Treenioivalluksia hierontapöydällä

Kävin keskiviikkona hierojalla pohkeideni takia. Ne olivat olleet jumissa jo muutaman päivän, mutta kipu oli vaan pahentunut tiistaina, kun yritin rullailla niitä auki. Ikinä eivät ole muuten pohkeet olleet tuossa kunnossa. Ne olivat jossain syvälukossa, erityisesti oikea pohje, jonka auki runnomiseen meni lähestulkoon puoli tuntia. 45 minuutin hierontakerrasta jäikin sitten enää vajaat parikymmentä minuuttia vasemmalle pohkeelle ja muut lihakset saivat jäädä ensi kertaan. Ikinä ei ole hieronta tehnyt niin kipeää kuin keskiviikkona. Siinä sai kyllä kyyneleitä niellä ja puristaa hierontapöydän käsinojia rystyset valkeina.

Hierojakäynnin jäljiltä mulle aukesi kuitenkin muutakin kuin pohjelihakset - puhuimme nimittäin hierojan kanssa paljon juoksuun liittyvistä ongelmista, joista olen viime aikoina kärsinyt. Lähinnä siis painavista jaloistani. "Keskustelumme" oli osittain lähinnä itsereflektointia: ongelmien ääneen pohtiminen avarsi paljon ja sen seurauksena päässäni tuntui loksahtavan monta palasta kohdalleen. Tässä muutamia asioita, jotka aion jatkossa huomioida treenatessani:

1. Mitä tehdä treenin jälkeen?

Jalkani tuntuvat olevan aina vähänkin kovemman treenin jälkeen todella väsyneet ja raskaat. Seuraavana päivänä kevytkin juoksu tuntuu haastavalta. Hieroja muistutti maitohapoista, jotka jäävät kovan treenin jäljiltä helposti lihaksiin. Maitohapot olisi hyvä saada liikkeelle heti treenin jälkeen - pois lihaksista. Hyvä keino tähän voisi olla esimerkiksi 15 minuutin reipas kävely treenin jälkeen. Juoksua ei missään nimessä kannata lopettaa seinään, ja kevyt hölkkä loppuverkaksi saattaa sekin vielä lisätä maitohappoja: reipas kävely on siis hyvä vaihtoehto. Treenin jälkeen tulisi tietysti myös venytellä ja rullailla, jotteivät jalat menisi jumiin. Lisäksi proteiinia olisi hyvä saada 30 minuutin kuluessa treenistä, jotta palautuminen tehostuisi ja lihakset vahvistuisivat. Osa näistä jutuista nyt onkin itselleni jo vanhaa tuttua, mutta tuo maitohappojen sysääminen liikkeelle unohtuu turhan usein. Jos ne jäävät lihaksiin, jalat tuntuvat tukkoisilta seuraavana päivänä.

2. Lisää liikkuvuutta

Venyttelyn ja rullailun tärkeyden tiedostan, mutta ne vaan tuppaavat usein unohtumaan. Sanon sen suoraan: en tykkää venyttelystä. Se on mielestäni tylsää. Rullailu taas on tylsän lisäksi yleensä kivuliasta. Hieroja ehdotti, että aloittaisin joogan tai pilateksen oheislajinani. Joogatunnilla tulisi tehtyä venyvyystreeniä ehkä vähän mielekkäämmällä tavalla kuin venytellessä ja se toimisi hyvänä vastapainona juoksulle, joka kuitenkin on erittäin kuormittava harrastus. Olen käynyt kaksi kertaa joogatunnilla ja se ei tunnu olevan lajini. En ole ikinä ollut notkea, joten jooga sijoittuu mukavuusalueeni ulkopuolelle. Haluaisin oppia käymään joogassa. Ehkä sitten oppisin nauttimaan myös venyttelystä ja huomioimaan kehonhuollon paremmin. Kimmoisilla ja notkeilla jaloilla juoksukin sujuisi paremmin eikä tuntuisi niin kankealta. Ehkä annan joogalle vielä yhden mahdollisuuden... Hieroja vinkkasi myös Unisportin uudesta foam roller -tunnista, jonne olisi hyvä mennä ottamaan vähän vinkkejä omaan putkirullailuun.

3. Selkeämmät erot treenitehojen välille

Viikko sitten, sen hieman epämieluisan varttimaratonini jälkeen, oivalsin jotain aika massiivista tämänhetkisestä treenaamisestani. Pähkäilin, miten pystyin vuosi sitten juoksemaan niin paljon enemmän ja miksi kuntoni tuntui olevan niin paljon parempi kuin nyt. Selailin vanhoja treeniarkistojani. Vuosi sitten juoksin n. 70-85 kilometriä viikossa - nyt jo 65 km/vko tuntuu aika kuormittavalta. Huomasin pari oleellista eroa treenaamisessani. Vuosi sitten juoksin vähintään yhden oikeasti kevyen lenkin viikossa (keskisyke n. 140). Nykyisin ei treeniohjelmassani noita kevyitä lenkkejä juuri ole. Juoksen "kevyetkin" lenkit lähestulkoon 11 km/h ja sykkeeni ovat niillä aina (useimmiten reilusti) yli 150. Toinen huomio viime vuodessa oli se, että pk-vauhtini oli tavallisesti alle 11 km/h ja sykkeeni pysyi suhteellisen matalana, alle 160. Vauhtikestävyyttä taas vedin huomattavasti kovemmalla tahdilla, tyypillisesti yli 12 km/h. Nykyään peruskestävyyslenkkini ovat huomattavasti reippaampia. Juoksen lähestulkoon aina yli 11 km/h ja sykkeeni ovat sen mukaiset: aina yli 160. Vastaavasti vauhtikestävyys tuntuu nykyisin sujuvan heikommin, jopa vähän hitaammalla tahdilla. Perus- ja vauhtikestävyystreenieni ero on siis kaventunut huomattavasti. Johtopäätökseni on, että juoksen peruskestävyyslenkkini liian kovaa, minkä takia jalat ovat usein tukkeessa ja juoksu tuntuu pahalta. Juoksukoulussakin korostettiin juoksutehojen vaihtelevuuden merkitystä: usein muistutettiin, kuinka kerran viikossa pitäisi juosta kevyt lenkki, jossa keskisyke pysyisi 140 pinnassa. Pitää oppia juoksemaan hiljaa, jotta voi juosta kovempaa. Vauhtikestävyys rakennetaan peruskestävyyden varaan. Nyt olen rakentanut vauhtikestävyyttä ikään kuin tyhjän päälle. Kehitystä ei ole tullut, sillä treenaaminen on ollut tasapaksua eikä tehojen välille ole syntynyt tarpeeksi eroa. Tärkeää olisi saada ensin nostettua sitä kevyen lenkin tahtia - muuten vauhti ei voi nousta. Ainakin tällaisia minä siinä hierontapöydällä pohdiskelin, ja hieroja komppasi.

4. Treenikausien rytmittäminen

Hieroja huomautti, että myös treenikausien välillä tulisi olla vaihtelua. Välillä pitäisi treenata kovempaa ja välillä iisimmin. Välillä enemmän juoksua ja välillä oheislajeja. Yleensä vuodenajat rytmittävät treenaamistani aika hyvin: talvella tulee juostua vähemmän. Itse kuitenkin skippasin viime vuonna koko syksyn ja puolet talvesta, sillä olin puoli vuotta Australiassa. Ausseissa tuli kyllä juostua paljon. Suomeen palattuani aloinkin jo treenaamaan Barcelonan maratoniin. Käytännössä olen siis viettänyt "juoksukautta" nyt suunnilleen 1,5 vuotta ilman sen pidempiä taukoja tai kevyempiä kausia, muutamia yksittäisiä valmistavia tai palauttavia viikkoja lukuun ottamatta. Treenaaminen rupeaa rehellisesti sanoen tuntumaan vähän tasapaksulta ja välillä kaipaan jo erilaista treeniä: kuntosalia, futista ja ryhmäliikuntatunteja juoksun ohelle. Tuntuu, ettei oheislajeille ole löytynyt aikaa ja paikkaa, kun aina on ollut edessä kisat, joita varten pitäisi treenata nimenomaan sitä juoksua. "Onneksi" talvi tulee pian - maratonini jälkeen aion todennäköisesti pitää vähän juoksuvapaamman treenikauden.

Olen leikitellyt ajatuksella futiskentälle paluusta syksymmällä. Saa nähdä, miten käy :)

5. Lepo ja uni

Tämä nyt on selvääkin selvempi juttu. Väsymys vaikuttaa koko kropan toimintaan ja heijastuu suoraan jalkoihin. Olen pitänytkin nyt vähintään kaksi juoksusta täysin vapaata päivää viikossa. Huomaa kyllä, että välillä runsas kävelykin voi rasittaa jalkoja. Univaikeuksistani olen onneksi päässyt nyt eroon: osittain varmaankin kofeiinivierotuksen ansiosta :)



Nyt kun mietin tämänhetkistä treenaamistani, huomaan tehneeni niin monta asiaa totaalisen väärin. Olen yliyrittänyt. Treenannut liian kovaa ja väkisin silloinkin, kun ei ole tuntunut hyvältä. En ole ajatellut muita treenaamiseen vaikuttavia asioita kuin itse treeniä. Olen tuijottanut liikaa sykkeitäni, vauhtejani ja matkojani, ja verrannut niitä viime vuoteen. En ole kuunnellut kroppaani. En vetänyt nautinnollisia kevyitä lenkkejä. Vähän huolestuttaa, että mitä tästä nyt tulee - kunto kun tuntuu olevan pohjalukemissa ja peruskunto olematon. Voiko asiaa korjata enää viimeisen kolmen viikon aikana ennen maratonia? Treenaamisella voin ainakin pilata maratonini. Pelastamisesta en tiedä, mutten aio ottaa riskejä. Vikat viikot menevät siis varmaan vähän kevyemmällä tahdilla, kroppaa kuunnellen.

Miltäs nämä kuulostavat - voisiko näistä löytyä syytä painaviin jalkoihin vai piileekö syy jossain muualla?

Putkirullasta kaikki ilo irti!

Viime sunnuntain kova loikkatreeni, josta jo kirjoittelinkin, sai jalkani tosi huonoon kuntoon. Niiden palautuminen kesti useamman päivän. Maanantaina ja tiistaina ei ollut toivoakaan lähteä lenkille, joten vedin korvaavana treeninä salitreenin yhteydessä 30 minuuttia crosstrainer-laitteella, joka ei kuormita jalkoja samalla tavalla tai aiheuta tärähtelyä. Keskiviikon aamulenkillä jalat olivat kuitenkin yhä aivan tukossa, tönköt ja kipeät. Onneksi olin varannut keskiviikoksi hieronnan Unisportilta. Hieronnan yhteydessä kerroin huolistani: siis siitä, kuinka pelkään loikkatreenin aiheuttavan liikaa lepopäiviä ja syövän juoksuharjoitteluani.

Hierojan mukaan kroppani kyllä tottuu loikkatreeniin parin kuukauden sisällä - olen kuitenkin vasta aloittanut loikkatreenit, joten ne tuntuvat lihaksissa, joiden olemassa olosta en ennen tiennytkään. Hieroja antoi kuitenkin myös vinkin, kuinka palautumista voisi nopeuttaa: putkirullan avulla.

Kuulin putkirullasta ekaa kertaa vasta reilu vuosi sitten, kun mulle iski juoksijan polvi. Tuolloin kaverini vinkkasi, että rullailusta voisi olla apua. Samoihin aikoihin Fit-lehdessä oli juttu rullailusta, joka esiteltiin suht uutena ilmiönä. Päätin hankkia itselleni putkirullan ja se oli kyllä yksi elämäni parhaista sijoituksista. Putkirullan avulla sain kukistettua juoksijan polveni. Innostuin rullan käytöstä niin, että ostin halpisrullan jopa Australiassa, kun en omaani viitsinyt mukaani toiselle puolelle maailmaa raahata.

Putkirulla on siis pötkylä, jonka päällä kireää lihasta "rullataan". Putkirulla toimii hieronnan tapaan lihaksia avaten ja jumeja poistaen. Nykyään rullat ovat yleistyneet ja kuuluvat jokaisen kuntosalin vakiovarusteisiin: jokainen urheileva siis on  niistä varmasti jo vähintäänkin kuullut. Vaikka kunnon hierontaa ei voitakaan mikään, niin putkirulla toimii opiskelijan kukkarolle ystävällisempänä vaihtoehtona ;) Omani on Casallin pieni foam roller, joka maksoi muistaakseni aikoinaan n. 30-40 €. En ole perillä niiden hinnoista nykyisin, mutta luulisin hintatason laskeneen. Ja tuollainen pieni rulla on ainakin itelleni aivan sopivan kokoinen - en näe mitään syytä maksaa enempää pidemmästä rullasta.

Rupesin miettimään rullailua hierojalla ja tajusin, että käytän rullaa nykyään oikeastaan aika harvoin. Ja vain ja ainoastaan silloin, kun jalkani ovat jumissa ja rullaaminen tekee ihan järjettömän kipeää. Hieroja kehotti käyttämään rullaa nyt alkuun päivittäin - kevyesti ennen lenkkiä ja sen jälkeen sekä aina venyttelyn yhteydessä. En ole ennen tullut ajatelleeksi, että rullasta voisi olla apua lihasten lämmittelyssä ja palauttelussa. Ja ettei sitä tarvitse kaivaa kaapista esiin vain silloin, kun jalat ovat kipeät. Rullaamisen ei tarvitse aina sattua ollakseen tehokasta!

Otin hierojan vinkit vastaan ja olen nyt rullaillut jalkojani aina ennen treeniä ja sen jälkeen. Jo muutamassa päivässä olen huomannut eron: lihakset tosiaan tuntuvat lämpimiltä lenkille lähtiessä eivätkä ole jumissa seuraavana päivänä. Nämä erot vain muutaman minuutin rullailulla! Ei voi muuta kun suositella kaikille :) Kattavat sivustot putkirullan käytöstä löydät täältä!

Kohti Barcelonan maratonia: viikko 4/9

Taas on taputeltu uus treeniviikko ja maratonvalmistautumisen puoliväli on itse asiassa aivan käsillä - jännää! Neljäs viikko sujui synttäri- ja juoksukoulufiiliksissä. Juostua tuli ihan kiitettävästi. 45-60 min pitkät PK-lenkit mulla alkaa vähän vähenemään viikko viikolta ja tilalle tulee lisää lepoa ja kovempia treenejä. Lihaskunnon oon hoitanut viime aikoina yksinomaan kotona kehon- tai pienillä käsipainoilla - koin bodypumpin olevan vähän turhan raskas itelleni treeniohjelman tässä vaiheessa ja epätarkoituksenmukainen maratonia ajatellen. Salilla tykkään taas käydä yleensä vain Salo-visiiteilläni. Spinnissä oon nyt käynyt melkein viikoittain - se on kivaa vaihtelua juoksutreeniin, mutta kehittää myös kestävyyttä eikä rasita jalkoja samalla tavalla. Lisäksi se on ihanaa hikiliikuntaa juoksuun verrattuna!! Sisätiloissa huhkiessa nousee hiki pintaan aivan erilailla ja fiilis tunnin jälkeen on ehkä vielä uupuneempi kuin "samantasoisen" lenkin päätteeksi. Välillä on myös kiva päästä treenaamaan muiden ihmisten keskelle - se lisää motivaatiota. Ja Unisportin spinniohjaajat ovat ihan supereita ja motivoivat antamaan aivan kaikkensa :)

Voi luoja sitä hien määrää spinnitunnilla!!!

Aika taas tehdä pieni katsaus neljänteen treeniviikkoon:

Maanantai:

Lepo

Venyttely + rullaus 50 min

Tiistai:

Kevyt aamulenkki 30 min, 4,88 km, KS 142, MS 158, 9,76 km/h, 6:09 min/km

Lihaskunto 30 min

Keskiviikko:

Pitkä PK 150 min, 26,09 km, KS 149, MS 163, 10,44 km/h, 5:45 min/km

Torstai:

Vauhtisammakon omatoimitreeni: Kevyt pitkä lenkki 75 min, 12,47 km, KS 142, MS 152, 9,98 km/h, 6:01 min/km

Keskivartalotreeni 15 min

Perjantai:

Aamu: Vauhtisammakon omatoimitreeni: Keskikova intervalli 10 x 2 min + 2 min palauttelut välissä, 40 min, 7,48 km, KS 156, MS 173, 11,22 km/h, 5:21 min/km

Alku- ja loppulämmöt 20 min, 3,30 km, KS 143, MS 152, 9,90 km/h, 6:03 min/km

Ilta: Tasasyke-spinni 75 min, KS 136, MS 157

Lauantai:

Lepo

Sunnuntai:

PK-VK-yhdistelmätreeni: PK 30 min, 5,11 km, KS 153, MS 167, 10,22 km/h, 5:52 min/km

VK 30 min, 5,90 km, KS 166, MS 173, 11,80 km/h, 5:05 min/km

Loppulämpö 10 min, 1,60 km, KS 156, MS 168, 9,60 km/h, 6:16 min/km

Venyttelyt 1 h 20 min

Juoksua yhteensä 67 km

Viikon sää vaihteli reippaasti loskaisen ja liukkaan välillä - kumpikaan ei ole lempparini

Neljännellä maratontreeniviikolla polkaistiin tosiaan käyntiin Vauhtisammakon juoksukoulu, jonka aloitusluennosta kirjoittelinkin jo. Hyvin sain juoksukoulun ekat omatoimitreenit mahtumaan treeniviikkooni - intervallitreeni ainakin tuli tarpeeseen! Todennäköisesti joudun pian vähän soveltamaan kotiläksyjäni maratontreeniin sopivammaksi, ainakin sitten palautteluvaiheessa. Nyt, kun maratoniin on kuitenkin vielä viisi viikkoa aikaa, uskaltaa juosta noita MK- ja VK-treenejä.

Keskiviikon pitkis sujui tuntuvasti edellistä viikkoa paremmin - kiitos kahden sitä edeltäneen lepopäivän! 2,5 tuntia hujahti ohi melko kivuttomasti ja jalat tuntuivat kevyiltä. Tällä kertaa koitin huomioida myös tankkauksen lenkin aikana. Valitettavasti tuosta takapihan lähikaupasta ei löytynyt siihen hätään energiageelejä tai muutakaan nestemäistä energianlähdettä, jota ois helppo lenkillä imeskellä, joten päädyin sitten ostamaan pienen (gluteenittoman ja laktoosittoman) proteiinipatukan. Patukan heitin huiviin 1,5 tunnin juoksun jälkeen. Maha kesti patukan yllättävän hyvin, mutta käytännöllistä sen nauttiminen ei kyllä ollut: olisi pitänyt kaivaa juoksurepusta vettä, jonka avulla kulauttaa kuiva patukka alas kurkusta. No, tankkaustestailuja jatketaan pitkiksillä: toivottavasti se itelle sopiva menetelmä löytyy vielä :)

Vielä sananen sunnuntain lenkkisäästä: huhheijaa!!! Kyllä toi 11 m/s rupee olee mulle jo liian kova tuuli. Vaikutti sekä juoksuvauhtiin että sykkeisiin - ei todellakaan paras juoksusää. Sen lisäksi päänvaivaa aiheuttivat tällä viikolla liukkaat juoksualustat. Ihan naarmuitta ja mustelmitta ei niistä selvitty vaan sain keräillä itseäni pariin otteeseen tienpinnasta. Talven ekat kaatumiset. Tässähän rupee jo odottelemaan niitä sulia lenkkiteitä ihan toden teolla.

Neljäs treeniviikko oli sekoitus kunnon lepoa, rentoutumista ja uuden testailua. Ensi (tämä) viikko tarjoaa vähän ajankäyttöön liittyviä haasteita, saa nähdä kuinka niistä selvitään! Mutta huomenna on ekat Vauhtisammakon treenit!!! Niitä ajatellen pidin tänään lepo- ja tankkauspäivän - haluan ottaa huomisesta kaiken irti ;) Loistavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Pari päivää lepoa, tankkausta ja kehonhuoltoa

Kuten tuossa jo viimeksi kirjoittelinkin, varasin tiistaiksi hieronta-ajan Unisportilta. 45 minuutin hieronnassa avattiin huolella tosi jumiutuneet pohkeet (lähinnä sen kipeän säären/pohkeen takia) ja hierottiin ennaltaehkäisten myös hieman kireät etureidet ja se kuuluisa syypää juoksijanpolveen: IT-jänne. Etenkin pohkeiden hieronta teki ihan superkipeää, mutta hyvää. Hieroja kehotti mua käymään hieronnassa nyt vähintään muutaman kerran kuussa parin kuun ajan - mielellään viikoittain - jotta jumiutuneet lihakset myös oikeasti aukeaisivat. Se nostaisi myös jalkojen suorituskykyä ja juoksuvauhtia. Yhdestä satunnaisesta hierontakerrasta ei vielä ole juurikaan hyötyä. Pitää vielä miettiä, raaskinko opiskelijabudjetilla sijoittamaan noin paljon rahaa hierontaan, vaikka Unisportin hinta 45 minuutille onkin suht halpa 30 €. Onneksi siskoni Liinu ja serkkuni Kiia opiskelevat fyssareiksi ja ovat koulussaan opiskelleet hieronnan pääperiaatteita: ehkä voisin korvata osan varsinaisista hierojakäynneistä heidän käsittelyllään ;)

Hyvä sijoitus - jalat toipuvat huomattavasti nopeammin :)

Hieronnan jälkeen vetäisin taas ne uudet kompressiosäärystimet jalkaani (olen aivan rakastunut niiden palauttavaan vaikutukseen - ne todella toimivat!!!), ja pidin niitä vielä eilisenkin päivän jalassa. Eilen pidin totaalisen lepopäivän: kävin kivan sijaisuuspäivän jälkeen syömässä kunnolla, rentoutumassa leffassa ja moikkaamassa kavereita. Syötyä on tullut näinä lepopäivinä myös erittäin runsaasti.

Jo parin lepopäivän vaikutukset ulottuvat tukkoisiin jalkoihin ja tyhjiin akkuihin. Tänään kävin kevyellä aamulenkillä testaamassa jalkojen tuntemusta, ja ne ovat kuin uudesti syntyneet - kuten koko muukin kroppa. Joskus kannattaa malttaa ottaa iisisti :) Näillä energioilla jaksan vetää vielä iltatreeninkin!

Käytkö itse usein hierojalla? Miten muuten otat kropan hyvinvoinnin huomioon treenatessasi? :)

Kohti Barcelonan maratonia: viikko 2/9

Hellurei! Taas on yksi treeniviikko saatu päätökseen, huhheijaa kuinka hirveetä vauhtia sekin suhahti ohi. Barcelonan reissu on edessä jo tuossa tuokiossa.

Pikku katsaus tokaan treeniviikkoon:

Maanantai:
PK 60 min, 10,69 km, KS 148, MS 161, 10,69 km/h, 5,37 min/km
Kevyet lämmittelyt spinniin: Juoksumatto 25 min, 4,3 km + Crosstrainer 15 min + Kuntopyörä 20 min
VK(/MK)-treeni: Intervallispinni 55 min, KS 140, MS 161

Tiistai:
Lepo

Keskiviikko:
Lepo

Torstai:
PK-VK-yhdistelmätreeni, 70 min, 13 km, KS 158, MS 174, 11,15 km/h, 5:23 min/km
Venyttely 40 min

Perjantai:
PK 45 min, 8 km, KS 151, MS 165, 10,67 km/h, 5:38 min/km

Lauantai:
Pitkä PK 120 min, 20,73 km, KS 152, MS 163, 10,37 km/h, 5:47 min/km

Sunnuntai:
Bodypump 1 h
Kevyt palautteleva PK 55 min, 9,18 km, KS 143, MS 155, 10,01 km/h, 5:59 min/km
Venyttely + rullailut 50 min

Juoksua yhteensä siis n. 66 km!

Toka treeniviikko kulki ihan mukavasti. Erityisesti tykkäsin tuosta torstain PK-VK-yhdistelmätreenistä! Perinteistä tasavauhtista VK-treeniä ehdottomasti hauskempi tapa harjoittaa vauhtikestävyyttä :) Lisäksi jalka nousi parin pakollisen lepopäivän jälkeen suht kevyesti torstaina. Pitääkin kiinnittää noihin lepopäiviin enemmän huomiota, kun niillä on tuollainen vaikutus treenin kulkuun!

TälläKIN viikolla herkuteltiin aamiaisella - FODMAP-ruokavalion mukaan tietenkin ;)

Pirkkolan urheilupuiston hiekoitetuilla poluilla kelpaa juoksennella :)

Tällä viikolla en mennyt salille vaan hoidin viikon lihaskuntotreenin eilen Unisportin bodypump-tunnin muodossa. En olekaan bodypumpissa kevään jälkeen käynyt, ja tuntui kyllä! Pienillä painoilla mentiin ja tänään oli joka paikka kipeänä. Kestää taas hetki tottua etenkin ylävartalon lihaskuntotreeniin, huhhuh!

Minipainoilla treenattiin taas ylävartalon minilihaksia - suunta tästä vaan ylöspäin!

Lauantain pitkiksellä suuntasin Pohjois-Helsingistä pitkän kaavan mukaan Munkkiniemen, Meilahden, Hietsun ja keskustan kautta Pasilan asemalle, josta otin junan kotiin. Tykkään jotenkin juosta mieluummin paikasta A paikkaan B kuin kehitellä lenkin kotiovelta takaisin samaan paikkaan. Nyt sain kivasti nähtyä vaihteeksi vähän muitakin maisemia kuin vaan tätä omaa kotiseutuani. Erityisesti Hietsu ja Töölönlahti ovat ihan lempparireittejäni täällä Helsingissä :)

Pitkiksen lopussa vasemman sääreni sisäsyrjään tuohon luun kohdalle iski viiltävä kipu, joka paheni lenkin viimeisten 20 minuutin aikana. Kävely heti lenkin jälkeen tuntui tosi kivuliaalta, mutta parin tunnin levon jälkeen sitä ei kuitenkaan enää kävellessä tuntunut lainkaan. Sunnuntain kevyellä palauttelulenkillä kipu ilmestyi jälleen siinä 40 minuutin juoksun jälkeen. Päätin siis nyt alkuviikosta ottaa varovasti ja keskittyä enemmän spinniin ja kevyeen juoksuun. Huomiselle varasin hierojan, jonka jälkeen luonnollisesti pidän myös vähän lepoa. Veikkaan, ettei kyseessä ole mitään vakavaa: ehkä pieni rasitusvamma vaan - johtunee huonosta juoksualustasta, liiasta juoksemisesta, vähäisestä palauttelusta tai kuluneista kengistä. Ensitöikseni tein jo pitkään suunnittelemani hankinnan, kompressiosäärystimet, jotka vetäisin jalkaani sunnuntai-illaksi palauttelemaan (myös pumpista) kipeytyneitä jalkojani. Sen lisäksi vähän kylmää, lepoa ja rullailua niin eiköhän toi jalka tuosta kuntoon saada muutamassa päivässä :) Tänään jo tuntui paljon paremmalta. Olen myös suunnitellut uusien lenkkareiden ostoa, mikä varmasti viimeistään saa jalan kuntoon.

Semmoisia fiiliksiä tokalta treeniviikolta. Nyt pitää tosiaan taas kiinnittää huomiota siihen omaan hyvintointiin ja ottaa ainakin pari päivää vähän iisimmin. Se alkakoon hieronnalla ja levolla. Sitten ollaan pian taas entistä kovemmassa iskussa ja valmiina treenaamaan :) Mahtavaa treeniviikkoa kaikille, nauttikaahan lauhasta juoksukelistä!

Kiltti polvi, päästä mut jo juoksemaan, kiitos.

Hellurei! Viides lepoviikko alkoi kolmen päivän tenttilukuaherruksella ja kiireellä, joka pakotti jättämään kaiken urheilun väliin - piti siis huolta treenitauostani aika hyvin. Nyt monen päivän levon jälkeen odotukseni olivat jälleen korkealla tätä päivää ajatellen: vapaapäivä piiiitkästä aikaa! Vapaapäivä, jonka aioin pyhittää pelkästään urheilulle ja jona ajattelin uskaltautua testaamaan myös polveani lenkkipolulle parin viikon tauon jälkeen.

Urheilupäivä alkoi Meilahden Unisportilla 40 minuutin crossailulla sekä 55 minuutin tasasykespinnillä. Meilahden Unisport on Helsingin yliopistoliikuntapaikoista suosikkini. Sali on tilava, valoisa ja monipuolinen - kuten myös spinnisali. Unisportin ryhmäliikuntatunnit ovat mielestäni todella laadukkaita ja yliopisto-opiskelijoille superhalpoja (vain 98€/vuosi)! Koko Unisport on niin huikea etten tiedä, missä raaskin liikkua enää opiskeluvuosieni jälkeen.

Nyt olin parin viikon tauon jälkeen siis lempiohjaajani spinning-tunnilla. Innostunut ja kannustava ohjaaja, joka osaa vielä valita parhaat musiikit tunneilleen, motivoi kyllä antamaan kaikkensa tunnilla - ehkä liikaakin. PK-treeniksi suunnittelemani tasasyketunti muuttuikin VK-treeniksi, kun innostuin treenaamaan astetta rankemmin. Treenin keskisyke oli 152 ja maksimisyke nousi jopa 176:n! Juoksutauon vaikutuksen kyllä huomaa: kuntoni on tainnut laskea. Ennen oli vaikeuksia saada sykettä nousemaan noille syketasoille missään treenissä, mutta nyt ei ollut kyllä lainkaan ongelmia sen suhteen - päinvastoin. Toisaalta on mukavaa, kun tuntee tehneensä jotain, mutta toisaalta ajatus pitkään ja vaivalla hankitun hyvän kunnon vähittäisestä hiipumisesta tuntuu pelottavalta.



Mahtavan spinning-tunnin jälkeen suuntasin muutaman mutkan kautta Meikusta kohti Kumpulaa. Kumpulan Unisport on hieman Meikun yksikköä pienempi, mutta sieltäkin löytyy monipuolinen kuntosali, isot liikuntasalit ja mahdollisuus jopa seinäkiipeilyyn. Kumpulassa käyn yleensä bodypumpissa - niin tänäänkin. Halusin tehdä taas monipuolisuuden nimissä kunnon lihaskuntotreenin: bodypump toimii!

Ogelin kivat purtsimaastot

Bodypumpin jälkeen olin vielä virtaa täynnä ja paloin halusta päästä purkamaan sitä lenkkipolulle. Valitsin lenkkimaastoksi Oulunkylän urheilupuiston pururadan ja pienen harkinnan jälkeen uudet, vaimennetut Asicsin kenkäni (Asics Gel Nimbus 15 - tilasin jopa 90€ Suomen urheilukauppojen hintoja halvemmalla 21run.com-sivustolta, suosittelen!), sillä ne vastaavat parhaiten vanhoja Asicsin kenkiäni, joihin jalkani on jo tottunut. Olen ostanut hiljattain myös oikeita barefoot-kenkiä muistuttavat Nike free 5.0 -lenkkarit. Olen kuullut ja lukenut paljon hyvää barefoot-kengistä, mutta ne eivät ilmeisesti sovi kaikkien jaloille. Päätin nyt kuitenkin panostaa ja ostaa kerralla kahdet erilaiset kengät ja testata, kummat sopivat juoksuun. Kun nyt vaan pääsisi vihdoinkin juoksemaan!!! No, onneksi noita kenkiä voi käyttää myös lenkkipolkujen ulkopuolella. Molemmat tuntuvat mukavilta jaloissa ja näyttävät kivoilta :)

Lenkille vetäisin jalkaani uudet Asicsit!

Uusia Niken lenkkareita on tullut kulutettua jo koulussa ja kaupungilla - ovat niin mukavat jalassa!

Syytän näitä loppuun kulutettuja Asicsejani juoksijan polvesta...

Joka tapauksessa, päätin nyt sitten testata juoksemista noilla vaimennetuilla kengillä ja pehmeällä alustalla. Ja tietysti niin rauhallisesti kuin vain mahdollista. Ensimmäisen kilometrin ajan olin innoissani: polvea ei sattunut ja juokseminen (= hölköttely) pitkän tauon jälkeen tuntui taivaalliselta! Riemua ei kauaa tosin kestänyt. Kipu tuli kuin tulikin jälleen vajaan kahden kilsan matkan jälkeen. Pieni pysähtyminen ja venyttely auttoi hieman, mutta päätin lopettaa juoksun kuitenkin 23 minuutin jälkeen ennen kuin kipu yltyisi sietämättömäksi. Kyllä siinä taas kovin alakuloisena sai jättää taakseen purtsin ja lähteä kotiin. Aikaa ja innostusta olisi ollut vaikka kuinka pitkälle lenkille, mutta minkäs teet. Huomasin, että erityisen ilkeältä tuntuivat alamäet, jotka piti sipsuttaa varovasti ja hitaasti. Niissä jalka jotenkin venyy ja tärähtelee ylämäkeä pahemmin. Ei siis muuta kun ylämäkijuoksua tästä lähtien!

Onhan tämä tilanne tosi masentava ja alan jo luopua toivosta Kööpenhaminaa ajatellen. Huomenna siihen on tasan kuukausi. Maratonia sekä muita kisoja ja tavoitteita enemmän ärsyttää tällä hetkellä se tunne, kun ei pääse tekemään sitä, mistä nauttii eniten. Kyllä tässä huomaa, kuinka tärkeäksi ja rakkaaksi harrastukseksi toi juokseminen on tässä muodostunut: ei niistä korvaavista treeneistä vaan nauti yhtään samalla tavalla. Nyt aion jatkaa korvaavia treenejä taas maanantaihin asti. Silloin pitäisi yrittää pelata edes jonkin aikaa kauden avausottelussa. Pitää varmaan alkaa selvittää, saako maratonosallistumisen siirtää vuodella eteenpäin tuossa Köpiksen maratonissa. Ehkä tämä ei olekaan oikea aika ensimmäiselle maratonilleni. Jos ei, niin kyllä sekin vielä koittaa! Onneksi sain tänään vahvistuksen vaihtovuodelleni Tasmanian yliopistosta. Se tuo vähän lohtua kevääseen: on jotain muutakin, mitä odottaa ja mihin keskittyä. Kenties juoksenkin ensimmäisen maratonini Australiassa syksyllä ;)

Nyt se on varmaa: syksyllä juostaan näissä maisemissa!!

Testissä tällä kertaa: hieronta ja kinesioteippaukset

Taas yksi viikko lähestulkoon pelkkää lepoa takana. Treeniohjelma on sisältänyt lähinnä kevyttä pyöräilyä, lihaskuntopiiriä, venyttelyä ja putkirullailua. Putkirullailun myötä olen huomannut, että koko vasen jalkani on kauttaaltaan jumissa. Siksipä päätinkin varata eiliseksi itselleni unisportilta hieronnan. En ole ennen ollut urheiluhierojalla, joten en tiennyt, mitä odottaa. Hieroja avasi 45 minuuttia kaikkia jalkani lihaksia (teki muuten kipeää!) ja tänään jalka tuntui jo hieman paremmalta. Ehkä se siitä vielä aukeaa kunnolla ja polvikin paranee :)

Ystäväni Ann-Marie opiskelee urheiluneuvojaksi Pajulahdessa ja oli juuri sattumalta käynyt koulussa kinesioteippauskurssin. Kurssilla oli harjoiteltu myös juuri juoksijan polvea tukevaa teippausta, ja Anni tarjoutui testaamaan teippausta polveeni. Lueskelinkin (taas vaihteeksi) netistä positiivisia kokemuksia kinesioteippauksen vaikutuksesta juoksijan polveen - miksei tätäkin siis voisi kokeilla!

Juoksijan polvihan johtuu ulkoreidellä sääriluun ja lonkan välillä kulkevan IT-jänteen kiristymisestä, joten kinesioteippaus tehdään tukemaan jännettä koko sen pituudeltaan. Teippauksen pitäisi tukea jännettä ja lievittää kipua polvessa. Kinesioteippaus on mulle ihan uusi tuttavuus, mutta vaikuttaa ihan testaamisen arvoiselta :) Tällainen teippirulla maksoi Intersportissa joku 12-13 € ja siitä riittää kyllä useaksi kerraksi. Muutenkin yhden teippauksen pitäisi parhaimmillaan pysyä muutaman viikon ja kestää myös suihkun ja saunomisen.

Saa nähdä, kauanko tää Annin teippaus kestää, mutta hyvältä se ainakin näyttää ja tuntuu ja kesti tän päivän vesijuoksutkin hienosti! Kävin tänään tosiaan kuntosalilla ja vesijuoksemassa korvaavana treeninä. Vaikkei vesijuoksussa hengästymään pääsekään, niin ainakin liike vastaa juoksemista pyöräilyä paremmin. Kyllä siitäkin saa siis jotain irti, kun vain keskittyy ja yrittää kiinnittää huomiota vauhtiin ja tehokkuuteen. Yksin se onnistuukin paremmin kuin kaverin kanssa juoruillessa, mutta on vaan tosi tylsää! Onneksi viereisellä radalla oli jotkut uimakilpailut, joita seuratessa puolen tunnin treeni kului edes hieman nopeammin!

Kävin myös testailemassa polven kuntoa futistreeneissä huomista pitkään odotettua turnausta ajatellen. Treenaaminen onnistui ajoittain ihan hyvin, mutta pitkän yhtenäisen juoksun jälkeen polveen iski taas kipu. Huominen turnaus menee varovasti testaillessa. Voi olla raastavaa katsella vaihtopenkiltä, kun muut pääsevät pitkästä aikaa pelaamaan isolla kentällä - varsinkin, kun on luvattu taas kaunista kevätsäätä. Toivon mukaan pääsen pelaamaan edes joksikin aikaa, jotta illalla voi sitten viettää kevään ensimmäistä saunailtaa hyvällä mielellä! Siihen aion ainakin osallistua sataprosenttisesti ;)

Ainiin, Anni näytti mulle vielä venytyksen, jonka pitäisi auttaa juoksijan polvea. Olen tässä kolme viikkoa koittanut keksiä venytystä, joka venyttäisi polveni kipeää kohtaa, eli sen ulkosivun jännettä. Anni kuitenkin kertoi, että jännettä tulisi venyttää sen yläpäästä. Tämä onnistuu, kun suoralla selällä istuessa jalka nostetaan koukussa toisen jalan päälle. Venytys tuntuu IT-jänteen yläpäässä (yläreiden ulkosyrjässä). Katsotaan, mihin asti näillä ammattilaisen ohjeilla päästään ;)

Puuduttavat korvaavat treenit!

Hellurei!

Nyt on sitten yritetty korvata sitä juoksutreeniä yhdellä jos toisella tavalla. Huonot uutiset: mikään muu harjoitus ei tunnu vastaavan juoksutreeniä lähimainkaan. Hyvät uutiset: polvi ei ole enää ihan niin kipeä kuin alkuviikosta! JEE!

Lepotauko tuli ajankäytöllisistä syistä sopivaan kohtaan. Alkuviikosta meinasin lähteä lenkille vaikka väkisin, mutta loppuviikon kiireet onneksi saivat minut pysymään paikoillani - lenkille lähteminen ei olisi töiden ja koulujuttujen takia ollut edes mahdollista! Tämä viikko jäikin siis kaiken liikunnan suhteen vähän hiljaisemmaksi.

Pyörä + crosstrainer korvaavina treeneinä

Koitin silti korvata juoksuohjelmani treenit parhaani mukaan ja saada edes jotain aikaiseksi. Torstaina kaivoinkin fillarin esiin pyörävarastosta ja polkaisin Kumpulan unisportille treenaamaan crosstrainerilla. Crosstrainertreeni ei nyt varsinaisesti korvaa juoksutreeniä sekään, mutta saa siinäkin sykkeet nousemaan mukavasti. 40 minuutin crosstrainertreenin jälkeen raahauduin bodypump-tunnille. Olen keskittynyt viime aikoina treenaamisessani lähinnä juoksemiseen ja muuhun pitkäkestoiseen, kuntoa kasvattavaan liikuntaan. Lihaskuntoharjoittelu on jäänyt vähäiseksi (en koe sitä niin elintärkeäksi juoksemista ajatellen), ja sen kyllä huomaa! Parin kuukauden tauon jälkeen tuntui, kuin ei olisi bodypump-tunnilla ikinä ollutkaan, ja painot olivat sen mukaiset! Silti olemattomat lihakseni kiittivät seuraavana aamuna. Bodypumpin avulla saa kyllä kivasti tietoa siitä, mitkä lihakset ja lihasryhmät ovat hyvässä ja mitkä vähän heikommassa kunnossa. Itse teen esimerkiksi kyykyt kohtalaisen isoilla painoilla (jalkalihaksia löytyy), mutta kaikki käsilihasosiot menevät pienimmillä mahdollisilla painoilla. Täytynee harkita niidenkin aktiivisempaa treenaamista :)

Huhhuh, pienimmillä painoilla mentiin!

Työntäyteinen viikonloppu

Viikonlopuksi suuntasin taas Saloon ja töihin totta kai. Niitä riittikin sitten ylitöineen perjantaiksi, lauantaiksi ja sunnuntaiksi. Paljon muuta ei sitten ehtinyt tekemäänkään, mutta kuten aiemmin totesin, polveni parantumisen kannalta se oli kai hyväkin juttu. Tänään menin kuitenkin ennen iltavuoron alkua äitini seuraksi Salon uimahalliin. Olen todella huono käymään salilla, mutta Salon uimahallin kuntosali on yksi niistä harvoista, joissa käyn ja jopa treenaan erilaisilla lihaskuntolaitteilla. Uimahallin sali on minulle tuttu ja turvallinen - viihtyisä, halpa, sopivan kokoinen ja ainakin omiin tarpeisiini vastaava. Nyt olin ensin salilla 45 minuuttia, minkä jälkeen kävin uimassa.

Tykkäisin varmaan salitreenaamisesta enemmän, jos minulla olisi jokin ohjelma, jota noudattaa. Se tuntuisi myös varmastikin hyödyllisemmältä: nyt vain poukkoilen salilla sinne tänne ja teen milloin mitäkin. En tykkää käydä salilla, koska en joko osaa käyttää laitteita tai valita itselleni sopivia painoja. Lisäksi juoksutreeni tuntuu kymmenen kertaa tehokkaammalta ja hauskemmalta treeniltä. Juoksijankin on toki kiinnitettävä huomiota lihaskuntoon, joten yritän pitää huolta myös siitä osa-alueesta vähintään kerran viikossa.

Salilla uskalsin testata jopa pientä viiden minuutin juoksumatolla hölköttelyä. Yllätyin iloisesti, kun polveni ei kipeytynyt siitä :) Myöskään uinti ja vesijuoksu eivät tuntuneet pahalta. Sen sijaan futsaltreenit aiheuttivat polvessa pientä vihlomista. Vaikuttaa siltä, ettei juoksijan polvi ainakaan ihan täysin parantunut vielä ole. Huomenna pidän todennäköisesti vielä taukoa juoksemisesta - tähän auttaa tietysti taas kevyt yhdeksän tunnin koulupäivä - ja korvaan sen hyötyliikunnalla eli taittamalla koulumatkan by bike! Huomenna ois tosiaan myös lääkäriaika, jaiks! Lääkärin tuomion pohjalta muokkaan huomenna kolmannen treeniviikon ohjelman. Olen myös harkinnut erilaisten välineiden käyttöä/uusimista polven paranemisen kannalta. Aloitin lenkkareista: ostin yhdet ja innostuksissani tilasin toiset! Niistä lisää ensi kerralla :) Nyt peukut pystyyn ja lääkäriltä terveen paperit kouraan!

Viikon juoksukielto - maratontreenaajan painajainen?

Soitin tiistaina YTHS:lle varatakseni lääkäriajan kipeän polveni takia. Tuskin ehdin edes kaikkia oireita puhelimessa kertomaan - viiltävä kipu vasemman polven ulkosivussa juostessa ja jopa kävellessä - kun linjan toisesta päästä todettiin varmalla äänellä "Juoksijan polvi. Tulehduskipulääkettä ja kylmää maanantain lääkäriaikaan asti. Eikä metriäkään juoksua."

Puhelun päätyttyä naurahdin turhautuneena kaverilleni, viikko ilman juoksua? In your dreams, lääkäri! Enpä muista, milloin oisin viimeksi pitänyt juoksemisesta niin pitkää taukoa: pitäisikö nyt sitten maratontreenikauden aikana muka höllätä? Sanoin itsepäisesti vähät välittäväni tästä ohjeesta ja testaavani pientä hölkkää, kun pääsen kotiin.

Kotona kuitenkin huomasin aamupäivän muutaman kilometrin kävelyn aiheuttaneen jo polveeni sen tutun viiltävän kivun. Tiesin, ettei tällä polvella voisi ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Päätin sitten vähän googletella tuota lääkärin mainitsemaa "juoksijan polvea". Tyypillisiä juoksijan polven oireita ovat:

- kova kipu polven ulkosyrjässä
- kipu tuntuu juostessa, mutta levossa polvi voi olla täysin oireeton
- kireyden tunne jänteessä polven ulkosyrjässä ja jopa napsahtavia ääniä kireän jänteen liikkuessa

Napakymppi. Oireeni viittaavat selvästi juoksijan polveen. Levossa tuntuu, että kyllähän tällä polvella voi juosta, mutta jo kilometrin kävelyn tai pienen portaiden nousun jälkeen muutan mieltäni. No, mistäs tämä vamma on sitten tullut?

- Polven rasitusvamma, joka syntyy, kun ylikireä suoliluu-sääriside hankautuu edestakaisin reisiluun ulkosyrjän yli. Tästä aiheutuu jänteen ja luun välisen tilan tulehtuminen ja kipu polven liikkuessa.
- Aiheuttajana voi olla mm.:

• huonot/kuluneet kengät (ali- tai ylipronaatio)
• liukkaat, kaltevat tai epätasaiset juoksupinnat
• nopeasti lisätty harjoittelu
• huono juoksutekniikka

Omalla kohdallani vamman syynä on varmastikin nopeasti lisätty harjoittelu. Olen juossut vuoden ajan n. 35-50 km viikossa, ja nyt alkuvuodesta viikottainen kilometrimäärä on jäänyt opetusharjoittelukiireiden takia aika alakanttiin. Siksi yhtäkkinen 64 km viikossa saattoi olla hieman liikaa! Toinen altistava tekijä ovat juoksukenkäni. Laskeskelin juuri eräänä päivänä, että niiden kanssa on tullut pelkästään juostua jo n. 1500 km, kävelymäärästä puhumattakaan. Mari kertoi viikonloppuna vaihtavansa lenkkarinsa noin kerran vuodessa tai n. 1000 km välein, ja juoksufoorumin keskusteluissa juoksukenkien vaihtoväli vaihteli 600:sta 1500 kilometrin matkaan. Nyt juoksutauolla olisikin hyvin aikaa mennä lenkkariostoksille. Ehkä viikonloppuna hoidan sen homman kuntoon!

Näillä mennään!

Mutta takaisin asiaan, kuinka tuota juoksijan polvea oikein voisi hoitaa? Löysin seuraavanlaisia ohjeita:

- jänteen (venytyksen oikea kohdistaminen vaikeaa) sekä lihasten venyttely (erityisesti pakara- sekä reiden ulkosyrjän lihakset)

- tulehduskipulääkitys

- jääpalahieronta/kylmää (vaikeaa, kun ei omista pakastinta :D)

- kylmä- tai tulehduskipugeeli

- kipeän kohdan ja ympäröivien lihasten hieronta

- lepo (juoksusta, korvaavana harjoitteluna esim. uinti ja pyöräily)

Fysioterapeutiksi opiskeleva serkkuni Kiia linkkasi minulle myös seuraavan oppaan: https://www.theseus.fi/handle/10024/67948

Siinä käsitellään erilaisia juoksijan kohtaamia vammoja ja niiden hoitoa sekä lihashuollon tärkeyttä vammojen ennaltaehkäisyssä. Tätä pitääkin lueskella tarkemmin, kiitos vinkistä :)

Maltillisella juoksemisen välttämisellä kivun pitäisi hellittää, mutta kuinka malttaa pysytellä paikoillaan, kun ulkona näyttää tuolta!?! Nää muutamat päivät on ollut mulle todella tuskaisia. Haluaisin vaan vetää juoksukamat päälle ja suunnata lenkkipolulle ihanaan aurinkoon. Turhauttavaa, kun motivaatiota löytyy, kuntoa löytyy, aikaa löytyy (kerrankin) ja sää on optimaalinen, mutta ei vaan yksinkertaisesti voi ottaa juoksuaskeltakaan. Pahinta on nimenomaan se, kun tuntee olevansa vahva ja elämänsä kunnossa, mutta joutuu lepäämään. Tuntuu, etten tarvitse lepoa!! Tiedän hyvin, että parissa vuodessa saavuttamani juoksukunto ei laske yhdessä tai kahdessa viikossa. Silti jollain tasolla pelkään, että niin tulee tapahtumaan jo muutaman päivän aikana. Kuten aiemmin todettu, olen hyvä ylireagoimaan asioihin!

Ärsyyntyneenä tähän kaikkeen päätin kuitenkin edes yrittää korvata viikon treeniohjelman jollain tavalla. Ongelmanahan on lähinnä se, että paras tapa treenata juoksemista on juokseminen. Kuntoa voi yrittää ylläpitää muilla harjoitteilla, mutta tärkeää olisi nimenomaan kropan ja jalkojen totuttaminen pitkään matkaan - se ei onnistu pyörätreenillä. Tiistaina menin silti purkamaan kiukkuani Unisportin Intervalli 55 -spinningtunnille. Ajattelin, että tämä korvaisi tiistaille suunnitellun vauhtikestävyystreenin. Sykkeiden kannalta treeni olikin ihan hyvää vk-/maksimikestävyystreeniä, mutta koen silti saavani enemmän irti juoksemisesta. Juostessani saan sykkeeni korkeammalle, sillä jalkani ovat tottuneempia juoksuun kuin pyöräilyyn. Spinnissä jalkani väsyvät usein ennen kuin sykkeeni ehtii nousta kyllin korkealle. Spinni tuntui kuitenkin ihan kivalta vaihtelulta, eikä polvikaan vaivannut kuin pitkissä ylhäällä poljetuissa osuuksissa.

Keskiviikkona suuntasin jälleen unisportin kuntosalille. Halusin kokeilla, miltä harjoittelu crosstrainerin kanssa tuntuu: yllättävän hyvältä! Crosstrainertreeni ei tuntunut polvessa juuri lainkaan, mutta harjoittelu muistuttaa kuitenkin enemmän juoksemista kuin pyöräily. Yleensä crosstrainerharjoitteluni salilla on ollut matalasykkeistä alku- tai loppulämmittelyä, mutta kyllä siitäkin laitteesta näköjään saa kunnon hikitreenin irti ja sykkeet korkealle, kun vain tarpeeksi yrittää!

Tällä viikolla keskityn hyvään ruokaan!

Muokkailin tiistain ja keskiviikon kokeilujen pohjalta tämän viikon ohjelmaani. Pyrin korvaamaan lenkit pyöräilyllä, crosstrainerilla ja uinnilla/vesijuoksulla. Lisäksi keskityn tällä viikolla enemmän lihaskuntoon, venyttelyyn ja kunnon tankkaukseen. Treeniohjelman ohella olisi nyt hyvä hetki keskittyä myös koulujuttuihin ja töihin - niitäkin riittää.

Miksei juoksumotivaatio voi siirtyä myös opiskeluun?

Tänään aion opiskella, syödä hyvin ja pyöräillä Kumpulan unisportille testaamaan, mitä polvi tykkää crosstrainertreenistä ja bodypumpista. Juoksumaton jätän rauhaan!