Olipa kerran juoksijan polvi

Otsikon perusteella osa lukijoista saattaa erehtyä luulemaan juoksijan polven piinaavan meikäläistä jälleen. Korjaan harhaluulon heti: polveni voi erittäin loistavasti (kop kop). Näin ei kuitenkaan ollut vuosi sitten.

Siitä on nyt hieman yli vuosi, kun minulle iski juoksijan polvi. Blogini tilastoista selviää, että eniten kiinnostusta lukijoissani on herättänyt nimenomaan juoksijan polveen liittyvät tekstit - myös hakusanat, joilla blogiini on useimmiten päädytty, liittyvät juoksijan polveen. Senpä takia muistelen nyt vuoden takaisia fiiliksiäni ja kirjoittelen pientä yhteenvetoa siitä, kuinka päihitin tuon ikävän juoksijalle yleisen vaivan.

Kuva täältä

Mikä?

Oli ensimmäinen treeniviikkoni. Innostuin juoksemaan hieman enemmän, mihin olin ennalta tottunut. Sunnuntaina vasemman polveni syrjää alkoi vihloa inhottavasti, eikä kipu helpottanut alkuviikosta. Polvi kipeytyi jo parin kilometrin kävelyn jälkeen. Olin yhteydessä lääkäriin, ja oireideni pohjalta diagnoosi juoksijan polveen tuli kuin apteekin hyllyltä.

Juoksijan polveksi kutsutaan rasitusvammaa, jossa polven ulkosyrjän yli kulkeva ns. IT-jänne kiristyy, hankaa polven luuta vasten ja aiheuttaa polvea liikuttaessa vihlovan kivun. IT-jänteen kireyteen vaikuttavat mm. jalan lihasten kireystilat.

Miksi?

Kun otin paremmin selvää, mistä juoksijan polvessa oikein on kyse, syy sen puhkeamiseenkin tuli varsin selväksi: runsaasti lisääntynyt juoksumäärä, kuluneet lenkkarit, huono juoksutekniikka ja epätasaiset tai liukkaat juoksupinnat saattavat altistaa juoksijan polvelle. Ainakin näistä kaksi ensimmäistä olivat omalla kohdallani selkeitä syypäitä loukkaantumiselle. Lisäsin harjoitteluani liian nopeasti ja lisäksi lenkkareideni juoksukiintiö oli mennyt auttamatta yli suositellun 500-1000 km rajan.

Kulahtaneet lenkkarit voivat olla syypää rasitusvammalle!

Olin juuri tavoitteellisen treenaamisen aloitettuani supermotivoitunut ja innoissani juoksemisesta. Siksi jo viikon juoksukielto tuntui musertavalta. Pelkäsin sen laskevan noususuhdanteisen kuntoni pohjalukemiin enkä sietänyt ajatusta yhtään pidemmästä treenitauosta. Näin jälkeenpäin ajatellen tiedän, ettei viikon tauko juoksussa vielä laske kuntoa ja muutamankin viikon juoksutauon aikana kuntoa pystyy pitämään yllä korvaavien treenien avulla, jos haluaa. Kyse oli enemmän henkisestä kantista.

Vuosi sitten mieli oli kuitenkin tosi maassa ja fiilis epätoivoinen. Paremmaksi se ei todellakaan muuttunut, kun polvikipu ei hellittänyt sitten millään. Aina silloin tällöin uhmasin lääkärini kehotusta lepoon ja lähdin testilenkille, joka useimmiten päätyi muutaman kivuliaan kilometrin päästä kyynelten nieleskelyyn. Juoksutauko venähti jopa seitsemään viikon mittaiseksi, mutta polvi parani kuin ihmeen kaupalla vajaat pari viikkoa ennen maratonstarttia.

Miten?

Millä poppakonsteilla sain sitten polveni paranemaan aivan yllättäen? Ja miten pystyin juoksemaan elämäni ekan maratonin seitsemän viikon juoksutauon jälkeen?

Pyörä tuli juoksutaukoviikkojen ajaksi harvinaisen tutuksi

En missään vaiheessa lopettanut treenaamista vaikka pidinkin taukoa juoksemisesta. Pääasiassa korvasin juoksemisen spinnillä ja pyöräilyllä. Lisäksi treenasin lihaskuntoa. Erityisen tärkeässä roolissa oli kuitenkin lihashuolto. Vasta loukkaannuttuani tajusin venyttelyn tärkeyden. Koko juoksijan polvi johtui kireästä IT-jänteestä - venyttely ja hieronta olisivat voineet ennaltaehkäistä vamman syntymistä. Ainakin näin jälkeenpäin olen ottanut ne osaksi treenaamistani nimenomaan ennaltaehkäisyä ajatellen.

Myös foam roller tuli näiden viikkojen aikana harvinaisen tutuksi. Alkuun sen käyttö sattui niin, että viiden sentinkin rullailu toi vedet silmiin. Vähitellen rullailuun tottui ja se sattui kerta kerralta vähemmän. IT-jänne alkoi höllätä.

Hierontaan uskaltauduin vasta akuutimman kiputilan jälkeen. Ei reiden ulkosyrjän hieronnasta olisi tullut mitään IT-jänteen ollessa kireimmillään. Hieroja totesi IT-jänteen olevan jäykkä, mutta kertoi kohdanneensa toisaalta paljon kireämpiäkin jänteitä. Tästä sain toivoa: ehkä lepo, venyttely ja rullailu ovat tosiaan tuottaneet tulosta.

Kehonhuollon lisäksi kokeilin esimerkiksi kinesioteippauksia, joilla on lämmittävä vaikutus lihaksiin ja jänteisiin. Kokeilin myös magnesiumsuihketta, säännöllistä kylmähoitoa ja juoksijan polvelle suunniteltua kapeaa polvitukea. Luin paljon muiden kokemuksista ja kokeilin kaikkea, mitä muutkin olivat kokeilleet. Kas kun en henkiparantajan pakeille lähtenyt.



Uskon, että parantumiseen vaikuttivat kaikki nämä pienet jutut, joita sinnikkäästi jaksoin testata uudelleen ja uudelleen. Polvi kuitenkin parantui aivan yhtäkkiä: eräänä päivänä juokseminen sattui ja muutaman päivän päästä pystyin juoksemaan jo toistakymmentä kilometriä! Varsinainen läpimurtoni - 10 km ylitys - tapahtui pari päivää 1h vesijuoksu + 1h hieronta -setin jälkeen. Myös eka yli viiden kilsan lenkkini luonnistui vesijuoksun jälkeen. Näin jälkeenpäin ajatellen vesijuoksu olikin polven parantumisen kannalta varmasti ihan parasta lääkettä: se ei ollut vain treeniä vaan myös hoitoa. Olen oppinut sittemin arvostamaan vesijuoksua ja sen jalkoja palauttavaa vaikutusta entistä enemmän. Jos saisin juoksijan polven - tai miksei minkä tahansa rasitusvamman - nyt, hoitaisin sitä varmaan ensikädessä vesijuoksun avulla. Ties vaikka polveni olisi vuosi sitten palautunut nopeampaa, jos olisin hoksannut vesijuoksun hyödyt aikaisemmin.

Uimahalliin kannattaa suunnata tekemään palauttelevaa treeniä!

Tässä vielä kootut vinkkini juoksijan polven kukistamiseen:

1. Vesijuoksu
2. Kehonhuolto: venyttely, foam roller ja hieronta
3. Korvaavat aerobiset treenit (pyöräily + crosstrainer)
4. Muut poppakonstit: kinesioteippaukset, magnesiumsuihke, polvituki, kylmähoito

Juoksijan polvi opetti kaltaiselleni keltanokalle monia asioita treenaamisesta. Ensinnäkin, juoksuvarusteisiin todellakin kannattaa panostaa. Kuluneilla halpislenkkareilla en juokse enää ikinä kunnon lenkkejä. Kengät kannattaa vaihtaa viimeistään 1000 km käytön jälkeen. Toiseksi, pitkäjänteisellä työllä hankittu peruskunto ei katoa mihinkään viikon tai parin levon aikana. Peruskuntoa pystyy pitämään yllä monta viikkoa korvaavilla treeneillä: asenteen täytyy vain olla kohdallaan ja malttia piisata. Kroppa toisaalta tarvitsee myös lepoa, jotta kunto voi ylipäätään kohota! Kolmanneksi, kehonhuolto on äärimmäisen tärkeää sekä vammojen ennaltaehkäisyssä että niiden hoidossa. Olen vuoden takaisen episodin jälkeen lisännyt treeniohjelmaani venyttelyt: yritän venytellä pitkään ainakin kaksi kertaa viikossa. Myös hieroja ja foam roller ovat osa treenaamistani, vaikka niiden osuutta saisikin lisätä vielä reippaasti. Neljänneksi, urheilija ei tervettä päivää näe. Rasitusvamman iskiessä on oltava maltillinen ja jaksettava pitää jalkaa levossa, jotta se paranee. Laakereilleen ei silti tarvitse jäädä lepäämään, sillä yleensä pystyy kuitenkin tekemään edes jotain korvaavaa treeniä, vaikkei jalasta juoksuun olisikaan. Rasitusvamma ei kuitenkaan ole maailmanloppu - mielestäni oma suoriutumiseni Köpiksen maratonilla on todellinen esimerkki siitä, kuinka edes viikkojen juoksutauko ei välttämättä kaada edessä siintävää tavoitetta. Ja juokseminen tauon jälkeen on parasta ikinä. Kaikki rasitusvammasta kärsivät: tsemppiä, kyllä se siitä vielä helpottaa! Trust me :)

Selvisin ekalla maratonillani maaliin juoksutauosta huolimatta :)

Tämän linkin takaa löydät vielä kootusti pähkäilyjäni viime vuodelta juoksijan polveen liittyen.

Oletko itse kärsinyt rasitusvammasta? Miten selvisit siitä? Oliko helppo keksiä juoksun korvaavia treenejä?

Treeniviikko 1: Taotaan nyt kun rauta on kuumaa!

Eka treeniviikko takana ja ihan mahtavat fiilikset. Motivaatio on huipussaan, askel tuntuu kevyeltä, mieli virkeältä ja juoksu vaivattomalta. Ja koska treenaaminen tosiaan tuntui niin hyvältä viime viikolla, päätin lisätä alkuperäiseen treeniohjelmaani yhden kevyen pienen palauttelulenkin ja yhden intervallitreenin päiville, joiden oli tarkoitus olla lepopäiviä. En tiedä, oliko tää järkevä veto, mutta kun energiaa ja motivaatiota tuntui riittävän... Tulevina viikkoina fiilis saattaa olla eri - otetaan nyt siis tästä tilanteesta kaikki irti!

Tässä ekan treeniviikon saldo:

Maanantai:
PK 50 min, 9 km, keskisyke 153, maks.syke 171, 10,80 km/h

Tiistai:
PK 60 min + minuutin vedot (5 kpl) 10 min välein, 10,63 km, keskisyke 138, maks.syke 171, 10,63 km/h

Keskiviikko:
VK 50 min, 9,9 km, keskisyke 160, maks.syke 173, 11,87 km/h
VK-treenin alku- ja loppuverkat 25 min, 4,2 km, keskisyke 145, maks.syke 164, 10,08 km/h

Torstai:
Kevyt palauttelulenkki 25 min, 4 km, keskisyke 124, maks.syke 141, 9,59 km/h

Perjantai:
Pitkä PK 105 min, 18,12 km, keskisyke 150, maks.syke 167, 10,35 km/h

Lauantai:
Funrun 60 min, 9,75 km, keskisyke 126, maks.syke 152, 9,75 km/h

Sunnuntai:
MK 15 min, 6 x 150 m mäkijuoksua + palautellen alas (1,9 km), keskisyke 156, maks.syke 180
MK-treenin alku- ja loppuverkat 24 min, 4,4 km, keskisyke 147, maks.syke 164, 11 km/h

Lisäksi 3,5 h venyttelyjä, puolisen tuntia lihaskuntoa ja reilut pari tuntia chilliä pyöräilyä.

Viikon kilometrisaldo: 72 km. Ihan jees!

Viikon "funrun" oli tauko koko päivän kestäneestä esseen kirjoittamisesta tunti ennen auringonlaskua. Tarkoituksena oli hölkötellä kauniissa maaseutumaisemissa, kuunnella hyvää musiikkia ja antaa aivoille raitista ilmaa - vilkaisematta kertaakaan sykemittaria. Toimi hyvin ja sykkeet pysyivät aisoissa!

Pari seikkaa täytyy kuitenkin pitää mielessä. Ensinnäkin, kun treenaaminen tuntuu hyvältä, on vaarana ylikunto. Lepopäivät ovat myös tärkeitä kehityksen kannalta. Treenaamisen tulee olla vaihtelevaa: joka päivä ei voi mennä sata lasissa vaikka kuinka kovin haluaisi. Pitää muistaa levätä, nukkua, syödä ja keskittyä muihinkin asioihin. Joskus omaa treenaamista kannattaa siis tarkastella järkevästi, jottei ylitä omia rajojaan pelkän hyvän fiiliksen turvin.

Toinen asia, joka on tällä viikolla jyskyttänyt tuolla aivojeni perukoilla jatkuvasti, on se juoksijan polvi. Kun se on kerran onnistunut pilaamaan parin kuukauden treenit, sitä ei todellakaan halua uudestaan. Juoksijan polvihan osui kohdalleni keväällä, kun maratonitreeniohjelmani johdosta lisäsin juoksemistani aika radikaalisti enkä kokemattomuudestani johtuen osannut aavistaa sen seurauksia. Siksi oon nyt uuden treeniohjelman alussa koko ajan varpaillani ja pelkään pahinta. Kevään jälkeen olen kuitenkin onneksi oppinut monia asioita kantapään kautta ja ottanut niistä selvää, ja sen pohjalta pystyn suunnittelemaan ja tarkastelemaan treenaamistani paremmin tällä kertaa.

Ennen lenkkiä, sen aikana ja sen jälkeen koitan tunnistaa mahdollista kipua polven ulkosyrjässä - ikään kuin olisin varma, että se väistämättä iskee jossain vaiheessa. Ehkä tämän pelon takia oonkin venytellyt ja putkirullaillut tällä viikolla aktiivisesti: jopa 3,5 h yhteensä. Olen turvautunut myös muihin ennaltaehkäiseviin poppakonsteihin: ostin kinesioteippiä ja teippasin varmuudeksi molemmat polveni (lämmittää kivasti IT-jännettä ja reiden ulkosyrjän lihaksia sekä luo turvallisuuden tunnetta: todellisesta tehosta en tosin ole varma...) ja hankin myös uudet juoksukengät, jotteivät lenkkareiden kuluneet vaimennukset koituisi tällä kertaa kohtalokseni (uusista kengistäni lisää tuonnempana!). Tällä kertaa olen siis ainakin tiedostanut polven tilanteen ja varautunut pahimpaan.

"Sijoitin" putkirullaan: maksoi 8 AUD = n. 5,5 €

Tutut ja turvalliset kinesioteippaukset tehoavat ainakin pääkoppaan

Tältä viikolta odotan suunnilleen samanlaista treenisaldoa kuin edeltävältä viikolta, tehokkaampaa VK-treeniä sekä henkistä keskittymistä - ei pelkästään treenaamisen vaan myös lepäämisen suhteen. Näillä tavoitteilla kohti treeniviikkoa nro 2!

Kymmenen kilometrin ylitys kuuden viikon tauon jälkeen!

Voisko viikko enää paremmin alkaa?

Viime kerralla puhuin tämän viikon tärkeistä tavoitteista. Vaikka silloin lupailinkin malttavani odottaa maanantaihin asti seuraavaa juoksukertaa, ihana ilma houkutteli lähtemään Pirkkolan urheilupuiston purtsille jo perjantaina. Silloin kilometrejä ennen polven kipeytymistä kertyi 5,7 km todella hitaalla vauhdilla. Olin tyytyväinen jo tuohon määrään, sillä se oli enemmän kuin ikinä ennen näiden kuuden viikon aikana, kun juoksijan polvi on minua vaivannut. Silti otin maanantain juoksutavoitteeksi 8 km ja päätin, että maratoni jääköön väliin jos tuo tavoite ei täyttyisi.

Viikonloppuna maltoin olla juoksematta - joskin urheilua riitti. Kuntosalia, vesijuoksua, pyöräilyä, kävelyä ja futista, mutta juoksuaskeleet säästin maanantaille. Tänään sitten suuntasin jälleen Pirkkolan purtsille hämmästyttävän kesäiseen ilmaan. Tällä kertaa vetäisin jalkaani Nike 5.0 -barefootlenkkarini, joiden kanssa olen kävellyt jo sen verran paljon, että uskoin jalkani jo tottuneen niihin. Pururadalla tai muulla pehmeällä alustalla juokseminen onkin helpointa kevyiden, matalapohjaisten kenkien kanssa.

Päätin juosta jälleen niin kauan kuin polvi vain sallisi. Olin vauhdin ja askelten suhteen todella varovainen. Vauhtini (keskivauhti 8,87 km/h) oli niin hidasta, ettei sykekään päässyt nousemaan korkealle (keskisyke 135, maksimisyke 154). Tällaista kevyttä ja leppoisaa vauhtia jaksaisin juosta vaikka 60 kilometriä - nyt on kaikki kiinni vain polvesta. Tänään uskalsin toivoa 8 kilsan taittumista ja 10 km oli myös epärealistiselta tuntuva tavoite jossain aivojeni perukoilla, mutten ikinä olisi uskonut saavani kasaan lähestulkoon 12 kilometrin matkaa!!! Pieni ikävä tuntuma tosin iski polveen jo 6-7 kilometrin kohdalla, mutta vastoin odotuksiani se ei pahentunutkaan sietämättömäksi kivuksi kuten ennen. Kymmenen kilometrin matkan jälkeen en malttanut lopettaa vain jatkoin, kunnes ikävä tunne polvessa kävi hieman pahemmaksi. Juostuja kilometrejä 11,6 - ilman venyttelytaukoja!!! Aikaa siinä tosin meni reippaasti toista tuntia ja alamäet joutui jälleen jarrutella kävelyvauhtia alas. Jos maraton olisi pelkkää ylämäkeä, olisin tämän polveni kanssa vahvoilla :D

Vaikka sain kasaan vain reilun neljäsosan maratonissa vaadittavista kilsoista, olo on kuin maratonin juosseella. Tuntuu hassulta, kun kuusi viikkoa sitten kymmenen kilometrin lenkki oli arkipäivääni ja vauhti niillä lenkeillä yleensä n. 11 km/h. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei kaikkea toivoa ole vielä menetetty: ehkä saan kuin saankin jollain keinolla selätettyä sen 42 kilometriä. Aika onkin sitten asia erikseen... Tällä viikolla yritän juosta vielä pariin otteeseen ja ensi viikolla toivottavasti jo vähän pidempään ja kovemmin - ehkä osittain jopa asfalttialustalla. Vauhtikestävyystreenit hoidan spinni-tunnilla! Kyllä tämä tästä, edetään kilometri kerrallaan.

Parasta tässä päivässä oli kuitenkin se fiilis, mikä juoksemisesta tuli. Mahtava tunne, nautin ihan täysillä! Tätä lisää, kiitos :)

Ihanaa aurinkoista vappua kaikille!

Valonpilkahdus tunnelin päässä?

Takana rentouttava pääsiäinen Suomusjärven mökillä

Nyt eletään kriittisiä hetkiä! Sunnuntaina maratoniin on kolme viikkoa aikaa. Kolme viikkoa on minimimäärä, jonka haluan saada treenattua ennen maratonia. Jos polveni ei siis ole maanantaina edes jonkinlaisessa juoksukunnossa (tavoitteena väh. 8 km lenkki), täytyy harkita maratonin peruuttamista. Jännittävät päivät siis edessä...

Pyörätreeniä maaseutumaisemissa

Ennätyksellisen lämpimän pääsiäisen treenaaminen piti sisällään lähinnä pitkiä lenkkejä pyöräillen ja kävellen Suomusjärven mökkimaisemissa. Olen myös käynyt kuluneen viikon aikana kuntosalilla ja vesijuoksemassa - jälleen. Nämä samat vanhat korvaavat treenit alkavat toden teolla jo kyllästyttää ja kärsivällisyyteni on aivan lopussa. Onneksi maltoin viime viikolla välttämään juoksuaskelia toisen pääsiäispäivän (tämän viikon maanantain) kauden avauspeliin saakka.

Kauden eka ottelu pelattiin Salon urheilupuiston tekonurmella aivan upeassa ja jopa kuumassa kevätsäässä. Lämmin ja kuiva sää toi kipeän polven rinnalle toisen urheilua haittaavan ongelman: siitepölyn. Olen allerginen koivun siitepölylle, joka aiheuttaa minulle aina keväisin urheilemista hankaloittavaa tukkoisuutta. Siitepölyn määrä vaihtelee joka kevät, ja tästä keväästä on taas luvattu erityisen pahaa siitepölyallergikoille. Tekeekin pahaa katsella siitepölynorkkojen painosta notkuvia koivunoksia ja odottaa koivun varsinaista kukinta-aikaa... Tänä vuonna on varmaan syytä hankkia taas astmapiippu tavallisen allergialääkkeen kaveriksi.

Ennen maanantain ottelua oloni oli niin tukkoinen ja nuhainen, etten tiennyt, aiheuttaisiko se vai polvi pelissäni enemmän ongelmia. Odotukseni eivät olleet korkealla. Ajattelin istuvani penkillä koko pelin. Yllätyksekseni juoksin kentän oikeaa laitaa jopa 70-75 minuuttia pelistä vaivatta! Tukkoisuus ei haitannut pelaamistani sen enempää ja polvi ei kipeytynyt lainkaan! Lisäksi 2-0-voitto kauden ekasta pelistä loi toiveikkaita fiiliksiä alkavaa treeniviikkoa ajatellen :)

Maanantaista innostuneena suuntasinkin tiistaina purtsin kautta kuntosalille ja uimahallille. Purtsilla oli tarkoitus testata juoksemista jälleen kevyesti ja lopettaa heti, kun polvi osoittaisi kivun merkkejä. Aikaisemmilla testikerroilla kipu oli ilmaantunut jo ennen kahden kilometrin matkaa, mutta olin jatkanut sitkeästi, kunnes kipu kävi sietämättömäksi. Nyt onnekseni huomasin, että polvessa tuntui pientä kipua vasta ennen neljää kilsaa! Juoksin neljä kilometriä ja lopetin, vaikka väkisin olisinkin saattanut saada kasaan jopa viisi! Vielä kymmenkertaisesti tuo ja ollaan jo hyvällä mallilla :D

Tämä pienenpieni edistysaskel tuntui valtavalta harppaukselta kuuden viikon juoksutauon jälkeen. Nyt yritän kuntouttaa polveani venyttelyillä, rullailuilla ja korvaavilla treeneillä sunnuntain otteluun asti. Maanantaina onkin sitten jo tosi kyseessä, kun yritän pitkästä aikaa juosta sen vähintään 8 km pitkän lenkin!! Suurena toiveena on tällä hetkellä, että ensi viikolla voisin jo käydä muutaman kerran lenkillä, ja kahtena viimeisenä viikkona ennen maratonia voisin vetää jo kunnon treenejä. Ehkä niiden avulla maratoni taittuisi - ei alkuperäiseen tavoiteaikaan mutta läpi joka tapauksessa. Kaikki on nyt kiinni seuraavasta juoksutestistä. Wish me luck!!!

Juoksulenkille näihin kotimaisemiin kiitos, as soon as possible!

Kiltti polvi, päästä mut jo juoksemaan, kiitos.

Hellurei! Viides lepoviikko alkoi kolmen päivän tenttilukuaherruksella ja kiireellä, joka pakotti jättämään kaiken urheilun väliin - piti siis huolta treenitauostani aika hyvin. Nyt monen päivän levon jälkeen odotukseni olivat jälleen korkealla tätä päivää ajatellen: vapaapäivä piiiitkästä aikaa! Vapaapäivä, jonka aioin pyhittää pelkästään urheilulle ja jona ajattelin uskaltautua testaamaan myös polveani lenkkipolulle parin viikon tauon jälkeen.

Urheilupäivä alkoi Meilahden Unisportilla 40 minuutin crossailulla sekä 55 minuutin tasasykespinnillä. Meilahden Unisport on Helsingin yliopistoliikuntapaikoista suosikkini. Sali on tilava, valoisa ja monipuolinen - kuten myös spinnisali. Unisportin ryhmäliikuntatunnit ovat mielestäni todella laadukkaita ja yliopisto-opiskelijoille superhalpoja (vain 98€/vuosi)! Koko Unisport on niin huikea etten tiedä, missä raaskin liikkua enää opiskeluvuosieni jälkeen.

Nyt olin parin viikon tauon jälkeen siis lempiohjaajani spinning-tunnilla. Innostunut ja kannustava ohjaaja, joka osaa vielä valita parhaat musiikit tunneilleen, motivoi kyllä antamaan kaikkensa tunnilla - ehkä liikaakin. PK-treeniksi suunnittelemani tasasyketunti muuttuikin VK-treeniksi, kun innostuin treenaamaan astetta rankemmin. Treenin keskisyke oli 152 ja maksimisyke nousi jopa 176:n! Juoksutauon vaikutuksen kyllä huomaa: kuntoni on tainnut laskea. Ennen oli vaikeuksia saada sykettä nousemaan noille syketasoille missään treenissä, mutta nyt ei ollut kyllä lainkaan ongelmia sen suhteen - päinvastoin. Toisaalta on mukavaa, kun tuntee tehneensä jotain, mutta toisaalta ajatus pitkään ja vaivalla hankitun hyvän kunnon vähittäisestä hiipumisesta tuntuu pelottavalta.



Mahtavan spinning-tunnin jälkeen suuntasin muutaman mutkan kautta Meikusta kohti Kumpulaa. Kumpulan Unisport on hieman Meikun yksikköä pienempi, mutta sieltäkin löytyy monipuolinen kuntosali, isot liikuntasalit ja mahdollisuus jopa seinäkiipeilyyn. Kumpulassa käyn yleensä bodypumpissa - niin tänäänkin. Halusin tehdä taas monipuolisuuden nimissä kunnon lihaskuntotreenin: bodypump toimii!

Ogelin kivat purtsimaastot

Bodypumpin jälkeen olin vielä virtaa täynnä ja paloin halusta päästä purkamaan sitä lenkkipolulle. Valitsin lenkkimaastoksi Oulunkylän urheilupuiston pururadan ja pienen harkinnan jälkeen uudet, vaimennetut Asicsin kenkäni (Asics Gel Nimbus 15 - tilasin jopa 90€ Suomen urheilukauppojen hintoja halvemmalla 21run.com-sivustolta, suosittelen!), sillä ne vastaavat parhaiten vanhoja Asicsin kenkiäni, joihin jalkani on jo tottunut. Olen ostanut hiljattain myös oikeita barefoot-kenkiä muistuttavat Nike free 5.0 -lenkkarit. Olen kuullut ja lukenut paljon hyvää barefoot-kengistä, mutta ne eivät ilmeisesti sovi kaikkien jaloille. Päätin nyt kuitenkin panostaa ja ostaa kerralla kahdet erilaiset kengät ja testata, kummat sopivat juoksuun. Kun nyt vaan pääsisi vihdoinkin juoksemaan!!! No, onneksi noita kenkiä voi käyttää myös lenkkipolkujen ulkopuolella. Molemmat tuntuvat mukavilta jaloissa ja näyttävät kivoilta :)

Lenkille vetäisin jalkaani uudet Asicsit!

Uusia Niken lenkkareita on tullut kulutettua jo koulussa ja kaupungilla - ovat niin mukavat jalassa!

Syytän näitä loppuun kulutettuja Asicsejani juoksijan polvesta...

Joka tapauksessa, päätin nyt sitten testata juoksemista noilla vaimennetuilla kengillä ja pehmeällä alustalla. Ja tietysti niin rauhallisesti kuin vain mahdollista. Ensimmäisen kilometrin ajan olin innoissani: polvea ei sattunut ja juokseminen (= hölköttely) pitkän tauon jälkeen tuntui taivaalliselta! Riemua ei kauaa tosin kestänyt. Kipu tuli kuin tulikin jälleen vajaan kahden kilsan matkan jälkeen. Pieni pysähtyminen ja venyttely auttoi hieman, mutta päätin lopettaa juoksun kuitenkin 23 minuutin jälkeen ennen kuin kipu yltyisi sietämättömäksi. Kyllä siinä taas kovin alakuloisena sai jättää taakseen purtsin ja lähteä kotiin. Aikaa ja innostusta olisi ollut vaikka kuinka pitkälle lenkille, mutta minkäs teet. Huomasin, että erityisen ilkeältä tuntuivat alamäet, jotka piti sipsuttaa varovasti ja hitaasti. Niissä jalka jotenkin venyy ja tärähtelee ylämäkeä pahemmin. Ei siis muuta kun ylämäkijuoksua tästä lähtien!

Onhan tämä tilanne tosi masentava ja alan jo luopua toivosta Kööpenhaminaa ajatellen. Huomenna siihen on tasan kuukausi. Maratonia sekä muita kisoja ja tavoitteita enemmän ärsyttää tällä hetkellä se tunne, kun ei pääse tekemään sitä, mistä nauttii eniten. Kyllä tässä huomaa, kuinka tärkeäksi ja rakkaaksi harrastukseksi toi juokseminen on tässä muodostunut: ei niistä korvaavista treeneistä vaan nauti yhtään samalla tavalla. Nyt aion jatkaa korvaavia treenejä taas maanantaihin asti. Silloin pitäisi yrittää pelata edes jonkin aikaa kauden avausottelussa. Pitää varmaan alkaa selvittää, saako maratonosallistumisen siirtää vuodella eteenpäin tuossa Köpiksen maratonissa. Ehkä tämä ei olekaan oikea aika ensimmäiselle maratonilleni. Jos ei, niin kyllä sekin vielä koittaa! Onneksi sain tänään vahvistuksen vaihtovuodelleni Tasmanian yliopistosta. Se tuo vähän lohtua kevääseen: on jotain muutakin, mitä odottaa ja mihin keskittyä. Kenties juoksenkin ensimmäisen maratonini Australiassa syksyllä ;)

Nyt se on varmaa: syksyllä juostaan näissä maisemissa!!

Treeniarkiston selailua uusia treenejä odotellessa

Tasan neljä viikkoa viimeisimmästä kunnon lenkistä.

Ahdistaako? No kyllä vaan! Onneksi ensi viikolla on kolme tärkeää tenttiä, joihin riittää kyllä luettavaa. Jos joskus täytyy pitää taukoa urheilusta ja keskittyä tärkeämpiin asioihin, niin nyt on se aika. Keskiviikkona on viimeinen tentti, joten päätinkin suosiolla jatkaa juoksutaukoa torstaihin saakka. Toivon mukaan odotus palkitaan ja 4,5 (!!!) viikon lepo on ollut riittävästi. Siihen saakka kunhan nyt malttaisi odottaa....

Tenttilukua neljän seinän sisällä neljättä päivää putkeen...

Korvaavat treenini menevät aina vaan kummallisimmiksi. Tällä kertaa mut saatiin houkuteltua eilen elämäni ensimmäiselle kunnon joogatunnille. Olen aina ollut se kankea jalkapalloilija, joka vähät välittää venyttelystä tai rauhallisemmista, keskittymistä vaativista urheilulajeista, joten ajatus joogasta pelotti. Ajattelin, että se voisi kuitenkin olla hyväksi polvellekin. No, tunnista selvittiin hengissä ja tänään ainakin oli sellaiset lihakset kipeinä, joiden olemassaolosta ei ollut ennen eilistä tietoakaan! Tunnin jälkeen oli kyllä itsensä ylittänyt fiilis, mutta tuskin tästä nyt uutta harrastusta tulee :D

Heiaheia motivaattorina

Nyt, kun ei ole treenaamisesta paljoa kirjoitettavaa, onkin hyvä hetki ylistää hieman omaa henkilökohtaista lempparisovellustani Heiaheiaa (www.heiaheia.com). Kyseessä on sivusto, jonne saa ilmaiseksi luotua käyttäjätilin ja kirjata ylös treenejään. Näin pystyy helposti seuraamaan omaa edistymistään ja tavoitteiden täyttymistä. Heiaheia toimii ainakin omalla kohdallani motivaattorina, eräänlaisena personal trainerina ja treeniarkistona.

Treenitilastosta voi seurata treenien määrää. Yksi pylväs tarkoittaa aina yhtä viikkoa - tässä esimerkiksi kaikki viime vuoden treenini. Vihreät rastit ovat merkkeinä sairauspäivistä.

Olen itse käyttänyt heiaheiaa vaihtelevan aktiivisesti vuodesta 2011 alkaen. Pystyn siis selaamaan vanhoja merkintöjäni kolmen vuoden taakse ja näkemään konkreettisesti treenaamisen määrän ja sen muutokset. Itseäni tietysti kiinnostaa tällä hetkellä eniten juoksutreenin seuraaminen. Treenitilastosta voin seurata kaikkia treenejäni tai valita lajin, jonka merkintöjä seuraan. Nyt, kun olen harrastanut juoksemista 1,5 vuotta, on mielenkiintoista ja motivoivaa selata vanhoja treenejä ja verrata niiden lenkkivauhteja ja -pituuksia tämänhetkiseen tilanteeseen. Olen myös useimmiten merkinnyt ylös lenkkieni sykkeet, joiden tarkastelu on myös hyödyllistä.

Tässä viime vuoden juoksutreenini ja kilometrikertymä.

Tässä tämän vuoden surullinen juoksuarkisto ja viikoittainen kilometrimäärä.

Heiaheiassa voi myös seurata kaverien treenaamista, mikä ehkä motivoi vielä lisää. Heiaheia-merkintöjä voi halutessaan jakaa facebookissa ja varmasti myös muissa sosiaalisissa medioissa, tai sitten pitää ne omana tietonaan. Jokaisen merkinnän voi myös halutessaan muuttaa yksityiseksi niin, etteivät heiaheia-kaverit sitä näe. Heiaheiassa on mahdollista myös asettaa itselleen tavoitteita (esim. tuntimäärä viikossa) tai pitää painolokia. Lajeja, joita voi merkata ylös, löytyy laidasta laitaan - jalkapallosta aina haravointiin ja jopa shoppailuun asti.

Lajeja löytyy monipuolisesti.

Myös omia suosikkilajeja voi selailla vuosikohtaisesti. Halutessaan voi merkitä ylös myös niitä ei-niin-urheilullisia lajeja (esim. sienestys :D)

Itseäni ainakin tällainen oman treenaamisen seuraaminen ja analysointi motivoi. On helpompi ainakin kulkea kohti omaa tavoitetta, kun pitää kirjaa edistymisestään. Eli suosittelen tätä helppokäyttöistä ja ilmaista sovellusta kaikille :) Toivottavasti itsekin pääsen pian taas merkitsemään juoksutreenejä ylös, siihen saakka korvaavien treenien merkkailu saa kelvata!

Lenkin tiedot voi merkitä tarkasti muistiin: aika, matka, keski- ja maksimisykkeet, kalorit, muistiinpanot ja fiiliksen. Uutuutena myös "tagit" ja karttatiedoston lataaminen - näihin en ole vielä tutustunut!

Treenaamista voi myös seurata päiväkohtaisesti treenilokista.

Testissä tällä kertaa: hieronta ja kinesioteippaukset

Taas yksi viikko lähestulkoon pelkkää lepoa takana. Treeniohjelma on sisältänyt lähinnä kevyttä pyöräilyä, lihaskuntopiiriä, venyttelyä ja putkirullailua. Putkirullailun myötä olen huomannut, että koko vasen jalkani on kauttaaltaan jumissa. Siksipä päätinkin varata eiliseksi itselleni unisportilta hieronnan. En ole ennen ollut urheiluhierojalla, joten en tiennyt, mitä odottaa. Hieroja avasi 45 minuuttia kaikkia jalkani lihaksia (teki muuten kipeää!) ja tänään jalka tuntui jo hieman paremmalta. Ehkä se siitä vielä aukeaa kunnolla ja polvikin paranee :)

Ystäväni Ann-Marie opiskelee urheiluneuvojaksi Pajulahdessa ja oli juuri sattumalta käynyt koulussa kinesioteippauskurssin. Kurssilla oli harjoiteltu myös juuri juoksijan polvea tukevaa teippausta, ja Anni tarjoutui testaamaan teippausta polveeni. Lueskelinkin (taas vaihteeksi) netistä positiivisia kokemuksia kinesioteippauksen vaikutuksesta juoksijan polveen - miksei tätäkin siis voisi kokeilla!

Juoksijan polvihan johtuu ulkoreidellä sääriluun ja lonkan välillä kulkevan IT-jänteen kiristymisestä, joten kinesioteippaus tehdään tukemaan jännettä koko sen pituudeltaan. Teippauksen pitäisi tukea jännettä ja lievittää kipua polvessa. Kinesioteippaus on mulle ihan uusi tuttavuus, mutta vaikuttaa ihan testaamisen arvoiselta :) Tällainen teippirulla maksoi Intersportissa joku 12-13 € ja siitä riittää kyllä useaksi kerraksi. Muutenkin yhden teippauksen pitäisi parhaimmillaan pysyä muutaman viikon ja kestää myös suihkun ja saunomisen.

Saa nähdä, kauanko tää Annin teippaus kestää, mutta hyvältä se ainakin näyttää ja tuntuu ja kesti tän päivän vesijuoksutkin hienosti! Kävin tänään tosiaan kuntosalilla ja vesijuoksemassa korvaavana treeninä. Vaikkei vesijuoksussa hengästymään pääsekään, niin ainakin liike vastaa juoksemista pyöräilyä paremmin. Kyllä siitäkin saa siis jotain irti, kun vain keskittyy ja yrittää kiinnittää huomiota vauhtiin ja tehokkuuteen. Yksin se onnistuukin paremmin kuin kaverin kanssa juoruillessa, mutta on vaan tosi tylsää! Onneksi viereisellä radalla oli jotkut uimakilpailut, joita seuratessa puolen tunnin treeni kului edes hieman nopeammin!

Kävin myös testailemassa polven kuntoa futistreeneissä huomista pitkään odotettua turnausta ajatellen. Treenaaminen onnistui ajoittain ihan hyvin, mutta pitkän yhtenäisen juoksun jälkeen polveen iski taas kipu. Huominen turnaus menee varovasti testaillessa. Voi olla raastavaa katsella vaihtopenkiltä, kun muut pääsevät pitkästä aikaa pelaamaan isolla kentällä - varsinkin, kun on luvattu taas kaunista kevätsäätä. Toivon mukaan pääsen pelaamaan edes joksikin aikaa, jotta illalla voi sitten viettää kevään ensimmäistä saunailtaa hyvällä mielellä! Siihen aion ainakin osallistua sataprosenttisesti ;)

Ainiin, Anni näytti mulle vielä venytyksen, jonka pitäisi auttaa juoksijan polvea. Olen tässä kolme viikkoa koittanut keksiä venytystä, joka venyttäisi polveni kipeää kohtaa, eli sen ulkosivun jännettä. Anni kuitenkin kertoi, että jännettä tulisi venyttää sen yläpäästä. Tämä onnistuu, kun suoralla selällä istuessa jalka nostetaan koukussa toisen jalan päälle. Venytys tuntuu IT-jänteen yläpäässä (yläreiden ulkosyrjässä). Katsotaan, mihin asti näillä ammattilaisen ohjeilla päästään ;)

Back to square one: kolmas viikko juoksutaukoa!

Tänään tuli täyteen se lääkärin määräämä kahden viikon juoksukielto. Päätin siis testata polvea pienellä lenkillä. Tätä ennen tietysti rullailin ja lämmittelin jalkaa ja kiinnitin polvituen tiukasti paikoilleen. Valitsin parhaiten tuetut lenkkarit ja suuntasin pehmeälle alustalle hidastahtiselle hölkälle. Piti pysähtyä 1,3 km kohdalla, kun kipu polvessa yltyi yltymistään. Muutaman pysähdyksen turvin sain kasaan säälittävät 4 kilometriä alle 10 kilometrin tuntivaudilla.

Fiilikset on nyt kyllä ihan sanoinkuvaamattoman pettyneet ja epätoivoiset. En enää tiedä, mitä voin tehdä. Lepo, foam roller ja venyttely eivät ole auttaneet. Varasin hierojan ja harkitsen fysioterapeuttia. Mitä muita vaihtoehtoja tässä enää on? En aio vaan istua paikoillani kun siitä ei ole mitään hyötyä. Ainut "kestävyystreeni", mitä uskallan nyt tehdä, on kevyt koulumatkojen pyöräily. Parempi sekin kuin ei mitään. Eniten ärsyttää se, että tällä viikolla olisi esim. Condus10 -juoksutapahtuma: kerrankin oma tiedekuntani järjestää tapahtuman, johon todella haluaisin osallistua, mutta täytyy skipata. Lauantaina olisi myös tarjolla perinteinen kevään ensimmäinen futisturnaus Paimiossa - saa nähdä, tapahtuuko ihmeparantuminen siihen mennessä.

Hiljaiseksi vetää. Näyttää tää blogikin muuttuvan treeniblogista paranemisblogiksi ja tavoitteellinen aika maratonilla vähitellen koko matkasta hengissä selviämiseen. Apua otetaan vastaan!

Henkistä treeniä

TJ50 ja heikolta näyttää!!

Tänään tosiaan 50 päivää maratoniin ja treenaaminen tyssäsi alkuunsa jo pari viikkoa sitten. Kahden viikon juoksukiellon pitäisi päättyä tän viikon jälkeen, mutta pahoin pelkään kiellon jatkuvan. Olin keskiviikkona salilla tekemässä taas korvaavaa crosstrainertreeniä ja kun polveen ei koskenut lainkaan, päätin yrittää myös kevyttä juoksumatolla hölköttelyä. Virhe. Tuttu viiltävä kipu iski jo minuutin jälkeen, ja juoksu oli pakko lopettaa säälittävän kahden minuutin kohdalla. Polvi oli kipeä koko loppupäivän.

Vaikka pyöräily ja crosstrainer eivät tunnukaan jalassa pahalta, ne kuitenkin rasittavat jalkaa. Torstain bodypump-treenin jälkeen asetinkin itselleni tavoitteen: loppuviikko pelkkää lepoa. Ei juoksua, ei ylimääräistä kävelyä, ei pyöräilyä, ei crosstraineria, ei mitään. Nyt vain tuntuu, että koko maailmankaikkeus on tätä tavoitetta vastaan: viikonlopusta on luvattu poikkeuksellisen lämmin ja kesäinen, kaikki ovat lähdössä ulkoilemaan ja eiköhän tää kaiken lisäksi ole suurinpiirtein kevään ainut viikonloppu, kun mulla ei ole töitä eikä mitään muitakaan pakollisia menoja. Aivan otollinen hetki tehdä se pitkä, monen tunnin matalasykkeinen pk-treeni, mutta ei niin ei.

En tiedä, onko ollut järkevää vai tyhmää lueskella netistä varoittavia kauhutarinoita juoksijan polveen liittyen. Tarinat päättyvät usein siihen, että paranemiseen on mennyt useampikin vuosi eri lääkäreiden ja fyssareiden luona ravatessa. Hurjimmissa tragedioissa urheiluharrastus tai -ura on jopa päättynyt juoksijan polven takia. Ystäväni Mari myös kärsi aikoinaan hyppääjän polvesta, mikä on ilmeisesti juoksijan polvea läheisesti muistuttava rasitusvamma. Hän muistutti minua myös tauon tärkeydestä, sillä itse oli sortunut tuolloin siihen virheeseen, ettei ollut malttanut levätä, minkä seurauksena oireet olivat pahentuneet ja jatkuneet kokonaisen talven. Nyt on vaan siis tsempattava ja tajuttava, mikä on tässä tilanteessa hyväksi itselleen pitkällä aikavälillä.

Lähdin koko viikonlopuksi Turkuun viettämään laatuaikaa perjantaiksi kavereideni ja lauantaiksi siskojeni kanssa. Pitkin hampain jätin lenkkarit ja muut juoksuvermeet kotiin, vaikka olin optimistisesti ajatellut viikko sitten kirmailevani lauantaina vapaan viikonlopun kunniaksi keväisen Aurajoen rantaa pitkin - tämä osoittautuikin turhan kunnianhimoiseksi tavoitteeksi. Nyt, kun lenkkikamani ovat sadanviidenkymmenen kilometrin päässä Helsingissä, en onneksi vain yksinkertaisesti voi lähteä lenkille vaikka kuinka kovin haluaisin. Henkisesti tää on todella raastava viikonloppu, mutta koitan nauttia tuosta ilmasta vaikka sitten jokilaivasta käsin hyvässä seurassa. Viikonlopun treeni sisältää superpitkät venyttelyt, kivuliaat putkirullailut, kunnon rentoutumisen ja tärkeiden ihmisten parhaan seuran!

Pyöräilyä ja lihashuoltoa paremman puutteessa.

Eilen oli siis se pienellä kauhulla odotettu lääkäriaika. No, jännitys osoittautuikin turhaksi - samaa voisi sanoa koko lääkärikäynnistä. Lääkäri kuunteli oireeni, testaili ja tarkkaili polven liikeratoja muutamaan kertaan ja totesi kyseessä tosiaan olevan juoksijan polvi (Sherlock...). Hän totesi myös, että tämä johtuu loppuun kulutetuista lenkkareista sekä riittämättömästä venyttelystä, kuten jo valmiiksi tiesinkin. Hoitona toinen viikon juoksutauko ja tulehduskipulääke. Ei muuta.

Tämän tuen pitäisi olla juoksijan polven ystävä

Turhasta lääkärikäynnistä kiukustuneena päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja suunnata kaupungille kiertelemään urheilukaupoissa siinä toivossa, että löytäisin jotain paranemista nopeuttavaa. Otan kaikki mahdolliset poppakonstit käyttöön, jotta vain saan polven kuntoon! Löysin Stadiumista (siellä muuten jäsenille tämän viikon ajan kaikki tuotteet -25% ja muita kivoja tarjouksia, kannattaa käydä katsomassa!) juuri juoksijan polvelle suunnitellun polvituen, joka tukee nimenomaan polven kipeää jännettä. Käytin sitä jo pyöräillessä, mutta todellinen vaikutus tulee varmasti esiin vasta juostessa.

Sijoitin myös foam rolleriin, jota pari kaveriani kehui ja suositteli minulle. Olen myös lukenut eri keskustelufoorumeista, kuinka foam rollerin avulla on saatu nitistettyä mm. pitkään kestänyt juoksijan polvi. Foam roller on siis muovinen putkirulla, joka on tarkoitettu lihashuollon tueksi. Foam roller avaa, hieroo ja venyttää lihasta. Sillä saisin kuulemma auki ne kireät jalkani lihakset, jotka ovat aiheuttaneet juoksijan polven. Googlettelin eilen ohjeita foam rollerin käyttöön - youtubesta löytyy myös hyviä videoita sen konkreettisesta käytöstä. Lisäksi tänään postiluukusta kolahtaneesta uunituoreessa Fit-lehdessä oli aivan sattumalta jopa viiden sivun juttu putkirullailusta!! Siihen täytyykin tutustua tarkemmin :)

Eilen illalla testailin foam rollingia pikaisesti muutamalla lihasryhmällä. Huomasin, että jotain häikkää tuossa vasemmassa jalassa tosiaan on! Vasemman reiden ulkosyrjän rullailu teki niin kipeää, että meinasi itku tulla :D Myös etu- ja takareisi sekä vasen pakaralihas olivat todella jumissa. Ehkä tuo rullailu tosiaan auttaa - kipu oli ainakin sitä luokkaa, että pakko siitä jotain hyötyäkin olla.

Osa pyöräilyreiteistä on vielä pahasti sulamisvaiheessa

Olen tänään ja maanantaina yrittänyt korvata treeniohjelmani lenkit pyöräilemällä. Näin olen saanut nautittua tosta ihanasta kevätilmastakin vaikken lenkille olekaan päässyt. Silti loin erittäin tympääntyneitä katseita kaikkiin, jotka juoksivat vastaani eilen. Ja niitä lenkkeilijöitä kyllä riitti! Koko Helsinki päättänyt sitten lähteä lenkkipolulle täydelliseen juoksusäähän juuri silloin, kun meikä ei sinne pääse. Viimeinen pisara oli se, kun auringonlaskun aikaan vastaani juoksi Pirkkolan urheilupuiston metsäpolulla n. 20 lenkkeilijän porukka. Olisi tehnyt mieli heittää pyörä jorpakkoon ja liittyä joukkoon!


Kyllä vaan huomaa, ettei oo pitkään aikaan tullut pyöräiltyä! Kaikki muut pyöräilijät suihkaisevat ohi semmoista vauhtia, että syntyy hirveet alemmuuskompleksit :D Silti sykkeet on pyöräillessä jatkuvasti aika korkealla. Kai se vaan on sitten tottumuksesta kiinni - en nyt uskoisi, että kunnostakaan voisi johtua. Pyöräily kuormittaa vaan niin eri lihaksia kuin juokseminen. Tässä kahden päivän aikana on nyt tullut pyöräiltyä n. 55 km n. 135-145 keskisykkeillä, mikä korvaa ihan hyvin noita peruskestävyystreenejä!

Tänään koitin korvata viikon VK-treeniäni intervallispinning-tunnilla, mutta en vain saa spinnissä sykkeitäni samalle tasolle kuin juoksussa - en sitten millään. Sykkeen hinaaminen kohtalaiselle tasolle sujuu ongelmitta, mutta raskaalle siirtyminen on haastavaa. Varsinkin nyt, kun ylhäällä polkeminen ottaa hitusen polveen. En kuitenkaan keksi muutakaan vauhtikestävyystreenin korvaavaa harjoitusta, hankalaa!

Jos jotain positiivista sanottavaa pitäisi tästä juoksukiellosta keksiä, niin ainakin nyt löytyy aikaa ja halua venytellä kunnolla ja keskittyä muihin juoksemista tukeviin seikkoihin. Juoksukiellon takia olen myös kaivanut sen fillarin tosiaan esiin ja nähnyt keväistä Helsinkiä taas ihan eri näkökulmasta. Pyöräilijälle Helsinki aukeaa aivan eri tavalla: täältä löytyy upeita pyöräreittejä ja maisemia. Ehdottomasti virkistävämpi tapa aloittaa päivä kuin ruuhkaisessa junassa! Nyt vaan se polvi kuntoon niin pääsee nauttimaan niistä reiteistä myös jalan :)