Voisko viikko enää paremmin alkaa?
Viime kerralla puhuin tämän viikon tärkeistä tavoitteista. Vaikka silloin lupailinkin malttavani odottaa maanantaihin asti seuraavaa juoksukertaa, ihana ilma houkutteli lähtemään Pirkkolan urheilupuiston purtsille jo perjantaina. Silloin kilometrejä ennen polven kipeytymistä kertyi 5,7 km todella hitaalla vauhdilla. Olin tyytyväinen jo tuohon määrään, sillä se oli enemmän kuin ikinä ennen näiden kuuden viikon aikana, kun juoksijan polvi on minua vaivannut. Silti otin maanantain juoksutavoitteeksi 8 km ja päätin, että maratoni jääköön väliin jos tuo tavoite ei täyttyisi.
Viikonloppuna maltoin olla juoksematta - joskin urheilua riitti. Kuntosalia, vesijuoksua, pyöräilyä, kävelyä ja futista, mutta juoksuaskeleet säästin maanantaille. Tänään sitten suuntasin jälleen Pirkkolan purtsille hämmästyttävän kesäiseen ilmaan. Tällä kertaa vetäisin jalkaani Nike 5.0 -barefootlenkkarini, joiden kanssa olen kävellyt jo sen verran paljon, että uskoin jalkani jo tottuneen niihin. Pururadalla tai muulla pehmeällä alustalla juokseminen onkin helpointa kevyiden, matalapohjaisten kenkien kanssa.
Päätin juosta jälleen niin kauan kuin polvi vain sallisi. Olin vauhdin ja askelten suhteen todella varovainen. Vauhtini (keskivauhti 8,87 km/h) oli niin hidasta, ettei sykekään päässyt nousemaan korkealle (keskisyke 135, maksimisyke 154). Tällaista kevyttä ja leppoisaa vauhtia jaksaisin juosta vaikka 60 kilometriä - nyt on kaikki kiinni vain polvesta. Tänään uskalsin toivoa 8 kilsan taittumista ja 10 km oli myös epärealistiselta tuntuva tavoite jossain aivojeni perukoilla, mutten ikinä olisi uskonut saavani kasaan lähestulkoon 12 kilometrin matkaa!!! Pieni ikävä tuntuma tosin iski polveen jo 6-7 kilometrin kohdalla, mutta vastoin odotuksiani se ei pahentunutkaan sietämättömäksi kivuksi kuten ennen. Kymmenen kilometrin matkan jälkeen en malttanut lopettaa vain jatkoin, kunnes ikävä tunne polvessa kävi hieman pahemmaksi. Juostuja kilometrejä 11,6 - ilman venyttelytaukoja!!! Aikaa siinä tosin meni reippaasti toista tuntia ja alamäet joutui jälleen jarrutella kävelyvauhtia alas. Jos maraton olisi pelkkää ylämäkeä, olisin tämän polveni kanssa vahvoilla :D
Vaikka sain kasaan vain reilun neljäsosan maratonissa vaadittavista kilsoista, olo on kuin maratonin juosseella. Tuntuu hassulta, kun kuusi viikkoa sitten kymmenen kilometrin lenkki oli arkipäivääni ja vauhti niillä lenkeillä yleensä n. 11 km/h. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, ettei kaikkea toivoa ole vielä menetetty: ehkä saan kuin saankin jollain keinolla selätettyä sen 42 kilometriä. Aika onkin sitten asia erikseen... Tällä viikolla yritän juosta vielä pariin otteeseen ja ensi viikolla toivottavasti jo vähän pidempään ja kovemmin - ehkä osittain jopa asfalttialustalla. Vauhtikestävyystreenit hoidan spinni-tunnilla! Kyllä tämä tästä, edetään kilometri kerrallaan.
Parasta tässä päivässä oli kuitenkin se fiilis, mikä juoksemisesta tuli. Mahtava tunne, nautin ihan täysillä! Tätä lisää, kiitos :)
Ihanaa aurinkoista vappua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti