Hellurei!
Tajusin äskettäin, että maratooniini on aikaa tasan kuukausi!!! Aika rientää niin hirveetä vauhtia täällä, etten meinaa pysyä vauhdissa mukana.
Aloin muistella, millaiset fiilikset minulla viime keväänä oli kuukausi ennen Köpiksen maratonia. Blogistahan se selvisi. Juoksutaukoa oli takana tuolloin viitisen viikkoa juoksijan polven takia, ja tulevaisuus näytti heikolta. Kun vertaan nykyistä fiilistä ja treenaamista tuohon aikaan, oon niin kiitollinen siitä, että olen terve! Harvemmin oikeesti tajuaa arvostaa tervettä kehoa ja mieltä. Juoksemistakin pitää itsestään selvänä kykynä, kunnes siihen ei enää yhtäkkiä pystykään.
Terveyttä ei saa unohtaa arvostaa! Tällä hetkellä kehoni voi hyvin, mutta haluan sen voivan hyvin myös jatkossa - ehkä jopa vielä paremmin. Siksi päätin hemmotella sitä varaamalla ensi viikolle urheiluhieronnan ja tarjoamalla sille ison, terveellisen aterian, sekä pari lasia viiniä. Jotta se sitten jaksaa antaa kaikkensa kuukauden päästä.
Meille on suotu vain yksi keho. Arvostetaan ja rakastetaan sitä, jooko?
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti