Tänään oli vähän erikoinen treenipäivä, kun lähdin
Pajulahden liikuntakeskukseen tekemään vähän testejä. Kaverini
Anni on viimesilausta vaille valmis urheiluneuvoja, jonka viimeisiin näyttöihin kuuluu
kuntosaliohjelman laatiminen. Lupauduin mielelläni vikan näytön kohteeksi, sillä olen jo pidemmän aikaa miettinyt tarvitsevani juoksuani tukevan saliohjelman.
Ennen saliohjelman laatimista Anni halusi kuitenkin teettää mulle muutamia testejä. Aamu Pajulahdessa alkoi
kehonkoostumusmittauksella, johon en valmistautunut paastoamalla tai muutenkaan - olihan aamulla pakko saada energiaa päivän muita testejä varten. Pienen harkinnan jälkeen päätin jakaa inbodyn olennaisimmat kohdat täällä blogissa:
Paino: 51,6 kg (BMI 19 = normaali)
Lihasmassa: 25,4 kg (norm.)
- oikea käsi: 2,19 kg (norm.)
- vasen käsi: 2,18 kg (norm.)
- keskivartalo: 19,5 kg (norm.)
- oikea jalka: 6,96 kg (norm.)
- vasen jalka: 7,03 kg (norm.)
Rasvamassa: 5,8 kg (11,2 % = alhainen)
Viskeraalirasva: 18,8 cm2 (alle 100 = norm.)
Perusaineenvaihdunta: 1359 kcal
Jos noita tuloksia vähän lähtisi tulkitsemaan sen perusteella, mitä Annin kanssa juteltiin (sekä
Fit-lehden vuoden ekan numeron kehonkoostumusjutun avulla ;)), niin aika normaalilta näyttää kaikki rasvamassaa lukuunottamatta. Naiselle normaali rasvaprosentti on 18-28 %, joten 11,2 % on auttamatta liian matala. Tää selittää osaltaan varmasti myös sen, miksi palelen aina... Syön kieltämättä tosi vähärasvaista ruokaa (herkuttelukin hoituu sokerilla :D), joten niitä hyviä rasvoja olisi kyllä hyvä lisätä ruokavalioon! Anni antoi esimerkiksi oliiviöljyn, siemenet, kalan ja avokadon. Kroppa tarvitsee hyviä rasvoja, ja kun viskeraalirasvan määräkin näyttää olevan matala, voi rasvan määrää lisätä rohkeasti.
Lihasmassani on aika tasaisesti jakautunut, kehon nestearvot, vyötärö-lantio-suhde ja luumassa normaalilla tasolla sekä kehonrakenteeni hyvä. Ainut moite on tosiaan tuo rasvaprosentti, johon pitää jatkossa keskittyä :) Uuteen mittaukseen menen varmaan jossain vaiheessa, mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan tästä on liikuttu!
Seuraavaksi suuntasimme sisähallille suorittamaan seuraavaa testiä. Viiden minuutin kevyen verryttelyhölkän jälkeen Anni testaili lihaskuntoani
puolustusvoimien kuntotestillä. Ekana tein
vatsalihastestin, jonka tulos oli 45 vatsaa minuutissa - siis puolustusvoimien taulukon mukaan erinomainen. Seuraavaksi tein
kyykkyjä, jotka ovat yläasteelta asti olleet mulle vasemman polven vamman takia hieman epämieluisia. Tulokseni 41 riittää taulukon mukaan vaan tyydyttävään tulokseen.
Selkälihastulokseni 55 yltää taas kevyesti erinomaiseen tulokseen. Selkien jälkeen tulikin se inhokkini: miesten
etunojapunnerrukset. Teen punnerrukset useimmiten naisten versioina, ja nekin ottavat ihan tarpeeksi käsilihaksilleni. Tuntuu, että etunojapunnerrukset eivät kohdallani edes tunnu rintalihaksissa, sillä olemattomat käsivoimani loppuvat ennen sitä :D Odotukseni punnerrusten suhteen eivät siis tosiaan olleet korkealla - vielä kun rintakehän piti kaiken lisäksi hipaista niissä maata... No, tuli siinä säälittävät 16 oikeaoppista kappaletta väännettyä minuutin aikana. Tulokseni lokeroidaan heikoimpaan kategoriaan. Voisi kyllä ottaa tämän tuloksen haasteena vastaan ja yrittää saada aikaan huomattavaa kehitystä ensi kertaan mennessä ;) Vikana testattiin vielä
vauhditon pituus, josta sain ponkaistua 1,60 m eli hyvän tason verran.
Lihaskuntotesti kuvaa aika hyvin todellisuutta. Teen paljon keskivartalotreeniä - etenkin vatsa- ja selkälihaksia - mutta käsilihakseni ovat olemattomat. Vaikka juoksen paljon, saisi jaloissanikin olla rutkasti lisää lihas- ja räjähtävää voimaa. Niihin Anni nyt meinaakin keskittyä saliohjelmassani :) Ei kannata kuitenkaan tuijottaa valmista taulukkoa ja verrata itseään muihin, vaan katsoa mieluummin, tuleeko seuraavassa testissä muutosta näihin tuloksiin.
 |
Hallissa oli yllättävän kiva juosta! :) |
Lihaskuntotestin jälkeen vuorossa oli se kuuluisa
Cooperin testi, jota olin jännityksellä odottanut jo pari viikkoa. En ole ikinä ennen juossut cooperia, joten vertailutulosta ei ollut alla. En myöskään siis osannut yhtään sanoa, kuinka kovaa pitäisi lähteä liikkeelle, jotta jaksaa kovaa loppuun asti. Rata oli 333 m pitkä, joten laskin pystyväni 2800 metriin 1 min 25 s kierrosajalla. 2800 m kuulosti ihan hyvältä ja realistiselta tavoitteelta, joten tätä vauhtia lähdin metsästämään. Alkuun juoksin aivan liian kovaa: eka kierrosaikani taisi olla about 1 min 10 s. Seuraavat kierrosajat pysyivät tasaisemmin siinä 1 min 27 s tuntumassa. Vikan täyden kierroksen täyttyessä kellossa oli jäljellä enää puolisen minuuttia, ja vasta tässä kohdassa päätin (yrittää) vetää pienen loppukirin. Olin kyllä jo aivan kuollut, joten viime hetket olivat enemmänkin vauhdin ylläpitoa :D Ihan metrintarkkoja lukemia ei saatu laskettua cooperista, mutta n. 20 metrin tarkkuudella tulos oli kuin olikin se
2800 m :)
Yleisen taulukon mukaan tulokseni on kuntoilutasolla erinomainen. Yksi seikka cooperissa lämmitti suuresti mieltäni:
keskisykkeeni oli 176 ja maksimisykkeeni jopa 181! Saan siis sykkeeni kyllä nousemaan korkealle - pitää vaan juosta kyllin kovaa!
Cooperin testi oli yllättävän raskas, mutta tällaista kuntoa kohottavaa treeniä mun pitäisikin sisällyttää enemmän harjoitteluuni. Uskon, että vauhti- ja maksimikestävyyden treenaamiseen panostamalla saan suht helposti vielä parannettua cooperini tulosta. Jo keväällä tulisi seuraava mahdollisuus juosta cooper: juoksukoulussa nimittäin. Jos en ihan siihen mennessä saa vauhtikestävyyttäni nousemaan niin viimeistään sitten puolen vuoden tähtäimellä :) Löysin netistä
treeniohjelman, jonka avulla tulosta voisi saada nostettua haluamalleen tasolle. Siihen keskittyminen voisikin olla maratoniani seuraava tavoite ;)
Testien jälkeen kotiin saavuttuani oli vielä ihan pakko päästä lenkille, koska sää oli paras pitkään aikaan! Muutama aste plussaa, aurinkoa ja
sulat tiet - vihdoinkin!!! Jalat tuntuivat yllättävän kevyeltä, joten tunnin pituinen, loppua kohti vauhtikestävyysalueelle nouseva peruskestävyystreeni sujui mainiosti :) Nyt venyttelyjen kautta jännäämään jalkojen huomista kuntoa!