Uusia lenkkimaisemia Helsingissä

Heipsan, täällä kirjoittelee muuttamisen takia kiireinen ja koulujutuista stressaantunut Katju. Olen nyt siis suunnilleen kotoutunut uuteen asuntooni. Muutin pari viikkoa sitten Helsingin sisällä vähän lähemmäs keskustaa ja kulunut kuukausi on vierähtänyt lähinnä muuttoon liittyvien käytännön asioiden parissa - eikä loppua näy. Vielä pitäisi jostain hankkia esimerkiksi sohva, ja sänkykin saadaan vasta toukokuun puolella. Tämä kuukausi menee muuttolaatikoiden keskellä vuodesohvalla nukkuen ja keittiön pöydän ääressä kandia kirjoitellen, raivostuttavaa! Kyllä tää tästä vielä kodiksi muuttuu...

Muuttamisessa on kuitenkin yksi erittäin mahtava juttu: pääsee tutustumaan uusiin lenkkimaastoihin!!! Juokseminen onkin lempparitapani tutustua uuteen elinympäristöön tai kaupunkiin: pääsee hyvin kartalle ja näkee enemmän kuin kävellen. Nykyinen kotini sijaitsee ihanteellisella paikalla sen suhteen, että tässä on lähellä paljon lenkkipolkuja ja tästä toisaalta pääsee lähtemään tosi kätevästi moneen suuntaan ympäri Helsinkiä. Olen nyt juoksennellut täällä reilun viikon ja käynyt läpi vasta pienen murto-osan kaikista niistä mahdollisista reiteistä, joita pääsen täältä käsin kiertämään. Tässä kuitenkin muutamia lemppareitani:






1. Käpylän, Kumpulan ja Vallilan puistoalueet

Laajoja nurmialueita, lukuisia pieniä polkuja, kauniita vanhoja puutaloja sekä vähitellen kevääseen herääviä siirtolapuutarhoja. Luontoa keskellä Helsinkiä. Ihan huippua ja kesän saapuessa menee varmasti vaan parempaan suuntaan!




2. Olympiastadionin ympäristö

Olympiastadionin ympäri kulkee kivoja polkuja ja pururatoja, mutta parasta on kuitenkin Eläintarhan kenttä, jossa saa helposti tehtyä vetotreenejä. Kämpältäni kestää juosta kentälle n. 10 minuuttia, mikä toimii hyvin treenin alku- ja loppulämpönä - ihanteellinen sijainti siis.






3. Vanhakaupunki ja Hermannin ranta

Kauniiseen Vanhaankaupunkiinkin on matkaa juosten vain muutama kilometri ja sieltä matka takaisin vehreää Hermannin ja Toukolan rantareittejä pitkin muodostaa kivan kymmenisen kilometrin lenkin, jolla maisemat vaihtelevat maaseudun, merenrannan ja vilkkaan kaupungin välillä.

4. Rantareitti Kruununhaasta Meilahteen

Säästin parhaan vikaksi ;) Juostiin viime lauantaina, kevään lämpimimpänä päivänä so far, Ruusun kanssa parin tunnin lenkki Helsingin rantoja pitkin aina Kruununhaasta Katajanokan, Kaivopuiston ja Hietalahden kautta Meilahteen saakka. Reitillä oli ihan uskomattoman kauniita maisemia ja vaihtelevia maastoja mukulakivipäällysteisestä kauppatorista Hietsun merenrantapolkuihin. Ja huhhuh sitä ihmisten määrää, joka oli aurinkoisena lauantaina lähtenyt ulos reippailemaan ja nautiskelemaan! Hymyssä suin sai taivaltaa koko parinkymmenen kilometrin matkan. Tähän reittiin tuskin kyllästyy ihan heti :)

Semmoisia uusia reittejä oon täältä bongaillut. Helsinki tarjoaa kyllä paljon vaihtoehtoja lenkkeilylle ja ulkoilulle yleensäkin, vaikkei niitä Salon kunnollisia metsäpolkuja löydykään. Täältä eivät reitit kuitenkaan ihan heti lopu kesken. Mitkä ovat omat lempireittisi pk-seudulla, jos tällä suunnalla asustelet? :)

P.S. Enää tasan kuukausi Helsinki City Runiin - vastahan tässä on Barcelonasta toivuttu! Aika rientää!!

Seuraaviin kisoihin ilmoittauduttu!

Kuva täältä

Barcelonan maratonin jälkeen olin tosiaan miettinyt, että voisinkin seuraavaksi testata siipiäni jollain muulla matkalla. Niinpä ilmoittauduinkin tänään puolikkaalle Helsinki City Runiin!!!! Oon kuullut kyseisestä tapahtumasta paljon kehuja, joten viimeisen ilmoittautumispäivän koittaessa jo huomenna päätin vihdoin ja viimein sijoittaa vähäisistä rahoistani 76 € osanottomaksuun. Kisa sattuu tulemaan aika sopivaan ajankohtaan viiden viikon päästä. Oon suunnilleen viikko sitten aloitellut taas vähän aktiivisempaa treenaamista ja tässähän ehtii ihan hyvin vielä treenata ennen kisoja :) Etenkin, kun puolikasta varten ei tarvitse ihan niin paljon palautella kuin kokonaista maratonia ennen. Peruskuntokin on kunnossa maratontreenin jälkeen, joten keskityn lähinnä vauhtikestävyystreeneihin.

Olen vaan kerran aikaisemmin juossut puolikkaan kisoissa - loppukesästä vuonna 2013. Kyseessä oli Runner's Twilight -tapahtuma, johon osallistuin hyvän sijainnin (lähti Pirkkolan urheilupuistosta läheltä silloista kotiani) sekä myöhäisen lähtöajankohdan takia. Tuolloin juoksin puolikkaan aikaan 1:45:42. Suoritus tuntui tuolloin kovalta, sillä olin juossut aktiivisesti vasta n. 8 kuukautta. Uskoisin nyt saavuttavani onnistuneella juoksulla reilusti paremman ajan - etenkin, kun kokonaisella maratonilla puolimatka taittui kevyesti 1:45 aikaan. En kuitenkaan lähde vielä tästä mitään superisti parempaa aikaa yrittämään. Omia enkkoja on kiva rikkoa, joten jos nyt otetaan ekaksi tavoitteeksi vain 1:45 alittaminen - kovan työn takana tämäkin on!!! Jos siihen päästään, niin seuraavaksi voidaan koittaa taas vähän kovempaa aikaa, vaikka sitten minuutti minuutilta. Ihan superia päästä testaamaan uudenlaista matkaa ja uudenlaista treeniä :) Ja etenkin uutta juoksutapahtumaa! Huippua :)

Ensi viikolla voisi ruveta vähän miettimään jonkinlaista treenisuunnitelmaa, vaikken mitään varsinaista ohjelmaa ajatellutkaan enää tähän hätään kaavailla. Konkreettinen päämäärä kyllä motivoi taas treenaamaan!

Ihana pääsiäinen Salossa

Heipsan taas pitkästä aikaa! Olen kyllä elossa, ainakin toistaiseksi, mutta kandi on vaatinut niin suuren osan vapaa-ajastani, että jostain on pitänyt luopua - ja se on ollut blogimaailma. Ei hätää, kandin deadlineen on enää vajaa kuukausi (o-ouuu), joten ryhdyn aktiiviseksi jälleen toukokuussa!

Nyt kuitenkin haluan kirjoitella vähän ihanasta pääsiäislomastani kotikulmillani Salossa. Pakenin muuttolaatikoita ja uutta kalustamatonta asuntoani Saloon heti muuttopäivän jälkeen, siis torstaina. Paaston jälkeen oloni on ollut virkeä ja kropassa tuntunut riittävän energiaa - myös motivaatio päästä taas urheilemaan samaan vanhaan malliin on ollut korkealla. Siispä suunnittelin viikonlopuksi paljon urheilua kandin kirjoittelun, kavereiden treffailun ja sukulaisvierailujen oheen. Luvassa oli siis vajaa viikko täynnä kivaa ohjelmaa!



Torstaina kävin Salon urheilupuistossa juoksemassa vanhan juoksukoulun omatoimitreenin, joka on joskus jäänyt multa maratonin takia tekemättä. Ensin juoksin 10 minuutin alkuverkan, jonka jälkeen aloitin varsinaisen treenin: 2 x 6 x 400 m. Ensin siis juoksin melko kovaa 400 m, jota seurasi minuutin palautteleva kävely. Tämän tein kuusi kertaa. Pidempänä palautuksena sarjojen välillä kävelin viisi minuuttia. Toisen sarjan loppuun kävelin vielä minuutin ja hölkkäsin 10 minuutin loppuverkan. Treeni oli kiva startti kovalle harjoittelulle. En yrittänyt tehdä mitään henkilökohtaisia vauhtiennätyksiä vaan pitää sykkeet 400 metrin ajan vauhtikestävyyteni ylärajoilla. Jaloissa tuntui paastosta huolimatta (tai sen ansiosta?) olevan yllättävän paljon voimaa ja treeni tuntui mukavalta. Vauhtini veto-osuuksilla vaihteli 4:15-4:33 min/km välillä. Syke nousi kivasti yli 170, parhaimmillaan se oli 175. Yhteensä matkaa koko treenin aikana kertyi n. 9,8 km.

Juoksemasta suuntasin suoraan uimahalliin, jossa vedin perinteisen sali+vesijuoksu-kombon. Suht kovan salitreenin jälkeen puolen tunnin vesijuoksu, terapia-altaan lämpimät poreet ja kuuma sauna hellivät kroppaa. Täydellistä!

Vastapainoksi kovalle treenille aloitinkin sitten ihan hirveän pääsiäismässäilyn jo torstaina. En edes tiennyt, että muhun voi upota niin paljon suklaamunia, huhhuh! Sama meininki jatkui koko viikonlopun. Vedin karkkia ja suklaata jatkuvalla syötöllä, ja järkyttävän paha olohan siitä toki seurasi. Kunnon ruokakaan ei enää herkkujen jälkeen maistunut. Onneksi pääsiäinen on vain kerran vuodessa, ja herkkuövereiden jälkeen terveellinen ruoka maistuu paremmin kuin hyvin ;)

Pitkiksellä poikkesin myös jokirannassa Salon keskustassa

Pitkäperjantain kunniaksi olin tietysti kaavaillut perjantaille pitkistä. Pelkäsin kuitenkin jalkojeni olevan tukkeessa torstain kovasta treenistä. Toisin kävi: perjantaiaamuna jaloissa riitti virtaa ja ne suorastaan janosivat lenkille. Ehkä se paasto ihan oikeasti nosti palautumiskykyäni tai sitten on kiittäminen runsasta tankkausta. Joka tapauksessa perjantain pitkis sujui paremmin kuin pitkään aikaan. Parin tunnin treeni hujahti ohi ihan huomaamatta flow-tilassa ja matkaakin taittui 22 kilometriä! 11 km/h vauhti tuntui mukavalta eikä yhtään liian kovalta pitkisvauhdilta :) Iltapäivällä kävin vielä parilla pikku metsäkävelyllä ensin Annin ja Karon sekä myöhemmin Kiian kanssa. Ihana tapa yhdistää kavereiden näkeminen ja luonnosta nautiskelu! Ilta kuluikin taas herkutellen siskojen leffaillan parissa, aijai!

Anni, Karo ja pari karvaista lenkkikaveria

Lauantaina kovan treenin tulokset alkoivatkin jo tuntua kropassa - eivät liian pahoina kuitenkaan. Vedin kevyen palauttelulenkin, joka sekin sujui itse asiassa yllättävän vauhdikkaasti - maha kipeänä kaikesta siitä suklaan ja karkin määrästä tosin. 50 minuutin lenkillä kertyi 8,7 km, keskitahdiksi muodostui siis n. 5:45 min/km. Lauantai-illan pyhitin täydelle rentoutumiselle kavereiden kanssa, muutamalle siiderille ja pitkän kaavan baari-illalle pitkästä aikaa!

Sunnuntaina lepuutin kroppaani ja keskityin taas vaihteeksi syömiseen ja kandin tekoon. Kävin vain 1,5 tunnin metsäkävelyllä tuulettamassa aivojani.

Toisena pääsiäispäivänä tunsin olevani taas iskussa. Lähdimme Liinun kanssa heti aamusta tekemään vetotreeniä, jossa juostiin aina täysillä yksi aurauskeppien väli (n. 20-70 m) ja käveltiin perään toinen. Teimme ensin kymmenen vetoa, joita seurasi viiden minuutin palautteleva kävely. Toistimme vedot seuraavaksi viisi kertaa ja muutaman minuutin tauon jälkeen vielä viisi kertaa - yhteensä siis 20 vetoa. Lämmittelyineen ja palautteluineen treeni kesti 38 minuuttia ja matkaa kertyi vähän yli 4 km. En ole ennen oikeastaan juossut näin lyhyitä vetoja: ne vaativat ihan erilaista, räjähtävää nopeutta ja voimaa, kuin pidemmät, vähintään sadan metrin vedot, joita itse yleensä juoksen. Lyhyellä matkalla pitäisi lähteä liikkeelle kuin pyssyn suusta, jotta sen tehot saisi maksimoitua ja sykkeet ylös. Itse olen parempi kiihdyttämään vauhtia pidemmillä vedoilla, kun taas Liinu loisti tässä treenissä. Jalkapalloilijan ja kestävyysjuoksijan välisiä eroja ;)

Käytiin Liinun kanssa vielä potkimassa läheisellä sammalpeittoisella futiskentällä - itselläni ekat kunnon kosketukset palloon pitkästä aikaa! Iltapäivällä pakenin kandiani vielä metsään polkujuoksun merkeissä. Polkujuoksusta olenkin kirjoitellut erillisen postauksen viime vuonna. Helsingissä en käy polkujuoksemassa - en usko, että se olisi samalla tasolla edes mahdollista kuin Salossa, jossa heti kotiovelta voi valita kymmenistä eri poluista, mitä milloinkin lähtee seuraamaan. En ole käynyt polkujuoksemassa sitten kesäkuun, joten olin aivan liekeissä! Saavutin käsittämättömän flow-tilan: aika kului kuin itsekseen ja askel tuntui kevyeltä. Polkujuoksussa pitää keskittyä väistelemään kiviä juurakoita, harppomaan lammikkojen ja kantojen yli ja tikkaamaan välillä jyrkkää ylämäkeä ylös tai jarruttelemaan liukasta kalliota alas. Polkujuoksusta saa halutessaan yllättävän kovan treenin. Nyt juoksin yli tunnin (9,5 km), ja palasin uupuneena mutta niin onnellisena takaisin kotiin. Illalla vielä pieni lihaskuntopiiri sekä kunnon venyt - ja uni tuli uskomattoman nopeasti.

Motocross-polut tarjoavat ihanan vaihtelevaa ja haastavaa juoksumaastoa

Tiistaina edellisen päivän treeni kyllä tuntui koko kropassa: joka ikistä lihastani koski. Voi olla, että syynä olivat vedot tai jalkapallo, mutta veikkaan pääsyyksi juurikin tuon polkujuoksun, joka kuormittaa koko kroppaa eri tavalla kuin tavallinen juoksu. Tiistaille kaavailemani kuntosalitreeni ei oikein houkutellut, joten kävin juoksemassa 40 minuutin kevyen vauhtileikittelylenkin: 5 min kevyt hölkkä + 5 x 3 min reipas/vk 3 min kevyillä palautuksilla + 5 min kevyt hölkkä. Luulin, että kroppani oli rikki, mutta yllättävän kovaa se innostui pinkomaan noi vk-osuudet, vaikka tarkoituksena oli juosta korkeintaan kisavauhtia. Tahtini vk-osuuksilla vaihteli 4:40-5:10 min/km välillä - ja tuntui koko ajan mukavan reippaalta.

Pääsiäisen herkkumätöistä ei tullut otettua yhtäkään kuvaa, mutta terveelliseen ruokavalioon palaaminen alkuviikosta tuntui paremmalta kuin hyvältä!

Sitten olikin aika palata Helsinkiin. Nyt on akut taas täynnä ja virtaa löytyy riittämiin! Tänään olen viettänyt ansaittua lepopäivää ja edistynyt mukavasti kandissani. Koitan riuhtaista sen tämän viikon aikana suunnilleen valmiiksi, niin ei tarvitse enää koulujuttuja stressata. Kyllä nämä pidennetyt viikonloput herkkuineen ja ihmisineen antavat kummasti voimaa jaksaa taas jokapäiväistä elämää. Mahtavaa paluuta arkeen kaikille! :)

Ajatuksia paastosta

Olen nyt tosiaan pitänyt vähän taukoa blogin kirjoittamisesta ja myös blogien lukemisesta (hirveä kasa postauksia luettavana: siinä tämä yö sitten meneekin :D). Kuluneet pari viikkoa olen keskittynyt kandini kirjoittamiseen ja muuttopuuhiin. Muutto on nyt tehty ja kandikin ihan hyvässä vauhdissa, joten ehdin taas treenaamaan edes jonkin verran. Ehkä myös jopa syventymään blogimaailmaan silloin tällöin, vaikka koko huhtikuu onkin hyvin kiireinen!

Viime viikko vierähti siis paastotunnelmissa. Ryhdyin ensin keventämään ruokavaliotani sunnuntaina: jätin pois lihan, rasvaisen ruuan ja välipalat, pienensin annoskokoja ja söin runsaasti vihanneksia. Ravintoni koostui lähinnä salaateista ja keitoista muutaman päivän ajan.

Bataattisosekeitto pellavarouheella oli sopiva paastoon valmistava ateria

Keskiviikkona aloitin varsinaisen paaston. Pidin viisi paastopäivää. Näiden päivien aikana join runsaasti nestettä - jopa 3,5 litraa päivittäin - joista n. kolmasosa oli mehuja, kolmasosa vettä ja kolmasosa yrttiteetä. Mehuista tuli energiaa päivittäin n. 400 kcal verran. Parina treenipäivänä söin ennen treeniä tämän lisäksi puolikkaan banaanin, joka kului treenin aikana, ja treenin jälkeen 10-20 g veteen liotettua herajauhetta.

Eka paastopäivä ei ollut lainkaan niin paha kuin olin kuvitellut. Luultavasti kroppani pyöri silloin vielä edellisen päivän ruuan voimin. Ohjeissa varoiteltiin päänsärystä ja nälkäkiukusta, mutta nämäkään eivät osuneet kohdalleni. Olihan mulla toki nälkä, mutta olin kuvitellut fiiliksen paljon ikävämmäksi. Illalla veto oli poissa ja koko kroppa väsynyt ja uupunut, mutta uni ei silti tahtonut tulla.

Toinen päivä alkoi huonosti nukutun yön jälkeen nälkäisenä. Lasi tuoremehua tuntui itse asiassa täyttävän yllättävän hyvin - runsaan veden ja parin teekupin kanssa nautittuna. Olo oli koko päivän melko uupunut, ja kevyt lenkkikin tuntui ikävältä ja vaikealta. Aivot eivät toimineet ja olo oli vetämätön. Vatsa rupesi reagoimaan paastoon ja tottumaan nestemäiseen energiaan. Se tuntui tainnuttavan nälän. Toisena iltana uni tuli aikaisin ja nukuinkin pitkään ja sikeästi.

Porkkanatäysmehu hellii vatsaa

Kolmas paastopäivä oli edelleen melko tuskaista. Istuin itse asiassa koko päivän neljän seinän sisällä kirjoittelemassa kandiani ja pakkaamassa muuttokuormaani. Ulkona käyminen ei oikeastaan edes houkutellut, sillä sää oli harmaa, tuulinen ja sateinen ja oloni oli edelleen heikko ja väsynyt. Sain kuitenkin tehtyä hommiani yllättävän paljon. Illalla uni maistui ja sain nauttia jälleen pitkistä yöunista.

Celestialilta löytyy herkullinen yrttiteevalikoima

Kolmannen päivän jälkeen paasto-oireiden sanotaan yleensä alkavan helpottaa ja paaston tuntuvan jo mukavalta. Neljänteen paastopäivään herätessäni olinkin yllättävän virkeällä tuulella eikä nälkäkään iskenyt heti aamusta samalla tavalla kuin edellisinä päivinä. Paaston vaikutus tuntui kuitenkin jaloissa. Lauantaina oli tarkoitus tehdä paljon muuttohommia, mutta pelkkä rappusten kipuaminen pisti jalat hapoille. Uskomatonta, miten muutaman päivän energiavaje voi vaikuttaa jalkojen kuntoon! Olo ei tosiaan ollut vielä se "euforinen", josta monessa lukemassani jutussa puhuttiin. Kroppa kuitenkin oli ruvennut selvästi hankkiutumaan eroon kuona-aineista: hiukset tuntuivat likaisilta ja kieli peittyi inhottavasta mönjästä. Lohduttauduin ajatuksella paaston puhdistavuudesta ja siitä, ettei ainakaan tarvinnut lähteä ihmisten ilmoille lauantaina :D Keskityin siis jälleen täysin voimin muuttooni ja kandiini, joka etenikin taas ihan mukavasti. Ajatus tuntui juoksevan kunnolla ensimmäistä kertaa koko paaston aikana.

Lauantain Ikea-lounaani kun muut söivät lihapullia :D

Sunnuntai, eli viimeinen paastopäiväni, olikin jo helppo. Olo oli jälleen hyvä ja pirteä heti aamusta. Sain taas paljon aikaiseksi. Tämä "euforinen" olotila taisikin tulla itselläni vasta sunnuntaina, viidentenä paastopäivänä. Kävin taas kevyellä 40 minuutin lenkillä, joka sujui jälleen tahmaisesti: jaloissa ei ollut yhtään puhtia (sanomattakin selvää, kun hiilarivarastot huutavat tyhjyyttään). Tein myös pienen lihaskuntopiirin, joka sekin tuntui tosi vaikealta! Olin jo vähän huolestunut lihaskuntoni hupenemisesta ja kyllästynyt koko paastoon, joten tein pienen virheen: söin sunnuntaina hieman suklaata ja karkkia. Tätä ennen olin noudattanut paasto-ohjeita tarkasti sana sanalta, mutta jostain syystä lankesin karkkipurkille. Eihän muutamasta karkista enää paaston tässä vaiheessa mitään haittaa voi olla?

Maanantaiaamuna olin eri mieltä. Mahani oli todella kipeä ja sekaisin. Paastoa ei voi lopettaa kuin seinään: ei ainakaan syömällä pelkkää sokeria ja rasvaa. Yllättävän paljon kymmenisen karkkia ja pari pientä suklaamunaa voi saada aikaan. Maanantai oli ensimmäinen paaston jälkeinen päivä, jolloin oli tarkoitus syödä pieniä annoksia hedelmiä ja kasviksia, jotta kroppa tottuisi taas vähitellen kiinteään ravintoon. Söinkin hedelmiä, raasteita ja keittoa, mutta sen lisäksi jälleen vähän karkkia. Karkki on paheistani ylivoimaisesti pahin, enkä päässyt karkkihimostani eroon paastonkaan aikana. Itse paastopäivinä mieleni ei kylläkään tehnyt karkkia, mutta himot palasivat heti paaston loputtua. Toivotonta! Söin karkkia, vaikka tiesin sen olevan vain haitaksi koko paastolle ja itselleni muutenkin. Energiavajetilassa kroppani vain himoaa sokeria hullun lailla. Sitä on vaikea selittää. Paaston loppu ei siis todellakaan mennyt oppikirjamaisesti.

Tiistaina ja keskiviikkona jatkoin kevyttä syömistä. Söin itse asiassa huikeita määriä hedelmiä, joiden lisäksi nautin hieman avokadosalaattia, vihanneksia ja tomaattikeittoa. Suurin osa energiastani tuli näiden päivien aikana hedelmistä. Keskiviikko oli myös muuttopäiväni, joka toi mukanaan omat haasteensa syömisen kanssa. Treenaamaan ehdin tiistaina, ja lenkki sujuikin paljon paremmin kuin treenit paaston aikana. Jaloissa oli taas voimaa ja juoksuvauhtini oli palannut normaalille tasolle. Keskiviikkona muuttolaatikotkin nousivat jo huomattavasti kevyemmin kuin viikonloppuna!

Ja sitten fiiliksiä tästä kokeilusta. Ensinnäkin, luin vasta paaston aloitettuani, että ihmisillä, joilla on matala rasvaprosentti, paasto alkaa nipistää rasvan sijaan lihaksista. Auts. Mullahan ei hirveästi niitä lihaksia ole. Luin, että näillä ihmisillä jopa puolet paaston aikana pudonneesta painosta voi olla lihasmassaa. Itselläni paino putosi paaston aikana jopa kolmisen kiloa: voiko muka olla, että menetin viikon aikana 1,5 kg lihasmassaa?!? Uskomaton määrä, enkä voi uskoa paaston ryöstäneen kropastani noin paljoa lihasta. Jotain silti tapahtui: kroppani oli väsynyt ja lihakseni tuntuivat paaston aikana haurailta ja heikoilta. Ehkä tämän takia olinkin sunnuntaina jo vähän huolissani kroppani puolesta ja otin paniikissa varaslähdön paaston lopetukseen - olisihan sen fiksumminkin voinut ottaa, esim. hedelmällä karkin sijaan...

Paaston aikana olo oli uupunut, mutta sen loppupuolella fiilis parani. Olin virkeä ja ajatukseni tuntui juoksevan hyvin. Paaston jälkeisinä päivinä en ole ollut lainkaan väsynyt ja olen nukkunut paljon paremmin kuin ennen. Osasyynä tähän on varmastikin kofeiinista vierottautuminen: opettelin juomaan paaston aikana yrttiteetä kahvin ja mustan teen sijaan. Opin oikeasti tykkäämään yrttiteestä! Opin myös juomaan teetä ilman hunajaa, eli sain kuin sainkin hillittyä sitä sokeririippuvuuttani edes hippusen verran ;) Olen jatkanut yrttiteen juomista myös paaston jälkeen: lemppareitani ovat kamomilla- ja piparminttutee sekä unta parantava yrttiteesekoitus.

Luonnollinen lääke nukahtamisvaikeuksiin!

Paaston aikana mahani ei ollut kipeä. En muista, milloin se olisi viimeksi ollut näin monta päivää putkeen hyvässä kunnossa. Nyt onkin hyvä lähteä tutkimaan taas puhtaalta pöydältä, mikä aiheuttaa mahavaivani. Yhden syypään olen jo löytänyt: makeutusaineet ja sokeri. Karkkia ei pitäisi hotkia ainakaan kerralla niin suuria määriä. Kevytlimut saavat vatsan heti sekaisin. Myös hunaja aiheuttaa vatsavaivoja.

Paaston aikana en myöskään syönyt lainkaan lisäaineita. En ole ennen ollut "puhtaan ruuan" puolestapuhuja, mutta paastokokeilun jälkeen olen ajatellut asiaa uudelleen. Kaiken maailman keinotekoiset ja makeutusaineet eivät kuulu kroppaan: on siis hyvin todennäköistä, että ne saavat mahan sekaisin. Paaston jälkeen oloni tuntui puhtaalta ja hyvältä: maha ei ollut turvonnut vaan tuntui saaneen vatsaystävällistä energiaa. Haluan saada tän fiiliksen useammin. Miksei se voi olla jokapäiväistä???

Puhdasta, yksinkertaista ruokaa - ja elimistö kiittää!

Paasto myös opetti mulle taas ruuan merkityksen: erityisesti urheilijalle. Keho todella tarvitsee energiaa ja sillä oikeasti on väliä, mitä syöt. Treeni ei kulje, jos ravintopuoli on pielessä. Tänään olin juoksemassa ekan kovan treenin pitkään aikaan, ja kropassa oli ihanan paljon voimaa verrattuna viime viikkoon. Syynä tähän viime päivien ahkera (karkki)tankkaus. Suhteeni ruokaan on ehkä jälleen hitusen parempi.

Suosittelen paaston testaamista kaikille siitä kiinnostuneille. Viiden päivän paasto ei tuhoa pitkäjänteisen työn tuloksia. Jokainen ei siitä välttämättä hyödy, mutta hyötyjä ei voi arvioida ennen testaamista. En kadu paastolle ryhtymistäni, mutta tuskin teen sitä enää - ainakaan niin kauan kuin rasvaprosenttini ja painoni pysyy tällä tasolla. En halua nipistää vähäisistä lihaksistani enää yhtäkään grammaa pois. Laihduttajalle paasto tosin sopii varmasti oikein hyvin! Omalla kohdallani paaston hyödyt näkyvät enemmänkin henkisessä puolessa ja vatsan hyvinvoinnissa.

Vihdoinkin saa syödä taas niin paljon kuin haluaa :)

Viikon aikana oppii kyllä arvostamaan ruokaa ihan uudella tavalla. Herkullista pääsiäistä kaikille - nyt on lupa nautiskella :)

Paastotestailua

Viimeksi kirjoittelinkin terveyshömpötyksestä, jota oon mennyt testaamaan tällä kertaa. Tämä testailu herättää varmasti monenlaisia mielipiteitä - niin se herätti itsessänikin, ja siksi sitä halusinkin testata. Kyseessähän on paasto.

Suurin osa ihmisistä, joille oon kertonut ryhtyväni paastolle, ovat kauhistelleet ja tuominneet tämän testin. Suurimmat vasta-argumentit kokeilulleni ovat liittyneet matalaan painooni ja rasvaprosenttiini sekä urheiluun. Niin ja tietysti siihen, kuinka jaksan hoitaa muuttopuuhat nälkäkiukussa. Päätin kuitenkin, että jos joskus haluan testata paastoa, nyt on otollinen hetki. Halusin maratonin ja flunssan jälkeen pitää rauhallisen palauttelevan viikon. Muutenkin tällä viikolla mulla oli tiedossa paljon kandin kirjoittamista ja muuttoasioiden hoitoa. Paastoviikko toimi hyvin estämässä mua lähtemästä treenaamaan. Usein sysään vähemmän kivat askareet ja työt sivuun treenaamisen varjolla: nyt se ei olisi mahdollista.

Olen toki kuullut paastosta aikaisemmin, mutten ole perehtynyt aiheeseen. Olen aina liittänyt paaston päässäni uskontoon tai muihin vakaumuksellisiin syihin. Tammikuussa törmäsin ekaa kertaa paaston terveysvaikutuksiin Fit-lehden jutun luettuani. Yleisiä paaston terveysvaikutuksia ovat mm. kehon puhdistuminen kuona-aineista, olon virkistyminen ja keventyminen, vastustuskyvyn paraneminen sekä maksa- ja veren rasva-arvojen paraneminen. Tämän lisäksi listalta löytyy erityisesti urheilijalle mieluisia seurauksia: paaston pitäisi vaikuttaa positiivisesti treeneistä palautumiseen sekä suoritus- ja hapenottokykyyn. Kuulostaa aika hyvältä!

Paaston terveysvaikutukset saavutetaan kuitenkin vasta useamman peräkkäisen paastopäivän kuluttua. Yksittäisistä paastopäivistä hyötyy lähinnä laihduttaja. Itse päätin testata viiden päivän paastoa. johon kuuluu lisäksi muutaman päivän kevyemmän syömisen päivä sekä muutama normaaliin ruokaan totutteleva siirtymäpäivä. Paastopäivinä nautitaan 2-3 l nesteitä, joista puolet eli n. 400 kcal verran on erilaisia tuoremehuja.

Kuva täältä

Paaston aikana voi kuitenkin myös treenata halutessaan - ei kuitenkaan ihan maksimiteholla. Lukemani mukaan ennen treeniä voi syödä esim. puolikkaan banaanin tai pieniä määriä hera-jauhetta, joka kuluu treenin aikana. Suunnittelin omalle paastoviikolleni vain kevyen lenkin ja reipasta kävelyä.

Yksi syy paaston testaamiseen oli myös maratonin jälkeinen mässäily. Maratonia seuraavalla viikolla annan itselleni yleensä luvan syödä ihan mitä vaan, ja se vaikuttaa tietysti treenin kulkuun. Lisäksi ne kuuluisat vatsavaivani ovat jälleen pahentuneet (mässäilyn takia, totta kai), joten antaa pienen paussin myös ruuansulatuselimistölleni. Ehkä tämän jälkeen voi taas aloittaa tyhjältä pöydältä ja ryhtyä etsimään sitä omalle vatsalleni sopivaa ruokavaliota... Toivon myös oppivani kuuntelemaan kroppaani ja syömään sen viestien mukaan - nykyään kun helposti mässäilen ihan mitä sattuu ja milloin sattuu. Ja kasvattaahan tämä paasto ainakin sitä henkistä kanttia ja itsekuria jos ei muuta!

Paastoon ryhtyminen vaati tarkkaa harkintaa. Luin useita sekä vastakkaisia mielipiteitä ja tutkimuksia paaston vaikutuksista. Osan mielestä se on järjetöntä hölynpölyä ja tarpeetonta juoksijalle - osa taas on kannustanut testaamaan sitä. Sen todellisia vaikutuksia en kuitenkaan ikinä saa selville ilman testaamista. Nyt on kolmas varsinainen paastopäivä takana ja helpompaa tämä on ollut, mitä olisin kuvitellut. Paaston sekä siirtymäpäivien jälkeen kirjoittelen yhteenvetoa ja "ruoka"päiväkirjaa näistä päivistä, siihen saakka blogi todennäköisesti hiljenee ja kandi sen sijaan (toivon mukaan) etenee :)

Tässä vielä muutamia linkkejä aiheesta:
http://www.fit.fi/arkisto/ravintotieto/paasto-hyva-renki-vai-huono-isanta/1679.html
http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/ravinto-ja-laihdutus/paaston-hyvat-ja-huonot-puolet
http://www.vogel.fi/kuurit/Paasto/

Mitäs sanotte paastosta? Puolesta vai vastaan? Miksi?

Maratonflunssa

Ekan maratonini jälkeen yritin aloittaa treenaamisen lähestulkoon samantien kisan päätyttyä - huonoin seurauksin. Sairastuin flunssaan ja tukkoiset jalkani eivät saavuttaneet tavoittelemaani juoksuvauhtia: juokseminen tuntui ikävältä ja vaikealta koko kropassa. Niinkin suuresta urheilusuorituksesta, kuin 42 km taittamisesta juosten, ei palauduta ihan tuosta vaan. Niin suuren rasituksen jälkeen kroppa on heikkona ja vastustuskyky matalalla, joten pöpötkin iskevät helposti.

Melbournen maratonin jälkeen en sentään sairastunut, mutta en kyllä treenannutkaan. Söin hyvin ja lepäsin kunnolla (lämpimässä säässä kaiken lisäksi!), joten en kai tarjonnut flunssapöpöille tilaisuutta iskeä. Maratonin jälkeen pidin oikeastaan parin kuukauden kevyemmän treenijakson, jonka aikana vedin melkeinpä ainoastaan kevyitä tai korkeintaan PK-vauhtisia lenkkejä.

Barcelonan jälkeen ajattelin ottaa ainakin muutaman päivän täysin iisisti, mutta samalla aloitella taas kunnon treenaamista, jottei treenitottumuksiini tulisi taas kunnon notkahdusta. Parin päivän totaalinen lepo ja runsas kävely sekä kevyt lenkki palauttelevana treeninä tuntuivat toimivan, sillä perjantaina kävin testailemassa kroppani kuntoa Vauhtisammakon omatoimitreenin muodossa (6 x 1 km vedot + 3 min palautukset) ja treeni sujuikin yllättävän mukavasti: jaloissa oli ihan kivasti voimaa ja vauhtia.

Tästä saa voimaa lenkille!!

Tästä innostuneena kaavailin lauantaille spinnitunnin sekä pitkän superkevyen lenkin, joka vaihtuikin sitten puolittain kävelylenkkiin. Kroppani oli meinaan jo spinnissä mutta etenkin sen jälkeen ihan täysin loppu. Jaloissa ei ollut puhtia lainkaan! (Jälkiviisaana helppo sanoa, ettei edellisen päivän vetotreeni mitä todennäköisemmin ainakaan auttanut asiaa... :D) Lisäksi oloni oli tukkoinen ja nuhainen. Onneksi tajusin sentään kävellä osan lenkistä enkä vetää sitä väkisin juosten läpi, vaikkakin sen skippaaminen olisikin ollut paras vaihtoehto.

Lauantaina kävin heittämässä (kävely)lenkin ihanassa Seurasaaressa

Lauantai-iltana olinkin jo flunssan kourissa. Päätin suosiolla levätä muutaman päivän ihan suosiolla ja urheilla seuraavaksi vasta tämän päivän Vauhtisammakon treeneissä. Ja huhhuh mitkä treenit ne olivatkaan! Ei niistä olisi flunssaisena tai jalat tukossa hengissä selvinnytkään. Alkulämpöä, 5 x pitkät mäkivedot ja muutama alamäkiveto. Tämän jälkeen suunnattiin Eltsun kentälle, jossa tehtiin 20+10-harjoitus: 20 s kovaa juoksua + 10 s kävelyä x 20!!! Alkuun kuulosti kivalta treeniltä, mutta 20 20 sekunnin spurttia on yllättävän paljon - etenkin vain kymmenen sekunnin palautuksilla. Mutta tämä olikin vasta ensimmäinen erä. Muutaman minuutin välipalautuksen jälkeen oli luvassa 10 x 20 s setti ja lopuksi vielä 5 x 20 s - nämäkin siis 10 sekunnin välikäppäilyillä. Loppuverkkojen jälkeen koko treenien saldona yhteensä 7 km juoksua, josta suurin osa kovaa vauhtia. Oli muuten jalat hapoilla tän jälkeen, mutta kroppa selvästi taas kunnossa, sillä juoksu sujui hyvin :) Maratonflunssa päihitetty!

Nyt juoksukoulutreenit alkavat juuri auringonlaskun aikaan, mutta kellojen siirtämisen jälkeen treenit vedetäänkin jo valoisassa säässä - mahtavaa :)

Tuleva viikkoni kuitenkin sisältää paljon koulujuttuja ja pakkaamista - muutan viikon päästä! - joten pidän vielä toisen palauttelevan viikon ennen kunnon treenien alkamista. Pitää malttaa nyt keskittyä muihin asioihin vielä tää viikko - sitten saa taas treenata ilman stressiä muutosta ja kandista. Olenkin suunnitellut testaavani tällä kevyellä treeniviikolla erästä pikku terveyshömpötystä, josta kirjoittelen lisää ensi kerralla ;) Nyt rentoutumaan!

Olipa kerran juoksijan polvi

Otsikon perusteella osa lukijoista saattaa erehtyä luulemaan juoksijan polven piinaavan meikäläistä jälleen. Korjaan harhaluulon heti: polveni voi erittäin loistavasti (kop kop). Näin ei kuitenkaan ollut vuosi sitten.

Siitä on nyt hieman yli vuosi, kun minulle iski juoksijan polvi. Blogini tilastoista selviää, että eniten kiinnostusta lukijoissani on herättänyt nimenomaan juoksijan polveen liittyvät tekstit - myös hakusanat, joilla blogiini on useimmiten päädytty, liittyvät juoksijan polveen. Senpä takia muistelen nyt vuoden takaisia fiiliksiäni ja kirjoittelen pientä yhteenvetoa siitä, kuinka päihitin tuon ikävän juoksijalle yleisen vaivan.

Kuva täältä

Mikä?

Oli ensimmäinen treeniviikkoni. Innostuin juoksemaan hieman enemmän, mihin olin ennalta tottunut. Sunnuntaina vasemman polveni syrjää alkoi vihloa inhottavasti, eikä kipu helpottanut alkuviikosta. Polvi kipeytyi jo parin kilometrin kävelyn jälkeen. Olin yhteydessä lääkäriin, ja oireideni pohjalta diagnoosi juoksijan polveen tuli kuin apteekin hyllyltä.

Juoksijan polveksi kutsutaan rasitusvammaa, jossa polven ulkosyrjän yli kulkeva ns. IT-jänne kiristyy, hankaa polven luuta vasten ja aiheuttaa polvea liikuttaessa vihlovan kivun. IT-jänteen kireyteen vaikuttavat mm. jalan lihasten kireystilat.

Miksi?

Kun otin paremmin selvää, mistä juoksijan polvessa oikein on kyse, syy sen puhkeamiseenkin tuli varsin selväksi: runsaasti lisääntynyt juoksumäärä, kuluneet lenkkarit, huono juoksutekniikka ja epätasaiset tai liukkaat juoksupinnat saattavat altistaa juoksijan polvelle. Ainakin näistä kaksi ensimmäistä olivat omalla kohdallani selkeitä syypäitä loukkaantumiselle. Lisäsin harjoitteluani liian nopeasti ja lisäksi lenkkareideni juoksukiintiö oli mennyt auttamatta yli suositellun 500-1000 km rajan.

Kulahtaneet lenkkarit voivat olla syypää rasitusvammalle!

Olin juuri tavoitteellisen treenaamisen aloitettuani supermotivoitunut ja innoissani juoksemisesta. Siksi jo viikon juoksukielto tuntui musertavalta. Pelkäsin sen laskevan noususuhdanteisen kuntoni pohjalukemiin enkä sietänyt ajatusta yhtään pidemmästä treenitauosta. Näin jälkeenpäin ajatellen tiedän, ettei viikon tauko juoksussa vielä laske kuntoa ja muutamankin viikon juoksutauon aikana kuntoa pystyy pitämään yllä korvaavien treenien avulla, jos haluaa. Kyse oli enemmän henkisestä kantista.

Vuosi sitten mieli oli kuitenkin tosi maassa ja fiilis epätoivoinen. Paremmaksi se ei todellakaan muuttunut, kun polvikipu ei hellittänyt sitten millään. Aina silloin tällöin uhmasin lääkärini kehotusta lepoon ja lähdin testilenkille, joka useimmiten päätyi muutaman kivuliaan kilometrin päästä kyynelten nieleskelyyn. Juoksutauko venähti jopa seitsemään viikon mittaiseksi, mutta polvi parani kuin ihmeen kaupalla vajaat pari viikkoa ennen maratonstarttia.

Miten?

Millä poppakonsteilla sain sitten polveni paranemaan aivan yllättäen? Ja miten pystyin juoksemaan elämäni ekan maratonin seitsemän viikon juoksutauon jälkeen?

Pyörä tuli juoksutaukoviikkojen ajaksi harvinaisen tutuksi

En missään vaiheessa lopettanut treenaamista vaikka pidinkin taukoa juoksemisesta. Pääasiassa korvasin juoksemisen spinnillä ja pyöräilyllä. Lisäksi treenasin lihaskuntoa. Erityisen tärkeässä roolissa oli kuitenkin lihashuolto. Vasta loukkaannuttuani tajusin venyttelyn tärkeyden. Koko juoksijan polvi johtui kireästä IT-jänteestä - venyttely ja hieronta olisivat voineet ennaltaehkäistä vamman syntymistä. Ainakin näin jälkeenpäin olen ottanut ne osaksi treenaamistani nimenomaan ennaltaehkäisyä ajatellen.

Myös foam roller tuli näiden viikkojen aikana harvinaisen tutuksi. Alkuun sen käyttö sattui niin, että viiden sentinkin rullailu toi vedet silmiin. Vähitellen rullailuun tottui ja se sattui kerta kerralta vähemmän. IT-jänne alkoi höllätä.

Hierontaan uskaltauduin vasta akuutimman kiputilan jälkeen. Ei reiden ulkosyrjän hieronnasta olisi tullut mitään IT-jänteen ollessa kireimmillään. Hieroja totesi IT-jänteen olevan jäykkä, mutta kertoi kohdanneensa toisaalta paljon kireämpiäkin jänteitä. Tästä sain toivoa: ehkä lepo, venyttely ja rullailu ovat tosiaan tuottaneet tulosta.

Kehonhuollon lisäksi kokeilin esimerkiksi kinesioteippauksia, joilla on lämmittävä vaikutus lihaksiin ja jänteisiin. Kokeilin myös magnesiumsuihketta, säännöllistä kylmähoitoa ja juoksijan polvelle suunniteltua kapeaa polvitukea. Luin paljon muiden kokemuksista ja kokeilin kaikkea, mitä muutkin olivat kokeilleet. Kas kun en henkiparantajan pakeille lähtenyt.



Uskon, että parantumiseen vaikuttivat kaikki nämä pienet jutut, joita sinnikkäästi jaksoin testata uudelleen ja uudelleen. Polvi kuitenkin parantui aivan yhtäkkiä: eräänä päivänä juokseminen sattui ja muutaman päivän päästä pystyin juoksemaan jo toistakymmentä kilometriä! Varsinainen läpimurtoni - 10 km ylitys - tapahtui pari päivää 1h vesijuoksu + 1h hieronta -setin jälkeen. Myös eka yli viiden kilsan lenkkini luonnistui vesijuoksun jälkeen. Näin jälkeenpäin ajatellen vesijuoksu olikin polven parantumisen kannalta varmasti ihan parasta lääkettä: se ei ollut vain treeniä vaan myös hoitoa. Olen oppinut sittemin arvostamaan vesijuoksua ja sen jalkoja palauttavaa vaikutusta entistä enemmän. Jos saisin juoksijan polven - tai miksei minkä tahansa rasitusvamman - nyt, hoitaisin sitä varmaan ensikädessä vesijuoksun avulla. Ties vaikka polveni olisi vuosi sitten palautunut nopeampaa, jos olisin hoksannut vesijuoksun hyödyt aikaisemmin.

Uimahalliin kannattaa suunnata tekemään palauttelevaa treeniä!

Tässä vielä kootut vinkkini juoksijan polven kukistamiseen:

1. Vesijuoksu
2. Kehonhuolto: venyttely, foam roller ja hieronta
3. Korvaavat aerobiset treenit (pyöräily + crosstrainer)
4. Muut poppakonstit: kinesioteippaukset, magnesiumsuihke, polvituki, kylmähoito

Juoksijan polvi opetti kaltaiselleni keltanokalle monia asioita treenaamisesta. Ensinnäkin, juoksuvarusteisiin todellakin kannattaa panostaa. Kuluneilla halpislenkkareilla en juokse enää ikinä kunnon lenkkejä. Kengät kannattaa vaihtaa viimeistään 1000 km käytön jälkeen. Toiseksi, pitkäjänteisellä työllä hankittu peruskunto ei katoa mihinkään viikon tai parin levon aikana. Peruskuntoa pystyy pitämään yllä monta viikkoa korvaavilla treeneillä: asenteen täytyy vain olla kohdallaan ja malttia piisata. Kroppa toisaalta tarvitsee myös lepoa, jotta kunto voi ylipäätään kohota! Kolmanneksi, kehonhuolto on äärimmäisen tärkeää sekä vammojen ennaltaehkäisyssä että niiden hoidossa. Olen vuoden takaisen episodin jälkeen lisännyt treeniohjelmaani venyttelyt: yritän venytellä pitkään ainakin kaksi kertaa viikossa. Myös hieroja ja foam roller ovat osa treenaamistani, vaikka niiden osuutta saisikin lisätä vielä reippaasti. Neljänneksi, urheilija ei tervettä päivää näe. Rasitusvamman iskiessä on oltava maltillinen ja jaksettava pitää jalkaa levossa, jotta se paranee. Laakereilleen ei silti tarvitse jäädä lepäämään, sillä yleensä pystyy kuitenkin tekemään edes jotain korvaavaa treeniä, vaikkei jalasta juoksuun olisikaan. Rasitusvamma ei kuitenkaan ole maailmanloppu - mielestäni oma suoriutumiseni Köpiksen maratonilla on todellinen esimerkki siitä, kuinka edes viikkojen juoksutauko ei välttämättä kaada edessä siintävää tavoitetta. Ja juokseminen tauon jälkeen on parasta ikinä. Kaikki rasitusvammasta kärsivät: tsemppiä, kyllä se siitä vielä helpottaa! Trust me :)

Selvisin ekalla maratonillani maaliin juoksutauosta huolimatta :)

Tämän linkin takaa löydät vielä kootusti pähkäilyjäni viime vuodelta juoksijan polveen liittyen.

Oletko itse kärsinyt rasitusvammasta? Miten selvisit siitä? Oliko helppo keksiä juoksun korvaavia treenejä?