Kisaraportti: Barcelonan maraton 2015

Barcelonan reissusta on kotiuduttu - aika siis kirjoittaa pientä yhteenvetoa viikonlopusta!

Kisa starttasi sunnuntaina klo 8:30. Kannustusjoukkoni vähän valittelivat aikaista herätystä, mutta Melbournen aamuseiskan lähtöön nähden 8:30 oli itelleni luksusta. Heräsin 6:40 vetämään aamupalaksi toimivaksi havaitun kisa-aamiaiseni puuron + banaanin ja reilua tuntia myöhemmin suuntasin kisapaikalle. Hotellimme sijaitsi starttipaikasta n. 20 minuutin kävelymatkan päässä, joten matkalla sai hyvin tehtyä pientä alkuverkkaa.

Aamu oli auringosta huolimatta yllättävän kolea - n. +6 astetta, joten viluisena päädyin juoksemaan pitkähihaisella teknisellä paidalla sekä kompressiotrikoilla. Aurinko porotti koko juoksun ajan pilvettömältä taivaalta ja lähestulkoon kaikki muut olivat valinneet ylleen kevyet kesävarusteet. Sää oli kuitenkin viileä, joten liian kuuma ei tullut.

Lähtöä odoteltiin tiiviissä tunnelmissa sankan väkijoukon keskellä. Ja huhhuh sitä maratoonikansaa. Vaikea arvioida sitä porukan määrää, mutta juoksijoita oli paljon. Näin jälkeenpäin olen lukenut yhdestä lähteestä 19 000 ilmoittautuneesta ja toisesta yhteydestä 15 500 maaliin tulleesta (maratonin omilta sivuilta ei oikein tahdo löytyä tilastoja, joten tietojeni luotettavuudesta en mene takuuseen :D). Anyway, siinä keskellä valtavaa ihmismassaa huikeaa lähtölaukausseremoniaa seuratessa melkein unohti, mihin oli ryhtymässä. N. seitsemän minuuttia kärkijuoksijoiden pinkaistua matkaan olin kuitenkin jo siirtynyt lähtöviivalle ja valmiina kisaan.

Siellä sitä heilutaan väkijoukon keskellä!

0-5 km: taktiikan hiomista

En ollut laatinut mitään tarkkaa vauhdinjakosuunnitelmaa tai strategiaa näihin kisoihin - halusin tehdä lopulliset päätökset vasta startin jälkeen juoksufiiliksen pohjalta. Tuntemus jaloissa ja kropassa olikin todella hyvä - jouduin myös oikeasti tulkitsemaan kropan viestejä, sillä sykemittari alkoi toimia vasta 3-4 km juoksun jälkeen - ja erityisesti alamäissä vauhti kohosi helposti yli 12 km/h (5 min/km). Tiesinkin reitin koostuvan lähinnä pitkistä loivista nousuista ja laskuista, joten päätin nostaa alamäkiosuuksissa kytkintä ja antaa painovoiman viedä ja vastaavasti juosta ylämäkiosuudet hyvällä fiiliksellä ilman stressiä vauhdista.

5-15 km: vauhdin huumaa ja fiilistelyä

Huomasinkin vauhdin nousevan ehkä turhankin herkästi sinne 12 km/h tuntumaan - usein jopa yli - joten jouduin jarruttelemaan vauhtia. Tiesin, etten kestäisi loppuun asti samaa tahtia. Tai että loppujuoksu tulisi ainakin olemaan täyttä tuskaa, ja Barcelonan maratonin päätavoitteenahan mulla oli nauttiminen. 12 km kohdilla näin kannustusjoukkoni (perheeni), ja vilkaisin kelloa ensimmäisen kerran. Täydessä flow-tilassa olin pinkonut 12 km tunnin sisään. Auts! En halunnut Melbournen maratonin huonon vauhdinjaon toistuvan, joten aloin tietoisesti asteittain hidastaa vauhtia. Ei muuten oo todellakaan helppoa, kun porukka ympärillä vetää mukaansa juoksemaan sitä 12 km/h!

Reitti oli todella kiva ja monipuolinen!

15-22 km: ekat puuduttavat hetket

Yritykseni vauhdin pudottamisesta eivät oikein toimineet, vaan juoksutahti pysyi tiukasti siinä 5 min/km tuntumassa. Vauhti sinänsä ei tuntunut tässä vaiheessa pahalta, mutta tiesin sen kostautuvan. Ekat 18 kilometriä kisareitti pujotteli kuuluisia nähtävyyksiä, mutta 18-22 kilometrin kohdalla oli eka meno-paluu-osuus. Ne ovat ainakin mulle joka kerta puuduttavia. Ahdistaa nähdä vastaantulijat ja tietää, että itsellä on vielä käännöskohta edessä. Onneksi tämän suoran aikana tuli vastaan kisan puoliväli, jonka ylitin ajassa 1:47:35 - hitusen olin siis saanut hidastettua vauhtia. Laskin, ettei vauhti saisi juurikaan laskea, jos kaipailisi uutta ennätystä - hylkäsin ajatuksen lähes samantien. Päätin olla katsomatta kelloa ja keskittyä vain juoksuun ja sopivan vauhdin ylläpitoon.

22-31 km: voimanlähteitä

Pian ekan edestakaisen suoran jälkeen tuli toinen samanmoinen suora: 2,5 km yhteen suuntaan ja sama takaisin. Suoralta ei kaiken lisäksi löytynyt juurikaan varjoja. Tuossa vaiheessa olin varma, että tää on itelleni kisan vaikein osuus, jonka jälkeen rupee helpottamaan. Onneksi tällä osuudella näin taas kannustusjoukkoni, joista sain voimaa :) Lisäksi käytin hyväksi kaikki tankkauspisteet: nappasin mukaan aina pari banaaninpuolikasta tai appelsiinilohkoa. Vettä join myös runsaasti. En halunnut tehdä samaa virhettä kuin Melbournessa vaan pitää hiilarivarastot täynnä. Yllättäen selvisin suoran toiseen päähän kivuttomammin kuin olin ajatellut, ja matka jatkui taas.

29 km kohdalla yllättävän kevein askelin!

31-40 km: vaikeudet alkavat

Sitä sanotaan, että maraton alkaa vasta 30 km jälkeen. Tämän kisan kohdalla se piti ainakin omalla kohdallani paikkansa. Luulin toisen edestakaisen suoran olevan kisan kovin osuus, mutta jalkojeni kunto vain paheni loppua kohti. 30 km jälkeen ne olivat kuin puupökkelöt. Ihmettelen, kuinka sain pidettyä yhä yllä n. 5:15 min/km tahtia. Vauhti tuntui paljon hitaammalta mitä se olikaan. Jalat liikkuivat automaattisesti, mutta kipu oli jo kova. Laskin jo kilometrejä loppuun, enkä juurikaan nautiskellut enää menosta. Halusin vain nopeasti maaliin. En halunnut hidastaa tai pysähtyä, sillä en olisi varmana saanut enää lyijynpainoisia jalkojani liikkeelle. Reitin varrelle kertyneistä ihmisistä sain jälleen voimaa. Kannustusjoukkoni huusivat 35 km kohdalla "enää 7 km!!!". Ei tuntunut lohdulliselta. Onneksi maisemat olivat 30-40 km kohdilla vaihtelevat: reitti kulki rantaa pitkin ja pujotteli läpi vanhan kaupungin.

40-42,2 km: elämäni vaikeimmat 2,2 km

Olin luullut, etten ikinä voisi olla niin kuollut, etten paria kilometriä jaksaisi juosta. 40 kilometrin kohdalla tajusin olevani väärässä. Jalkani olivat niin rikki, että yhä ihmettelen, miten selvisin maaliin asti. En laskenut enää kilometrejä vaan metrejä. Hammasta purren sain pidettyä vauhdinkin jopa kohtalaisen kovana vikat kilometrit. Kävin päässäni jatkuvaa taistelua kävelyn ja juoksemisen välillä. Olin jo todella lähellä pysähtyä, mutta väkisin jatkoin loppuun asti. Yleensä loppusuoralla vedän vielä viimeisen spurtin, mutta nyt ei kyllä riittänyt mehuja enää mihinkään. Kello pysähtyi aikaan 3:38:21 - ja yhtäkään ylimääräistä metriä en olisi pystynyt juoksemaan. Maaliviivan jälkeen halusin vaan kaatua maahan, mutta tärisevin polvin vaapuin pois maaliin saapuvien juoksijoiden edestä. Ihme kyllä, istuin ekan kerran alas vasta 1,5 h maaliviivan jälkeen.

Statistiikkaa lyhyesti: vauhti 11,6 km/h, tahti 5:11 min/km (vaihteluväli 4:52-5:33), KS 160, MS 175, sijoitus 5373., 23-34 v naisista 82. Juoksijoiden määrä jäi epäselväksi, mutta naisia oli tällä kertaa mukana "ennätyksellisen paljon" eli 17% - mielestäni yllättävän pieni luku!






Muutamia sanoja juoksusta. Alussa innostuin juoksemaan taas liian kovaa, ja se kostautui lopun tuskaisella fiiliksellä. Varsinaiset vaikeudet alkoivat kuitenkin vasta 30 kilometrin jälkeen ja vauhdinjakoni oli tasaisempi kuin Melbournessa (eka puolikas 1:47:35 ja toinen 1:50:47). Kuntoni suhteen ei tuntunut taaskaan olevan ongelmaa, mutta jaloista loppui taas puhti. En oikein tiedä, mikä tähän on syynä: lihasvoima, maitohapon sietokyky vai hiilarivarastot, mutta samaan ongelmaan törmäsin Melbournessa. Treenattavaa riittää tämän suhteen. Vaikka aikani olikin kovempi, mitä ajattelin, katsoin kelloa koko kisan aikana kolme kertaa: 12, 21,1 ja 32 km kohdalla. En siis stressannut ajasta lainkaan, vaan pyrin juoksemaan sopivalta tuntuvaa, tasaista vauhtia - se riitti tällä kertaa yllättävän hyvään aikaan :)






Kävi myös mielessä, että puolikas on kyllä niin täysin eri matka kuin kokonainen maraton. 21 km jälkeen jaloissa ei tunnu vielä juuri mitään. Ajattelinkin, että seuraavaksi voisi testata siipiään puolikkaalla. Siihen treenaaminenkin voisi olla kivaa vaihtelua :) Kypsyttelen ajatusta lähipäivinä ja kerron myöhemmin suunnitelmistani!

Ennen maratonia järjestettiin isot urheilumessut

Loppuun vielä hehkutus upeista kisajärjestelyistä!!! Barcelonassa juoksijoita oli paljon. Maraton oli iso tapahtuma ja sitä mainostettiin paljon. Maraton expo oli myös huikean iso ja kattava - siinä sivussa järjestettiin suuret parin päivän kestävät urheilumessut. Juoksijoita hemmoteltiin myös pasta partyilla ja breakfast runilla, jotka jätin itse kylläkin väliin. Reitin tankkauspisteet olivat kattavat: tarjolla oli tasaisin välimatkoin vesi- ja poweradepulloja (!!), hedelmäpaloja, pähkinöitä ja energiageelejä. Reitti itsessään oli kiva ja kiersi lähellä keskustaa, mikä mahdollisti sen helpon seuraamisen. Reitin varrelle olikin kertynyt runsaasti ihmisiä: tienvarret olivat koko matkan ajan täynnä kannustavia katsojia ja tunnelma oli huikea! Reitillä oli jopa 41 ohjelmapistettä, joilla tanssittiin tai musisoitiin espanjalaiseen tapaan. Katsojille jaettiin karttoja, joihin oli merkitty ohjelmapisteiden lisäksi etappien välisiä kävelymatkoja ja -aikoja. Kilometrietapit oli merkattu reitin varrelle selkeästi ja mukana oli myös muutama mailimerkintä! Maalissa käteen lykättiin mitali ja poweradepullo sekä tarjoiltiin rajaton määrä hedelmiä ja pähkinöitä.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli todella hyvin järjestetty ja ihan mahtava. Suosittelen kaikille oikein lämpimästi :) Sunnuntaille osui vielä kaiken lisäksi melko täydellinen juoksusää - olosuhteet olivat kohdallaan. Omaan suoritukseeni olen oikein tyytyväinen. Uutta ennätystä lähdetään ehkä tavoittelemaan sitten ensi kerralla!



Maratonin jälkeen kävelin aika runsaasti. Se toimi luultavasti hyvänä palautteluna, sillä nyt jalat tuntuvat palautuneen paremmin kuin Melbournen ja Köpiksen jälkeen. Huomenna voisi mennä jopa testaamaan pikku lenkkiä :) Vuoden 2015 kisakausi startattu hymyssä suin - tästä on hyvä jatkaa!