Kiltti polvi, päästä mut jo juoksemaan, kiitos.

Hellurei! Viides lepoviikko alkoi kolmen päivän tenttilukuaherruksella ja kiireellä, joka pakotti jättämään kaiken urheilun väliin - piti siis huolta treenitauostani aika hyvin. Nyt monen päivän levon jälkeen odotukseni olivat jälleen korkealla tätä päivää ajatellen: vapaapäivä piiiitkästä aikaa! Vapaapäivä, jonka aioin pyhittää pelkästään urheilulle ja jona ajattelin uskaltautua testaamaan myös polveani lenkkipolulle parin viikon tauon jälkeen.

Urheilupäivä alkoi Meilahden Unisportilla 40 minuutin crossailulla sekä 55 minuutin tasasykespinnillä. Meilahden Unisport on Helsingin yliopistoliikuntapaikoista suosikkini. Sali on tilava, valoisa ja monipuolinen - kuten myös spinnisali. Unisportin ryhmäliikuntatunnit ovat mielestäni todella laadukkaita ja yliopisto-opiskelijoille superhalpoja (vain 98€/vuosi)! Koko Unisport on niin huikea etten tiedä, missä raaskin liikkua enää opiskeluvuosieni jälkeen.

Nyt olin parin viikon tauon jälkeen siis lempiohjaajani spinning-tunnilla. Innostunut ja kannustava ohjaaja, joka osaa vielä valita parhaat musiikit tunneilleen, motivoi kyllä antamaan kaikkensa tunnilla - ehkä liikaakin. PK-treeniksi suunnittelemani tasasyketunti muuttuikin VK-treeniksi, kun innostuin treenaamaan astetta rankemmin. Treenin keskisyke oli 152 ja maksimisyke nousi jopa 176:n! Juoksutauon vaikutuksen kyllä huomaa: kuntoni on tainnut laskea. Ennen oli vaikeuksia saada sykettä nousemaan noille syketasoille missään treenissä, mutta nyt ei ollut kyllä lainkaan ongelmia sen suhteen - päinvastoin. Toisaalta on mukavaa, kun tuntee tehneensä jotain, mutta toisaalta ajatus pitkään ja vaivalla hankitun hyvän kunnon vähittäisestä hiipumisesta tuntuu pelottavalta.



Mahtavan spinning-tunnin jälkeen suuntasin muutaman mutkan kautta Meikusta kohti Kumpulaa. Kumpulan Unisport on hieman Meikun yksikköä pienempi, mutta sieltäkin löytyy monipuolinen kuntosali, isot liikuntasalit ja mahdollisuus jopa seinäkiipeilyyn. Kumpulassa käyn yleensä bodypumpissa - niin tänäänkin. Halusin tehdä taas monipuolisuuden nimissä kunnon lihaskuntotreenin: bodypump toimii!

Ogelin kivat purtsimaastot

Bodypumpin jälkeen olin vielä virtaa täynnä ja paloin halusta päästä purkamaan sitä lenkkipolulle. Valitsin lenkkimaastoksi Oulunkylän urheilupuiston pururadan ja pienen harkinnan jälkeen uudet, vaimennetut Asicsin kenkäni (Asics Gel Nimbus 15 - tilasin jopa 90€ Suomen urheilukauppojen hintoja halvemmalla 21run.com-sivustolta, suosittelen!), sillä ne vastaavat parhaiten vanhoja Asicsin kenkiäni, joihin jalkani on jo tottunut. Olen ostanut hiljattain myös oikeita barefoot-kenkiä muistuttavat Nike free 5.0 -lenkkarit. Olen kuullut ja lukenut paljon hyvää barefoot-kengistä, mutta ne eivät ilmeisesti sovi kaikkien jaloille. Päätin nyt kuitenkin panostaa ja ostaa kerralla kahdet erilaiset kengät ja testata, kummat sopivat juoksuun. Kun nyt vaan pääsisi vihdoinkin juoksemaan!!! No, onneksi noita kenkiä voi käyttää myös lenkkipolkujen ulkopuolella. Molemmat tuntuvat mukavilta jaloissa ja näyttävät kivoilta :)

Lenkille vetäisin jalkaani uudet Asicsit!

Uusia Niken lenkkareita on tullut kulutettua jo koulussa ja kaupungilla - ovat niin mukavat jalassa!

Syytän näitä loppuun kulutettuja Asicsejani juoksijan polvesta...

Joka tapauksessa, päätin nyt sitten testata juoksemista noilla vaimennetuilla kengillä ja pehmeällä alustalla. Ja tietysti niin rauhallisesti kuin vain mahdollista. Ensimmäisen kilometrin ajan olin innoissani: polvea ei sattunut ja juokseminen (= hölköttely) pitkän tauon jälkeen tuntui taivaalliselta! Riemua ei kauaa tosin kestänyt. Kipu tuli kuin tulikin jälleen vajaan kahden kilsan matkan jälkeen. Pieni pysähtyminen ja venyttely auttoi hieman, mutta päätin lopettaa juoksun kuitenkin 23 minuutin jälkeen ennen kuin kipu yltyisi sietämättömäksi. Kyllä siinä taas kovin alakuloisena sai jättää taakseen purtsin ja lähteä kotiin. Aikaa ja innostusta olisi ollut vaikka kuinka pitkälle lenkille, mutta minkäs teet. Huomasin, että erityisen ilkeältä tuntuivat alamäet, jotka piti sipsuttaa varovasti ja hitaasti. Niissä jalka jotenkin venyy ja tärähtelee ylämäkeä pahemmin. Ei siis muuta kun ylämäkijuoksua tästä lähtien!

Onhan tämä tilanne tosi masentava ja alan jo luopua toivosta Kööpenhaminaa ajatellen. Huomenna siihen on tasan kuukausi. Maratonia sekä muita kisoja ja tavoitteita enemmän ärsyttää tällä hetkellä se tunne, kun ei pääse tekemään sitä, mistä nauttii eniten. Kyllä tässä huomaa, kuinka tärkeäksi ja rakkaaksi harrastukseksi toi juokseminen on tässä muodostunut: ei niistä korvaavista treeneistä vaan nauti yhtään samalla tavalla. Nyt aion jatkaa korvaavia treenejä taas maanantaihin asti. Silloin pitäisi yrittää pelata edes jonkin aikaa kauden avausottelussa. Pitää varmaan alkaa selvittää, saako maratonosallistumisen siirtää vuodella eteenpäin tuossa Köpiksen maratonissa. Ehkä tämä ei olekaan oikea aika ensimmäiselle maratonilleni. Jos ei, niin kyllä sekin vielä koittaa! Onneksi sain tänään vahvistuksen vaihtovuodelleni Tasmanian yliopistosta. Se tuo vähän lohtua kevääseen: on jotain muutakin, mitä odottaa ja mihin keskittyä. Kenties juoksenkin ensimmäisen maratonini Australiassa syksyllä ;)

Nyt se on varmaa: syksyllä juostaan näissä maisemissa!!