keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Lähellä huonon juoksusään rajaa

Yleensä en syytä säätä, kun ei jalka nouse tai juokseminen huvita, mutta tilanne tällä puolella maailmaa on nyt melko heikko juoksun suhteen. Sateessa juokseminen - ok. Lumisateessa juokseminen - ok. Helteessä juokseminen - ok. Loskassa juokseminen - epämiellyttävää mutta ok. Kylmässä juokseminen - tiettyyn pisteeseen asti ok. Mutta myrskyssä juokseminen - ei ok. Ja sellainen riepottelee tällä hetkellä Tasmaniaa oikein olan takaa.

Myrskyn jäljet takapihallani

Täällä on tosiaan talvi tällä hetkellä, ja tasmanialainen talvi ei oikein vastaa suomalaista. Saarille tyypilliseen tapaan myös Tasmaniassa sää voi muutenkin vaihdella päivän aikana laidasta laitaan - kämppikseni sanoi, että jonain päivinä voi olla neljä eri säätilaa ja vuodenaikaa samalla paikkakunnalla. Sääolosuhteiden vaihteluun varautumisen on kyllä oppinut kantapään kautta. Kauppaan ei kannata lähteä arskat silmillä ja ilman sateenvarjoa, sillä vartin päästä saattaa tulla rakeita alas pilvettömältä taivaalta. Lenkillä kannattaa suosia kerrospukeutumista, sillä sää voi vaihtua yhtäkkiä vesisateesta porottavaan aurinkoon. Hullua!!! Tähän mennessä säät ovat kuitenkin olleet näin suomalaisen silmin ihan hyvät - semmoinen 8-16 astetta, ja pilvien väistyessä aurinko paistaa todella kuumasti. Juoksemisen kannalta hyvinkin optimaalinen sää.





Kunnes sitten pyörähti tämä viikko käyntiin ja alkoi talvimyrsky, jonka ennustetaan jatkuvan perjantaihin asti. Paikalliset eivät ole moksiskaan siitä, että puita kaatuu rakennusten ympärillä ja roskapöntöt lentelevät holtittomasti pitkin katuja - tällainen se Tasmanian talvi kuulemma yleensä on. Tähän asti on ollut poikkeuksellisen hyvä sää. Itse vertaisin tätä melkeimpä jopa Tapani-myrskyyn, joka runteli Suomea muutama vuosi sitten (okei, ei ehkä aivan samaa sarjaa kuitenkaan), mutta täällä tuhot eivät ole lainkaan samaa luokkaa - täällä osataan varautua myrskysäähän.


Myrskyn jälkiä ei voi olla huomaamatta, kun lenkkipolku näyttää yhtäkkiä tältä.

Mutta joo, juokseminen vastatuuleen - not my favorite. Ei se silti ole estänyt lenkkeilyä. Tänään kävin 15 km aamulenkillä ja vaikka kuinka kovin tein töitä, nostin jalkaa ja sykettä ja yritin saada kunnon juoksuvauhdin päälle, 8 m/s vastatuuleen se tuntui haastavalta. Juoksuvauhtini oli reippaasti normaalia matalampi (8-9 km/h), mutta sykkeet huomattavasti korkeammalla, kuin yleensä. Tehokasta treeniä! Toiseen suuntaan taas meno oli "hieman" lennokkaampaa: ei tarvinnut kuin jalkaa nostaa niin vauhti kohosi sinne 11-12 km/h tuntumaan - ei niin tehokasta, mutta paljon mukavampaa!


Puistonpenkkikin otti osumaa myrskyssä
Huomiseksi on luvattu tuulta jopa 14 m/s ja siihen ohelle kaatosadetta. Jos tunsin tuon 8 m/s tuulen nahoissani jo näin vahvasti, en edes halua tietää, miltä huominen tuuli tuntuu. Tälläkin hetkellä tuuli puhaltaa siihen malliin, että repii pian katon mukanaan. Taidan koittaa pysytellä mahdollisimman paljon sisätiloissa ja keskittyä opiskeluun sekä ehkä johonkin oheistreeniin. Sitä paitsi, ulkona liikkumisen (etenkin lenkkipoluilla) luulisi olevan vaarallistakin tuolla säällä - ties mikä 500-vuotias satametrinen eukalyptuspuu siellä yhtäkkiä romahtaa niskaan!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kaikki hyöty irti sykemittarista!

Hellurei! Kuten arvata saattaa, olen ollut hieman kiireinen viime viikkoina. Muuttaminen toiselle puolelle maailmaa, opiskelu englanniksi, uusiin ihmisiin tutustuminen... Paljon tekemistä ja stressitekijöitä! Nyt kuitenkin rupee tää arki tästä pikkuhiljaa rullaamaan, eli toivottavasti ehdin myös kirjoitella vähän enemmän. On myös ollut vähän vaikeaa kirjoittaa treenaamisesta, kun ei ole ollut hirveästi aikaa sille - siis treenaamiselle. Nyt kuitenkin ajattelin tehdä ensi viikosta eteenpäin treeniohjelman, jota seuraan aina siihen mahdolliseen maratoniin asti. Siihen on nyt aikaa siis vajaat 12 viikkoa. Jos ensi viikko meneekin vielä paikoilleen asettumisessa, niin viimeistään 10 viikkoa ennen maratonia aion alkaa kiinnittää huomiota treeniohjelmaan.



Kiinnitin tässä eräänä päivänä Garmin Forerunner 110 -sykemittarini pitkästä aikaa tietokoneeseeni (nyt, kun mulla vihdoinkin on uusi tietokone), ja huomasin, että Garmin Connect -sivut ovat uudistuneet. En ole ennen käyttänyt Garmin Connect -tiliäni kovin aktiivisesti, mutta sen uusi ulkonäkö ja ominaisuudet vaikuttavat aika lupaavilta!




Garmin Connect -sivusto on suunniteltu kaikkien Garmin-sykemittarien tueksi, jotta niiden käyttäjät saisivat mittaristaan ja treeneistään kaiken hyödyn irti. Tilin luominen on ilmaista. Käyttö vaatii vähän totuttelua eikä tunnu alkuun kovin helpolta, mutta on loppupeleissä melko yksinkertaista. Itse latasin myös ilmaiseksi netistä Garmin Express -ohjelman, jonka avulla treenien siirtäminen sykemittarista koneelle ja Garmin Connect -tililleni sujuu helposti. En tiedä, toimiiko laitteen synkronointi ilman tätä ohjelmaa. Sen avulla tietojen siirtäminen ja mittarin päivittäminen on kuitenkin simppeliä: yhdistää vain sykemittarin sen mukana tulleella USB-kaapelilla koneeseen ja Garmin Express hoitaa loput.

En ole vielä päässyt tutustumaan kunnolla uusiin sivuihin, mutta niiden avulla pystyy myös luomaan treeniohjelman ja valitsemaan siihen erityyppisiä treenejä ja eripituisia lenkkejä. En tiedä, meneekö tämä liian hankalaksi, mutta voisi olla ainakin ihan kokeilemisen arvoista!

Ainut ongelma, johon en ole vielä löytänyt ratkaisua, on treenien oletustyyppi "juoksu". Käytän sykemittaria välillä myös esim. kävellessä tai pyöräillessä, mutta sykemittarini olettaa kaikkien treenieni olevan juoksutreenejä. Tämä tietysti vääristää treenitilastoja!

Tilillä pystyy myös tarkastelemaan (halutessaan vaikka vuoden takaisia) treenejä ja vertailemaan niitä keskenään (uusi, yksinkertainen ominaisuus, johon tykästyin kovasti!). Näin treeneistä saa paljon lisätietoa, jota ei pelkältä sykemittarin näytöltä näe. Netissä voi tehdä treeneistä oikein kunnon syväanalyysin ja saada näin ehkä myös motivaatiota ja arvokkaita ideoita omaan treenaamiseen liittyen. Tilin avulla pystyy tarkastelemaan esimerkiksi syke- ja vauhtivaihteluja, reitin eri osuuksia ja jopa sääolosuhteita - siis halutessaan seuraamaan uudestaan koko treenin kulun kokonaisuudessaan. Treenit voi halutessaan tietysti myös jakaa muiden käyttäjien tai kavereiden kesken vaikkapa Facebookissa.


Esimerkki yksittäisen treenin tarkastelusta. Sykkeet pomppivat, miten sattuu, sillä pysähtelin tällä lenkillä vähän väliä tutkimaan ja kuvaamaan uusia kotikulmiani!

Paras ominaisuus Garmin Connectissa on kuitenkin reittien seuraaminen kartalta. Etenkin nyt, kun olen uudessa kaupungissa ja juoksen uusia reittejä, on kiva nähdä, mistä on juossut. Vaikka kertyneet kilometrit näkee jo sykemittarin näytöltä, netissä pääsee tarkastelemaan niitä kartalta ja näkee reitin eri korkeudet jne. Tämä helpottaa myös huomattavasti uusien reittien löytämistä ja seuraavan treenin suunnittelua!

Pitää nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja tutustua muihinkin Garmin Connectin ominaisuuksiin. Nyt, kun Garmin tarjoaa entistä paremmat oheistoiminnat sykemittarin tueksi, suosittelen sitä ehdottomasti kaikille sykemittarin ostoa harkitseville!

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Turistijuoksua oman pään mukaan

Täällä ollaan, Tasmaniassa, ja olen päässyt heti ottamaan kaiken ilon irti uudesta kotikaupungistani Launcestonista. Ensimmäiset päiväni täällä olen halunnut vain tutustua kampus-alueeseen ja kaupunkiin - hahmottaa sen rajoja ja etäisyyksiä, löytää teitä, polkuja ja reittejä sekä ihailla sen upeita maisemia ja "nähtävyyksiä", totta kai. Mikäpä olisikaan parempi väylä tähän kuin juokseminen!


Jep, taas isken useamman kärpäsen yhdellä iskulla: saan treenata, tutustua uuteen kaupunkiin ja nauttia Tasmanian hyvin erilaisesta ympäristöstä. Kätevää!!

Uusiin paikkoihin tutustuminen juoksemalla onkin isommissa kaupungeissa uusi turistivillitys - "tourist runeja" järjestetään jo monissa turistikohteissa. Juoksemalla eri nähtävyyksien ohi pääsee tarkastelemaan kaupunkia ihan eri näkökulmasta ja kiinnittää myös huomiota moniin muihin yksityiskohtiin, joita ei tavallisella turistiretkellä välttämättä tiedostaisi. Lisäksi hahmottaa kaupungin sekä sen eri alueet ja nähtävyydet toisistaan kokonaisuutena - ja osaa näin ehkä itsenäisestikin liikkua kaupungissa juoksun jälkeen paremmin. Itse en ole vielä ikinä osallistunut tällaiselle "tourist runille", mutta innostuin ideasta heti siitä kuultuani. Ehdottomasti testaamisen arvoinen ohjelmanumero seuraavalle kaupunkilomalle!



No, Launcestonissa ei tietystikään järjestetä turistijuoksuja (jos haluat tutustua tarkemmin vaihtokohteeseeni, toisessa blogissani on lisää siitä). Olen siis järjestänyt niitä itse itselleni :D Olen nyt käynyt kolmella lenkillä (7,4 km, 10,3 km ja 5,5 km) näiden viiden päivän aikana. Lenkkien tarkoituksena on ollut oikeastaan yksinomaan uuteen elinympäristöön tutustuminen (olen tietysti tutustunut kaupungin karttaan ennen lenkille lähtöäni!). En ole kiinnittänyt juurikaan huomiota sykkeisiin, vauhtiin tai juostuihin kilometreihin. Pari ensimmäistä viikkoa täällä sallin itselleni taukoa varsinaisesta treenaamisesta - lenkkeily olkoon vain rentoa hölköttelyä. Kun ympäristö ja lenkkipolut käyvät tutummiksi, aloitan varsinaisen treenaamisen. Tavoitteenani olisi ainakin tällä hetkellä osallistua Melbournen maratonille (joka on siis 12.10.), mutta osallistuminen on vielä hyvin epävarmaa ja riippuu monista asioista. Johonkin juoksutapahtumaan aion joka tapauksessa ottaa osaa. Täytynee selvitellä vähän tarkemmin, mitä Tasmanialla olisi tarjota!



Nyt olen kuitenkin vain kierrellyt yliopistoni kampus-alueen ympärillä ja käynyt kerran viiden kilometrin päässä keskustassa juoksemassa. Sain eräältä ystävälliseltä "kämppikseltäni" esitteen launcestonilaisista poluista, joita täytyy ehdottomasti päästä koittamaan. Yliopiston läheltä ei valitettavasti löydy kunnon polkuja - vain asfalttipäällysteisiä pyöräteitä. Niiden varrelta aukeavat maisemat ovat tosin upeat. Yliopistokampukseni sijaitsee melko korkealla, joten näköalat odottavat jo lyhyen juoksumatkan päässä. Launceston taas sijaitsee jokilaaksossa - maisemat ovat siis todella kauniit. Lenkit menevät tosi nopeasti, kun tutkii erilaista ympäristöä samanaikaisesti (ja pysähtyy myös kuvaamaan sitä tihein väliajoin).



"Sure u wanna run today? It's raining :("
Naureskelin tuutorini viestille. Sadeko pysäyttäisi suomalaisen? Kerroin hänelle, että juoksen myös yli kymmenen asteen pakkasessa, mikä järkytti häntä suuresti. Sää täällä on tällä hetkellä tosiaan kylmimmillään (n. 8-11 astetta), suomalaisen mittapuulla viileä. Oikeastaan sää on lenkkeilyn kannalta optimaalinen. Tuuli on olematonta, "sade" pientä tihkua ja kun aurinko paistaa, voi olla hyvinkin lämmin. Ja Tasmanian ilma! Se tuntuu niin raikkaalta ja puhtaalta, erilaiselta kuin Suomessa. Lenkillä on helppo hengittää ja jalka nousee mukavasti. Hyvin kulkee siis maailman tällä puolella :)

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Vikat treenit Suomessa

Heipä hei!


En ole todellakaan ehtinyt (ymmärrettävästi...) treenata hirveästi viime päivinä - bloggaamisesta puhumattakaan!!! Jätin taas niin monta käytännön asiaa viime tinkaan. Australiassa skarppaan taas, kunhan pääsen ensin kunnolla asettumaan aloilleni.

Vikoja herkkuja Suomessa, nammm!
Nyt voisin kuitenkin kirjoitella lyhyesti viimeisistä treenipäivistäni Suomessa. Salossa treenattiin kyllä viimeistä päivää, mutta ei todellakaan kuin viimeistä päivää, vaan aika rennosti. Halusin lähinnä vaan nautiskella viimeisistä lenkeistä kotimaisemissa.

Kun päätin sysätä sivuun Paavo Nurmen, jätin myös varsinaiset treeniohjelmani syrjemmälle ja treenasin lähinnä fiilispohjalta. Edellisviikolla kilometrejä kertyi lenkin muodossa 60, viime viikon saldo oli 58. Tällä viikolla kävin vihdoinkin juoksemassa vähän rappusia Matiaksen kanssa. Maksimikestävyystreenistä on juteltu jo monta kuukautta, mutta nyt vihdoinkin käytiin toteuttamassa se - parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Oli muuten kivaa vaihtelua! Vedettiin muutaman kerran täysillä Uskelan kirkonmäen portaat ylös ja chillisti palautellen alas. Sain sykkeenkin vihdoinkin nousemaan lähelle 180 :) Näitä treenejä ehdottomasti lisää!! En oikein tiedä, mitä muita hyviä mäkiä tai rappusia Salossa olisi tuollaiselle treenille, mutta nuo käyvät ainakin ihan hyvin. Kunhan tikkaa myös portaiden väliset suorat.



Viimeisenä aamunani Suomessa lähdin ihan kevyelle aamulenkille metsään ja maalle. Torstai oli myös lämpimin päivä pitkään aikaan, kyllä kelpasikin juosta Suomen suvessa. Tällä kertaa jätin jopa musiikit kotiin, mikä on itselleni aivan tavatonta.

Tällaiset olivat viimeiset viikkoni Suomessa. Yritin treenata jokaisessa mahdollisessa välissä kuitenkaan ottamatta siitä mitään ylimääräistä stressiä. Huomasin, kuinka juokseminen taas auttoi siihen hirveään stressiin, mitä kaikki pakkaaminen ja muu sai minussa aikaan. Jäi kuitenkin harmittamaan, etten ehtinyt enää vikoille lenkeille parin hyvän lenkkikamun kanssa :( jouluna sitten!!



Olen juuri saapunut tänne Tasmaniaan, ja hirveä jetlag käynnissä. Huomenna lähden tutustumaan kaupunkiin - lenkkeillen tottakai. Seuraavassa kirjoituksessa saattaakin sitten olla puhetta Launcestonin lenkkipoluista :)