Matkalla Müncheniin, viikko 7

Viimeisiä viedään!!! Viime viikko oli jo toinen palautteleva viikkoni, maraton koittaakin jo tuota pikaa. Toisella palautteluviikolla oli tarkoitus juosta 50-75% normaalin treeniviikon juoksumäärästä (n. 33-48 km). Maratonvauhtia ei kannata ohjeiden mukaan ylittää ja viimeinen pitkä lenkki kannattaa juosta tällä viikolla n. 50-60% pituisena normaalista (n. 13-15 km). Muodostin treeniviikkoni suunnilleen näiden ohjeiden mukaan. Otetaan pieni katsaus viime viikon treeneihin:

Maanantai:
Vatsatreeni 20 min

Tiistai:
Kevyt PK 50 min, 8,77 km, KS 148, MS 161, 5:42 min/km, 10,52 km/h

Keskiviikko:
Kisavauhtinen PK 60 min, 11,40 km, KS 161, MS 173, 5:16 min/km, 11,40 km/h

Torstai:
Lepo

Perjantai:
Kevyt PK 30 min (vika 5 min reippaampaa tahtia), 5,24 km, KS 149, MS 166, 5:43 min/km, 10,48 km/h
Kehonpainotreeni 40 min

Lauantai:
Lepo
(Kevyt kävely 1 h)

Sunnuntai:
Pitkä PK 90 min, 15,76 km, KS 152, MS 167, 5:43 min/km, 10,51 km/h

Kilometrejä kertyi siis n. 41.

Maanantaina pidin juoksuttoman päivän. Tiistaina lähdin juoksemaan kevyttä, n. 40-60 minuutin mittaista lenkkiä fiiliksen mukaan. Tämän lenkin mainitsinkin jo ohimennen aikaisemmassa kirjoituksessani. Lähdin matkaan ilman mitään vauhtitavoitteita, vain upeasta ilmasta ja luonnosta nautiskellen. Kävin kääntymässä Lammassaaressa ja lopetin juoksun 50 minuutin jälkeen, kun juoksu ei enää tuntunut niin mukavalta ja kevyeltä. Tiistain lenkki oli ihanan rento ja nautinnollinen - saavutin kunnon flow-tilan enkä edes huomannut juoksevani. Niin kaunis ilta ja upea Lammassaari. Kyllä nämä nautiskelulenkit välillä tekevät tosi hyvää :)

Keskiviikkona juoksin 60 minuuttia kisavauhtia. Jaloista löytyi hyvin voimaa ja vauhti nousi vähän tavoiteltua (5:20 min/km) nopeammaksi (5:16 min/km). Hyvältä tuntui, muttei tosiaankaan niin kevyeltä, että tuota vauhtia 42 kilometriä porskutettaisiin tuosta vaan. Vähän siis vielä hakusessa se todellinen kisavauhti - selvinnee varmaankin vasta sunnuntaina.

Torstaina lepäilin ja perjantaina kävin kevyellä puolen tunnin lenkillä. Sää oli taas sitä luokkaa, että puolen tunnin juoksu oli pelkkää kiusantekoa. Olisi tehnyt mieli juosta pidempikin lenkki, mutta piti jarrutella, jotta viikon pitkiksellekin jäisi vielä voimia. Lenkki oli kevyttä hölkkää, mutta viimeiset 5 minuuttia vedin vähän kovempaa, 5:05 min/km tahtia.



Lauantai oli kunnon lepo- ja tankkauspäivä. Pidin pienet kandikahvittelut, söin hyvin ja menin illalla vielä elokuviin. Herkuteltuakin tuli aika paljon, mutta olipahan sitten energiaa sunnuntain pitkälle lenkille ;) Sunnuntaina kävin vikan kerran pitkällä lenkillä, tällä kertaa 90 minuuttia kevyttä vauhtia. Meno tuntui tosi hyvältä, kun maltoin pitää vauhdin matalana.

Semmoinen viikko siis takana. Onnistuin pysymään suunnitelmissani aika hyvin eikä viikosta tullut liian raskas. Aika kevyttä vauhtia mentiin läpi viikon, vielä ois hyvä testailla maratonvauhtia pari päivää ennen kisaa. Huomenna ois siis lähtö kohti Münchenia! Vatsassa lepattelee jo perhosia ja on vaikea sanoa, mitä odottaa. Kivaa kuitenkin päästä juoksemaan kunnolla taas pitkästä aikaa :) Yritän saada kirjoitetuksi viime hetken tunnelmia Saksasta kännykän blogger-sovelluksella mutten lupaa mitään. Instagramia päivittelen kuitenkin takuuvarmasti läpi matkan. Enää alle neljä päivää h-hetkeen, hui!

Katsaus helleviikon treeneihin

Kisan jälkeinen palautteleva treeniviikko lähti käyntiin ihan mahtavilla fiiliksillä. Syynä tietysti SÄÄ. Auringolla ja lämmöllä on muhun aivan hullu vaikutus. Olen todellinen hellefriikki ja vilukissa. Pelkkä aurinko saa mut jo hyvälle tuulelle ja antaa ihanasti virtaa ja energiaa, mutta toi lämpö saa mut aivan sekaisin onnesta. Hassua, miten niinkin pieni asia voi vaikuttaa omaan tunnetilaan :)

Ja ihan erityisen paljon lämmin sää vaikuttaa juoksufiilikseen! Auringonpaiste suorastaan kutsuu luokseen. Aamulla on ihana herätä, vetää kevyet juoksukamat niskaan ja lähteä kylpemään auringonvalossa ja lämmössä..... Sitä fiilistä ei kyllä voita mikään! Aurinkoon on ihana lähteä juoksemaan, mutta kovat treenit jätän suosiolla hellekeleillä väliin. Ne kannattaa ajoittaa aamuksi tai illaksi, jos niistä meinaa selvitä hengissä. Ainakaan mitään nopeusenkkoja ei helteillä taota ;) Hellejuoksentelusta olenkin kirjoitellut enemmän viime vuonna, postauksen löydät täältä.

Siispä helleviikko osui juuri oikeaan saumaan. Mulla pitikin olla palautteleva viikko viime viikon puolikkaan jälkeen. Tarkoituksena oli treenata vähän fiilispohjalla ilman sen suurempia tavoitteita tai suunnitelmia. Tältä näytti spontaani palautumisviikkoni:

Maanantai:

Palautteleva PK 60 min, 10,79 km, KS 143, MS 167, 10,79 km/h, 5:34 min/km

Työmatkapyöräily 30 min, n. 8,6 km

Tiistai

Koko päivä kävelyä Tallinnassa

Keskiviikko:

Vetotreeni: 4 km + 3 km + 2 km + 1 km, 1 km hölkät alussa ja lopussa, välipalautuksena 500 m kävelyt, 79 min, 14 km, KS 161, MS 180, 10,63 km/h, 5:39 min/km

Vatsatreeni 15 min

Kevyt hölkkä kotiin, 1 km

Iltakävely 1 h

Torstai:

Kevyt pitkä lenkki 90 min, 16,16 km, KS 152, MS 170, 10,79 km/h, 5:34 min/km

Työmatkapyöräily 1 h, n. 14 km

Perjantai:

Loikkatreeni 30 min: spurtteja, loikkia ja lihaskuntoa

Alku- ja loppulämmöt 25 min, 4,33 km

Pyöräily 45 min, n. 10,5 km

Kävely 1 h

Lauantai:

Lepo

Sunnuntai:

Kevyt polkujuoksu 40 min, 5,96 km, KS 141, MS 161

Vatsatreeni 15 min

Venyttelyt ja rullailut 30 min

Luksusaamupalaa kisapäivän jälkeen :)

Paavo Nurmi juostiin kyllä todellakin oikeana päivänä. Seuraava päivä olikin jo ainakin Salossa helteinen. Jalkani eivät jostain syystä olleet vielä sunnuntaina kipeät, joten käppäilin palautteluna tunnin verran. Maanantaina lämpötilat sen kun nousivat. Suuntasin palauttelevalle lenkille Viikkiin ja jalat olivatkin yllättävän hyvässä kunnossa. Kovempaakin ois voinut mennä, mutta tunnin lenkille tuli mittaa vajaat 11 km. Oli muuten paras lenkki aikoihin! Sää oli ihan taivaallinen, Viikin maaseutu aivan ihana ja jalat veivät mukavasti mukanaan. Ihanan kevyt ja mukava fiilis :) Näitä fiilislenkkejä lisää!

Tiistai oli lepopäivä, jonka vietin Tallinnassa. Käveltyä tuli kylläkin sen verran monta tuntia, että varsinainen lepo jäi väliin.

Keskiviikkona kaipasin vähän kovempaa treeniä, joten juoksin saman vetotreenin kuin viime palautumisviikollani. Vetotreeni sujuikin itse asiassa melkeimpä tismalleen samalla tavalla kuin viime kerralla. Kisa kai painoi vielä jaloissa, kun vauhdissa ei päästy ihan haluamiini lukemiin. Lisäksi kuuma sää nosti sykkeet tosi korkealle. Tän saman treenin voisi toistaa taas vaikka kuukauden päästä ja katsoa, onko kehitystä tapahtunut! Lämpimästä säästä hullaantuneena tein vielä 15 minuutin vatsatreenin "ulkosalilla", josta hölkkäilin kotiin. Illalla kävelin vielä tunnin verran auringosta nautiskellen :)

Torstain sää oli taas sitä luokkaa, etten voinut olla lähtemättä lenkille, vaikka jalat kieltämättä olivatkin keskiviikon treenin jälkeen aika rikki. Siksi torstain palautteleva lenkki venyikin 1,5 tunnin pituiseksi. Jalat olivat kyllä sen verran kipeät, että kevytkin hölkkä tuntui aika tappavalta ja vaati paljon kävelyosuuksia sekä venyttelytuokioita.

Jalat eivät tosiaan torstain lenkin jälkeen olleet palautuneet, vaikka se hidas olikin. Perjantaina oli kuitenkin taas pakko päästä nautiskelemaan viikon lämpimämmästä säästä. Hölkkäiltiin siis Matiaksen kanssa Eltsun kentälle, jossa tein pienen loikkatreenin. Onneksi perjantai oli vapaapäivä, siis vietin koko loppupäivän auringossa rentoutuen - vihdoinkin. Pidin siis perjantain ja lauantain täyttä lepoa ja nautin ihanasta säästä :)

Perjantain treenin jälkeen tuli nautiskeltua +27 asteesta kunnolla!

Helteet jatkuivat vielä sunnuntainakin, mutta jalkani olivat yhä niin jumissa, että mitään pidempää lenkkiä en pystynyt vetämään. Halu olisi tosin ollut kova! Sunnuntain "treeni" oli palautteleva kävely/hölkkä kotikulmieni metsäpoluilla. Polkujuoksu on tältä vuodelta jäänyt osaltani ihan liian vähäiseksi. Yritän aina Salossa käydessäni piipahtaa myös metsässä joko kävelyllä tai hölkällä, mutta kehno sää on kai tässäkin tapauksessa saanut mut suosimaan sisätreenejä märkien metsäpolkujen sijaan! Polkujuoksun jälkeen tein vielä 15 minuutin vatsatreenin - tällä kertaa omalla terassilla paahtavan auringon alla!

Sään lämmetessä valitsen usein polkupyörän julkisen liikenteen sijaan päästäkseni paikasta toiseen - niin viime viikollakin. Pyöräilin pari kertaa töihin ja kerran kauppatorille. Pyörän kanssa pääsee kätevästi paikasta toiseen ja saa samalla nauttia kauniista ilmasta :)  Varsinaista treeniä rennot pyörälenkkini eivät ole mutta hyötyliikuntaa parhaimmillaan!

Sunnuntai-iltana tein vielä pikku venyttelyt ja rullailut, jotka olivat jääneet pahasti alkuviikosta väliin. Ehkäpä just sen takia jalat olivat vielä sunnuntai-iltanakin kipeät. Oisin niin kovasti halunnut juosta vielä iltalenkin auringonlaskun aikoihin - eihän sitä tiedä, tuleeko näitä lämpimiä iltoja enää tänä vuonna ollenkaan - mutta jalat olivat toista mieltä. Jos olisin lähtenyt liikkeelle vielä illalla, oli se sitten kuinka hitaalle hölkälle tahansa, en olisi ollut seuraavana päivänä iskussa. Jalkojen pitää antaa palautuakin jossain vaiheessa. Nyt tuntuu, että palauttelut on palauteltu ja jalkojen kunto taas entisellään. Silti aion jatkaa näitä fiilispohjaisia treeniviikkoja ainakin niin pitkään, kun lämmintä säätä riittää (vaikka kovimmat helteet valitettavasti jo loppuivatkin!). Heinäkuun treenaamisen pyhitän hyvän mielen metsästämiseen ja nauttimiseen. Tämä ei tarkoita, etten aikoisi treenata kovaa. En vain suunnittele treeniviikkoani tarkkaan etukäteen vaan päätän treenini päiväkohtaisesti senhetkisen fiilikseni mukaan: jos tekee mieli vetää kova intervallitreeni ja jaloissa riittää voimaa, niin teen. Väkisin en ala mitään treenejä vetää tai tavoitevauhteja havittelemaan. Salille en raahaudu, jos aurinko porottaa. On oikeastaan aika vapauttavaa treenata pitkästä aikaa ilman varsinaista treeniohjelmaa. Heinäkuusta tulee mahtava :)

Fillarikausi avattu!

Tänään tuntui ekaa kertaa siltä, että kevät on vihdoin alkanut! Helsingissä ainakin on ollut viime aikoina tosi koleaa ja sateista, joten aurinkoista +15 asteen keliä olikin jo ooteltu! Päätin sen kunniaksi kaivaa talvisäilöstä esiin polkupyöräni. Pyöräilykauteni kestää vain kesän ajan: kerrospukeutuminen, kylmä sää ja liukkaat tiet eivät innosta. Lämpimät kelit sen sijaan houkuttelevat hyppäämään pyörän selkään.

Pyöräily on itelleni lähinnä hyötyliikuntaa ja tapa liikkua paikasta paikkaan. Harvemmin lähden kovalle pyörälenkille treenaamismielessä, joskin se oli hyvää korvaavaa treeniä, kun kärsin juoksijan polvesta. Myös nyt pyöräily toimi hyvänä korvikkeena juoksulle, sillä jalkani olivat vielä lauantain ja eilisen ehkä vähän turhankin kovan treenin jäljiltä tosi jumissa. Juokseminen tukkoisilla jaloilla ei tahdo onnistua, mutta pyöräily kuormittaa jalkoja vähän eri tavalla eikä tuntunut niin pahalta. Tuonne upeaan auringonpaisteeseenhan oli ihan pakko päästä ulkoilemaan tavalla tai toisella ;)

Helsingin pyörätieverkosto on ihan huippu! Täällä pääsee helposti paikasta paikkaan pyörällä - jopa aivan kaupungin ytimestä löytyy erillisiä pyöräteitä. Harmi vaan, että myös julkisilla pääsee täällä niin kätevästi paikasta toiseen, ettei pyörää tule käytettyä ihan niin usein. Toisaalta pyörällä tai jopa juosten pääsee joskus julkisia nopeammin määränpäähänsä.





Tänään päätin polkaista Arabianrantaa pitkin Malmin hautausmaan kautta Viikkiin. Olipa hautausmaalla ja Viikin pelloilla jo kaunista ja vihreää - kyllä se kesä sieltä vielä tulee :) Pyöräilyvauhtini ei päätä huimaa, joten varsinaisesta "treenistä" ei ehkä voida puhua. Pyörälenkkini kesti 45 minuuttia ja kilometrejä kertyi reilut 12. Keskisykkeeni oli 130, joten tämä kai vastaa kevyttä hölkkää. Kumma juttu, miten pyöräily voi olla niin erilaista kun juokseminen. Luulisi ainakin kuntoni puolesta, että sekin luonnistuisi ja sujuisi vähän vauhdikkaammin. Ylämäissä ja vastatuulessa tuntuu kuitenkin, että matka taittuisi paljon nopeammin ilman pyörää. Kai se on tottumuksesta kiinni.


 

Kevyt pyörälenkki tuntui hyvältä jaloissa, jotka ovat olleet tänään muuten ihan superkipeät. Lauantain juoksu alkaa näköjään tuntua kropassa vasta nyt. Toivottavasti tämän päivän kevyt palauttelu sekä reilun tunnin venyttelyt ja rullailut auttavat asiaan ja olen huomenna taas täydessä iskussa - halu treenaamaan on tällä hetkellä meinaan huipussaan ;) Nauttikaahan kevätkeleistä niin kauan kun niitä riittää!

Maratonflunssa

Ekan maratonini jälkeen yritin aloittaa treenaamisen lähestulkoon samantien kisan päätyttyä - huonoin seurauksin. Sairastuin flunssaan ja tukkoiset jalkani eivät saavuttaneet tavoittelemaani juoksuvauhtia: juokseminen tuntui ikävältä ja vaikealta koko kropassa. Niinkin suuresta urheilusuorituksesta, kuin 42 km taittamisesta juosten, ei palauduta ihan tuosta vaan. Niin suuren rasituksen jälkeen kroppa on heikkona ja vastustuskyky matalalla, joten pöpötkin iskevät helposti.

Melbournen maratonin jälkeen en sentään sairastunut, mutta en kyllä treenannutkaan. Söin hyvin ja lepäsin kunnolla (lämpimässä säässä kaiken lisäksi!), joten en kai tarjonnut flunssapöpöille tilaisuutta iskeä. Maratonin jälkeen pidin oikeastaan parin kuukauden kevyemmän treenijakson, jonka aikana vedin melkeinpä ainoastaan kevyitä tai korkeintaan PK-vauhtisia lenkkejä.

Barcelonan jälkeen ajattelin ottaa ainakin muutaman päivän täysin iisisti, mutta samalla aloitella taas kunnon treenaamista, jottei treenitottumuksiini tulisi taas kunnon notkahdusta. Parin päivän totaalinen lepo ja runsas kävely sekä kevyt lenkki palauttelevana treeninä tuntuivat toimivan, sillä perjantaina kävin testailemassa kroppani kuntoa Vauhtisammakon omatoimitreenin muodossa (6 x 1 km vedot + 3 min palautukset) ja treeni sujuikin yllättävän mukavasti: jaloissa oli ihan kivasti voimaa ja vauhtia.

Tästä saa voimaa lenkille!!

Tästä innostuneena kaavailin lauantaille spinnitunnin sekä pitkän superkevyen lenkin, joka vaihtuikin sitten puolittain kävelylenkkiin. Kroppani oli meinaan jo spinnissä mutta etenkin sen jälkeen ihan täysin loppu. Jaloissa ei ollut puhtia lainkaan! (Jälkiviisaana helppo sanoa, ettei edellisen päivän vetotreeni mitä todennäköisemmin ainakaan auttanut asiaa... :D) Lisäksi oloni oli tukkoinen ja nuhainen. Onneksi tajusin sentään kävellä osan lenkistä enkä vetää sitä väkisin juosten läpi, vaikkakin sen skippaaminen olisikin ollut paras vaihtoehto.

Lauantaina kävin heittämässä (kävely)lenkin ihanassa Seurasaaressa

Lauantai-iltana olinkin jo flunssan kourissa. Päätin suosiolla levätä muutaman päivän ihan suosiolla ja urheilla seuraavaksi vasta tämän päivän Vauhtisammakon treeneissä. Ja huhhuh mitkä treenit ne olivatkaan! Ei niistä olisi flunssaisena tai jalat tukossa hengissä selvinnytkään. Alkulämpöä, 5 x pitkät mäkivedot ja muutama alamäkiveto. Tämän jälkeen suunnattiin Eltsun kentälle, jossa tehtiin 20+10-harjoitus: 20 s kovaa juoksua + 10 s kävelyä x 20!!! Alkuun kuulosti kivalta treeniltä, mutta 20 20 sekunnin spurttia on yllättävän paljon - etenkin vain kymmenen sekunnin palautuksilla. Mutta tämä olikin vasta ensimmäinen erä. Muutaman minuutin välipalautuksen jälkeen oli luvassa 10 x 20 s setti ja lopuksi vielä 5 x 20 s - nämäkin siis 10 sekunnin välikäppäilyillä. Loppuverkkojen jälkeen koko treenien saldona yhteensä 7 km juoksua, josta suurin osa kovaa vauhtia. Oli muuten jalat hapoilla tän jälkeen, mutta kroppa selvästi taas kunnossa, sillä juoksu sujui hyvin :) Maratonflunssa päihitetty!

Nyt juoksukoulutreenit alkavat juuri auringonlaskun aikaan, mutta kellojen siirtämisen jälkeen treenit vedetäänkin jo valoisassa säässä - mahtavaa :)

Tuleva viikkoni kuitenkin sisältää paljon koulujuttuja ja pakkaamista - muutan viikon päästä! - joten pidän vielä toisen palauttelevan viikon ennen kunnon treenien alkamista. Pitää malttaa nyt keskittyä muihin asioihin vielä tää viikko - sitten saa taas treenata ilman stressiä muutosta ja kandista. Olenkin suunnitellut testaavani tällä kevyellä treeniviikolla erästä pikku terveyshömpötystä, josta kirjoittelen lisää ensi kerralla ;) Nyt rentoutumaan!

Still alive!

Hei vaan kaikille, piiitkästä aikaa! Blogi on ollut vaiti nyt jo pidemmän aikaa, mutta hengissä ollaan yhä!! Lähdin tosiaan tuossa marraskuun puolivälissä kiertelemään Uutta-Seelantia, Australiaa ja Thaimaata n. kuudeksi viikoksi, ja reissussa blogin kirjoittamisesta ei oikein tahtonut tulla mitään. Siispä päätin suosiolla jättää bloggaamisen hetkeksi ja aloittaa jälleen Suomeen palattuani. Juoksemistakin vähensin noina viikkoina - vähän niin kuin pakon sanelemana - mutten toki jättänyt rakasta harrastustani täysin.

Uutta-Seelantia kiertelin road tripin muodossa pari viikkoa, ja juokseminen osoittautui noiden viikkojen aikana hankalaksi esim. suihkun puutteen takia (yövyimme lähinnä autossa ja pääsimme suihkuun vain muutaman kerran). Tuli sielläkin kuitenkin juostua yhteensä kuusi lenkkiä: yksi tunnin lenkki Aucklandissa, pari polkulenkkiä kansallispuistoissa, joissa yövyimme, sekä muutama kevyt puolen tunnin lenkki pikku kaupungeissa ja Uuden-Seelannin maaseudulla. Kaikki lenkit olivat kuitenkin tosi kevyitä ja lähinnä maisemista nautiskelua! Uudessa-Seelannissa tuli myös patikoitua kiitettävästi, mikä osittain korvasi tuota vähäistä juoksutreeniä.

Seuraavaksi suuntasin muutamaksi päiväksi Sydneyyn, jossa vedin hirveässä helteessä pari lenkkiä: toinen 35 minuutin lenkki Oopperatalolle ja toinen tunnin lenkki Brightonin kaupunginosan rantaa pitkin. Sydneyssä kävelin joka päivä 12-20 km - isoa kaupunkia ihmetellessä kilometrejä kertyy kävellen huima määrä ihan huomaamatta :)

Sydneystä matkustin viikoksi trooppisen kuumaan Brisbaneen, jossa juokseminen tuntui jo liian tuskaiselta ajatukselta. Viikon aikana kävin tosin Noosassa, pienessä kansallispuistokaupungissa Sunshine Coastilla, jossa juoksin sateen yllätettyä pari lenkkiä - kauniissa Noosan kansallispuistossa tietenkin.

Viimeiset päiväni Australiassa vietin sen länsirannikon Perthissä, jossa juoksin yhden lenkin rantakaupunginosa Scarboroughin rannalla. Perthissäkin tuli tosin käveltyä paljon.

Australia tourin jälkeen vietin 8 päivää kuumassa Thaimaassa. Koh Lanta -saarella tuli juostua kolme reilun puolen tunnin kevyttä lenkkiä - kaikki lähinnä hiekkarannalla kuumasta ilmasta nautiskellen :)

Siinä siis marras-joulukuuni juoksut pähkinänkuoressa. Viimeiset viikot on tullut kyllä lähinnä nautiskeltua, ja olen jopa onnistunut välttämään itselleni tyypillisen stressaamisen tuon juoksemisen suhteen. Nämäkin lenkit ovat olleet todella kevyitä, enkä edes ajattele niitä varsinaisina treeneinä. Lähinnä ne ovat olleet juoksutuntuman ylläpitoa. Päätin, että kunnon treenaaminen saa alkaa taas tammikuun alussa!

Suomeen palasin 23.12. ja yllätyksekseni olen jo tottunut melko hyvin tähän kylmään säähän - ehkä upeat lumiset talvimaisemat ja ihana aurinko on auttanut tähän! Lumi tuo valoa ja "uusissa" maisemissa on ollut taas kiva juosta!!! Olen jo vetäissyt muutaman lenkin tämän viikon aikana - jopa -15 asteessa! Kun on ollut poissa puoli vuotta, oppii taas arvostamaan Suomea ja tajuaa, kuinka kaunista täällä on :)

Tässä siis pikaisia kuulumisiani. On kiva päästä taas elämään arkea pitkästä aikaa ja aloittamaan treenaaminen ja terveellinen elämä. Asettua aloilleen taas pitkästä aikaa. Kiertolaisen elämä on pidemmän päälle puuduttavaa :D Blogiakin tulee taas kirjoiteltua enemmän tulevaisuudessa. Oikein ihanaa uutta vuotta kaikille!!

Kehityskoukussa: Voiko jatkuva edistyminen johtaa pakkomielteeseen?

Eräs viime viikon avainsanoista oli edistyminen: juoksuvauhdissani oli huomattavissa selkeää nousua ja juoksu tuntui mukavalta ja kevyeltä. Oikeastaan edistymistä on tapahtunut joka viikko, ekasta treeniviikosta aina viidennen loppuun asti. Tämä tietysti lämmittää mieltä ja motivoi jatkamaan. Tuntuu, että treeniohjelma toimii ja sitä kaivattua kehitystä tapahtuu - ideaalitilanne siis.

Koska kehitystä on tapahtunut tasaiseen tahtiin nyt viiden treeniviikon ajan, siihen on jo tottunut ja näin ollen sen odottaa jatkuvan yhä edelleen myös seuraavina treeniviikkoina. Mutta mitä tehdä, kun juoksuvauhti odottamatta putoaakin? Kun kehityksen sijasta otetaankin yllättäen takapakkia? Kun vielä edellisellä viikolla juoksu tuntui niin helpolta, mutta yhtäkkiä joutuukin taistelemaan saavuttaakseen saman juoksuvauhdin - ja onnistuakseen tässä nostamaan sykkeet aivan liian korkeille lukemille?

Näin minulle kävi tällä viikolla. Olen vetänyt kuudennen treeniviikon alkuun treenin joka päivä. Maanantaina ja tiistaina peruskestävyystreenit, tänään vauhtikestävyystreenin. PK-treeneillä sain vauhtini kyllä ihan mukavalle tasolle, mutta vaivoin ja korkeiden sykkeiden kustannuksella. Esimerkiksi maanantaina juoksin 45 minuuttia 10,95 kilometrin tuntivauhdilla, samanlainen treeni, kuin pari viikkoa sitten. Silloin tosin vauhtini oli hieman kovempi (11,01 km/h) ja sykkeeni huomattavasti matalammalla: keskisyke 142, nyt 155, maksimisyke 160, nyt 172. Tuntemuksen pohjalta olinkin määritellyt tuon parin viikon takaisen treenin itse asiassa kevyeksi PK-treeniksi, mutta pari päivää sitten juoksemani treeni ei todellakaan tuntunut kevyeltä. Tämän päivän VK-treeni oli viimeinen pisara: jouduin tekemään valtavasti töitä, että sain vauhdin pysymään 11,73 km/h, ja sykkeet paukkuivat samoissa lukemissa kuin viime viikolla, vaikka tuolloin vauhti oli huomattavasti kovempi (12,29 km/h). Juoksu tuntui tällä kertaa niin vaivalloiselta. Toki voin syyttää tästä esimerkiksi ikävää tuulta, joka puhalsi 7 m/s, mutta ei sekään kokonaan tätä hidastunutta vauhtia ja korkeita sykkeitä riitä selittämään.

Juoksu on kaikkea muuta kuin yksinkertainen laji. Sitä ensin luulee, että se on helppoa: sen kun juoksee niin paljon ja niin kovaa kuin jaksaa, ja kehitystä ei voi olla huomaamatta. Mutta kun oikeasti alkaa treenaamaan sitä juoksemista, huomaa oman pääkopan valtavan roolin harjoittelussa. Jos tavoitteena on kovempi juoksuvauhti ja omien ennätysten rikkominen, eikä esimerkiksi laihdutus, ei varmana motivoi lähteä lenkille, jos edistystä ei kovasta treenistä huolimatta näy eikä kuulu. Sama pätee tietysti kaikkiin lajeihin, mutta juoksussa edistyksen (toisinaan valitettavasti) näkee heti treenin jälkeen - kiitos armottoman sykemittarin, joka kertoo tuntivauhdin ja sykkeet. Yleensä ne kulkevat käsi kädessä sen fiiliksen kanssa, joka lenkin jälkeen on, ja jota pitäisi tarkastella sykemittarin lukemia enemmän.

Kun tuntuu, että jumittaa vauhdin kanssa paikallaan, ei tulisi vaipua epätoivoon. Edistyminen ei ikinä ole lineaarista, ja juoksuun vaikuttavat monet asiat. Ehkä en ollut vielä palautunut viime viikon treeneistä? Ehkä en ole tankannut tarkoituksenmukaisesti? Ehkä en ole nukkunut riittävästi? Syitä voi olla useita, ja todennäköisesti nämä muutamat heikot treenit ovat vain väliaikainen seuraus jostain edellämainituista tai muista syistä.

Kun aloin kirjoittaa tätä postausta ja miettiä viimeaikaisia tuntemuksiani, tuli mieleeni ylikunnon vaara. Ylikunnollahan tarkoitetaan elimistön ylirasitustilaa, joka on vaarana, kun treenaaminen on rasittanut elimistöä niin paljon, ettei se ole pystynyt palautumaan kunnolla. Tämän seurauksena sen suorituskyky laskee: sykkeet ovat korkealla, treenaaminen tuntuu vaikealta ja edistystä ei tapahdu. Lisäksi oireina voi olla esim. masentuneisuutta, univaikeuksia, kuumeilua, hikoilua, lihaskipuja, muutoksia ruokavaliossa jne - oireita laidasta laitaan siis. Tällä hetkellä olen koulun takia hieman stressaantunut ja kärsin univaikeuksista. Viime yönä heräsin aamuneljältä pistävään selkäkipuun. Sykkeeni ovat korkealla, ruokahaluni kasvanut (???) ja jalkani turrat. Treenaaminen tuntuu vaikealta. Nämä oireet voisivat olla merkki enteilevästä ylikunnosta.

Tai sitten heikentynyt suorituskykyni on seurausta kaikista edellämainituista oireista, jotka johtuvat lähinnä stressistä. Pitää muistaa, että tätä heikompaa fiilistä on jatkunut nyt vasta muutama päivä. Silti ylikunnon mahdollisuus kannattaa pitää mielessä. Joka tapauksessa, avain kaikkeen on tällä hetkellä lepo sekä kevyet treenit ja oman kropan kuunteleminen. Vaikka edistyminen tuntuu hyvältä, juoksuvauhdin nostaminen ei ole treenin perimmäinen tarkoitus. Siksipä koitan päästä eroon pakkomielteisestä edistyksen seuraamisesta ja keskittyä matalampiin sykkeisiin ja hyvään fiilikseen. Nyt olen innostunut vetämään vain kohtalaisen kovia treenejä, vaikka iso osa treeneistä tulisi olla myös sitä kevyttä, palauttelevaa treenaamista. Ylikuntoa en halua - siispä on aika painaa kevyesti jarrua. Joskus on otettava askel taaksepäin ennen kuin voi taas jatkaa eteenpäin.