoksemaan metsäreiteille Salon Rappulan ja Halikon tietämillä. N. 80 minuutin lenkkimme olikin siis suurimmaksi osaksi polkujuoksua. Mari näyttää olevan kovassa kunnossa, vaikka vasta keväällä synnyttikin kolmannen lapsensa. Marin tarmo on kyllä tosi ihailtavaa, siinä vasta teräsnainen!! Omissa jaloissani epätasainen maasto painoi jonkin verran, mutta onneksi menimme aika hiljaista vauhtia. Sykemittarini päätti lopettaa aamulla toimintansa, joten tyydyin Sports Trackerin käyttöön. Ihan hyvin silläkin saa vähän seurattua lenkin pituutta ja vauhtia, mutta oli tosi ärsyttävää, kun ei nähnyt esim. kulunutta aikaa ja matkaa (pidin kännykkää juoksuvyölaukussa). Vasta lenkin lopuksi katsoin vähän yhteenvetoa: aikaa meni 1 h 18 minuuttia ja matkaa kertyi 11,85 km. Tosi kivaa vauhtia mentiin ja aika kului ihan huomaamatta kuulumisia vaihdellessa :)

Torstaina kaipasin jo ns. normaalia lenkkiä, siis sellaista, jossa sykkeet nousevat kunnolla sinne pk-alueelle ja vauhti on jo vähän reippaampaa. Juoksin taas Sports Trackerin turvin, tavoitteena n. 45-60 minuutin lenkki pk-alueella. Juoksin ilman sykemittaria enkä siis nähnyt vauhtianikaan reaalina, joten omaa kroppaa kuunnellen mentiin. Jalat eivät vieläkään tuntuneet olevan ihan kunnossa, joten en lähtenyt väkisin repimään kunnon vauhteja: oman kropan ehdoilla. Kotipihalla kello pysähtyi 52 minuuttiin ja matkaa oli kulunut 9,45 km. Välillä on ihan hyvä juosta pelkkää omaa tuntemusta tarkastellen - ei ainakaan tuu mentyä liian kovaa :) Aamulenkin jälkeen suuntasin vielä Annin kanssa salille (teetti mulle semmoisen ojentajatreenin että käsissä tuntui koko loppuviikon) ja palauttelevalle vesijuoksulle. Illaksi suuntasin takaisin Helsinkiin.

Perjantaina kävin juoksemassa PK-lenkin työpäivän jälkeen. Ajatuksena oli semmoinen 45 minuutin lenkki mukavalla vauhdilla. Jaloissa tuntui kuitenkin puolen tunnin juoksun jälkeen sen verran hyvältä, että päätin juosta vikat 15 minuuttia VK-alueella. Lainasin Matiaksen sykemittaria, joten pysyin vähän kärryillä vauhdistani ja sykkeestäni. Ekat puoli tuntia menivät keskivauhtia 11,08 km/h (5:25 min/km), ja vartin VK kulki vauhtia 12,32 km/h (4:52 min/km). Ekan osuuden keskisyke oli mukava 141, mutta VK-osuuteen sain nostettua sen 166. Lopuksi vielä kävelin / hölkkäsin hiljaa 5 minuuttia. Näin sitä vauhtikestävyyttä kai kannattaisikin treenata: silloin, kun se tuntuu hyvältä jaloissa. Edes pieni osuus PK-lenkin päätteeksi nostaa treenin ihan uudelle tasolle :)

Lauantain pidin taas lepoa, vaikkakin aika raskas päivä siitä noin muuten tuli. Herätys töihin klo 5:30, työpäivän jälkeen suoraan Sonera Stadionille seuraamaan Veikkausliigaa (HIFK-Ilves) ja siitä nopean ruokailun kautta Olympiastadionille katsomaan HJK-Liverpool-matsia. Aikamoinen futispäivä siis, ja kotiin pääsin vasta kymmenen jälkeen.

Olin sunnuntainakin aamuvuorossa. Työpäivän ja lyhyiden yöunien jälkeen halusin kuitenkin vielä käydä heittämässä viikon pitkän lenkin. Vähän väsyneenä lähdin sitä juoksemaan, mutta fiilis parani ja olo virkeni matkan myötä. Tavoittelin 11 km/h vauhtia, ja siihen pääsinkin loppujen lopuksi, vaikka vähän rupesi lopussa painamaan jaloissa. Kaksi tuntia siis 11,05 km/h vauhtia, ihan kiva päätös viikolle!

Kevyelläkin viikolla tuli treenattua aika paljon, mutta aika iisisti. En tehnyt hirveästi suunnitelmia treenieni suhteen tai stressannut vauhdeista tai matkasta. "Treenaaminen" oli lähinnä rentoa nautiskelua. Ainut kerta, kun sykkeeni edes nousivat VK-alueelle, oli perjantain vartin VK-osiossa. Rentoa menoa siis.

Maanantai:
Kevyt metsäkävely n. 3 h
Kävely 1 h
Venyttelyt

Tiistai:
Metsäkävely 1 h 35 min
Polkujuoksu 40 min, 5,8 km, 8,7 km/h, 6:54 min/km
Vatsatreeni 15 min
Venyttelyt

Keskiviikko:
(Polku)juoksu (n. 50 min poluilla) 78 min, 11,85 km, 9,12 km/h, 6:35 min/km
Venyttelyt

Torstai:
PK 52 min, 9,45 km, 10,9 km/h, 5:30 min/km
Kuntosali 45 min
Vesijuoksu 50 min

Perjantai:
PK 30 min (5:25 min/km) + VK 15 min (4:52 min/km) + Palauttelu 5 min (7:37 min/km), 50 min, 9,28 km, KS 149, MS 173, 11,14 km/h, 5:24 min/km

Lauantai:
Lepo

Sunnuntai:
Pitkä PK 120 min, 22,11 km, KS 153, MS 170, 11,05 km/h, 5:26 min/km

Kotiseuturakkautta

Muutin Helsinkiin nelisen vuotta sitten opintojen perässä, mutta alunperin olen kotoisin sadan kilometrin matkan takaa Salosta. Salo on n. 54 000 ihmisen asuttama kaupunki Lounais-Suomessa - viime aikoina kaupunki on ollut julkisuudessa lähinnä negatiivisen taloustilanteen ja työttömyyden takia. Ensin lopetettiin Nokia ja nyt Microsoftin työntekijät saivat lähtöpassit. Toivottavasti Salo saataisiin vielä jaloilleen!!

Joka tapauksessa, käyn Salossa melko usein. Olen pikkukaupungin tyttöjä ja kaipaan maaseudun rauhaa aika ajoin. Salossa on myös mielestäni monipuoliset liikuntamahdollisuudet. Olenkin jo aikaisemmissa kirjoituksissani ylistänyt Salon uimahallia. Myös Salon urheilupuistossa riittää tilaa treenata: löytyy yleisurheilukenttä, suuret nurmialueet futaajille, tenniskenttiä ja -halli, squash-halli, pari koripallokenttää, Salohalli kuntosaleineen, golfkenttä, ratsastusalue, jäähalleja kaksin kappalein sekä tietysti se uimahalli. Kaikki nämä kätevästi samalla alueella. Salossa on myös ihania lenkkimaastoja ja lukuisia reittejä maaseutumaisemineen :)

Nyt vietin Salossa pitkästä aikaa "jopa" viisi päivää ja rakastuin kotiini taas uudelleen. Erityisesti rakastan metsää. Olen varttunut paikassa, joka lasketaan Salonkin tasolla landeksi, vaikka meiltä kymmenessä minuutissa kaupunkiin ajaakin. Lapsuudenkotini sijaitsee metsän ja pellon laidassa. Koko lapsuuteni vietin leikkien kotimetsässäni siskojeni ja serkkujeni kanssa. Järjestimme "Suuri Seikkailu" -kilpailuja, rakensimme majoja ja lumilinnoja, kiipeilimme puissa sekä teimme joka talvi takapihan metsään pitkän ja hurjan extreme-pulkkamäen, joka päättyi aina ojaan. Metsästä olemme aina keränneet sieniä ja mustikoita. Polkujakin riittää, joten niillä olen aina vähintäänkin kävellyt - nykyään yhä enemmän juossut.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän opin rakastamaan metsää ja nauttimaan siitä. Kuulostaa varmasti kliseiseltä, mutta metsässä pystyn rentoutumaan ja unohtamaan kaiken stressin ja murheet. Viime aikoina olen ollut stressaantunut ilman kunnon syytä. En ole saanut oikein nukuttua, joka paikkaa on kolottanut, mieli on ollut maassa eikä treenikään ole sujunut. Lepääminenkin on tuntunut vaikealta ja pysähtyminen ollut mahdotonta. Mutta Saloon tultuani suuntasin heti metsään. Kävin metsässä joka päivä tällä viikolla. Maanantaina olin sienestämässä kolme tuntia. Tiistaina kävin reilun parin tunnin metsähölkällä / -kävelyllä äitini kanssa. Keskiviikkona lähdin parin-kolmen tunnin metsäkävelylle ilman mitään sen tarkempaa päämäärää tai tarkoitusta. Tänäänkin poikkesin metsässä aamulenkkini yhteydessä.

Ja metsän - erityisesti kotimetsän - vaikutus olotilaani on valtava. Olen voinut niin paljon paremmin viime päivinä. Nukkunut hyvin, ollut paremmalla tuulella ja virkeämpi. Stressini on kadonnut. Joskus tekee erittäin hyvää poistua hektisen suurkaupungin hälinästä rauhallisempaan paikkaan. On Helsingissäkin puistoja ja pieniä metsiä, mutten voi verrata niitä kotiini, jossa koskemattomaan luontoon pääsee omalta kotiovelta. "Meidän" metsäämme ei edes pääse julkista tietä pitkin - vain meidän tontiltamme - joten marjanpoimijoista tai sienestäjistäkään ei ole tietoakaan.

Omasta mielestäni mikään ei ole niin ihanaa kuin lähteä yksin keskelle luonnon rauhaa nauttimaan hiljaisuudesta sekä ihanan vehreästä ja kauniista metsästä. Huomasin, että metsässä myös mielikuvitukseni alkaa laukata ihan eri tavalla kuin missään muualla. Metsä on ainakin itselleni luovuuden lähde. Metsässä saavutan jonkinlaisen flow-tilan: aika katoaa, ajatukseni karkaavat ties mihin ja mieli on metsäreissun jäljiltä niin tyyni. Kliseinen sanonta "sielu lepää" pitää kyllä tässä yhteydessä paikkaansa.

En varmastikaan osaisi arvostaa metsää samalla tavalla, jos en olisi siellä koko ikääni viettänyt. En olekaan aina osannut sitä arvostaa: kyllä teini-ikäisenä välillä ärsytti asua niin kaukana muista luokkakavereista, jotka asuivat taajamassa lähempänä kaupunkia. "Keskellä metsää" asuessani "jouduin" leikkimään aina siskojeni kanssa, minkä takia meidän välillemme tosin syntyikin vahva side ja olemme hyviä ystäviä yhä edelleen. Teini-ikäisenä myöskään metsä ei ympäristönä kiinnostanut - olisi pitänyt päästä kaupungille tai futiskentälle joka päivä. Vasta sitten, kun kotimetsään pääseminen (ja rakkaiden siskojen näkeminen) päivittäin ei ole enää itsestään selvää, arvostus sitä kohtaan syntyy. Jos siihen ei ole ikinä syntynytkään minkäänlaista kiintymyssuhdetta, tuskin sitä osaa ikinä myöskään kaivata.

Ja miksi kirjoitan näistä asioista juoksublogiini? Koska henkinen hyvinvointi on eräs urheilun - ja yleisen hyvinvoinnin - peruspilareita. Tajusin, että koti muodostaa ison osan henkistä hyvinvointiani. Kotikulmilla käyminen on todella terapeuttista. Salossa mulla ei ole aikatauluja ja metsässä aika pysähtyy. Nyt suuntaan Helsinkiin kuin uudestisyntyneenä. Stressi jäi johonkin metsän perukoille - nyt olen taas levännyt ja hyvinvoiva. Myös Helsinki on kotini, mutta Salo tulee aina olemaan mulle aivan erityinen paikka, lapsuudenkotini. Oma erityinen paikkani :)



Missä itse rentoudut? Onko sulle syntynyt side johonkin paikkaan, josta saat voimaa?

Synttärimeininkejä

Meikäläinen täytti eilen 24 v, ja nyt onkin pari päivää tässä keskellä viikkoa vierähtänyt synttärifiiliksissä. On kiva tuoda välillä pientä juhlan tuntua keskelle arkea :)

Merimakasiinin taivaallinen kuha-annos. Aivan superhyvää!!!

Keskiviikkona mulla oli kokonainen vapaapäivä!! Vedin aamupäivällä pitkän 2,5 tunnin lenkin, joka sujui tällä kertaa oikein kivasti. Lähdin taas pitkikselläni seikkailulle ympäri kaunista Helsinkiä. Juoksusääkin oli ihan mahtava :) Päivä jatkui shoppaillen ja illalla Matias vei mut syömään tosi ihanaan ravintolaan, Merimakasiiniin. Ruoka oli ihan taivaallista!!! Suosittelen ehdottomasti kaikille. Syötiin kunnolla ja paljon! Ei noita hienoja ravintolaillallisia opiskelijaelämään ainakaan liikaa sisälly, joten piti ottaa siitä kaikki irti.

Reippaana synttäriaamun lenkille ;)

Oon ollut gluteenittomalla ruokavaliolla nyt kuukauden, mutta Rinebergin torttujen suhteen oli tehtävä poikkeus, kun en gluteenittomia löytänyt! Vatsa reagoi kyllä tosi vahvasti vehnään, eli jätän sen rauhaan jatkossakin.

Eilen kävin vähän ehkä turhan tukkoisilla jaloilla hölköttelemässä aamutreeniksi ekan Vauhtisammakon kotiläksyn: kevyen pitkän lenkin. Vauhti ja sykkeet pysyivät kuitenkin hyvin kurissa, ja fiilis varhaisen lenkin jälkeen oli loistava :) Siitä sitten kunnon pitkän kaavan aamupalat Runebergin torttuineen naamaan ja koulua kohti!

Vanhat kunnon opiskelijakamut!

Pidin synttäripäivänäni viikon herkkupäivän (mulla on nyt tällainen "kerran viikossa herkkuja" -systeemi, joka lähinnä estää itseäni ostamasta joka päivä irtokarkkeja ;)), joten koulun jälkeen ostinkin ison läjän (kokonaisen kilon!!!) irtsareita - ihan kaikkia en kuitenkaan yksin syönyt vaan jaoin ne opiskelukavereideni kanssa ;) Suuntasimme illalla ainejärjestömme sitseille pitkästä aikaa! Näin neljäntenä opintovuonna ei enää tule ihan hirveästi käytyä noissa opiskelijariennoissa, eivätkä ne oikeastaan ainakaan itseäni enää samalla tavalla kiinnostakaan kuin fuksivuonna. Alkoholiakaan en enää juurikaan käytä. Oli kuitenkin kiva päästä viettämään hauskaa iltaa luokkakavereitten kanssa pitkästä aikaa :)

Nyt on akut ladattu taas täyteen ja virtaa riittää! Kyllä tallaiset arjen pienet virkistys- ja herkuttelupäivät piristävät ja rentouttavat kummasti :) Aurinkokin paistaa, hyvä fiilis! Mahtavaa loppuviikkoa :)

Vuoden 2015 tavoitteet paperille

Monissa blogeissa lueteltiinkin tavoitteita vuodelle 2015 jo tammikuun alussa, mutta meikäläinen Matti Myöhäisenä olen pohdiskellut omia tavoitteitani vasta nyt. Jotenkin koko Suomeen kotiutuminen ja arjen aloittaminen on saanut pääni niin pyörälle, etten ole osannut vielä keskittyä tulevaan!

Eräs syy tavoitteiden "julkistamisen" lykkäämiselle on myös ollut se, etten ole osannut päättää, kuinka henkilökohtaisia tai tarkkoja tavoitteita haluan täällä blogissani kailottaa. Esimerkiksi aikatavoite maratonille on helppo tavoite asetettavaksi, mutta hyvinvointiin liittyvien tavoitteiden asettaminen, mittaaminen ja muotoileminen ovat paljon monimutkaisempia asioita - niiden saavuttamisesta puhumattakaan. Maraton-enkka joko saavutetaan tai ei - lahjomaton kisakello toimii tässä mittarina. Mutta kuinka arvioida, onko saavuttanut vaikkapa terveellisen elämän tai positiivisemman asenteen? Ja kuinka näitä asioita voi ylipäätään asettaa tavoitteeksi? Ja voiko ja pitääkö niitä julkistaa ääneen?

Yksinkertaiset tavoitteet vuodelle 2015 ovat omalla kohdallani helposti asetettavissa (niiden saavuttaminen onkin sitten asia erikseen):

Haluan juosta vähintään kaksi maratonia, juosta uuden ennätyksen ja mahdollisesti alittaa myös 3:30 maratonilla - riippuen siitä, kuinka terveenä pysyn ja kuinka paljon pystyn treenaamaan.

Haluan juosta vähintään yhden puolimaratonin ja parantaa vuoden 2013 ennätystäni sillä.

Haluan osallistua useisiin juoksutapahtumiin vailla sen suurempia aikatavoitteita.

Haluan juosta enemmän kuin viime vuonna.

Haluan säästyä rasitusvammoilta - siispä tavoitteenani on kiinnittää enemmän huomiota kehonhuoltoon.

Suoranaisten juoksutavoitteiden lisäksi toivon vuodelta 2015 monia muita asioita, jotka liittyvät treenaamisen lisäksi vahvasti omaan hyvinvointiini. Näitä abstraktimpia tavoitteitani ovat:

Terve suhde ruokaan. Yksi ylitse muiden. Tätä asiaa on turha sen kummemmin ruveta avaamaan tässä yhteydessä, itselleni iso asia on edes koko tavoitteen ääneen julkistaminen. Paljon olen paininut ruoka-asioiden kanssa viime vuosina, osittain vatsaongelmieni ja osittain päänsisäisten juttujen takia, jotka aikoinaan ajoivat itseni lähestulkoon ortoreksian partaalle. Vuoden sisällä olen kuitenkin viimein tajunnut, kuinka merkittävä rooli ravinnolla on juoksussani - ja elämässäni muutenkin. Haluan korjata välini ruuan kanssa: oppia nauttimaan siitä ja löytää sen itselleni sopivan ruokavalion, joka myös tukee juoksemistani.

Aikatavoitteiden hylkääminen. Miksei voisi edes joskus vedellä kisaa tai juoksutapahtumaa ihan vaan leppoisasti läpi ilman varsinaisia aikatavoitteita tai verenmakua suussa?

Armollisuus itseä kohtaan. Olen itselleni liian ankara - monessakin suhteessa. Aina ei vaan voi ylittää itseään. Joskus on junnattava paikallaan tai jopa otettava askeleita taaksepäin ennen kuin voi taas päästä eteenpäin.

Kropan kuunteleminen ja juoksusta nauttiminen! Kropan ehdoilla on mentävä, ja yhä edelleen muistutettava itselleen, miksi tätä lajia harrastaa. Haluan ja aion säilyttää rakkaussuhteeni juoksuun. Vaikka siinä voi aina kehittyä ja ylittää omat rajansa ja ennätyksensä, tärkeintä on kuitenkin se mahtava fiilis, jonka se saa aikaan koko kropassa ja mielessä!

Tämmöisiä ajatuksia tuli pohdiskeltua perjantai-yön pimeinä tunteina. Pitkään mietin, menevätkö nuo abstraktit tavoitteet liian henkilökohtaisiksi tai kannattaako niistä puhua, mutta uskon pystyväni nyt keskittymään niihin entistä paremmin, kun mulla on tämän "juoksublogiyhteisön" tuki takanani - ainakin toivottavasti :D Tavoitteet muuttuvat niin paljon mahdollisimmiksi, kun ne lausuu ääneen.

Millaisia vuositavoitteita itse olet asettanut itsellesi urheilun suhteen? Spesifejä aikatavoitteita vai ympäripyöreitä hyvinvointitavoitteita? Kannattaako tavoitteet mielestäsi jakaa muiden kanssa vai pitää omana tietonaan?

Maratonin jälkeistä elämää

Maratonistani on nyt siis kaksi viikkoa. Viimeksi maratonin jälkeen kroppani pisti monta viikkoa sitkeästi vastaan, kun yritin treenata. Lonkkani oli kipeä yli kuukauden maratonin jälkeen, ja juokseminen tuntui vaikealta ja hitaalta. Syynä tähän saattoi olla liian pikainen treenaamisen aloittaminen.

Tällä kertaa rentouttava Fidzin loma osui juuri oikeaan saumaan. Lähdimme Fidzille viisi päivää maratonin jälkeen, joten treenaaminen jäi väkisinkin ja kroppa ehti todellakin palautua Fidzillä. Ennen Fidzille lähtöä vedin pari kevyttä hölkkää Launcestonissa hitaalla vauhdilla testaten jalkojeni kuntoa. Tämän lisäksi kävelin kyllä paljon, jotta jalkani saisivat edes vähän tuntumaa liikkumiseen kisan jälkeen. Lasku normaaliin treenirytmiin oli hyvinkin pehmeä, sillä Fidzillä kävin vain yhdellä lenkillä - muuten vietin lomani lähinnä palmun alla loikoillen.

Kyllä näissä maisemissa kelpasikin rentoutua

Lenkkeilyä villihevosten kanssa!!

11 päivän aikana siis vain 3 kevyttä n. puolen tunnin lenkkiä. Rentoutuminen ja laiskottelu teki todellakin hyvää, mutta samalla nälkä juoksemista kohtaan pääsi taas kasvamaan. Kotiuduin Launcestoniin torstai-iltana, ja perjantaina oli jo pakko päästä treenaamaan. Perjantaina vedin vajaan tunnin reippaan PK-lenkin ja eilen n. 1,5 tunnin lenkin samoilla tehoilla. Pitkästä aikaa päätin olla katsomatta sykemittaria tai mittaamatta aikaa. Keskityin sen sijaan juoksusta nauttimiseen ilman tavoitteita tai päämäärää. Juoksin sellaista vauhtia, joka tuntui hyvältä. Pysähdyin nauttimaan maisemista tai auringosta niin usein kuin huvitti. Silti vauhtini molemmilla lenkeillä oli sellaista 10,7 km/h (5:36/km) luokkaa - ihan hyvää vauhtia siis.

Perjantain lenkillä pysähdyin ihmettelemään lastenviikon tapahtumia, joita paikallinen Lions Club järkkäili ympäri kaupunkia

Joskus on hyvä muistuttaa itseään, miksi ylipäätään tätä lajia harrastaa: mikä on se juttu, joka saa nauttimaan juoksemisesta? Itselläni ainakin se on se tunne, kun voi vaan viilettää eteenpäin raittiista ilmasta ja kauniista maisemista nauttien. Tuntee itsensä jotenkin niin vapaaksi. Sekä perjantain että lauantain lenkeillä saavutin jonkinlaisen flow-tilan, jota en enää todellakaan kaikissa treeneissäni saa. Tavoitteellinen treenaaminen sekä sykkeiden ja vauhdin jatkuva kyttääminen pilaavat välillä juoksunautinnon.

Päätin, että ainakin loppuaikani täällä Tasmaniassa treenaan vailla varsinaisia tavoitteita. En suinkaan lopeta treenaamista, mutta en ota sitä turhan vakavasti. En laadi varsinaista treeniohjelmaa, vaan juoksen enemmänkin fiiliksen mukaan. Nautin viime hetket paikallisista juoksumaisemista. Ne menevät helposti ohi, jos katse on jatkuvasti sykemittarin näytössä. Vajaan kolmen viikon päästä nostankin jo kytkintä ja suuntaan Uuden-Seelannin lenkkimaastoihin :)