Kohti Barcelonan maratonia: viikko 2/9

Hellurei! Taas on yksi treeniviikko saatu päätökseen, huhheijaa kuinka hirveetä vauhtia sekin suhahti ohi. Barcelonan reissu on edessä jo tuossa tuokiossa.

Pikku katsaus tokaan treeniviikkoon:

Maanantai:
PK 60 min, 10,69 km, KS 148, MS 161, 10,69 km/h, 5,37 min/km
Kevyet lämmittelyt spinniin: Juoksumatto 25 min, 4,3 km + Crosstrainer 15 min + Kuntopyörä 20 min
VK(/MK)-treeni: Intervallispinni 55 min, KS 140, MS 161

Tiistai:
Lepo

Keskiviikko:
Lepo

Torstai:
PK-VK-yhdistelmätreeni, 70 min, 13 km, KS 158, MS 174, 11,15 km/h, 5:23 min/km
Venyttely 40 min

Perjantai:
PK 45 min, 8 km, KS 151, MS 165, 10,67 km/h, 5:38 min/km

Lauantai:
Pitkä PK 120 min, 20,73 km, KS 152, MS 163, 10,37 km/h, 5:47 min/km

Sunnuntai:
Bodypump 1 h
Kevyt palautteleva PK 55 min, 9,18 km, KS 143, MS 155, 10,01 km/h, 5:59 min/km
Venyttely + rullailut 50 min

Juoksua yhteensä siis n. 66 km!

Toka treeniviikko kulki ihan mukavasti. Erityisesti tykkäsin tuosta torstain PK-VK-yhdistelmätreenistä! Perinteistä tasavauhtista VK-treeniä ehdottomasti hauskempi tapa harjoittaa vauhtikestävyyttä :) Lisäksi jalka nousi parin pakollisen lepopäivän jälkeen suht kevyesti torstaina. Pitääkin kiinnittää noihin lepopäiviin enemmän huomiota, kun niillä on tuollainen vaikutus treenin kulkuun!

TälläKIN viikolla herkuteltiin aamiaisella - FODMAP-ruokavalion mukaan tietenkin ;)

Pirkkolan urheilupuiston hiekoitetuilla poluilla kelpaa juoksennella :)

Tällä viikolla en mennyt salille vaan hoidin viikon lihaskuntotreenin eilen Unisportin bodypump-tunnin muodossa. En olekaan bodypumpissa kevään jälkeen käynyt, ja tuntui kyllä! Pienillä painoilla mentiin ja tänään oli joka paikka kipeänä. Kestää taas hetki tottua etenkin ylävartalon lihaskuntotreeniin, huhhuh!

Minipainoilla treenattiin taas ylävartalon minilihaksia - suunta tästä vaan ylöspäin!

Lauantain pitkiksellä suuntasin Pohjois-Helsingistä pitkän kaavan mukaan Munkkiniemen, Meilahden, Hietsun ja keskustan kautta Pasilan asemalle, josta otin junan kotiin. Tykkään jotenkin juosta mieluummin paikasta A paikkaan B kuin kehitellä lenkin kotiovelta takaisin samaan paikkaan. Nyt sain kivasti nähtyä vaihteeksi vähän muitakin maisemia kuin vaan tätä omaa kotiseutuani. Erityisesti Hietsu ja Töölönlahti ovat ihan lempparireittejäni täällä Helsingissä :)

Pitkiksen lopussa vasemman sääreni sisäsyrjään tuohon luun kohdalle iski viiltävä kipu, joka paheni lenkin viimeisten 20 minuutin aikana. Kävely heti lenkin jälkeen tuntui tosi kivuliaalta, mutta parin tunnin levon jälkeen sitä ei kuitenkaan enää kävellessä tuntunut lainkaan. Sunnuntain kevyellä palauttelulenkillä kipu ilmestyi jälleen siinä 40 minuutin juoksun jälkeen. Päätin siis nyt alkuviikosta ottaa varovasti ja keskittyä enemmän spinniin ja kevyeen juoksuun. Huomiselle varasin hierojan, jonka jälkeen luonnollisesti pidän myös vähän lepoa. Veikkaan, ettei kyseessä ole mitään vakavaa: ehkä pieni rasitusvamma vaan - johtunee huonosta juoksualustasta, liiasta juoksemisesta, vähäisestä palauttelusta tai kuluneista kengistä. Ensitöikseni tein jo pitkään suunnittelemani hankinnan, kompressiosäärystimet, jotka vetäisin jalkaani sunnuntai-illaksi palauttelemaan (myös pumpista) kipeytyneitä jalkojani. Sen lisäksi vähän kylmää, lepoa ja rullailua niin eiköhän toi jalka tuosta kuntoon saada muutamassa päivässä :) Tänään jo tuntui paljon paremmalta. Olen myös suunnitellut uusien lenkkareiden ostoa, mikä varmasti viimeistään saa jalan kuntoon.

Semmoisia fiiliksiä tokalta treeniviikolta. Nyt pitää tosiaan taas kiinnittää huomiota siihen omaan hyvintointiin ja ottaa ainakin pari päivää vähän iisimmin. Se alkakoon hieronnalla ja levolla. Sitten ollaan pian taas entistä kovemmassa iskussa ja valmiina treenaamaan :) Mahtavaa treeniviikkoa kaikille, nauttikaahan lauhasta juoksukelistä!

Kiltti polvi, päästä mut jo juoksemaan, kiitos.

Hellurei! Viides lepoviikko alkoi kolmen päivän tenttilukuaherruksella ja kiireellä, joka pakotti jättämään kaiken urheilun väliin - piti siis huolta treenitauostani aika hyvin. Nyt monen päivän levon jälkeen odotukseni olivat jälleen korkealla tätä päivää ajatellen: vapaapäivä piiiitkästä aikaa! Vapaapäivä, jonka aioin pyhittää pelkästään urheilulle ja jona ajattelin uskaltautua testaamaan myös polveani lenkkipolulle parin viikon tauon jälkeen.

Urheilupäivä alkoi Meilahden Unisportilla 40 minuutin crossailulla sekä 55 minuutin tasasykespinnillä. Meilahden Unisport on Helsingin yliopistoliikuntapaikoista suosikkini. Sali on tilava, valoisa ja monipuolinen - kuten myös spinnisali. Unisportin ryhmäliikuntatunnit ovat mielestäni todella laadukkaita ja yliopisto-opiskelijoille superhalpoja (vain 98€/vuosi)! Koko Unisport on niin huikea etten tiedä, missä raaskin liikkua enää opiskeluvuosieni jälkeen.

Nyt olin parin viikon tauon jälkeen siis lempiohjaajani spinning-tunnilla. Innostunut ja kannustava ohjaaja, joka osaa vielä valita parhaat musiikit tunneilleen, motivoi kyllä antamaan kaikkensa tunnilla - ehkä liikaakin. PK-treeniksi suunnittelemani tasasyketunti muuttuikin VK-treeniksi, kun innostuin treenaamaan astetta rankemmin. Treenin keskisyke oli 152 ja maksimisyke nousi jopa 176:n! Juoksutauon vaikutuksen kyllä huomaa: kuntoni on tainnut laskea. Ennen oli vaikeuksia saada sykettä nousemaan noille syketasoille missään treenissä, mutta nyt ei ollut kyllä lainkaan ongelmia sen suhteen - päinvastoin. Toisaalta on mukavaa, kun tuntee tehneensä jotain, mutta toisaalta ajatus pitkään ja vaivalla hankitun hyvän kunnon vähittäisestä hiipumisesta tuntuu pelottavalta.



Mahtavan spinning-tunnin jälkeen suuntasin muutaman mutkan kautta Meikusta kohti Kumpulaa. Kumpulan Unisport on hieman Meikun yksikköä pienempi, mutta sieltäkin löytyy monipuolinen kuntosali, isot liikuntasalit ja mahdollisuus jopa seinäkiipeilyyn. Kumpulassa käyn yleensä bodypumpissa - niin tänäänkin. Halusin tehdä taas monipuolisuuden nimissä kunnon lihaskuntotreenin: bodypump toimii!

Ogelin kivat purtsimaastot

Bodypumpin jälkeen olin vielä virtaa täynnä ja paloin halusta päästä purkamaan sitä lenkkipolulle. Valitsin lenkkimaastoksi Oulunkylän urheilupuiston pururadan ja pienen harkinnan jälkeen uudet, vaimennetut Asicsin kenkäni (Asics Gel Nimbus 15 - tilasin jopa 90€ Suomen urheilukauppojen hintoja halvemmalla 21run.com-sivustolta, suosittelen!), sillä ne vastaavat parhaiten vanhoja Asicsin kenkiäni, joihin jalkani on jo tottunut. Olen ostanut hiljattain myös oikeita barefoot-kenkiä muistuttavat Nike free 5.0 -lenkkarit. Olen kuullut ja lukenut paljon hyvää barefoot-kengistä, mutta ne eivät ilmeisesti sovi kaikkien jaloille. Päätin nyt kuitenkin panostaa ja ostaa kerralla kahdet erilaiset kengät ja testata, kummat sopivat juoksuun. Kun nyt vaan pääsisi vihdoinkin juoksemaan!!! No, onneksi noita kenkiä voi käyttää myös lenkkipolkujen ulkopuolella. Molemmat tuntuvat mukavilta jaloissa ja näyttävät kivoilta :)

Lenkille vetäisin jalkaani uudet Asicsit!

Uusia Niken lenkkareita on tullut kulutettua jo koulussa ja kaupungilla - ovat niin mukavat jalassa!

Syytän näitä loppuun kulutettuja Asicsejani juoksijan polvesta...

Joka tapauksessa, päätin nyt sitten testata juoksemista noilla vaimennetuilla kengillä ja pehmeällä alustalla. Ja tietysti niin rauhallisesti kuin vain mahdollista. Ensimmäisen kilometrin ajan olin innoissani: polvea ei sattunut ja juokseminen (= hölköttely) pitkän tauon jälkeen tuntui taivaalliselta! Riemua ei kauaa tosin kestänyt. Kipu tuli kuin tulikin jälleen vajaan kahden kilsan matkan jälkeen. Pieni pysähtyminen ja venyttely auttoi hieman, mutta päätin lopettaa juoksun kuitenkin 23 minuutin jälkeen ennen kuin kipu yltyisi sietämättömäksi. Kyllä siinä taas kovin alakuloisena sai jättää taakseen purtsin ja lähteä kotiin. Aikaa ja innostusta olisi ollut vaikka kuinka pitkälle lenkille, mutta minkäs teet. Huomasin, että erityisen ilkeältä tuntuivat alamäet, jotka piti sipsuttaa varovasti ja hitaasti. Niissä jalka jotenkin venyy ja tärähtelee ylämäkeä pahemmin. Ei siis muuta kun ylämäkijuoksua tästä lähtien!

Onhan tämä tilanne tosi masentava ja alan jo luopua toivosta Kööpenhaminaa ajatellen. Huomenna siihen on tasan kuukausi. Maratonia sekä muita kisoja ja tavoitteita enemmän ärsyttää tällä hetkellä se tunne, kun ei pääse tekemään sitä, mistä nauttii eniten. Kyllä tässä huomaa, kuinka tärkeäksi ja rakkaaksi harrastukseksi toi juokseminen on tässä muodostunut: ei niistä korvaavista treeneistä vaan nauti yhtään samalla tavalla. Nyt aion jatkaa korvaavia treenejä taas maanantaihin asti. Silloin pitäisi yrittää pelata edes jonkin aikaa kauden avausottelussa. Pitää varmaan alkaa selvittää, saako maratonosallistumisen siirtää vuodella eteenpäin tuossa Köpiksen maratonissa. Ehkä tämä ei olekaan oikea aika ensimmäiselle maratonilleni. Jos ei, niin kyllä sekin vielä koittaa! Onneksi sain tänään vahvistuksen vaihtovuodelleni Tasmanian yliopistosta. Se tuo vähän lohtua kevääseen: on jotain muutakin, mitä odottaa ja mihin keskittyä. Kenties juoksenkin ensimmäisen maratonini Australiassa syksyllä ;)

Nyt se on varmaa: syksyllä juostaan näissä maisemissa!!

Puuduttavat korvaavat treenit!

Hellurei!

Nyt on sitten yritetty korvata sitä juoksutreeniä yhdellä jos toisella tavalla. Huonot uutiset: mikään muu harjoitus ei tunnu vastaavan juoksutreeniä lähimainkaan. Hyvät uutiset: polvi ei ole enää ihan niin kipeä kuin alkuviikosta! JEE!

Lepotauko tuli ajankäytöllisistä syistä sopivaan kohtaan. Alkuviikosta meinasin lähteä lenkille vaikka väkisin, mutta loppuviikon kiireet onneksi saivat minut pysymään paikoillani - lenkille lähteminen ei olisi töiden ja koulujuttujen takia ollut edes mahdollista! Tämä viikko jäikin siis kaiken liikunnan suhteen vähän hiljaisemmaksi.

Pyörä + crosstrainer korvaavina treeneinä

Koitin silti korvata juoksuohjelmani treenit parhaani mukaan ja saada edes jotain aikaiseksi. Torstaina kaivoinkin fillarin esiin pyörävarastosta ja polkaisin Kumpulan unisportille treenaamaan crosstrainerilla. Crosstrainertreeni ei nyt varsinaisesti korvaa juoksutreeniä sekään, mutta saa siinäkin sykkeet nousemaan mukavasti. 40 minuutin crosstrainertreenin jälkeen raahauduin bodypump-tunnille. Olen keskittynyt viime aikoina treenaamisessani lähinnä juoksemiseen ja muuhun pitkäkestoiseen, kuntoa kasvattavaan liikuntaan. Lihaskuntoharjoittelu on jäänyt vähäiseksi (en koe sitä niin elintärkeäksi juoksemista ajatellen), ja sen kyllä huomaa! Parin kuukauden tauon jälkeen tuntui, kuin ei olisi bodypump-tunnilla ikinä ollutkaan, ja painot olivat sen mukaiset! Silti olemattomat lihakseni kiittivät seuraavana aamuna. Bodypumpin avulla saa kyllä kivasti tietoa siitä, mitkä lihakset ja lihasryhmät ovat hyvässä ja mitkä vähän heikommassa kunnossa. Itse teen esimerkiksi kyykyt kohtalaisen isoilla painoilla (jalkalihaksia löytyy), mutta kaikki käsilihasosiot menevät pienimmillä mahdollisilla painoilla. Täytynee harkita niidenkin aktiivisempaa treenaamista :)

Huhhuh, pienimmillä painoilla mentiin!

Työntäyteinen viikonloppu

Viikonlopuksi suuntasin taas Saloon ja töihin totta kai. Niitä riittikin sitten ylitöineen perjantaiksi, lauantaiksi ja sunnuntaiksi. Paljon muuta ei sitten ehtinyt tekemäänkään, mutta kuten aiemmin totesin, polveni parantumisen kannalta se oli kai hyväkin juttu. Tänään menin kuitenkin ennen iltavuoron alkua äitini seuraksi Salon uimahalliin. Olen todella huono käymään salilla, mutta Salon uimahallin kuntosali on yksi niistä harvoista, joissa käyn ja jopa treenaan erilaisilla lihaskuntolaitteilla. Uimahallin sali on minulle tuttu ja turvallinen - viihtyisä, halpa, sopivan kokoinen ja ainakin omiin tarpeisiini vastaava. Nyt olin ensin salilla 45 minuuttia, minkä jälkeen kävin uimassa.

Tykkäisin varmaan salitreenaamisesta enemmän, jos minulla olisi jokin ohjelma, jota noudattaa. Se tuntuisi myös varmastikin hyödyllisemmältä: nyt vain poukkoilen salilla sinne tänne ja teen milloin mitäkin. En tykkää käydä salilla, koska en joko osaa käyttää laitteita tai valita itselleni sopivia painoja. Lisäksi juoksutreeni tuntuu kymmenen kertaa tehokkaammalta ja hauskemmalta treeniltä. Juoksijankin on toki kiinnitettävä huomiota lihaskuntoon, joten yritän pitää huolta myös siitä osa-alueesta vähintään kerran viikossa.

Salilla uskalsin testata jopa pientä viiden minuutin juoksumatolla hölköttelyä. Yllätyin iloisesti, kun polveni ei kipeytynyt siitä :) Myöskään uinti ja vesijuoksu eivät tuntuneet pahalta. Sen sijaan futsaltreenit aiheuttivat polvessa pientä vihlomista. Vaikuttaa siltä, ettei juoksijan polvi ainakaan ihan täysin parantunut vielä ole. Huomenna pidän todennäköisesti vielä taukoa juoksemisesta - tähän auttaa tietysti taas kevyt yhdeksän tunnin koulupäivä - ja korvaan sen hyötyliikunnalla eli taittamalla koulumatkan by bike! Huomenna ois tosiaan myös lääkäriaika, jaiks! Lääkärin tuomion pohjalta muokkaan huomenna kolmannen treeniviikon ohjelman. Olen myös harkinnut erilaisten välineiden käyttöä/uusimista polven paranemisen kannalta. Aloitin lenkkareista: ostin yhdet ja innostuksissani tilasin toiset! Niistä lisää ensi kerralla :) Nyt peukut pystyyn ja lääkäriltä terveen paperit kouraan!