lauantai 7. helmikuuta 2015

Intervalliläksyjä!

Vauhtisammakon kotiläksyt ekaksi treeniviikoksi olivat pitkä kevyt 1 h 15 min lenkki sekä intervallitreeni. Intervallia oon itse treenannut lähinnä mäki- tai porrastreenillä (esim. 5-10 kertaa lyhyt jyrkkä mäki / portaat täysillä ylös ja palautellen alas), joka on yleensä kestänyt kokonaisuudessaan vaan sen 10-15 minuuttia. Juoksukoulusta annettiinkin omatoimiseksi treeniksi nyt mulle täysin uudenlainen intervallitreeni: 10 x 2 min kova juoksu + 2 min palautteleva hölkkä/kävely välissä. Tätä intervallia kuvailtiin vielä "keskikovaksi", ja sykkeen tulisi olla maksimissaan 170. Mulle tuo 170 on jo melkoisen kova syke, joten en oikein osannut arvioida, millaista tuntemusta tällä treenillä haettiin. Ennakkoluulottomasti lähdin kuitenkin läksyjäni perjantaiaamuna suorittamaan.

Ensin hölkkäilin alkulämpönä 10 minuuttia kevyesti jalkakäytävälle, jonka oletin olevan sula - yön lumisateen takia se tietenkin oli liukas ja lumen peitossa. Onneksi treenin tarkoituksena ei ollut seurata vauhtia, vaan tuntemusta ja sykettä, jonka ainakin sai hyvin nousemaan pienen kinoksen avustuksella ;)

Heti ekan intervallin alussa tajusin lähteneeni liikkeelle liian lujaa. Siis ihan hirveän vaikeaa arvioida, kuinka pitkä aika 2 minuuttia on juosta kovaa. Mitä tarkoittaa kovaa? Ei tuota aikaa pysty juoksemaan aivan täysillä kymmentä kertaa putkeen vaikka olisikin parin minuutin palauttelut välissä - tai en ainakaan minä pysty :D En ilmeisesti osaa vielä arvioida juoksuvoimaani, sillä lähdin matkaan kuin pyssyn suusta, mikä aiheutti tuskaisen fiiliksen jo ekan intervallin jälkeen. Seuraavan päätinkin sitten ottaa vähän iisimmin, mutta kolmannen jälkeen muutin jo taktiikkaani radikaalimmin. Muistelin, mitä avausluennolla neuvottiin: vauhdin tulisi kiihtyä ja sykkeiden nousta loppua kohden. Tähän annettiin myös hyvä neuvo: paina mieleesi lähtöpisteesi, juokse minuutti yhteen suuntaan ja toinen takaisin: palattuasi sinun tulisi ohittaa lähtöpisteesi - näin vauhtisi olisi kiihtynyt loppua kohden. Loput vedot sujuivatkin paremmin, kun noudatin tätä neuvoa. Huomasin, että pitää aloittaa todella paljon hitaammalla temmolla, jos haluaa repiä vauhtia loppua kohden. Oli muuten pirun vaikeaa ohittaa se lähtöpiste, mutta vikoilla vedoilla jo maltoin kiihdyttää vauhtia hippusen hitaammin ja onnistuin tehtävässäni, jee!

Sykkeitä tarkastelemalla huomaa, että alun intervalleissa nostin sykkeeni jyrkästi tosi nopeasti tosi korkealle - loppua kohden nousu on tasaisempaa


Saldona perjantailta siis kevyine alku- ja loppulämpöineen tunnin tehokas treeni, jonka aikana matkaa taittui yhteensä 10,78 km. Keskisyke varsinaiselta 40 minuutin intervallipätkältä oli 156 ja maksimisyke 173. Toi 173 alkaa olla itelleni jo todella korkea syke. Tein treenin siis ehkä vähän turhan kovana, mutta kyllä tää tästä. Taas opin lisää kropastani ja sen toiminnasta! MK-alueella treenaaminen on mulle vielä aika vierasta, joten kiva, kun saan sisällytettyä sitä treeniohjelmaani tän juoksukoulun kautta :) Tällaista sen maksimikestävyysharjoittelun tosin varmaan kuuluu olla! Omat mäkivetoni tuntuvat säälittäviltä tähän Vauhtisammakon treeniin verrattuna :D

Onko maksimikestävyyden harjoittelu tärkeää? Miten itse treenaat sitä? :)

2 kommenttia:

  1. Mun tulee tehtyä mk:t aina vk treenien loppuun, harvemmin omana treeninään. Yleensä ne on jotain lyhkäsiä vetoja. Ens viikolla taitaa olla 10 min VK vetojen päätteeksi, se käy varmasti jo voimille. Ja se vauhdin arviointi on tosiaan usein vaikeeta, kun pitää vetää kovaa, mutta ei kuitenkaan niin täysillä ettei jaksa loppuun saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa aika hurjalta yhdistää noi treenit. Toisaalta ei menisi kahta päivää palautteluun jos ne vetäisi samalla kerralla. Pitää koittaa joskus! Ehkä sitten, kun oon saanut eka vähän tota omaa vauhtikestävyyttä paremmaksi ja oppii tuntemaan omia nopeuksia. Tsemppiä sulle treeneihin! :)

      Poista