Treenioivalluksia hierontapöydällä

Kävin keskiviikkona hierojalla pohkeideni takia. Ne olivat olleet jumissa jo muutaman päivän, mutta kipu oli vaan pahentunut tiistaina, kun yritin rullailla niitä auki. Ikinä eivät ole muuten pohkeet olleet tuossa kunnossa. Ne olivat jossain syvälukossa, erityisesti oikea pohje, jonka auki runnomiseen meni lähestulkoon puoli tuntia. 45 minuutin hierontakerrasta jäikin sitten enää vajaat parikymmentä minuuttia vasemmalle pohkeelle ja muut lihakset saivat jäädä ensi kertaan. Ikinä ei ole hieronta tehnyt niin kipeää kuin keskiviikkona. Siinä sai kyllä kyyneleitä niellä ja puristaa hierontapöydän käsinojia rystyset valkeina.

Hierojakäynnin jäljiltä mulle aukesi kuitenkin muutakin kuin pohjelihakset - puhuimme nimittäin hierojan kanssa paljon juoksuun liittyvistä ongelmista, joista olen viime aikoina kärsinyt. Lähinnä siis painavista jaloistani. "Keskustelumme" oli osittain lähinnä itsereflektointia: ongelmien ääneen pohtiminen avarsi paljon ja sen seurauksena päässäni tuntui loksahtavan monta palasta kohdalleen. Tässä muutamia asioita, jotka aion jatkossa huomioida treenatessani:

1. Mitä tehdä treenin jälkeen?

Jalkani tuntuvat olevan aina vähänkin kovemman treenin jälkeen todella väsyneet ja raskaat. Seuraavana päivänä kevytkin juoksu tuntuu haastavalta. Hieroja muistutti maitohapoista, jotka jäävät kovan treenin jäljiltä helposti lihaksiin. Maitohapot olisi hyvä saada liikkeelle heti treenin jälkeen - pois lihaksista. Hyvä keino tähän voisi olla esimerkiksi 15 minuutin reipas kävely treenin jälkeen. Juoksua ei missään nimessä kannata lopettaa seinään, ja kevyt hölkkä loppuverkaksi saattaa sekin vielä lisätä maitohappoja: reipas kävely on siis hyvä vaihtoehto. Treenin jälkeen tulisi tietysti myös venytellä ja rullailla, jotteivät jalat menisi jumiin. Lisäksi proteiinia olisi hyvä saada 30 minuutin kuluessa treenistä, jotta palautuminen tehostuisi ja lihakset vahvistuisivat. Osa näistä jutuista nyt onkin itselleni jo vanhaa tuttua, mutta tuo maitohappojen sysääminen liikkeelle unohtuu turhan usein. Jos ne jäävät lihaksiin, jalat tuntuvat tukkoisilta seuraavana päivänä.

2. Lisää liikkuvuutta

Venyttelyn ja rullailun tärkeyden tiedostan, mutta ne vaan tuppaavat usein unohtumaan. Sanon sen suoraan: en tykkää venyttelystä. Se on mielestäni tylsää. Rullailu taas on tylsän lisäksi yleensä kivuliasta. Hieroja ehdotti, että aloittaisin joogan tai pilateksen oheislajinani. Joogatunnilla tulisi tehtyä venyvyystreeniä ehkä vähän mielekkäämmällä tavalla kuin venytellessä ja se toimisi hyvänä vastapainona juoksulle, joka kuitenkin on erittäin kuormittava harrastus. Olen käynyt kaksi kertaa joogatunnilla ja se ei tunnu olevan lajini. En ole ikinä ollut notkea, joten jooga sijoittuu mukavuusalueeni ulkopuolelle. Haluaisin oppia käymään joogassa. Ehkä sitten oppisin nauttimaan myös venyttelystä ja huomioimaan kehonhuollon paremmin. Kimmoisilla ja notkeilla jaloilla juoksukin sujuisi paremmin eikä tuntuisi niin kankealta. Ehkä annan joogalle vielä yhden mahdollisuuden... Hieroja vinkkasi myös Unisportin uudesta foam roller -tunnista, jonne olisi hyvä mennä ottamaan vähän vinkkejä omaan putkirullailuun.

3. Selkeämmät erot treenitehojen välille

Viikko sitten, sen hieman epämieluisan varttimaratonini jälkeen, oivalsin jotain aika massiivista tämänhetkisestä treenaamisestani. Pähkäilin, miten pystyin vuosi sitten juoksemaan niin paljon enemmän ja miksi kuntoni tuntui olevan niin paljon parempi kuin nyt. Selailin vanhoja treeniarkistojani. Vuosi sitten juoksin n. 70-85 kilometriä viikossa - nyt jo 65 km/vko tuntuu aika kuormittavalta. Huomasin pari oleellista eroa treenaamisessani. Vuosi sitten juoksin vähintään yhden oikeasti kevyen lenkin viikossa (keskisyke n. 140). Nykyisin ei treeniohjelmassani noita kevyitä lenkkejä juuri ole. Juoksen "kevyetkin" lenkit lähestulkoon 11 km/h ja sykkeeni ovat niillä aina (useimmiten reilusti) yli 150. Toinen huomio viime vuodessa oli se, että pk-vauhtini oli tavallisesti alle 11 km/h ja sykkeeni pysyi suhteellisen matalana, alle 160. Vauhtikestävyyttä taas vedin huomattavasti kovemmalla tahdilla, tyypillisesti yli 12 km/h. Nykyään peruskestävyyslenkkini ovat huomattavasti reippaampia. Juoksen lähestulkoon aina yli 11 km/h ja sykkeeni ovat sen mukaiset: aina yli 160. Vastaavasti vauhtikestävyys tuntuu nykyisin sujuvan heikommin, jopa vähän hitaammalla tahdilla. Perus- ja vauhtikestävyystreenieni ero on siis kaventunut huomattavasti. Johtopäätökseni on, että juoksen peruskestävyyslenkkini liian kovaa, minkä takia jalat ovat usein tukkeessa ja juoksu tuntuu pahalta. Juoksukoulussakin korostettiin juoksutehojen vaihtelevuuden merkitystä: usein muistutettiin, kuinka kerran viikossa pitäisi juosta kevyt lenkki, jossa keskisyke pysyisi 140 pinnassa. Pitää oppia juoksemaan hiljaa, jotta voi juosta kovempaa. Vauhtikestävyys rakennetaan peruskestävyyden varaan. Nyt olen rakentanut vauhtikestävyyttä ikään kuin tyhjän päälle. Kehitystä ei ole tullut, sillä treenaaminen on ollut tasapaksua eikä tehojen välille ole syntynyt tarpeeksi eroa. Tärkeää olisi saada ensin nostettua sitä kevyen lenkin tahtia - muuten vauhti ei voi nousta. Ainakin tällaisia minä siinä hierontapöydällä pohdiskelin, ja hieroja komppasi.

4. Treenikausien rytmittäminen

Hieroja huomautti, että myös treenikausien välillä tulisi olla vaihtelua. Välillä pitäisi treenata kovempaa ja välillä iisimmin. Välillä enemmän juoksua ja välillä oheislajeja. Yleensä vuodenajat rytmittävät treenaamistani aika hyvin: talvella tulee juostua vähemmän. Itse kuitenkin skippasin viime vuonna koko syksyn ja puolet talvesta, sillä olin puoli vuotta Australiassa. Ausseissa tuli kyllä juostua paljon. Suomeen palattuani aloinkin jo treenaamaan Barcelonan maratoniin. Käytännössä olen siis viettänyt "juoksukautta" nyt suunnilleen 1,5 vuotta ilman sen pidempiä taukoja tai kevyempiä kausia, muutamia yksittäisiä valmistavia tai palauttavia viikkoja lukuun ottamatta. Treenaaminen rupeaa rehellisesti sanoen tuntumaan vähän tasapaksulta ja välillä kaipaan jo erilaista treeniä: kuntosalia, futista ja ryhmäliikuntatunteja juoksun ohelle. Tuntuu, ettei oheislajeille ole löytynyt aikaa ja paikkaa, kun aina on ollut edessä kisat, joita varten pitäisi treenata nimenomaan sitä juoksua. "Onneksi" talvi tulee pian - maratonini jälkeen aion todennäköisesti pitää vähän juoksuvapaamman treenikauden.

Olen leikitellyt ajatuksella futiskentälle paluusta syksymmällä. Saa nähdä, miten käy :)

5. Lepo ja uni

Tämä nyt on selvääkin selvempi juttu. Väsymys vaikuttaa koko kropan toimintaan ja heijastuu suoraan jalkoihin. Olen pitänytkin nyt vähintään kaksi juoksusta täysin vapaata päivää viikossa. Huomaa kyllä, että välillä runsas kävelykin voi rasittaa jalkoja. Univaikeuksistani olen onneksi päässyt nyt eroon: osittain varmaankin kofeiinivierotuksen ansiosta :)



Nyt kun mietin tämänhetkistä treenaamistani, huomaan tehneeni niin monta asiaa totaalisen väärin. Olen yliyrittänyt. Treenannut liian kovaa ja väkisin silloinkin, kun ei ole tuntunut hyvältä. En ole ajatellut muita treenaamiseen vaikuttavia asioita kuin itse treeniä. Olen tuijottanut liikaa sykkeitäni, vauhtejani ja matkojani, ja verrannut niitä viime vuoteen. En ole kuunnellut kroppaani. En vetänyt nautinnollisia kevyitä lenkkejä. Vähän huolestuttaa, että mitä tästä nyt tulee - kunto kun tuntuu olevan pohjalukemissa ja peruskunto olematon. Voiko asiaa korjata enää viimeisen kolmen viikon aikana ennen maratonia? Treenaamisella voin ainakin pilata maratonini. Pelastamisesta en tiedä, mutten aio ottaa riskejä. Vikat viikot menevät siis varmaan vähän kevyemmällä tahdilla, kroppaa kuunnellen.

Miltäs nämä kuulostavat - voisiko näistä löytyä syytä painaviin jalkoihin vai piileekö syy jossain muualla?

Putkirullasta kaikki ilo irti!

Viime sunnuntain kova loikkatreeni, josta jo kirjoittelinkin, sai jalkani tosi huonoon kuntoon. Niiden palautuminen kesti useamman päivän. Maanantaina ja tiistaina ei ollut toivoakaan lähteä lenkille, joten vedin korvaavana treeninä salitreenin yhteydessä 30 minuuttia crosstrainer-laitteella, joka ei kuormita jalkoja samalla tavalla tai aiheuta tärähtelyä. Keskiviikon aamulenkillä jalat olivat kuitenkin yhä aivan tukossa, tönköt ja kipeät. Onneksi olin varannut keskiviikoksi hieronnan Unisportilta. Hieronnan yhteydessä kerroin huolistani: siis siitä, kuinka pelkään loikkatreenin aiheuttavan liikaa lepopäiviä ja syövän juoksuharjoitteluani.

Hierojan mukaan kroppani kyllä tottuu loikkatreeniin parin kuukauden sisällä - olen kuitenkin vasta aloittanut loikkatreenit, joten ne tuntuvat lihaksissa, joiden olemassa olosta en ennen tiennytkään. Hieroja antoi kuitenkin myös vinkin, kuinka palautumista voisi nopeuttaa: putkirullan avulla.

Kuulin putkirullasta ekaa kertaa vasta reilu vuosi sitten, kun mulle iski juoksijan polvi. Tuolloin kaverini vinkkasi, että rullailusta voisi olla apua. Samoihin aikoihin Fit-lehdessä oli juttu rullailusta, joka esiteltiin suht uutena ilmiönä. Päätin hankkia itselleni putkirullan ja se oli kyllä yksi elämäni parhaista sijoituksista. Putkirullan avulla sain kukistettua juoksijan polveni. Innostuin rullan käytöstä niin, että ostin halpisrullan jopa Australiassa, kun en omaani viitsinyt mukaani toiselle puolelle maailmaa raahata.

Putkirulla on siis pötkylä, jonka päällä kireää lihasta "rullataan". Putkirulla toimii hieronnan tapaan lihaksia avaten ja jumeja poistaen. Nykyään rullat ovat yleistyneet ja kuuluvat jokaisen kuntosalin vakiovarusteisiin: jokainen urheileva siis on  niistä varmasti jo vähintäänkin kuullut. Vaikka kunnon hierontaa ei voitakaan mikään, niin putkirulla toimii opiskelijan kukkarolle ystävällisempänä vaihtoehtona ;) Omani on Casallin pieni foam roller, joka maksoi muistaakseni aikoinaan n. 30-40 €. En ole perillä niiden hinnoista nykyisin, mutta luulisin hintatason laskeneen. Ja tuollainen pieni rulla on ainakin itelleni aivan sopivan kokoinen - en näe mitään syytä maksaa enempää pidemmästä rullasta.

Rupesin miettimään rullailua hierojalla ja tajusin, että käytän rullaa nykyään oikeastaan aika harvoin. Ja vain ja ainoastaan silloin, kun jalkani ovat jumissa ja rullaaminen tekee ihan järjettömän kipeää. Hieroja kehotti käyttämään rullaa nyt alkuun päivittäin - kevyesti ennen lenkkiä ja sen jälkeen sekä aina venyttelyn yhteydessä. En ole ennen tullut ajatelleeksi, että rullasta voisi olla apua lihasten lämmittelyssä ja palauttelussa. Ja ettei sitä tarvitse kaivaa kaapista esiin vain silloin, kun jalat ovat kipeät. Rullaamisen ei tarvitse aina sattua ollakseen tehokasta!

Otin hierojan vinkit vastaan ja olen nyt rullaillut jalkojani aina ennen treeniä ja sen jälkeen. Jo muutamassa päivässä olen huomannut eron: lihakset tosiaan tuntuvat lämpimiltä lenkille lähtiessä eivätkä ole jumissa seuraavana päivänä. Nämä erot vain muutaman minuutin rullailulla! Ei voi muuta kun suositella kaikille :) Kattavat sivustot putkirullan käytöstä löydät täältä!

Jalat jumissa, AUTS!!!!

Nyt rupee tuntumaan keskiviikon cooper, lihaskuntotestit ja kohtalaisen kova lenkki. Etureiteni ovat viimeksi olleet näin kipeät varmaan maratonin jälkeen!!!! AU AU AU.

Eilen jo jalat olivat suht kipeät, mutta kävin silti heittämässä kevyen tunnin palauttelevan lenkin. Suunnitelmissa oli päästä treenaamaan kunnolla vielä perjantaiaamuna ennen Talvipäiville lähtöä. Eipä ollut kevyestä lenkistä apua, olisi suosiolla pitänyt pitää kunnon lepopäivä eilen. Illalla venyttelin ja rullailin jalkojani auki ja voi luoja kuinka pahalta se rullaus voi etureisissä tuntua, kun ne ovat tarpeeksi jumissa! Inisin ja manailin vedet silmissä yksinäni tuossa lattialla rullailujen ajan - pisin vartti pitkään pitkään aikaan.

Ihana kamala foam roller!

Tänä aamuna jalat tuntuivat edelleen kipeiltä ja olivat kuin puupökkelöt. Tästä huolimatta menin vähän jopa väkisin vetämään juoksukoulun viikon intervallitreenin: 8 x 3 min vedot 2 min palautuksilla + 4 x 1 min kova juoksu minuutin palautuksilla. Alkulämmön jälkeen uskalsin koittaa reippaampaa juoksua ja vähän tavallista matalammilla tehoilla sain kuin sainkin vedettyä treenin läpi. Mikään huipputreeni se ei tosin ollut - ei fyysisesti eikä henkisesti - mutta nyt voin ainakin hyvillä mielin vetää haalarit jalkaan ja lähteä viettämään rentoa viikonloppua ilman minkäänlaista treenaamista.

Nyt ois luvassa siis muutama päivä kunnon irrottelua kivassa seurassa. Koitan saada ajatukset täysin irti maratontreenaamisesta ja keskittyä nautiskeluun - oon sen mielestäni ansainnut. Hyvää viikonloppua teille muillekin! :)

Treeniviikko 1: Taotaan nyt kun rauta on kuumaa!

Eka treeniviikko takana ja ihan mahtavat fiilikset. Motivaatio on huipussaan, askel tuntuu kevyeltä, mieli virkeältä ja juoksu vaivattomalta. Ja koska treenaaminen tosiaan tuntui niin hyvältä viime viikolla, päätin lisätä alkuperäiseen treeniohjelmaani yhden kevyen pienen palauttelulenkin ja yhden intervallitreenin päiville, joiden oli tarkoitus olla lepopäiviä. En tiedä, oliko tää järkevä veto, mutta kun energiaa ja motivaatiota tuntui riittävän... Tulevina viikkoina fiilis saattaa olla eri - otetaan nyt siis tästä tilanteesta kaikki irti!

Tässä ekan treeniviikon saldo:

Maanantai:
PK 50 min, 9 km, keskisyke 153, maks.syke 171, 10,80 km/h

Tiistai:
PK 60 min + minuutin vedot (5 kpl) 10 min välein, 10,63 km, keskisyke 138, maks.syke 171, 10,63 km/h

Keskiviikko:
VK 50 min, 9,9 km, keskisyke 160, maks.syke 173, 11,87 km/h
VK-treenin alku- ja loppuverkat 25 min, 4,2 km, keskisyke 145, maks.syke 164, 10,08 km/h

Torstai:
Kevyt palauttelulenkki 25 min, 4 km, keskisyke 124, maks.syke 141, 9,59 km/h

Perjantai:
Pitkä PK 105 min, 18,12 km, keskisyke 150, maks.syke 167, 10,35 km/h

Lauantai:
Funrun 60 min, 9,75 km, keskisyke 126, maks.syke 152, 9,75 km/h

Sunnuntai:
MK 15 min, 6 x 150 m mäkijuoksua + palautellen alas (1,9 km), keskisyke 156, maks.syke 180
MK-treenin alku- ja loppuverkat 24 min, 4,4 km, keskisyke 147, maks.syke 164, 11 km/h

Lisäksi 3,5 h venyttelyjä, puolisen tuntia lihaskuntoa ja reilut pari tuntia chilliä pyöräilyä.

Viikon kilometrisaldo: 72 km. Ihan jees!

Viikon "funrun" oli tauko koko päivän kestäneestä esseen kirjoittamisesta tunti ennen auringonlaskua. Tarkoituksena oli hölkötellä kauniissa maaseutumaisemissa, kuunnella hyvää musiikkia ja antaa aivoille raitista ilmaa - vilkaisematta kertaakaan sykemittaria. Toimi hyvin ja sykkeet pysyivät aisoissa!

Pari seikkaa täytyy kuitenkin pitää mielessä. Ensinnäkin, kun treenaaminen tuntuu hyvältä, on vaarana ylikunto. Lepopäivät ovat myös tärkeitä kehityksen kannalta. Treenaamisen tulee olla vaihtelevaa: joka päivä ei voi mennä sata lasissa vaikka kuinka kovin haluaisi. Pitää muistaa levätä, nukkua, syödä ja keskittyä muihinkin asioihin. Joskus omaa treenaamista kannattaa siis tarkastella järkevästi, jottei ylitä omia rajojaan pelkän hyvän fiiliksen turvin.

Toinen asia, joka on tällä viikolla jyskyttänyt tuolla aivojeni perukoilla jatkuvasti, on se juoksijan polvi. Kun se on kerran onnistunut pilaamaan parin kuukauden treenit, sitä ei todellakaan halua uudestaan. Juoksijan polvihan osui kohdalleni keväällä, kun maratonitreeniohjelmani johdosta lisäsin juoksemistani aika radikaalisti enkä kokemattomuudestani johtuen osannut aavistaa sen seurauksia. Siksi oon nyt uuden treeniohjelman alussa koko ajan varpaillani ja pelkään pahinta. Kevään jälkeen olen kuitenkin onneksi oppinut monia asioita kantapään kautta ja ottanut niistä selvää, ja sen pohjalta pystyn suunnittelemaan ja tarkastelemaan treenaamistani paremmin tällä kertaa.

Ennen lenkkiä, sen aikana ja sen jälkeen koitan tunnistaa mahdollista kipua polven ulkosyrjässä - ikään kuin olisin varma, että se väistämättä iskee jossain vaiheessa. Ehkä tämän pelon takia oonkin venytellyt ja putkirullaillut tällä viikolla aktiivisesti: jopa 3,5 h yhteensä. Olen turvautunut myös muihin ennaltaehkäiseviin poppakonsteihin: ostin kinesioteippiä ja teippasin varmuudeksi molemmat polveni (lämmittää kivasti IT-jännettä ja reiden ulkosyrjän lihaksia sekä luo turvallisuuden tunnetta: todellisesta tehosta en tosin ole varma...) ja hankin myös uudet juoksukengät, jotteivät lenkkareiden kuluneet vaimennukset koituisi tällä kertaa kohtalokseni (uusista kengistäni lisää tuonnempana!). Tällä kertaa olen siis ainakin tiedostanut polven tilanteen ja varautunut pahimpaan.

"Sijoitin" putkirullaan: maksoi 8 AUD = n. 5,5 €

Tutut ja turvalliset kinesioteippaukset tehoavat ainakin pääkoppaan

Tältä viikolta odotan suunnilleen samanlaista treenisaldoa kuin edeltävältä viikolta, tehokkaampaa VK-treeniä sekä henkistä keskittymistä - ei pelkästään treenaamisen vaan myös lepäämisen suhteen. Näillä tavoitteilla kohti treeniviikkoa nro 2!

Henkistä treeniä

TJ50 ja heikolta näyttää!!

Tänään tosiaan 50 päivää maratoniin ja treenaaminen tyssäsi alkuunsa jo pari viikkoa sitten. Kahden viikon juoksukiellon pitäisi päättyä tän viikon jälkeen, mutta pahoin pelkään kiellon jatkuvan. Olin keskiviikkona salilla tekemässä taas korvaavaa crosstrainertreeniä ja kun polveen ei koskenut lainkaan, päätin yrittää myös kevyttä juoksumatolla hölköttelyä. Virhe. Tuttu viiltävä kipu iski jo minuutin jälkeen, ja juoksu oli pakko lopettaa säälittävän kahden minuutin kohdalla. Polvi oli kipeä koko loppupäivän.

Vaikka pyöräily ja crosstrainer eivät tunnukaan jalassa pahalta, ne kuitenkin rasittavat jalkaa. Torstain bodypump-treenin jälkeen asetinkin itselleni tavoitteen: loppuviikko pelkkää lepoa. Ei juoksua, ei ylimääräistä kävelyä, ei pyöräilyä, ei crosstraineria, ei mitään. Nyt vain tuntuu, että koko maailmankaikkeus on tätä tavoitetta vastaan: viikonlopusta on luvattu poikkeuksellisen lämmin ja kesäinen, kaikki ovat lähdössä ulkoilemaan ja eiköhän tää kaiken lisäksi ole suurinpiirtein kevään ainut viikonloppu, kun mulla ei ole töitä eikä mitään muitakaan pakollisia menoja. Aivan otollinen hetki tehdä se pitkä, monen tunnin matalasykkeinen pk-treeni, mutta ei niin ei.

En tiedä, onko ollut järkevää vai tyhmää lueskella netistä varoittavia kauhutarinoita juoksijan polveen liittyen. Tarinat päättyvät usein siihen, että paranemiseen on mennyt useampikin vuosi eri lääkäreiden ja fyssareiden luona ravatessa. Hurjimmissa tragedioissa urheiluharrastus tai -ura on jopa päättynyt juoksijan polven takia. Ystäväni Mari myös kärsi aikoinaan hyppääjän polvesta, mikä on ilmeisesti juoksijan polvea läheisesti muistuttava rasitusvamma. Hän muistutti minua myös tauon tärkeydestä, sillä itse oli sortunut tuolloin siihen virheeseen, ettei ollut malttanut levätä, minkä seurauksena oireet olivat pahentuneet ja jatkuneet kokonaisen talven. Nyt on vaan siis tsempattava ja tajuttava, mikä on tässä tilanteessa hyväksi itselleen pitkällä aikavälillä.

Lähdin koko viikonlopuksi Turkuun viettämään laatuaikaa perjantaiksi kavereideni ja lauantaiksi siskojeni kanssa. Pitkin hampain jätin lenkkarit ja muut juoksuvermeet kotiin, vaikka olin optimistisesti ajatellut viikko sitten kirmailevani lauantaina vapaan viikonlopun kunniaksi keväisen Aurajoen rantaa pitkin - tämä osoittautuikin turhan kunnianhimoiseksi tavoitteeksi. Nyt, kun lenkkikamani ovat sadanviidenkymmenen kilometrin päässä Helsingissä, en onneksi vain yksinkertaisesti voi lähteä lenkille vaikka kuinka kovin haluaisin. Henkisesti tää on todella raastava viikonloppu, mutta koitan nauttia tuosta ilmasta vaikka sitten jokilaivasta käsin hyvässä seurassa. Viikonlopun treeni sisältää superpitkät venyttelyt, kivuliaat putkirullailut, kunnon rentoutumisen ja tärkeiden ihmisten parhaan seuran!

Pyöräilyä ja lihashuoltoa paremman puutteessa.

Eilen oli siis se pienellä kauhulla odotettu lääkäriaika. No, jännitys osoittautuikin turhaksi - samaa voisi sanoa koko lääkärikäynnistä. Lääkäri kuunteli oireeni, testaili ja tarkkaili polven liikeratoja muutamaan kertaan ja totesi kyseessä tosiaan olevan juoksijan polvi (Sherlock...). Hän totesi myös, että tämä johtuu loppuun kulutetuista lenkkareista sekä riittämättömästä venyttelystä, kuten jo valmiiksi tiesinkin. Hoitona toinen viikon juoksutauko ja tulehduskipulääke. Ei muuta.

Tämän tuen pitäisi olla juoksijan polven ystävä

Turhasta lääkärikäynnistä kiukustuneena päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja suunnata kaupungille kiertelemään urheilukaupoissa siinä toivossa, että löytäisin jotain paranemista nopeuttavaa. Otan kaikki mahdolliset poppakonstit käyttöön, jotta vain saan polven kuntoon! Löysin Stadiumista (siellä muuten jäsenille tämän viikon ajan kaikki tuotteet -25% ja muita kivoja tarjouksia, kannattaa käydä katsomassa!) juuri juoksijan polvelle suunnitellun polvituen, joka tukee nimenomaan polven kipeää jännettä. Käytin sitä jo pyöräillessä, mutta todellinen vaikutus tulee varmasti esiin vasta juostessa.

Sijoitin myös foam rolleriin, jota pari kaveriani kehui ja suositteli minulle. Olen myös lukenut eri keskustelufoorumeista, kuinka foam rollerin avulla on saatu nitistettyä mm. pitkään kestänyt juoksijan polvi. Foam roller on siis muovinen putkirulla, joka on tarkoitettu lihashuollon tueksi. Foam roller avaa, hieroo ja venyttää lihasta. Sillä saisin kuulemma auki ne kireät jalkani lihakset, jotka ovat aiheuttaneet juoksijan polven. Googlettelin eilen ohjeita foam rollerin käyttöön - youtubesta löytyy myös hyviä videoita sen konkreettisesta käytöstä. Lisäksi tänään postiluukusta kolahtaneesta uunituoreessa Fit-lehdessä oli aivan sattumalta jopa viiden sivun juttu putkirullailusta!! Siihen täytyykin tutustua tarkemmin :)

Eilen illalla testailin foam rollingia pikaisesti muutamalla lihasryhmällä. Huomasin, että jotain häikkää tuossa vasemmassa jalassa tosiaan on! Vasemman reiden ulkosyrjän rullailu teki niin kipeää, että meinasi itku tulla :D Myös etu- ja takareisi sekä vasen pakaralihas olivat todella jumissa. Ehkä tuo rullailu tosiaan auttaa - kipu oli ainakin sitä luokkaa, että pakko siitä jotain hyötyäkin olla.

Osa pyöräilyreiteistä on vielä pahasti sulamisvaiheessa

Olen tänään ja maanantaina yrittänyt korvata treeniohjelmani lenkit pyöräilemällä. Näin olen saanut nautittua tosta ihanasta kevätilmastakin vaikken lenkille olekaan päässyt. Silti loin erittäin tympääntyneitä katseita kaikkiin, jotka juoksivat vastaani eilen. Ja niitä lenkkeilijöitä kyllä riitti! Koko Helsinki päättänyt sitten lähteä lenkkipolulle täydelliseen juoksusäähän juuri silloin, kun meikä ei sinne pääse. Viimeinen pisara oli se, kun auringonlaskun aikaan vastaani juoksi Pirkkolan urheilupuiston metsäpolulla n. 20 lenkkeilijän porukka. Olisi tehnyt mieli heittää pyörä jorpakkoon ja liittyä joukkoon!


Kyllä vaan huomaa, ettei oo pitkään aikaan tullut pyöräiltyä! Kaikki muut pyöräilijät suihkaisevat ohi semmoista vauhtia, että syntyy hirveet alemmuuskompleksit :D Silti sykkeet on pyöräillessä jatkuvasti aika korkealla. Kai se vaan on sitten tottumuksesta kiinni - en nyt uskoisi, että kunnostakaan voisi johtua. Pyöräily kuormittaa vaan niin eri lihaksia kuin juokseminen. Tässä kahden päivän aikana on nyt tullut pyöräiltyä n. 55 km n. 135-145 keskisykkeillä, mikä korvaa ihan hyvin noita peruskestävyystreenejä!

Tänään koitin korvata viikon VK-treeniäni intervallispinning-tunnilla, mutta en vain saa spinnissä sykkeitäni samalle tasolle kuin juoksussa - en sitten millään. Sykkeen hinaaminen kohtalaiselle tasolle sujuu ongelmitta, mutta raskaalle siirtyminen on haastavaa. Varsinkin nyt, kun ylhäällä polkeminen ottaa hitusen polveen. En kuitenkaan keksi muutakaan vauhtikestävyystreenin korvaavaa harjoitusta, hankalaa!

Jos jotain positiivista sanottavaa pitäisi tästä juoksukiellosta keksiä, niin ainakin nyt löytyy aikaa ja halua venytellä kunnolla ja keskittyä muihin juoksemista tukeviin seikkoihin. Juoksukiellon takia olen myös kaivanut sen fillarin tosiaan esiin ja nähnyt keväistä Helsinkiä taas ihan eri näkökulmasta. Pyöräilijälle Helsinki aukeaa aivan eri tavalla: täältä löytyy upeita pyöräreittejä ja maisemia. Ehdottomasti virkistävämpi tapa aloittaa päivä kuin ruuhkaisessa junassa! Nyt vaan se polvi kuntoon niin pääsee nauttimaan niistä reiteistä myös jalan :)