Mitä saa aikaan viikko ilman juoksua?

Olen viettänyt maratonin jälkeisen viikon eräänlaista hiljaiseloa juoksun suhteen. Jalkani olivat maratonin jälkeen niin jumissa ja kipeät, että uskoin juoksevani aikaisintaan keskiviikkona. Toisin kävi - juoksuttomuus venyi entisestään. Vanha kunnon maratonin jälkeinen flunssa iski meikäläiseen tiistai-iltana. Tulen poikkeuksetta maratonin jälkeen kipeäksi. Kroppa on kai niin heikko ja vastustuskyky matala niin kovan suorituksen jälkeen. Lisäksi matkustaminen ja lihaskipujen takia heikosti nukutut yöt kisan jälkeen edistävät osaltaan flunssan puhkeamista.

Keskiviikkona jalat tuntuivat jo yllättävän hyviltä, mutta olo oli muuten tukkoinen. Torstaina iskikin kunnon flunssa. Pysyttelin pari päivää peiton alla ja turvauduin kaikkiin mahdollisiin lääkkeisiin ja poppakonsteihin. Perjantai-iltana uskaltauduin pienelle kävelylle. Lauantaina olo oli jo huomattavasti parempi, joten kävin jo vähän pidemmällä kävelyllä - pariinkin otteeseen. En vain pysty pysyttelemään sisätiloissa kun ulkona paistaa aurinko. Sunnuntaiaamuna olo oli jo melko hyvä, mutta maltoin mieleni ja lepäsin tämänkin päivän. Nälkä urheilua kohtaan on paisunut valtavaksi: mieli ja kroppa tahtoo jo treenaamaan ja kunnolla. Huomenna kuitenkin aloitan juoksun todennäköisesti melko rauhassa, kuntoa tunnustellen. Ei olisi kiva virua monta viikkoa jälkitaudin kourissa.

Disney-leffat ovat aina olleet tärkeä osa sairaspäiviäni ;)

Olen niin harvoin kipeä (tai sitten parannun aina niin nopeasti), etten edes muista, milloin viimeksi olisin ollut kokonaisen viikon juoksematta. Epäilen, että viime kerrasta on peräti yli 1,5 vuotta. Keväällä 2014 mulla oli juoksijan polvi, jonka takia jouduin olemaan juoksematta useamman viikon. Sen jälkeen olen juossut vähintäänkin yhden kevyen lenkin viikossa, jollen ole muuhun pystynyt.

Tuntuu aika oudolta olla juoksematta näinkin "pitkään", kun juokseminen on niin iso osa omaa elämää ja arkea. Jotenkin suhtaudun tähän juoksemattomuuteen kuitenkin huomattavasti rennommin kuin joskus. En ole huolissani siitä, että kuntoni laskisi merkittävästi, tai paniikissa siitä, että kilot kertyvät kaikkien niiden herkkujen takia, joita tämän viikon aikana olen ahminut (ja niitä muuten riittää!). Kunto todennäköisesti tulee väliaikaisesti notkahtamaan hieman ja kiloja on tässä muutenkin keväästä kertynyt jo enemmänkin kuin pari, mutta so what? Kunto kyllä kohoaa, jos niin haluaa, ja kiloistakin pääsee eroon, jos niin päättää. Uskon, että pienen herkuttelu- ja lepoviikon jälkeen motivaatio juoksua ja muuta urheilua kohtaan on suurempi kuin ennen maratonia. Olen myös saanut paljon muuta ajateltavaa: keskittynyt kouluhommiin, toiminut kummitätinä ihanan pikku prinsessan ristiäisissä, nähnyt opiskelukavereita hauskan opiskelijatapahtuman merkeissä, suunnitellut matkaa Lontooseen uudeksi vuodeksi ja solminut mielenkiintoisen yhteistyösopimuksen, josta kerron lisää ensi viikolla. Älkää käsittäkö väärin: haluan yhä kehittyä juoksussa, rikkoa ennätyksiäni ja jatkaa sen aktiivista harrastamista. Halu juosta on pyörinyt mielessä jatkuvasti, ikään kuin kaiken tämän taustalla, mutta olen malttanut siirtää juoksusuunnitelmat seuraavalle viikolle. Juoksu ei enää hallitse elämääni, vaikka kuuluukin siihen oleellisesti.

Ensi viikolla aloitan taas treenaamisen ja nyt ajatus juoksemisesta tuntuu ainakin kaikelta muulta kuin pakkopullalta. Haluan päästä jo treenaamaan. Tulevalle talvelle (ja syksylle) mulla on vähän erilaiset suunnitelmat: juoksussa keskityn varmaankin lähinnä peruskuntoni kasvattamiseen, mutta sen ohella aion ottaa lihaskunto- ja liikkuvuusharjoittelun osaksi treeniohjelmaani. Vähän vaihtelua siis!

Ensi viikoksi suunnittelin jopa osallistuvani mahdollisesti Kaarinan syysmaratonille kympin matkaan. Vaikka olenkin ollut kipeä ja ottanut pyöreät 0 juoksuaskelta maratonin jälkeen? Saatikka sitten treenannut lyhyttä matkaa? Viimeisimmästä vauhtikestävyystreenistäni on muistaakseni yli kuukausi. Ajattelin mennä vain nauttimaan kisatunnelmasta ja kannustamaan tuttujani pidemmillä matkoilla. Mikä muhun on mennyt? Jotain hassua siellä Münchenissä tapahtui, kun ennätykset ja pakkopullamainen veren maku suussa juokseminen ovat kadonneet mielestä ja kisakynnys näin merkittävästi madaltunut. Jokin on nyt loksahtanut pääkopassa oikealle kohdalleen.

Onpa levollinen olo.

Maratonflunssa

Ekan maratonini jälkeen yritin aloittaa treenaamisen lähestulkoon samantien kisan päätyttyä - huonoin seurauksin. Sairastuin flunssaan ja tukkoiset jalkani eivät saavuttaneet tavoittelemaani juoksuvauhtia: juokseminen tuntui ikävältä ja vaikealta koko kropassa. Niinkin suuresta urheilusuorituksesta, kuin 42 km taittamisesta juosten, ei palauduta ihan tuosta vaan. Niin suuren rasituksen jälkeen kroppa on heikkona ja vastustuskyky matalalla, joten pöpötkin iskevät helposti.

Melbournen maratonin jälkeen en sentään sairastunut, mutta en kyllä treenannutkaan. Söin hyvin ja lepäsin kunnolla (lämpimässä säässä kaiken lisäksi!), joten en kai tarjonnut flunssapöpöille tilaisuutta iskeä. Maratonin jälkeen pidin oikeastaan parin kuukauden kevyemmän treenijakson, jonka aikana vedin melkeinpä ainoastaan kevyitä tai korkeintaan PK-vauhtisia lenkkejä.

Barcelonan jälkeen ajattelin ottaa ainakin muutaman päivän täysin iisisti, mutta samalla aloitella taas kunnon treenaamista, jottei treenitottumuksiini tulisi taas kunnon notkahdusta. Parin päivän totaalinen lepo ja runsas kävely sekä kevyt lenkki palauttelevana treeninä tuntuivat toimivan, sillä perjantaina kävin testailemassa kroppani kuntoa Vauhtisammakon omatoimitreenin muodossa (6 x 1 km vedot + 3 min palautukset) ja treeni sujuikin yllättävän mukavasti: jaloissa oli ihan kivasti voimaa ja vauhtia.

Tästä saa voimaa lenkille!!

Tästä innostuneena kaavailin lauantaille spinnitunnin sekä pitkän superkevyen lenkin, joka vaihtuikin sitten puolittain kävelylenkkiin. Kroppani oli meinaan jo spinnissä mutta etenkin sen jälkeen ihan täysin loppu. Jaloissa ei ollut puhtia lainkaan! (Jälkiviisaana helppo sanoa, ettei edellisen päivän vetotreeni mitä todennäköisemmin ainakaan auttanut asiaa... :D) Lisäksi oloni oli tukkoinen ja nuhainen. Onneksi tajusin sentään kävellä osan lenkistä enkä vetää sitä väkisin juosten läpi, vaikkakin sen skippaaminen olisikin ollut paras vaihtoehto.

Lauantaina kävin heittämässä (kävely)lenkin ihanassa Seurasaaressa

Lauantai-iltana olinkin jo flunssan kourissa. Päätin suosiolla levätä muutaman päivän ihan suosiolla ja urheilla seuraavaksi vasta tämän päivän Vauhtisammakon treeneissä. Ja huhhuh mitkä treenit ne olivatkaan! Ei niistä olisi flunssaisena tai jalat tukossa hengissä selvinnytkään. Alkulämpöä, 5 x pitkät mäkivedot ja muutama alamäkiveto. Tämän jälkeen suunnattiin Eltsun kentälle, jossa tehtiin 20+10-harjoitus: 20 s kovaa juoksua + 10 s kävelyä x 20!!! Alkuun kuulosti kivalta treeniltä, mutta 20 20 sekunnin spurttia on yllättävän paljon - etenkin vain kymmenen sekunnin palautuksilla. Mutta tämä olikin vasta ensimmäinen erä. Muutaman minuutin välipalautuksen jälkeen oli luvassa 10 x 20 s setti ja lopuksi vielä 5 x 20 s - nämäkin siis 10 sekunnin välikäppäilyillä. Loppuverkkojen jälkeen koko treenien saldona yhteensä 7 km juoksua, josta suurin osa kovaa vauhtia. Oli muuten jalat hapoilla tän jälkeen, mutta kroppa selvästi taas kunnossa, sillä juoksu sujui hyvin :) Maratonflunssa päihitetty!

Nyt juoksukoulutreenit alkavat juuri auringonlaskun aikaan, mutta kellojen siirtämisen jälkeen treenit vedetäänkin jo valoisassa säässä - mahtavaa :)

Tuleva viikkoni kuitenkin sisältää paljon koulujuttuja ja pakkaamista - muutan viikon päästä! - joten pidän vielä toisen palauttelevan viikon ennen kunnon treenien alkamista. Pitää malttaa nyt keskittyä muihin asioihin vielä tää viikko - sitten saa taas treenata ilman stressiä muutosta ja kandista. Olenkin suunnitellut testaavani tällä kevyellä treeniviikolla erästä pikku terveyshömpötystä, josta kirjoittelen lisää ensi kerralla ;) Nyt rentoutumaan!

Palautuminen maratonista - piece of cake?

Maratonin jälkeen olo oli voittamaton - syystäkin, sillä ylitin itseni ja tavoitteeni niin reippaasti. Sen takia luulinkin, ettei kroppani tarvitse aikaa toipua maratonista kuin korkeintaan päivän tai kaksi. Ja niinäkin päivinä kuvittelin, että kunnon juoksulenkki on ainut, joka minua voisi rasittaa. Pitkiä kävelylenkkejä en pitänyt rasituksena. Jo keskiviikkona kävin lenkillä. Torstaina juoksin jo pitkään ja kävelin ulkona täydessä auringonpaisteessa jopa kolme tuntia. Perjantaina juoksin 28 asteen lämmössä ja lauantaina pyöräilin samoissa olosuhteissa. Tarkoituksena oli pelata tänään futismatsi ja aloittaa kunnon kova juoksutreenaaminen jo ensi viikolla.

Yliarvioin kuitenkin itseni ja kuntoni. Nyt on myönnettävä, etten malttanut ottaa kyllin iisisti maratonin jälkeisiä päiviä. Elimistöni ei ollut vielä valmis kovaan rasitukseen, ja se kostautui. Sairastelen harvoin, mutta eilen minulle nousi kuume. Siitäkin huolimatta meinasin vaikka väkisin pyöräillä vielä illalla kymmenen kilometrin matkan ystäväni Petran luota kotiin - ei näin. Tyydyin kuitenkin hammasta purren autokyytiin ja hyvä niin. Tänään olisi peli, jota täytyy tyytyä seurailemaan katsomon puolelta. Hulluna auringonpalvojana olisin mieluusti myös ulkona 25 asteen lämmössä paistattelemassa päivää, mutta pysyn sisätiloissa. Ensi viikolla on paljon kaikkea tärkeää, joten nyt on ajateltava järkevästi ja tultava kuntoon. Ei muuta kuin lepoa, Jaffaa, jätskiä, disneyleffoja ja penkkiurheilua tänään. Palaillaan treenien merkeissä toivon mukaan as soon as possible!