Matkalla Müncheniin, viikko 5

Vitsit aika tuntuu menevän taas tosi nopeeta! Viime viikko hujahti ohi ihan hetkessä ja tääkin viikko taas käynnistynyt semmoisella vauhdilla, että viime viikosta kirjoitteleminen on taas venynyt aika pitkälle. Tässä kuitenkin alkuun viidennen treeniviikkoni treenit:

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
PK 15 km, 1:20:51, KS 159, MS 172, 5:23 min/km, 11,13 km/h
Venyttely ja rullailu, 45 min

Keskiviikko:
Kevyt aamulenkki 8 km, 45 min, KS 150, MS 163, 5:38 min/km, 10,67 km/h
10 x 70 m mäkijuoksu, n. 20 min
30 min keskivartalotreeni
Kevyt juoksu hierojalle, 20 min, 3,56 km

Torstai:
Lepo (venyttelyä)

Perjantai:
Kuntosali 45 min
Vesijuoksu 30 min

Lauantai:
Kisavauhtinen pitkä PK 21,11 km, 1:50:13 KS 169, MS 177, 5:13 min/km, 11,49 km/h

Sunnuntai:
Polkujuoksua 90 min, 13,06 km, KS 144, MS 173
Vatsatreeni 15 min

Juoksua yhteensä n. 61 km

Viime viikko oli taas vaikea. Tuntuu, ettei tällä maratoniin valmistavalla jaksolla kovin helppoja viikkoja ole ollutkaan. Juoksu on ollut tosi tahmeaa viime aikoina, syitä jo viime postauksessani pohdinkin. Nyt kuitenkin viime viikkoon.

Maanantaina pidin taas lepopäivän, sillä jalat olivat viikonlopun treeneistä kipeät. Tiistaina lähdin juoksemaan vähän pidempää peruskestävyyslenkkiä tavoitteena n. 11 km/h vauhti. Oli taas haastavaa lähteä ulos kaatosateeseen taittamaan 15 kilometrin matkaa, mutta onneksi motivoin itseni lähtemään. Sateessa juokseminen on oikeastaan tosi kivaa, kun vaan pääsee yli siitä alkujuoksun kylmyydestä ja jäykästä fiiliksestä. Ilma oli ihanan happirikas ja juoksu kulki ihan kivasti. Juoksin lenkilläni joka neljännen kilometrin vähän reippaampaa VK-tahtia herätellen jalkojani (yhteensä siis kolme VK-osuutta: 4:56/4:56/4:59). Haasteena oli juoksun jatkaminen normaalia vauhtia ilman pysähdyksiä noiden reippaampien osuuksien jälkeen. Taas tuntui toi 5:00 min/km tahti yllättävän kovalta, vaikka kyseessä oli vaan yksittäiset kilometrit. Ei ole kunto kyllä kohdillaan.

Pohkeeni tuntuivat tiistai-iltana vähän kireiltä, joten päätin kiinnittää venyttelyssä niihin erityistä huomiota. Rullailun ja tennispallokäsittelyn jäljiltä pohkeet tuntuivat yhtäkkiä entistä kipeämmiltä. Matias yritti vähän hieroa niitä, ja jo kymmenen kivuliaan minuutin jälkeen pohkeet tuntuivat aina vaan kipeämmiltä. Nukkumaan mennessä niitä suorastaan särki niin, ettei meinannut uni tulla. Olin suunnitellut keskiviikoksi kevyttä tunnin aamulenkkiä ja mäkivetoja, mutta pohkeissa tuntui niin ikävältä, etten viitsinyt väkisin pusertaa 8 kilometriä pidempää lenkkiä. Mäkivedot kuitenkin tein, joskin niiden tehot jäivät melko mataliksi. Yritin pistää niihin peliin kaiken, mitä jaloista vielä löytyi. Illaksi olin varannut hierojan, jonne hölkkäilin muutaman kilometrin matkan tosi kevyttä vauhtia. Sekin oli kyllä ihan tarpeeksi tuskallista. Hierojakäynnistä kirjoittelinkin jo täällä.

Torstaina päätin pitää kunnon lepopäivän - ei olisi urheilusta tullutkaan mitään. Illalla venytellessä pohkeet tuntuivat yhä tosi kipeiltä. Siispä päätin pitää vielä perjantainkin vapaata juoksusta. Sen sijaan menin käymään Salon uimahallissa Annin kanssa. Kuntosalilla keskityin keski- ja ylävartaloon sekä käsilihaksiin - jalat jätin rauhaan. Illalla kävin vielä pienellä kärrykävelyllä parhaan ystäväni ja tämän kolmiviikkoisen pikku prinsessan kanssa :)

Lauantaiksi olin suunnitellut viikon pitkää lenkkiä. Halusin testata tavoittelemaani kisavauhtia yli 20 kilometrin matkalla. Päätin juosta puolimaratonin verran - tavoitteena siis n. 5:14 min/km tahti. Suunnittelemani reitti kulki asfalttipäällysteisiä teitä ja oli melko tasainen, kuten tuleva maratonikin tulee olemaan. Alkuun juoksu tuntui ihan hyvältä - välillä tahti vähän karkasikin - mutta puolivälissä alkoivat vaikeudet. Taas kerran ylämäet tuottivat vaikeuksia, hyydyin niissä aika totaalisesti ja sen jälkeen oli vaikea saada enää kiinni entisestä rytmistä. Mäet eivät edes olleet kovin jyrkkiä, mutta tuntuivat silti yllättävän pahalta. Sain kuitenkin pidettyä rytmin yllä loppuun asti. Semmoinen fiilis kuitenkin jäi, ettei kyllä tuollaista vauhtia pidetä yllä tällä kunnolla läpi maratonin. Sen verran on kunto nyt laskenut... Turha etsiä olosuhteista tekosyitä juoksun vaikeudelle - kunto nyt vaan on yksinkertaisesti hieman heikompi kuin vuosi sitten. Vähän pettyneenä tämän lenkin jäljiltä mietin uudelleen tavoitteitani maratonille, niistä kirjoittelen pian lisää.

Tarkoituksena oli suunnata jo lauantaina takaisin Helsinkiin, mutta upeat kelit houkuttelivat lauantai-illan viettoon mökille! Sauna ja pulahdus kylmään veteen teki kyllä erittäin hyvää. Aurinkoinen sää jatkui vielä sunnuntainakin, joten lähdin ihanalle polkulenkille kotikulmilleni. Juoksin vähän sinne sun tänne vähän silloin tällöin pysähdellen ja ihastellen metsää. Kertaakaan en vauhteja katsonut vaan nautin kevyestä hölkkäilystä. Poluilla saavutan helpoiten flow-tilan, jossa aika ja paikka tuntuvat katoavan. Niin kävi taas tälläkin kertaa. Täydellinen päätös viikolle!

Semmonen viikko tällä kertaa takana. Tällä hetkellä mennään jo ekaa palautteluviikkoa, treenitehoja siis vähennetään vähitellen maratonin lähestyessä (palautteluvaiheen treenaamisesta olen kirjoitellut aikaisemmin täällä). Jotenkin olen tällä hetkellä vähän kujalla kaikesta. Pelottaa, sillä juoksu tuntuu vaikealta ja jalat raskailta lenkki toisensa jälkeen. Pääsenkö maratonilla edes maaliin? Näistä ajatuksista kirjoittelen lisää lähipäivinä.

Kotiseuturakkautta

Muutin Helsinkiin nelisen vuotta sitten opintojen perässä, mutta alunperin olen kotoisin sadan kilometrin matkan takaa Salosta. Salo on n. 54 000 ihmisen asuttama kaupunki Lounais-Suomessa - viime aikoina kaupunki on ollut julkisuudessa lähinnä negatiivisen taloustilanteen ja työttömyyden takia. Ensin lopetettiin Nokia ja nyt Microsoftin työntekijät saivat lähtöpassit. Toivottavasti Salo saataisiin vielä jaloilleen!!

Joka tapauksessa, käyn Salossa melko usein. Olen pikkukaupungin tyttöjä ja kaipaan maaseudun rauhaa aika ajoin. Salossa on myös mielestäni monipuoliset liikuntamahdollisuudet. Olenkin jo aikaisemmissa kirjoituksissani ylistänyt Salon uimahallia. Myös Salon urheilupuistossa riittää tilaa treenata: löytyy yleisurheilukenttä, suuret nurmialueet futaajille, tenniskenttiä ja -halli, squash-halli, pari koripallokenttää, Salohalli kuntosaleineen, golfkenttä, ratsastusalue, jäähalleja kaksin kappalein sekä tietysti se uimahalli. Kaikki nämä kätevästi samalla alueella. Salossa on myös ihania lenkkimaastoja ja lukuisia reittejä maaseutumaisemineen :)

Nyt vietin Salossa pitkästä aikaa "jopa" viisi päivää ja rakastuin kotiini taas uudelleen. Erityisesti rakastan metsää. Olen varttunut paikassa, joka lasketaan Salonkin tasolla landeksi, vaikka meiltä kymmenessä minuutissa kaupunkiin ajaakin. Lapsuudenkotini sijaitsee metsän ja pellon laidassa. Koko lapsuuteni vietin leikkien kotimetsässäni siskojeni ja serkkujeni kanssa. Järjestimme "Suuri Seikkailu" -kilpailuja, rakensimme majoja ja lumilinnoja, kiipeilimme puissa sekä teimme joka talvi takapihan metsään pitkän ja hurjan extreme-pulkkamäen, joka päättyi aina ojaan. Metsästä olemme aina keränneet sieniä ja mustikoita. Polkujakin riittää, joten niillä olen aina vähintäänkin kävellyt - nykyään yhä enemmän juossut.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän opin rakastamaan metsää ja nauttimaan siitä. Kuulostaa varmasti kliseiseltä, mutta metsässä pystyn rentoutumaan ja unohtamaan kaiken stressin ja murheet. Viime aikoina olen ollut stressaantunut ilman kunnon syytä. En ole saanut oikein nukuttua, joka paikkaa on kolottanut, mieli on ollut maassa eikä treenikään ole sujunut. Lepääminenkin on tuntunut vaikealta ja pysähtyminen ollut mahdotonta. Mutta Saloon tultuani suuntasin heti metsään. Kävin metsässä joka päivä tällä viikolla. Maanantaina olin sienestämässä kolme tuntia. Tiistaina kävin reilun parin tunnin metsähölkällä / -kävelyllä äitini kanssa. Keskiviikkona lähdin parin-kolmen tunnin metsäkävelylle ilman mitään sen tarkempaa päämäärää tai tarkoitusta. Tänäänkin poikkesin metsässä aamulenkkini yhteydessä.

Ja metsän - erityisesti kotimetsän - vaikutus olotilaani on valtava. Olen voinut niin paljon paremmin viime päivinä. Nukkunut hyvin, ollut paremmalla tuulella ja virkeämpi. Stressini on kadonnut. Joskus tekee erittäin hyvää poistua hektisen suurkaupungin hälinästä rauhallisempaan paikkaan. On Helsingissäkin puistoja ja pieniä metsiä, mutten voi verrata niitä kotiini, jossa koskemattomaan luontoon pääsee omalta kotiovelta. "Meidän" metsäämme ei edes pääse julkista tietä pitkin - vain meidän tontiltamme - joten marjanpoimijoista tai sienestäjistäkään ei ole tietoakaan.

Omasta mielestäni mikään ei ole niin ihanaa kuin lähteä yksin keskelle luonnon rauhaa nauttimaan hiljaisuudesta sekä ihanan vehreästä ja kauniista metsästä. Huomasin, että metsässä myös mielikuvitukseni alkaa laukata ihan eri tavalla kuin missään muualla. Metsä on ainakin itselleni luovuuden lähde. Metsässä saavutan jonkinlaisen flow-tilan: aika katoaa, ajatukseni karkaavat ties mihin ja mieli on metsäreissun jäljiltä niin tyyni. Kliseinen sanonta "sielu lepää" pitää kyllä tässä yhteydessä paikkaansa.

En varmastikaan osaisi arvostaa metsää samalla tavalla, jos en olisi siellä koko ikääni viettänyt. En olekaan aina osannut sitä arvostaa: kyllä teini-ikäisenä välillä ärsytti asua niin kaukana muista luokkakavereista, jotka asuivat taajamassa lähempänä kaupunkia. "Keskellä metsää" asuessani "jouduin" leikkimään aina siskojeni kanssa, minkä takia meidän välillemme tosin syntyikin vahva side ja olemme hyviä ystäviä yhä edelleen. Teini-ikäisenä myöskään metsä ei ympäristönä kiinnostanut - olisi pitänyt päästä kaupungille tai futiskentälle joka päivä. Vasta sitten, kun kotimetsään pääseminen (ja rakkaiden siskojen näkeminen) päivittäin ei ole enää itsestään selvää, arvostus sitä kohtaan syntyy. Jos siihen ei ole ikinä syntynytkään minkäänlaista kiintymyssuhdetta, tuskin sitä osaa ikinä myöskään kaivata.

Ja miksi kirjoitan näistä asioista juoksublogiini? Koska henkinen hyvinvointi on eräs urheilun - ja yleisen hyvinvoinnin - peruspilareita. Tajusin, että koti muodostaa ison osan henkistä hyvinvointiani. Kotikulmilla käyminen on todella terapeuttista. Salossa mulla ei ole aikatauluja ja metsässä aika pysähtyy. Nyt suuntaan Helsinkiin kuin uudestisyntyneenä. Stressi jäi johonkin metsän perukoille - nyt olen taas levännyt ja hyvinvoiva. Myös Helsinki on kotini, mutta Salo tulee aina olemaan mulle aivan erityinen paikka, lapsuudenkotini. Oma erityinen paikkani :)



Missä itse rentoudut? Onko sulle syntynyt side johonkin paikkaan, josta saat voimaa?

Katsaus helleviikon treeneihin

Kisan jälkeinen palautteleva treeniviikko lähti käyntiin ihan mahtavilla fiiliksillä. Syynä tietysti SÄÄ. Auringolla ja lämmöllä on muhun aivan hullu vaikutus. Olen todellinen hellefriikki ja vilukissa. Pelkkä aurinko saa mut jo hyvälle tuulelle ja antaa ihanasti virtaa ja energiaa, mutta toi lämpö saa mut aivan sekaisin onnesta. Hassua, miten niinkin pieni asia voi vaikuttaa omaan tunnetilaan :)

Ja ihan erityisen paljon lämmin sää vaikuttaa juoksufiilikseen! Auringonpaiste suorastaan kutsuu luokseen. Aamulla on ihana herätä, vetää kevyet juoksukamat niskaan ja lähteä kylpemään auringonvalossa ja lämmössä..... Sitä fiilistä ei kyllä voita mikään! Aurinkoon on ihana lähteä juoksemaan, mutta kovat treenit jätän suosiolla hellekeleillä väliin. Ne kannattaa ajoittaa aamuksi tai illaksi, jos niistä meinaa selvitä hengissä. Ainakaan mitään nopeusenkkoja ei helteillä taota ;) Hellejuoksentelusta olenkin kirjoitellut enemmän viime vuonna, postauksen löydät täältä.

Siispä helleviikko osui juuri oikeaan saumaan. Mulla pitikin olla palautteleva viikko viime viikon puolikkaan jälkeen. Tarkoituksena oli treenata vähän fiilispohjalla ilman sen suurempia tavoitteita tai suunnitelmia. Tältä näytti spontaani palautumisviikkoni:

Maanantai:

Palautteleva PK 60 min, 10,79 km, KS 143, MS 167, 10,79 km/h, 5:34 min/km

Työmatkapyöräily 30 min, n. 8,6 km

Tiistai

Koko päivä kävelyä Tallinnassa

Keskiviikko:

Vetotreeni: 4 km + 3 km + 2 km + 1 km, 1 km hölkät alussa ja lopussa, välipalautuksena 500 m kävelyt, 79 min, 14 km, KS 161, MS 180, 10,63 km/h, 5:39 min/km

Vatsatreeni 15 min

Kevyt hölkkä kotiin, 1 km

Iltakävely 1 h

Torstai:

Kevyt pitkä lenkki 90 min, 16,16 km, KS 152, MS 170, 10,79 km/h, 5:34 min/km

Työmatkapyöräily 1 h, n. 14 km

Perjantai:

Loikkatreeni 30 min: spurtteja, loikkia ja lihaskuntoa

Alku- ja loppulämmöt 25 min, 4,33 km

Pyöräily 45 min, n. 10,5 km

Kävely 1 h

Lauantai:

Lepo

Sunnuntai:

Kevyt polkujuoksu 40 min, 5,96 km, KS 141, MS 161

Vatsatreeni 15 min

Venyttelyt ja rullailut 30 min

Luksusaamupalaa kisapäivän jälkeen :)

Paavo Nurmi juostiin kyllä todellakin oikeana päivänä. Seuraava päivä olikin jo ainakin Salossa helteinen. Jalkani eivät jostain syystä olleet vielä sunnuntaina kipeät, joten käppäilin palautteluna tunnin verran. Maanantaina lämpötilat sen kun nousivat. Suuntasin palauttelevalle lenkille Viikkiin ja jalat olivatkin yllättävän hyvässä kunnossa. Kovempaakin ois voinut mennä, mutta tunnin lenkille tuli mittaa vajaat 11 km. Oli muuten paras lenkki aikoihin! Sää oli ihan taivaallinen, Viikin maaseutu aivan ihana ja jalat veivät mukavasti mukanaan. Ihanan kevyt ja mukava fiilis :) Näitä fiilislenkkejä lisää!

Tiistai oli lepopäivä, jonka vietin Tallinnassa. Käveltyä tuli kylläkin sen verran monta tuntia, että varsinainen lepo jäi väliin.

Keskiviikkona kaipasin vähän kovempaa treeniä, joten juoksin saman vetotreenin kuin viime palautumisviikollani. Vetotreeni sujuikin itse asiassa melkeimpä tismalleen samalla tavalla kuin viime kerralla. Kisa kai painoi vielä jaloissa, kun vauhdissa ei päästy ihan haluamiini lukemiin. Lisäksi kuuma sää nosti sykkeet tosi korkealle. Tän saman treenin voisi toistaa taas vaikka kuukauden päästä ja katsoa, onko kehitystä tapahtunut! Lämpimästä säästä hullaantuneena tein vielä 15 minuutin vatsatreenin "ulkosalilla", josta hölkkäilin kotiin. Illalla kävelin vielä tunnin verran auringosta nautiskellen :)

Torstain sää oli taas sitä luokkaa, etten voinut olla lähtemättä lenkille, vaikka jalat kieltämättä olivatkin keskiviikon treenin jälkeen aika rikki. Siksi torstain palautteleva lenkki venyikin 1,5 tunnin pituiseksi. Jalat olivat kyllä sen verran kipeät, että kevytkin hölkkä tuntui aika tappavalta ja vaati paljon kävelyosuuksia sekä venyttelytuokioita.

Jalat eivät tosiaan torstain lenkin jälkeen olleet palautuneet, vaikka se hidas olikin. Perjantaina oli kuitenkin taas pakko päästä nautiskelemaan viikon lämpimämmästä säästä. Hölkkäiltiin siis Matiaksen kanssa Eltsun kentälle, jossa tein pienen loikkatreenin. Onneksi perjantai oli vapaapäivä, siis vietin koko loppupäivän auringossa rentoutuen - vihdoinkin. Pidin siis perjantain ja lauantain täyttä lepoa ja nautin ihanasta säästä :)

Perjantain treenin jälkeen tuli nautiskeltua +27 asteesta kunnolla!

Helteet jatkuivat vielä sunnuntainakin, mutta jalkani olivat yhä niin jumissa, että mitään pidempää lenkkiä en pystynyt vetämään. Halu olisi tosin ollut kova! Sunnuntain "treeni" oli palautteleva kävely/hölkkä kotikulmieni metsäpoluilla. Polkujuoksu on tältä vuodelta jäänyt osaltani ihan liian vähäiseksi. Yritän aina Salossa käydessäni piipahtaa myös metsässä joko kävelyllä tai hölkällä, mutta kehno sää on kai tässäkin tapauksessa saanut mut suosimaan sisätreenejä märkien metsäpolkujen sijaan! Polkujuoksun jälkeen tein vielä 15 minuutin vatsatreenin - tällä kertaa omalla terassilla paahtavan auringon alla!

Sään lämmetessä valitsen usein polkupyörän julkisen liikenteen sijaan päästäkseni paikasta toiseen - niin viime viikollakin. Pyöräilin pari kertaa töihin ja kerran kauppatorille. Pyörän kanssa pääsee kätevästi paikasta toiseen ja saa samalla nauttia kauniista ilmasta :)  Varsinaista treeniä rennot pyörälenkkini eivät ole mutta hyötyliikuntaa parhaimmillaan!

Sunnuntai-iltana tein vielä pikku venyttelyt ja rullailut, jotka olivat jääneet pahasti alkuviikosta väliin. Ehkäpä just sen takia jalat olivat vielä sunnuntai-iltanakin kipeät. Oisin niin kovasti halunnut juosta vielä iltalenkin auringonlaskun aikoihin - eihän sitä tiedä, tuleeko näitä lämpimiä iltoja enää tänä vuonna ollenkaan - mutta jalat olivat toista mieltä. Jos olisin lähtenyt liikkeelle vielä illalla, oli se sitten kuinka hitaalle hölkälle tahansa, en olisi ollut seuraavana päivänä iskussa. Jalkojen pitää antaa palautuakin jossain vaiheessa. Nyt tuntuu, että palauttelut on palauteltu ja jalkojen kunto taas entisellään. Silti aion jatkaa näitä fiilispohjaisia treeniviikkoja ainakin niin pitkään, kun lämmintä säätä riittää (vaikka kovimmat helteet valitettavasti jo loppuivatkin!). Heinäkuun treenaamisen pyhitän hyvän mielen metsästämiseen ja nauttimiseen. Tämä ei tarkoita, etten aikoisi treenata kovaa. En vain suunnittele treeniviikkoani tarkkaan etukäteen vaan päätän treenini päiväkohtaisesti senhetkisen fiilikseni mukaan: jos tekee mieli vetää kova intervallitreeni ja jaloissa riittää voimaa, niin teen. Väkisin en ala mitään treenejä vetää tai tavoitevauhteja havittelemaan. Salille en raahaudu, jos aurinko porottaa. On oikeastaan aika vapauttavaa treenata pitkästä aikaa ilman varsinaista treeniohjelmaa. Heinäkuusta tulee mahtava :)

Ihana pääsiäinen Salossa

Heipsan taas pitkästä aikaa! Olen kyllä elossa, ainakin toistaiseksi, mutta kandi on vaatinut niin suuren osan vapaa-ajastani, että jostain on pitänyt luopua - ja se on ollut blogimaailma. Ei hätää, kandin deadlineen on enää vajaa kuukausi (o-ouuu), joten ryhdyn aktiiviseksi jälleen toukokuussa!

Nyt kuitenkin haluan kirjoitella vähän ihanasta pääsiäislomastani kotikulmillani Salossa. Pakenin muuttolaatikoita ja uutta kalustamatonta asuntoani Saloon heti muuttopäivän jälkeen, siis torstaina. Paaston jälkeen oloni on ollut virkeä ja kropassa tuntunut riittävän energiaa - myös motivaatio päästä taas urheilemaan samaan vanhaan malliin on ollut korkealla. Siispä suunnittelin viikonlopuksi paljon urheilua kandin kirjoittelun, kavereiden treffailun ja sukulaisvierailujen oheen. Luvassa oli siis vajaa viikko täynnä kivaa ohjelmaa!



Torstaina kävin Salon urheilupuistossa juoksemassa vanhan juoksukoulun omatoimitreenin, joka on joskus jäänyt multa maratonin takia tekemättä. Ensin juoksin 10 minuutin alkuverkan, jonka jälkeen aloitin varsinaisen treenin: 2 x 6 x 400 m. Ensin siis juoksin melko kovaa 400 m, jota seurasi minuutin palautteleva kävely. Tämän tein kuusi kertaa. Pidempänä palautuksena sarjojen välillä kävelin viisi minuuttia. Toisen sarjan loppuun kävelin vielä minuutin ja hölkkäsin 10 minuutin loppuverkan. Treeni oli kiva startti kovalle harjoittelulle. En yrittänyt tehdä mitään henkilökohtaisia vauhtiennätyksiä vaan pitää sykkeet 400 metrin ajan vauhtikestävyyteni ylärajoilla. Jaloissa tuntui paastosta huolimatta (tai sen ansiosta?) olevan yllättävän paljon voimaa ja treeni tuntui mukavalta. Vauhtini veto-osuuksilla vaihteli 4:15-4:33 min/km välillä. Syke nousi kivasti yli 170, parhaimmillaan se oli 175. Yhteensä matkaa koko treenin aikana kertyi n. 9,8 km.

Juoksemasta suuntasin suoraan uimahalliin, jossa vedin perinteisen sali+vesijuoksu-kombon. Suht kovan salitreenin jälkeen puolen tunnin vesijuoksu, terapia-altaan lämpimät poreet ja kuuma sauna hellivät kroppaa. Täydellistä!

Vastapainoksi kovalle treenille aloitinkin sitten ihan hirveän pääsiäismässäilyn jo torstaina. En edes tiennyt, että muhun voi upota niin paljon suklaamunia, huhhuh! Sama meininki jatkui koko viikonlopun. Vedin karkkia ja suklaata jatkuvalla syötöllä, ja järkyttävän paha olohan siitä toki seurasi. Kunnon ruokakaan ei enää herkkujen jälkeen maistunut. Onneksi pääsiäinen on vain kerran vuodessa, ja herkkuövereiden jälkeen terveellinen ruoka maistuu paremmin kuin hyvin ;)

Pitkiksellä poikkesin myös jokirannassa Salon keskustassa

Pitkäperjantain kunniaksi olin tietysti kaavaillut perjantaille pitkistä. Pelkäsin kuitenkin jalkojeni olevan tukkeessa torstain kovasta treenistä. Toisin kävi: perjantaiaamuna jaloissa riitti virtaa ja ne suorastaan janosivat lenkille. Ehkä se paasto ihan oikeasti nosti palautumiskykyäni tai sitten on kiittäminen runsasta tankkausta. Joka tapauksessa perjantain pitkis sujui paremmin kuin pitkään aikaan. Parin tunnin treeni hujahti ohi ihan huomaamatta flow-tilassa ja matkaakin taittui 22 kilometriä! 11 km/h vauhti tuntui mukavalta eikä yhtään liian kovalta pitkisvauhdilta :) Iltapäivällä kävin vielä parilla pikku metsäkävelyllä ensin Annin ja Karon sekä myöhemmin Kiian kanssa. Ihana tapa yhdistää kavereiden näkeminen ja luonnosta nautiskelu! Ilta kuluikin taas herkutellen siskojen leffaillan parissa, aijai!

Anni, Karo ja pari karvaista lenkkikaveria

Lauantaina kovan treenin tulokset alkoivatkin jo tuntua kropassa - eivät liian pahoina kuitenkaan. Vedin kevyen palauttelulenkin, joka sekin sujui itse asiassa yllättävän vauhdikkaasti - maha kipeänä kaikesta siitä suklaan ja karkin määrästä tosin. 50 minuutin lenkillä kertyi 8,7 km, keskitahdiksi muodostui siis n. 5:45 min/km. Lauantai-illan pyhitin täydelle rentoutumiselle kavereiden kanssa, muutamalle siiderille ja pitkän kaavan baari-illalle pitkästä aikaa!

Sunnuntaina lepuutin kroppaani ja keskityin taas vaihteeksi syömiseen ja kandin tekoon. Kävin vain 1,5 tunnin metsäkävelyllä tuulettamassa aivojani.

Toisena pääsiäispäivänä tunsin olevani taas iskussa. Lähdimme Liinun kanssa heti aamusta tekemään vetotreeniä, jossa juostiin aina täysillä yksi aurauskeppien väli (n. 20-70 m) ja käveltiin perään toinen. Teimme ensin kymmenen vetoa, joita seurasi viiden minuutin palautteleva kävely. Toistimme vedot seuraavaksi viisi kertaa ja muutaman minuutin tauon jälkeen vielä viisi kertaa - yhteensä siis 20 vetoa. Lämmittelyineen ja palautteluineen treeni kesti 38 minuuttia ja matkaa kertyi vähän yli 4 km. En ole ennen oikeastaan juossut näin lyhyitä vetoja: ne vaativat ihan erilaista, räjähtävää nopeutta ja voimaa, kuin pidemmät, vähintään sadan metrin vedot, joita itse yleensä juoksen. Lyhyellä matkalla pitäisi lähteä liikkeelle kuin pyssyn suusta, jotta sen tehot saisi maksimoitua ja sykkeet ylös. Itse olen parempi kiihdyttämään vauhtia pidemmillä vedoilla, kun taas Liinu loisti tässä treenissä. Jalkapalloilijan ja kestävyysjuoksijan välisiä eroja ;)

Käytiin Liinun kanssa vielä potkimassa läheisellä sammalpeittoisella futiskentällä - itselläni ekat kunnon kosketukset palloon pitkästä aikaa! Iltapäivällä pakenin kandiani vielä metsään polkujuoksun merkeissä. Polkujuoksusta olenkin kirjoitellut erillisen postauksen viime vuonna. Helsingissä en käy polkujuoksemassa - en usko, että se olisi samalla tasolla edes mahdollista kuin Salossa, jossa heti kotiovelta voi valita kymmenistä eri poluista, mitä milloinkin lähtee seuraamaan. En ole käynyt polkujuoksemassa sitten kesäkuun, joten olin aivan liekeissä! Saavutin käsittämättömän flow-tilan: aika kului kuin itsekseen ja askel tuntui kevyeltä. Polkujuoksussa pitää keskittyä väistelemään kiviä juurakoita, harppomaan lammikkojen ja kantojen yli ja tikkaamaan välillä jyrkkää ylämäkeä ylös tai jarruttelemaan liukasta kalliota alas. Polkujuoksusta saa halutessaan yllättävän kovan treenin. Nyt juoksin yli tunnin (9,5 km), ja palasin uupuneena mutta niin onnellisena takaisin kotiin. Illalla vielä pieni lihaskuntopiiri sekä kunnon venyt - ja uni tuli uskomattoman nopeasti.

Motocross-polut tarjoavat ihanan vaihtelevaa ja haastavaa juoksumaastoa

Tiistaina edellisen päivän treeni kyllä tuntui koko kropassa: joka ikistä lihastani koski. Voi olla, että syynä olivat vedot tai jalkapallo, mutta veikkaan pääsyyksi juurikin tuon polkujuoksun, joka kuormittaa koko kroppaa eri tavalla kuin tavallinen juoksu. Tiistaille kaavailemani kuntosalitreeni ei oikein houkutellut, joten kävin juoksemassa 40 minuutin kevyen vauhtileikittelylenkin: 5 min kevyt hölkkä + 5 x 3 min reipas/vk 3 min kevyillä palautuksilla + 5 min kevyt hölkkä. Luulin, että kroppani oli rikki, mutta yllättävän kovaa se innostui pinkomaan noi vk-osuudet, vaikka tarkoituksena oli juosta korkeintaan kisavauhtia. Tahtini vk-osuuksilla vaihteli 4:40-5:10 min/km välillä - ja tuntui koko ajan mukavan reippaalta.

Pääsiäisen herkkumätöistä ei tullut otettua yhtäkään kuvaa, mutta terveelliseen ruokavalioon palaaminen alkuviikosta tuntui paremmalta kuin hyvältä!

Sitten olikin aika palata Helsinkiin. Nyt on akut taas täynnä ja virtaa löytyy riittämiin! Tänään olen viettänyt ansaittua lepopäivää ja edistynyt mukavasti kandissani. Koitan riuhtaista sen tämän viikon aikana suunnilleen valmiiksi, niin ei tarvitse enää koulujuttuja stressata. Kyllä nämä pidennetyt viikonloput herkkuineen ja ihmisineen antavat kummasti voimaa jaksaa taas jokapäiväistä elämää. Mahtavaa paluuta arkeen kaikille! :)

"Polku"juoksua Cataract Gorgella

Heipä hei!

Tänään oli vaihtoaikani tähän mennessä lämpimin päivä: n. 17 astetta. Täällä Australiassa se tosin tuntuu vielä lämpimämmältä, koska aurinko on niin polttava. Ja sehän sopii meikäläiselle!! Rakastan kuumaa ilmaa ja aurinkoa. Se antaa mulle ihan älyttömästi energiaa.

Vaikkei tätä säätä nyt ihan kuumaksi voi vielä kutsua, niin ei parane valittaa. Sää on oikeastaan aika täydellinen juoksemiselle. Siksipä päätin kauniin lauantain kunniaksi polkaista viiden kilometrin päähän Cataract Gorgelle - tällä kertaa toteuttaakseni viikon palauttelevan funrunin!



Cataract Gorge on Launcestonin suurin (/ainut) nähtävyys ja turistikohde. Se on rotkomainen jokilaakso, joka alkaa kaupungin keskustan lähettyviltä, sataman vierestä. Rotkon molemmin puolin kulkee polku aina kolmen kilometrin päähän rotkon suulta. Rotkon pääsee ylittämään kolmesta eri kohdasta. Olen patikoinut rotkon kerran vaihtarikavereideni kanssa (lue lisää retkestämme ja Cataract Gorgesta täältä) ja ollut kerran kenttäretkellä yliopistokurssini yhteydessä tutustumassa sen tarjoamiin opetusmahdollisuuksiin. Paikka siis sinänsä oli ennestään tuttu, mutta reitin juokseminen uutta. Päätin juosta saman reitin, jonka olimme kavereideni kanssa patikoineet - koko matkan rotkon ympäri.

Reitti rotkon ympäri alkaa hurjalla nousulla pitkin Zig Zag Trackia: nimensä mukaan jyrkästi edestakaisin mutkittelevaa polkua, joka kohoaa korkealle rotkon huipulle asti. Reitin alku olikin siis pelkkiä jyrkkiä rappusia. On kai sanomattakin selvää, etten selvinnyt niistä juosten sitten alkuunkaan. Puoli kilsaa pelkkiä jyrkkiä rappusia - no way! Juoksin osan noususta ja kävelin loput: silti sykkeet nousivat korkeuksiin ja jalat olivat hapoilla. Treeni osoittautuikin varsinaiseksi intervallitreeniksi :D Olisi siitä tosin saanut paljon kovemmankin, mutta säästelin jalkojani tarkoituksella. Olihan tavoitteena kevyt, palautteleva funrun.

Cataract Gorgella portaita riittää

Kovan kapuamisen jälkeen tulikin lähes yhtä jyrkkä lasku alas laaksoon. Sama kaava toistui ensimmäisen mahdollisen rotkon ylityspaikan jälkeen. Jyrkästi ylös, jyrkästi alas. Jalat eivät meinanneet pysyä nopeudenvaihtelussa lainkaan mukana!

Rotkon maisemia

Kun vihdoinkin pääsin ylittämään rotkon polun loppupäässä, olivat edessä pisimmät ja jyrkimmät rappuset. Juoksin about 20 askelmaa, luovutin, ja kävelin loput reippaasti - syke silti korkealla. Päättymättömältä näyttävää nousua katsellessa tuli mieleen parikin henkilöä, jotka ottaisivat haasteen vastaan ja yrittäisivät juosta edes puolet niistä. Itse nautin nopeaa intervallijuoksua enemmän tasaisesta, pitkästä juoksusta :)



Pitkän nousun jälkeen polku alkoi vihdoin ja viimein näyttää polulta: voitiin puhua polkujuoksusta porrasjuoksun sijaan - at last! Matka rotkon toista puolta takaisin sen suulle olikin tasaisempi ja sujui paljon nopeammin ja mukavammin. Maisema muuttui karuista jyrkänteistä kauniiksi metsäksi, jossa linnut lauloivat ja wallabit pomppivat: tunnelma oli kerrassaan satumainen. Rotkon tällä puolella oli myös polkuja, jotka lähtivät kiemurtelemaan metsään kauemmas rotkosta. Seuraavalla kerralla, kun kaipaan polkujuoksua, pitääkin tulla juoksemaan vain näitä polkuja noiden rappusten sijaan.

Nää polut, ah!

Kokonaisuudessaan tämä lauantain funrun oli erittäin onnistunut ja loistava muistutus siitä, miksi rakastan juoksemista. Aurinko, luonto, korkea syke ja maitohapot reisissä. Kyllä tuntee, että on tehnyt jotain - ja samalla nauttinut siitä. Aivan mahtavaa: lisää polkujuoksua, kiitos!

Päivän polkujuoksun vauhti ei päätä huimannut: syy löytyy, kun tarkastelee reitin korkeustilastoja