Ihana pääsiäinen Salossa

Heipsan taas pitkästä aikaa! Olen kyllä elossa, ainakin toistaiseksi, mutta kandi on vaatinut niin suuren osan vapaa-ajastani, että jostain on pitänyt luopua - ja se on ollut blogimaailma. Ei hätää, kandin deadlineen on enää vajaa kuukausi (o-ouuu), joten ryhdyn aktiiviseksi jälleen toukokuussa!

Nyt kuitenkin haluan kirjoitella vähän ihanasta pääsiäislomastani kotikulmillani Salossa. Pakenin muuttolaatikoita ja uutta kalustamatonta asuntoani Saloon heti muuttopäivän jälkeen, siis torstaina. Paaston jälkeen oloni on ollut virkeä ja kropassa tuntunut riittävän energiaa - myös motivaatio päästä taas urheilemaan samaan vanhaan malliin on ollut korkealla. Siispä suunnittelin viikonlopuksi paljon urheilua kandin kirjoittelun, kavereiden treffailun ja sukulaisvierailujen oheen. Luvassa oli siis vajaa viikko täynnä kivaa ohjelmaa!



Torstaina kävin Salon urheilupuistossa juoksemassa vanhan juoksukoulun omatoimitreenin, joka on joskus jäänyt multa maratonin takia tekemättä. Ensin juoksin 10 minuutin alkuverkan, jonka jälkeen aloitin varsinaisen treenin: 2 x 6 x 400 m. Ensin siis juoksin melko kovaa 400 m, jota seurasi minuutin palautteleva kävely. Tämän tein kuusi kertaa. Pidempänä palautuksena sarjojen välillä kävelin viisi minuuttia. Toisen sarjan loppuun kävelin vielä minuutin ja hölkkäsin 10 minuutin loppuverkan. Treeni oli kiva startti kovalle harjoittelulle. En yrittänyt tehdä mitään henkilökohtaisia vauhtiennätyksiä vaan pitää sykkeet 400 metrin ajan vauhtikestävyyteni ylärajoilla. Jaloissa tuntui paastosta huolimatta (tai sen ansiosta?) olevan yllättävän paljon voimaa ja treeni tuntui mukavalta. Vauhtini veto-osuuksilla vaihteli 4:15-4:33 min/km välillä. Syke nousi kivasti yli 170, parhaimmillaan se oli 175. Yhteensä matkaa koko treenin aikana kertyi n. 9,8 km.

Juoksemasta suuntasin suoraan uimahalliin, jossa vedin perinteisen sali+vesijuoksu-kombon. Suht kovan salitreenin jälkeen puolen tunnin vesijuoksu, terapia-altaan lämpimät poreet ja kuuma sauna hellivät kroppaa. Täydellistä!

Vastapainoksi kovalle treenille aloitinkin sitten ihan hirveän pääsiäismässäilyn jo torstaina. En edes tiennyt, että muhun voi upota niin paljon suklaamunia, huhhuh! Sama meininki jatkui koko viikonlopun. Vedin karkkia ja suklaata jatkuvalla syötöllä, ja järkyttävän paha olohan siitä toki seurasi. Kunnon ruokakaan ei enää herkkujen jälkeen maistunut. Onneksi pääsiäinen on vain kerran vuodessa, ja herkkuövereiden jälkeen terveellinen ruoka maistuu paremmin kuin hyvin ;)

Pitkiksellä poikkesin myös jokirannassa Salon keskustassa

Pitkäperjantain kunniaksi olin tietysti kaavaillut perjantaille pitkistä. Pelkäsin kuitenkin jalkojeni olevan tukkeessa torstain kovasta treenistä. Toisin kävi: perjantaiaamuna jaloissa riitti virtaa ja ne suorastaan janosivat lenkille. Ehkä se paasto ihan oikeasti nosti palautumiskykyäni tai sitten on kiittäminen runsasta tankkausta. Joka tapauksessa perjantain pitkis sujui paremmin kuin pitkään aikaan. Parin tunnin treeni hujahti ohi ihan huomaamatta flow-tilassa ja matkaakin taittui 22 kilometriä! 11 km/h vauhti tuntui mukavalta eikä yhtään liian kovalta pitkisvauhdilta :) Iltapäivällä kävin vielä parilla pikku metsäkävelyllä ensin Annin ja Karon sekä myöhemmin Kiian kanssa. Ihana tapa yhdistää kavereiden näkeminen ja luonnosta nautiskelu! Ilta kuluikin taas herkutellen siskojen leffaillan parissa, aijai!

Anni, Karo ja pari karvaista lenkkikaveria

Lauantaina kovan treenin tulokset alkoivatkin jo tuntua kropassa - eivät liian pahoina kuitenkaan. Vedin kevyen palauttelulenkin, joka sekin sujui itse asiassa yllättävän vauhdikkaasti - maha kipeänä kaikesta siitä suklaan ja karkin määrästä tosin. 50 minuutin lenkillä kertyi 8,7 km, keskitahdiksi muodostui siis n. 5:45 min/km. Lauantai-illan pyhitin täydelle rentoutumiselle kavereiden kanssa, muutamalle siiderille ja pitkän kaavan baari-illalle pitkästä aikaa!

Sunnuntaina lepuutin kroppaani ja keskityin taas vaihteeksi syömiseen ja kandin tekoon. Kävin vain 1,5 tunnin metsäkävelyllä tuulettamassa aivojani.

Toisena pääsiäispäivänä tunsin olevani taas iskussa. Lähdimme Liinun kanssa heti aamusta tekemään vetotreeniä, jossa juostiin aina täysillä yksi aurauskeppien väli (n. 20-70 m) ja käveltiin perään toinen. Teimme ensin kymmenen vetoa, joita seurasi viiden minuutin palautteleva kävely. Toistimme vedot seuraavaksi viisi kertaa ja muutaman minuutin tauon jälkeen vielä viisi kertaa - yhteensä siis 20 vetoa. Lämmittelyineen ja palautteluineen treeni kesti 38 minuuttia ja matkaa kertyi vähän yli 4 km. En ole ennen oikeastaan juossut näin lyhyitä vetoja: ne vaativat ihan erilaista, räjähtävää nopeutta ja voimaa, kuin pidemmät, vähintään sadan metrin vedot, joita itse yleensä juoksen. Lyhyellä matkalla pitäisi lähteä liikkeelle kuin pyssyn suusta, jotta sen tehot saisi maksimoitua ja sykkeet ylös. Itse olen parempi kiihdyttämään vauhtia pidemmillä vedoilla, kun taas Liinu loisti tässä treenissä. Jalkapalloilijan ja kestävyysjuoksijan välisiä eroja ;)

Käytiin Liinun kanssa vielä potkimassa läheisellä sammalpeittoisella futiskentällä - itselläni ekat kunnon kosketukset palloon pitkästä aikaa! Iltapäivällä pakenin kandiani vielä metsään polkujuoksun merkeissä. Polkujuoksusta olenkin kirjoitellut erillisen postauksen viime vuonna. Helsingissä en käy polkujuoksemassa - en usko, että se olisi samalla tasolla edes mahdollista kuin Salossa, jossa heti kotiovelta voi valita kymmenistä eri poluista, mitä milloinkin lähtee seuraamaan. En ole käynyt polkujuoksemassa sitten kesäkuun, joten olin aivan liekeissä! Saavutin käsittämättömän flow-tilan: aika kului kuin itsekseen ja askel tuntui kevyeltä. Polkujuoksussa pitää keskittyä väistelemään kiviä juurakoita, harppomaan lammikkojen ja kantojen yli ja tikkaamaan välillä jyrkkää ylämäkeä ylös tai jarruttelemaan liukasta kalliota alas. Polkujuoksusta saa halutessaan yllättävän kovan treenin. Nyt juoksin yli tunnin (9,5 km), ja palasin uupuneena mutta niin onnellisena takaisin kotiin. Illalla vielä pieni lihaskuntopiiri sekä kunnon venyt - ja uni tuli uskomattoman nopeasti.

Motocross-polut tarjoavat ihanan vaihtelevaa ja haastavaa juoksumaastoa

Tiistaina edellisen päivän treeni kyllä tuntui koko kropassa: joka ikistä lihastani koski. Voi olla, että syynä olivat vedot tai jalkapallo, mutta veikkaan pääsyyksi juurikin tuon polkujuoksun, joka kuormittaa koko kroppaa eri tavalla kuin tavallinen juoksu. Tiistaille kaavailemani kuntosalitreeni ei oikein houkutellut, joten kävin juoksemassa 40 minuutin kevyen vauhtileikittelylenkin: 5 min kevyt hölkkä + 5 x 3 min reipas/vk 3 min kevyillä palautuksilla + 5 min kevyt hölkkä. Luulin, että kroppani oli rikki, mutta yllättävän kovaa se innostui pinkomaan noi vk-osuudet, vaikka tarkoituksena oli juosta korkeintaan kisavauhtia. Tahtini vk-osuuksilla vaihteli 4:40-5:10 min/km välillä - ja tuntui koko ajan mukavan reippaalta.

Pääsiäisen herkkumätöistä ei tullut otettua yhtäkään kuvaa, mutta terveelliseen ruokavalioon palaaminen alkuviikosta tuntui paremmalta kuin hyvältä!

Sitten olikin aika palata Helsinkiin. Nyt on akut taas täynnä ja virtaa löytyy riittämiin! Tänään olen viettänyt ansaittua lepopäivää ja edistynyt mukavasti kandissani. Koitan riuhtaista sen tämän viikon aikana suunnilleen valmiiksi, niin ei tarvitse enää koulujuttuja stressata. Kyllä nämä pidennetyt viikonloput herkkuineen ja ihmisineen antavat kummasti voimaa jaksaa taas jokapäiväistä elämää. Mahtavaa paluuta arkeen kaikille! :)