maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kymmenen kilometrin ylitys kuuden viikon tauon jälkeen!

Voisko viikko enää paremmin alkaa?

Viime kerralla puhuin tämän viikon tärkeistä tavoitteista. Vaikka silloin lupailinkin malttavani odottaa maanantaihin asti seuraavaa juoksukertaa, ihana ilma houkutteli lähtemään Pirkkolan urheilupuiston purtsille jo perjantaina. Silloin kilometrejä ennen polven kipeytymistä kertyi 5,7 km todella hitaalla vauhdilla. Olin tyytyväinen jo tuohon määrään, sillä se oli enemmän kuin ikinä ennen näiden kuuden viikon aikana, kun juoksijan polvi on minua vaivannut. Silti otin maanantain juoksutavoitteeksi 8 km ja päätin, että maratoni jääköön väliin jos tuo tavoite ei täyttyisi.

Viikonloppuna maltoin olla juoksematta - joskin urheilua riitti. Kuntosalia, vesijuoksua, pyöräilyä, kävelyä ja futista, mutta juoksuaskeleet säästin maanantaille. Tänään sitten suuntasin jälleen Pirkkolan purtsille hämmästyttävän kesäiseen ilmaan. Tällä kertaa vetäisin jalkaani Nike 5.0 -barefootlenkkarini, joiden kanssa olen kävellyt jo sen verran paljon, että uskoin jalkani jo tottuneen niihin. Pururadalla tai muulla pehmeällä alustalla juokseminen onkin helpointa kevyiden, matalapohjaisten kenkien kanssa.

Päätin juosta jälleen niin kauan kuin polvi vain sallisi. Olin vauhdin ja askelten suhteen todella varovainen. Vauhtini (keskivauhti 8,87 km/h) oli niin hidasta, ettei sykekään päässyt nousemaan korkealle (keskisyke 135, maksimisyke 154). Tällaista kevyttä ja leppoisaa vauhtia jaksaisin juosta vaikka 60 kilometriä - nyt on kaikki kiinni vain polvesta. Tänään uskalsin toivoa 8 kilsan taittumista ja 10 km oli myös epärealistiselta tuntuva tavoite jossain aivojeni perukoilla, mutten ikinä olisi uskonut saavani kasaan lähestulkoon 12 kilometrin matkaa!!! Pieni ikävä tuntuma tosin iski polveen jo 6-7 kilometrin kohdalla, mutta vastoin odotuksiani se ei pahentunutkaan sietämättömäksi kivuksi kuten ennen. Kymmenen kilometrin matkan jälkeen en malttanut lopettaa vain jatkoin, kunnes ikävä tunne polvessa kävi hieman pahemmaksi. Juostuja kilometrejä 11,6 - ilman venyttelytaukoja!!! Aikaa siinä tosin meni reippaasti toista tuntia ja alamäet joutui jälleen jarrutella kävelyvauhtia alas. Jos maraton olisi pelkkää ylämäkeä, olisin tämän polveni kanssa vahvoilla :D

Vaikka sain kasaan vain reilun neljäsosan maratonissa vaadittavista kilsoista, olo on kuin maratonin juosseella. Tuntuu hassulta, kun kuusi viikkoa sitten kymmenen kilometrin lenkki oli arkipäivääni ja vauhti niillä lenkeillä yleensä n. 11 km/h. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei kaikkea toivoa ole vielä menetetty: ehkä saan kuin saankin jollain keinolla selätettyä sen 42 kilometriä. Aika onkin sitten asia erikseen... Tällä viikolla yritän juosta vielä pariin otteeseen ja ensi viikolla toivottavasti jo vähän pidempään ja kovemmin - ehkä osittain jopa asfalttialustalla. Vauhtikestävyystreenit hoidan spinni-tunnilla! Kyllä tämä tästä, edetään kilometri kerrallaan.

Parasta tässä päivässä oli kuitenkin se fiilis, mikä juoksemisesta tuli. Mahtava tunne, nautin ihan täysillä! Tätä lisää, kiitos :)

Ihanaa aurinkoista vappua kaikille!



torstai 24. huhtikuuta 2014

Valonpilkahdus tunnelin päässä?

Takana rentouttava pääsiäinen Suomusjärven mökillä

Nyt eletään kriittisiä hetkiä! Sunnuntaina maratoniin on kolme viikkoa aikaa. Kolme viikkoa on minimimäärä, jonka haluan saada treenattua ennen maratonia. Jos polveni ei siis ole maanantaina edes jonkinlaisessa juoksukunnossa (tavoitteena väh. 8 km lenkki), täytyy harkita maratonin peruuttamista. Jännittävät päivät siis edessä...

Pyörätreeniä maaseutumaisemissa
Ennätyksellisen lämpimän pääsiäisen treenaaminen piti sisällään lähinnä pitkiä lenkkejä pyöräillen ja kävellen Suomusjärven mökkimaisemissa. Olen myös käynyt kuluneen viikon aikana kuntosalilla ja vesijuoksemassa - jälleen. Nämä samat vanhat korvaavat treenit alkavat toden teolla jo kyllästyttää ja kärsivällisyyteni on aivan lopussa. Onneksi maltoin viime viikolla välttämään juoksuaskelia toisen pääsiäispäivän (tämän viikon maanantain) kauden avauspeliin saakka.

Kauden eka ottelu pelattiin Salon urheilupuiston tekonurmella aivan upeassa ja jopa kuumassa kevätsäässä. Lämmin ja kuiva sää toi kipeän polven rinnalle toisen urheilua haittaavan ongelman: siitepölyn. Olen allerginen koivun siitepölylle, joka aiheuttaa minulle aina keväisin urheilemista hankaloittavaa tukkoisuutta. Siitepölyn määrä vaihtelee joka kevät, ja tästä keväästä on taas luvattu erityisen pahaa siitepölyallergikoille. Tekeekin pahaa katsella siitepölynorkkojen painosta notkuvia koivunoksia ja odottaa koivun varsinaista kukinta-aikaa... Tänä vuonna on varmaan syytä hankkia taas astmapiippu tavallisen allergialääkkeen kaveriksi.



Ennen maanantain ottelua oloni oli niin tukkoinen ja nuhainen, etten tiennyt, aiheuttaisiko se vai polvi pelissäni enemmän ongelmia. Odotukseni eivät olleet korkealla. Ajattelin istuvani penkillä koko pelin. Yllätyksekseni juoksin kentän oikeaa laitaa jopa 70-75 minuuttia pelistä vaivatta! Tukkoisuus ei haitannut pelaamistani sen enempää ja polvi ei kipeytynyt lainkaan! Lisäksi 2-0-voitto kauden ekasta pelistä loi toiveikkaita fiiliksiä alkavaa treeniviikkoa ajatellen :)




Maanantaista innostuneena suuntasinkin tiistaina purtsin kautta kuntosalille ja uimahallille. Purtsilla oli tarkoitus testata juoksemista jälleen kevyesti ja lopettaa heti, kun polvi osoittaisi kivun merkkejä. Aikaisemmilla testikerroilla kipu oli ilmaantunut jo ennen kahden kilometrin matkaa, mutta olin jatkanut sitkeästi, kunnes kipu kävi sietämättömäksi. Nyt onnekseni huomasin, että polvessa tuntui pientä kipua vasta ennen neljää kilsaa! Juoksin neljä kilometriä ja lopetin, vaikka väkisin olisinkin saattanut saada kasaan jopa viisi! Vielä kymmenkertaisesti tuo ja ollaan jo hyvällä mallilla :D

Tämä pienenpieni edistysaskel tuntui valtavalta harppaukselta kuuden viikon juoksutauon jälkeen. Nyt yritän kuntouttaa polveani venyttelyillä, rullailuilla ja korvaavilla treeneillä sunnuntain otteluun asti. Maanantaina onkin sitten jo tosi kyseessä, kun yritän pitkästä aikaa juosta sen vähintään 8 km pitkän lenkin!! Suurena toiveena on tällä hetkellä, että ensi viikolla voisin jo käydä muutaman kerran lenkillä, ja kahtena viimeisenä viikkona ennen maratonia voisin vetää jo kunnon treenejä. Ehkä niiden avulla maratoni taittuisi - ei alkuperäiseen tavoiteaikaan mutta läpi joka tapauksessa. Kaikki on nyt kiinni seuraavasta juoksutestistä. Wish me luck!!!


Juoksulenkille näihin kotimaisemiin kiitos, as soon as possible!

torstai 17. huhtikuuta 2014

Kiltti polvi, päästä mut jo juoksemaan, kiitos.

Hellurei! Viides lepoviikko alkoi kolmen päivän tenttilukuaherruksella ja kiireellä, joka pakotti jättämään kaiken urheilun väliin - piti siis huolta treenitauostani aika hyvin. Nyt monen päivän levon jälkeen odotukseni olivat jälleen korkealla tätä päivää ajatellen: vapaapäivä piiiitkästä aikaa! Vapaapäivä, jonka aioin pyhittää pelkästään urheilulle ja jona ajattelin uskaltautua testaamaan myös polveani lenkkipolulle parin viikon tauon jälkeen.


Urheilupäivä alkoi Meilahden Unisportilla 40 minuutin crossailulla sekä 55 minuutin tasasykespinnillä. Meilahden Unisport on Helsingin yliopistoliikuntapaikoista suosikkini. Sali on tilava, valoisa ja monipuolinen - kuten myös spinnisali. Unisportin ryhmäliikuntatunnit ovat mielestäni todella laadukkaita ja yliopisto-opiskelijoille superhalpoja (vain 98€/vuosi)! Koko Unisport on niin huikea etten tiedä, missä raaskin liikkua enää opiskeluvuosieni jälkeen.

Nyt olin parin viikon tauon jälkeen siis lempiohjaajani spinning-tunnilla. Innostunut ja kannustava ohjaaja, joka osaa vielä valita parhaat musiikit tunneilleen, motivoi kyllä antamaan kaikkensa tunnilla - ehkä liikaakin. PK-treeniksi suunnittelemani tasasyketunti muuttuikin VK-treeniksi, kun innostuin treenaamaan astetta rankemmin. Treenin keskisyke oli 152 ja maksimisyke nousi jopa 176:n! Juoksutauon vaikutuksen kyllä huomaa: kuntoni on tainnut laskea. Ennen oli vaikeuksia saada sykettä nousemaan noille syketasoille missään treenissä, mutta nyt ei ollut kyllä lainkaan ongelmia sen suhteen - päinvastoin. Toisaalta on mukavaa, kun tuntee tehneensä jotain, mutta toisaalta ajatus pitkään ja vaivalla hankitun hyvän kunnon vähittäisestä hiipumisesta tuntuu pelottavalta.



Mahtavan spinning-tunnin jälkeen suuntasin muutaman mutkan kautta Meikusta kohti Kumpulaa. Kumpulan Unisport on hieman Meikun yksikköä pienempi, mutta sieltäkin löytyy monipuolinen kuntosali, isot liikuntasalit ja mahdollisuus jopa seinäkiipeilyyn. Kumpulassa käyn yleensä bodypumpissa - niin tänäänkin. Halusin tehdä taas monipuolisuuden nimissä kunnon lihaskuntotreenin: bodypump toimii!

Ogelin kivat purtsimaastot
Bodypumpin jälkeen olin vielä virtaa täynnä ja paloin halusta päästä purkamaan sitä lenkkipolulle. Valitsin lenkkimaastoksi Oulunkylän urheilupuiston pururadan ja pienen harkinnan jälkeen uudet, vaimennetut Asicsin kenkäni (Asics Gel Nimbus 15 - tilasin jopa 90€ Suomen urheilukauppojen hintoja halvemmalla 21run.com-sivustolta, suosittelen!), sillä ne vastaavat parhaiten vanhoja Asicsin kenkiäni, joihin jalkani on jo tottunut. Olen ostanut hiljattain myös oikeita barefoot-kenkiä muistuttavat Nike free 5.0 -lenkkarit. Olen kuullut ja lukenut paljon hyvää barefoot-kengistä, mutta ne eivät ilmeisesti sovi kaikkien jaloille. Päätin nyt kuitenkin panostaa ja ostaa kerralla kahdet erilaiset kengät ja testata, kummat sopivat juoksuun. Kun nyt vaan pääsisi vihdoinkin juoksemaan!!! No, onneksi noita kenkiä voi käyttää myös lenkkipolkujen ulkopuolella. Molemmat tuntuvat mukavilta jaloissa ja näyttävät kivoilta :)

Lenkille vetäisin jalkaani uudet Asicsit!

Uusia Niken lenkkareita on tullut kulutettua jo koulussa ja kaupungilla - ovat niin mukavat jalassa!

Syytän näitä loppuun kulutettuja Asicsejani juoksijan polvesta...

Joka tapauksessa, päätin nyt sitten testata juoksemista noilla vaimennetuilla kengillä ja pehmeällä alustalla. Ja tietysti niin rauhallisesti kuin vain mahdollista. Ensimmäisen kilometrin ajan olin innoissani: polvea ei sattunut ja juokseminen (= hölköttely) pitkän tauon jälkeen tuntui taivaalliselta! Riemua ei kauaa tosin kestänyt. Kipu tuli kuin tulikin jälleen vajaan kahden kilsan matkan jälkeen. Pieni pysähtyminen ja venyttely auttoi hieman, mutta päätin lopettaa juoksun kuitenkin 23 minuutin jälkeen ennen kuin kipu yltyisi sietämättömäksi. Kyllä siinä taas kovin alakuloisena sai jättää taakseen purtsin ja lähteä kotiin. Aikaa ja innostusta olisi ollut vaikka kuinka pitkälle lenkille, mutta minkäs teet. Huomasin, että erityisen ilkeältä tuntuivat alamäet, jotka piti sipsuttaa varovasti ja hitaasti. Niissä jalka jotenkin venyy ja tärähtelee ylämäkeä pahemmin. Ei siis muuta kun ylämäkijuoksua tästä lähtien!

Onhan tämä tilanne tosi masentava ja alan jo luopua toivosta Kööpenhaminaa ajatellen. Huomenna siihen on tasan kuukausi. Maratonia sekä muita kisoja ja tavoitteita enemmän ärsyttää tällä hetkellä se tunne, kun ei pääse tekemään sitä, mistä nauttii eniten. Kyllä tässä huomaa, kuinka tärkeäksi ja rakkaaksi harrastukseksi toi juokseminen on tässä muodostunut: ei niistä korvaavista treeneistä vaan nauti yhtään samalla tavalla. Nyt aion jatkaa korvaavia treenejä taas maanantaihin asti. Silloin pitäisi yrittää pelata edes jonkin aikaa kauden avausottelussa. Pitää varmaan alkaa selvittää, saako maratonosallistumisen siirtää vuodella eteenpäin tuossa Köpiksen maratonissa. Ehkä tämä ei olekaan oikea aika ensimmäiselle maratonilleni. Jos ei, niin kyllä sekin vielä koittaa! Onneksi sain tänään vahvistuksen vaihtovuodelleni Tasmanian yliopistosta. Se tuo vähän lohtua kevääseen: on jotain muutakin, mitä odottaa ja mihin keskittyä. Kenties juoksenkin ensimmäisen maratonini Australiassa syksyllä ;)

Nyt se on varmaa: syksyllä juostaan näissä maisemissa!!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Treeniarkiston selailua uusia treenejä odotellessa

Tasan neljä viikkoa viimeisimmästä kunnon lenkistä.


Ahdistaako? No kyllä vaan! Onneksi ensi viikolla on kolme tärkeää tenttiä, joihin riittää kyllä luettavaa. Jos joskus täytyy pitää taukoa urheilusta ja keskittyä tärkeämpiin asioihin, niin nyt on se aika. Keskiviikkona on viimeinen tentti, joten päätinkin suosiolla jatkaa juoksutaukoa torstaihin saakka. Toivon mukaan odotus palkitaan ja 4,5 (!!!) viikon lepo on ollut riittävästi. Siihen saakka kunhan nyt malttaisi odottaa....

Tenttilukua neljän seinän sisällä neljättä päivää putkeen...
Korvaavat treenini menevät aina vaan kummallisimmiksi. Tällä kertaa mut saatiin houkuteltua eilen elämäni ensimmäiselle kunnon joogatunnille. Olen aina ollut se kankea jalkapalloilija, joka vähät välittää venyttelystä tai rauhallisemmista, keskittymistä vaativista urheilulajeista, joten ajatus joogasta pelotti. Ajattelin, että se voisi kuitenkin olla hyväksi polvellekin. No, tunnista selvittiin hengissä ja tänään ainakin oli sellaiset lihakset kipeinä, joiden olemassaolosta ei ollut ennen eilistä tietoakaan! Tunnin jälkeen oli kyllä itsensä ylittänyt fiilis, mutta tuskin tästä nyt uutta harrastusta tulee :D

Heiaheia motivaattorina



Nyt, kun ei ole treenaamisesta paljoa kirjoitettavaa, onkin hyvä hetki ylistää hieman omaa henkilökohtaista lempparisovellustani Heiaheiaa (www.heiaheia.com). Kyseessä on sivusto, jonne saa ilmaiseksi luotua käyttäjätilin ja kirjata ylös treenejään. Näin pystyy helposti seuraamaan omaa edistymistään ja tavoitteiden täyttymistä. Heiaheia toimii ainakin omalla kohdallani motivaattorina, eräänlaisena personal trainerina ja treeniarkistona.

Treenitilastosta voi seurata treenien määrää. Yksi pylväs tarkoittaa aina yhtä viikkoa - tässä esimerkiksi kaikki viime vuoden treenini. Vihreät rastit ovat merkkeinä sairauspäivistä.

Olen itse käyttänyt heiaheiaa vaihtelevan aktiivisesti vuodesta 2011 alkaen. Pystyn siis selaamaan vanhoja merkintöjäni kolmen vuoden taakse ja näkemään konkreettisesti treenaamisen määrän ja sen muutokset. Itseäni tietysti kiinnostaa tällä hetkellä eniten juoksutreenin seuraaminen. Treenitilastosta voin seurata kaikkia treenejäni tai valita lajin, jonka merkintöjä seuraan. Nyt, kun olen harrastanut juoksemista 1,5 vuotta, on mielenkiintoista ja motivoivaa selata vanhoja treenejä ja verrata niiden lenkkivauhteja ja -pituuksia tämänhetkiseen tilanteeseen. Olen myös useimmiten merkinnyt ylös lenkkieni sykkeet, joiden tarkastelu on myös hyödyllistä.

Tässä viime vuoden juoksutreenini ja kilometrikertymä.

Tässä tämän vuoden surullinen juoksuarkisto ja viikoittainen kilometrimäärä.
Heiaheiassa voi myös seurata kaverien treenaamista, mikä ehkä motivoi vielä lisää. Heiaheia-merkintöjä voi halutessaan jakaa facebookissa ja varmasti myös muissa sosiaalisissa medioissa, tai sitten pitää ne omana tietonaan. Jokaisen merkinnän voi myös halutessaan muuttaa yksityiseksi niin, etteivät heiaheia-kaverit sitä näe. Heiaheiassa on mahdollista myös asettaa itselleen tavoitteita (esim. tuntimäärä viikossa) tai pitää painolokia. Lajeja, joita voi merkata ylös, löytyy laidasta laitaan - jalkapallosta aina haravointiin ja jopa shoppailuun asti.

Lajeja löytyy monipuolisesti.
Myös omia suosikkilajeja voi selailla vuosikohtaisesti. Halutessaan voi merkitä ylös myös niitä ei-niin-urheilullisia lajeja (esim. sienestys :D)

Itseäni ainakin tällainen oman treenaamisen seuraaminen ja analysointi motivoi. On helpompi ainakin kulkea kohti omaa tavoitetta, kun pitää kirjaa edistymisestään. Eli suosittelen tätä helppokäyttöistä ja ilmaista sovellusta kaikille :) Toivottavasti itsekin pääsen pian taas merkitsemään juoksutreenejä ylös, siihen saakka korvaavien treenien merkkailu saa kelvata!

Lenkin tiedot voi merkitä tarkasti muistiin: aika, matka, keski- ja maksimisykkeet, kalorit, muistiinpanot ja fiiliksen. Uutuutena myös "tagit" ja karttatiedoston lataaminen - näihin en ole vielä tutustunut!

Treenaamista voi myös seurata päiväkohtaisesti treenilokista.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Neljäs lepoviikko ja tavoitteet virallisesti uusiksi!

Viikon verran on taas koitettu keksiä yhtä sun toista juoksun korvaavaa treeniä. Pyöräily, kuntosali ja vesijuoksu ovat toimineet ihan hyvin. Jalka ei ole kipeytynyt niistä ja kuulemani mukaan vesijuoksun pitäisi jopa auttaa polven kuntoutumisessa. Perjantain treenien jälkeisen kohtalaisen hyvän fiiliksen jälkeen odotukseni lauantain turnausta kohtaan olivat (liian) korkealla. Kolmessa ottelussa sain pelattua yhteensä n. 45 minuuttia, joiden jälkeen polveni oli tulessa. Oli turhauttavaa ja ärsyttävää istua kylmissään kuluttamassa vaihtopenkkiä ja katsoa, kun muut juoksivat kentällä. Tällä kertaa turnauksesta vietiin Saloon pronssia ja hyvä mieli. Päivä jatkui saunaillan merkeissä, ja turnaus ja polviärsytykset saatiin nollattua sanotaanko ihan kiitettävästi!

Raastavaa katsoa joukkueen alkulämpöä penkiltä...

Lauantaisen jälkeen maltoin välttää turhia juoksuaskelia. Kuntosalilla maanantaina ja tiistaina rohkenin testailla juoksumattoa rennoissa viiden minuutin pätkissä pariin otteeseen, eikä polvessa tuntunut kipua. Maanantaina uskaltauduin jopa yli tunnin kävelylle ystäväni Petran kanssa ja onnekseni huomasin, ettei polvi kipeytynyt senkään aikana!

Tiistaina olin taas hieronnassa, joka tuntui avaavan jalkojani toden teolla. Hierojan mukaan jalkani lihakset tuntuivat yllättävän rennoilta eikä IT-jännekään ollut niin kireä kuin olisi voinut kuvitella. Tästä ilahtuneena ajattelin, että ehkä se polvi nyt vihdoinkin olisi jo paranemaan päin! Mutta kiirehdin taas tapani mukaan asioiden edelle... Eilinen aamukävely Liinun kanssa innosti taas testaamaan polvea pienien, kevyiden hölkkäosuuksien muodossa ja eiköhän se polvi sitten kipeytynyt taas ja on ollut siitä tähän hetkeen asti kipeä aina astuessa. Takapakkia siis taas ja reippaasti.

Nyt tuntuu, että ollaan ihan samassa tilanteessa kuin kuukausi sitten, kun polvi kipeytyi. Ajatus polven paranemisesta viidessä viikossa tuntuu epätodennäköiseltä ajatukselta. Tuntuu, ettei mikään auta. Siksi olenkin päättänyt lopettaa haaveilut polven ihmeparanemisesta ja alle neljän tunnin maratonajasta ja asettaa itselleni uuden tavoitteen: saada polvi juoksukuntoon maratoniin mennessä. Uskon peruskuntoni olevan sillä tasolla, että pystyn juoksemaan maratonin reilun kuukauden päästä ilman sen kummempaa treeniä - mikäli polveni vain sen sallii. Aikatavoitteita on siinä tapauksessa kuitenkin turha ruveta asettamaan. Ihmeparanemista odotellessa keskityn tässä blogissakin lähinnä polven kunnon tarkkailuun, korvaavien treenien pähkäilyyn sekä urheilua tukeviin juttuihin.

Tilanne on kaikin puolin syvältä, mutta eihän tämä maailmanloppu ole. Kööpenhaminan maratoni on (toivottavasti) ensimmäiseni, muttei suinkaan viimeinen. Minkä ajan siinä juoksenkaan, jos juoksen lainkaan, aion vielä alittaa ja kehittyä juoksijana. Tämä harrastus ei yhteen juoksijan polveen kaadu tai maratoniin lopu vaan jatkuu vielä pitkään! Ei tässä itku auta, vaikka se toisinaan onkin lähellä. Näissäkin vaikeissa tilanteissa pitäisi kaivaa jostain esiin se positiivinen asenne ja ennen kaikkea kärsivällisyys - muuta ei oo nyt tehtävissä.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Testissä tällä kertaa: hieronta ja kinesioteippaukset

Taas yksi viikko lähestulkoon pelkkää lepoa takana. Treeniohjelma on sisältänyt lähinnä kevyttä pyöräilyä, lihaskuntopiiriä, venyttelyä ja putkirullailua. Putkirullailun myötä olen huomannut, että koko vasen jalkani on kauttaaltaan jumissa. Siksipä päätinkin varata eiliseksi itselleni unisportilta hieronnan. En ole ennen ollut urheiluhierojalla, joten en tiennyt, mitä odottaa. Hieroja avasi 45 minuuttia kaikkia jalkani lihaksia (teki muuten kipeää!) ja tänään jalka tuntui jo hieman paremmalta. Ehkä se siitä vielä aukeaa kunnolla ja polvikin paranee :)

Ystäväni Ann-Marie opiskelee urheiluneuvojaksi Pajulahdessa ja oli juuri sattumalta käynyt koulussa kinesioteippauskurssin. Kurssilla oli harjoiteltu myös juuri juoksijan polvea tukevaa teippausta, ja Anni tarjoutui testaamaan teippausta polveeni. Lueskelinkin (taas vaihteeksi) netistä positiivisia kokemuksia kinesioteippauksen vaikutuksesta juoksijan polveen - miksei tätäkin siis voisi kokeilla!




Juoksijan polvihan johtuu ulkoreidellä sääriluun ja lonkan välillä kulkevan IT-jänteen kiristymisestä, joten kinesioteippaus tehdään tukemaan jännettä koko sen pituudeltaan. Teippauksen pitäisi tukea jännettä ja lievittää kipua polvessa. Kinesioteippaus on mulle ihan uusi tuttavuus, mutta vaikuttaa ihan testaamisen arvoiselta :) Tällainen teippirulla maksoi Intersportissa joku 12-13 € ja siitä riittää kyllä useaksi kerraksi. Muutenkin yhden teippauksen pitäisi parhaimmillaan pysyä muutaman viikon ja kestää myös suihkun ja saunomisen.



Saa nähdä, kauanko tää Annin teippaus kestää, mutta hyvältä se ainakin näyttää ja tuntuu ja kesti tän päivän vesijuoksutkin hienosti! Kävin tänään tosiaan kuntosalilla ja vesijuoksemassa korvaavana treeninä. Vaikkei vesijuoksussa hengästymään pääsekään, niin ainakin liike vastaa juoksemista pyöräilyä paremmin. Kyllä siitäkin saa siis jotain irti, kun vain keskittyy ja yrittää kiinnittää huomiota vauhtiin ja tehokkuuteen. Yksin se onnistuukin paremmin kuin kaverin kanssa juoruillessa, mutta on vaan tosi tylsää! Onneksi viereisellä radalla oli jotkut uimakilpailut, joita seuratessa puolen tunnin treeni kului edes hieman nopeammin!



Kävin myös testailemassa polven kuntoa futistreeneissä huomista pitkään odotettua turnausta ajatellen. Treenaaminen onnistui ajoittain ihan hyvin, mutta pitkän yhtenäisen juoksun jälkeen polveen iski taas kipu. Huominen turnaus menee varovasti testaillessa. Voi olla raastavaa katsella vaihtopenkiltä, kun muut pääsevät pitkästä aikaa pelaamaan isolla kentällä - varsinkin, kun on luvattu taas kaunista kevätsäätä. Toivon mukaan pääsen pelaamaan edes joksikin aikaa, jotta illalla voi sitten viettää kevään ensimmäistä saunailtaa hyvällä mielellä! Siihen aion ainakin osallistua sataprosenttisesti ;)



Ainiin, Anni näytti mulle vielä venytyksen, jonka pitäisi auttaa juoksijan polvea. Olen tässä kolme viikkoa koittanut keksiä venytystä, joka venyttäisi polveni kipeää kohtaa, eli sen ulkosivun jännettä. Anni kuitenkin kertoi, että jännettä tulisi venyttää sen yläpäästä. Tämä onnistuu, kun suoralla selällä istuessa jalka nostetaan koukussa toisen jalan päälle. Venytys tuntuu IT-jänteen yläpäässä (yläreiden ulkosyrjässä). Katsotaan, mihin asti näillä ammattilaisen ohjeilla päästään ;)