Australialaista ruokakulttuuria

Oikeanlainen ravinto on juoksijalle elintärkeä. Sen todellisen vaikutuksen juoksuun huomaa vasta, kun alkaa juosta aktiivisesti ja seurata edistymistään. Niin ainakin kävi itselleni.

Suhteeni ruokaan on ollut viime vuosina hieman monimutkainen. Pari vuotta sitten en välittänyt yhtään, mitä pistin suuhuni. Yhtäkkiä päätin alkaa pitää itsestäni parempaa huolta: syödä terveellisemmin, vähentää alkoholinkäyttöä, opetella nauttimaan elämän pienistä iloista, pudottaa muutama liikakilo ja ennen kaikkea liikkua. No, tämä varovainen päätös muuttui päättömäksi innostukseksi, kun jäin koukkuun juoksemiseen. Se muutti oikeastaan koko elämäni.

Nyt lähden tarinassa ihan harhateille, ravintoonhan tämän postauksen piti keskittyä. Niin, siis innostuin syömään terveellisesti, ja näiden parin vuoden aikana terveellisyyskriteerini ruuan suhteen ovat välillä menneet liiankin pitkälle: yhdessä vaiheessa, esimerkiksi, ruokavalioni oli karppauspainoitteinen. Tämä toimi juoksuharrastuksen kanssa hyvin laihdutusmielessä, tiettyyn pisteeseen asti. Kun viikossa rupesi kertymään aina vaan enemmän ja enemmän juostuja kilometrejä, kroppakin alkoi vaatia erilaista energiaa. Ihmettelin, miksei juoksu kulje ja jalat ovat jatkuvasti hapoilla. En tajunnut, että juoksija tarvitsee hiilareita.

Viime aikoina olen yrittänyt lisätä pasta- ja riisiruokia ruokavaliooni

Kärsin herkästä vatsasta, joka ei juuri tykkää pastasta tai leivästä. Ja pari vuotta sitten vähensin niiden syöntiä entisestään: siksi vatsani reagoi niihin nykyään entistäkin inhokkaammin. On siis pitänyt löytää muita hiilarinlähteitä ja testailla, mihin tämä valikoiva vatsani olisi tyytyväinen. Ja edelleen haluan syödä mahdollisimman terveellisesti. Silti suuri ongelmani on loppumaton makeanhimo. Ruokavaliossani on monia muitakin ongelmia, jotka tuottavat päänvaivaa lähestulkoon päivittäin. Kuten sanoin, suhteeni ruokaan on monimutkainen.

Siksi olen kehitellyt itselleni Suomessa tarkat ruokailurutiinit ja -rytmit, joita noudattamalla tiedän voivani hyvin sekä saavani tarpeeksi energiaa ja oikeassa suhteessa hiilareita ja proteiinia. Kun tiedän melko tarkalleen, mitä syön ja milloin syön, vatsan kanssa ei ole ongelmia ja lenkki kulkee. Mutta mitä tehdä, kun muuttaa toisen ruokakulttuurin piiriin? Kuinka korvata se pitkän testausprosessin jälkeen toimivaksi havaittu ruokavalio, kun uudessa asuinpaikassa ei myydäkään niitä tuttuja lähikaupan suomalaisia tuotteita?

Kattava aamiainen tai brunssi on tärkeä osa päivittäistä ruokarytmiäni

Tämän ylipitkän prologin saattelemana pääsen vihdoinkin postaukseni aiheeseen. Nyt, kun maratoninkin kannalta pitäisi kiinnittää huomiota ruokavalioon, ajattelin kirjoittaa postauksen tasmanialaisesta ruuasta: mikä on suomalaisen ja tasmanialaisen ruuan ero, miten korvata suomalaiset tuotteet, miltä juoksijan ruokavalion - erityisesti ennen maratonia - pitäisi näyttää?

Suomalaisten laatikkoruokien teko onnistuu myös tällä puolella maailmaa

Kun ensin saavuin Tasmaniaan, saatoin viettää tunteja ruokakaupassa tutkien kaikkia erilaisia tuotteita ja niiden ravintosisältöä. Tuhlasin ekoina viikkoina paljon rahaa ruokaan, sillä halusin testata uusia ruokia ja makuja. Kun arki lähtee pyörimään, sitä kuitenkin alkaa vähitellen ikävöidä tuttua ja turvallista, rehellistä suomalaista ruokaa. Niinpä olen nyt viime kuukausina yrittänyt eksoottisten kokeilujen sijaan löytää enemmänkin korvaavia tuotteita suomalaisille ruokatottumuksilleni.

Mistä proteiinia?

Suomessa en juurikaan syö lihatuotteita. Syön kyllä lihaa, jos sitä on tarjolla, mutta harvemmin itse kokkailen siitä mitään. Saan tarvittavat proteiinini pääasiassa maitotuotteista, lähinnä rahkasta ja raejuustosta. Syön maitorahkaa tai Sky-rahkoja päivittäin. Kuten monet paljon matkustelevat ovat saattaneet huomata, maitorahka on monessa kulttuurissa täysin vieras käsite. Niin myös Australiassa. Olen yrittänyt löytää sille vaikka mitä käännöksiä ja kysellyt sen perään usealta australialaiselta: kukaan ei ole koskaan rahkasta kuullutkaan. On siis täytynyt yrittää löytää korvaavia proteiininlähteitä.

Heitän usein puuron sekaan myös raejuustoa. Tässä puurossa lisäksi hunajaa, mansikoita ja granaattiomenaa 

Jonkinnäköistä raejuustoa täältä sentään onneksi löytyy! Olen totutellut lisäämään sitä jokaiseen ruokaan lisäämään proteiinia. Ravintosisällöltään eniten rahkaa muistuttava maitotuote on maustamaton rasvaton kreikkalainen jogurtti (60 kcal, 10g prot, 4g hiil), josta löytyy myös enemmän hiilareita ja vähemmän protskua sisältäviä herkkuversioita. Sillä olen lähinnä nyt korvannut skyrejä, jotka ovat ehdottomia lempparivälipalojani Suomessa.

Täkäläinen lempparini korvaamaan skyriä!

Lisäksi olen syönyt paljon keitettyjä kananmunia ja munakkaita. Liharuokaakin olen tehnyt pariin otteeseen: kunnon perinteistä makaroni- ja kaalilaatikkoa wallabinlihasta!! Oli vähän sitkeää, mutta maku samanlainen kuin tavallisessa sika-nauta-jauhelihassa :)

Valmistuu se kaalilaatikko wallabinlihastakin

Mistä hiilareita?

Kuten kevään ruokapostauksestani saattaakin päätellä, olen hulluna puuroon. Syön puuroa eri muodoissa joka ikinen aamu. Suuri huolenaiheeni tänne saapuessani oli, löytyisikö täältä aamupuuron korvaajaa. Olin vähällä jopa raahata omat puurohiutaleet toiselle puolelle maailmaa, mutta luojan kiitos tajusin jättää ne Suomeen. Puurohiutaleita täältä nimittäin löytyy: lähinnä makeita pikakaurahiutaleita aina hunajaisesta vaniljan kautta marjaisen makuiseen puuroon. Onneksi löytyy myös niitä aitoja yksinkertaisia isoja kaurahiutaleita, joista voi loihtia hieman ravinteikkaampia aamiaisia herkkupuuromössön sijaan. Sen lisäksi olen löytänyt riisihiutaleita taltuttamaan pahimman riisipuurohimon: puuroriisiä täällä nimittäin ei myydä. Kerran testasin kuitenkin riisipuuron tekoa risottoriisistä, ja onnekseni se toimi ihan puuroriisin tapaan. Nam! Uusin löydökseni oli mannasuurimopaketti. Mannaryynejä ilmeisesti myydään ihan perus supermarkettien terveysruokaosastolla: sitä käytetään täällä lähinnä leivonnassa korvaamaan perinteisempiä jauhoja. Suomessa mannapuuro on lempparipuuroani, joten oli ihan huippua saada sitä pitkästä aikaa.

 

Mannapuuroa ja mansikkaa ;)

Joulupuuroa syön ympäri vuoden

Aamupuuro ei vielä takaa riittävää hiilarinsaantia juoksijalle. Syön päivittäin paljon hedelmiä ja marjoja. Lisäksi olen yrittänyt lisätä varovasti pieniä määriä pastaa, riisiä ja leipää päivittäiseen ruokavaliooni. Maha on ollut ihan tyytyväinen tähän pieneen muutokseen. Olen myös oppinut syömään bataattia, joka on Australiassa tosi suosittu hiilarinlähde.

Australia on opettanut minut käyttämään värejä ruuanlaitossa. Vihannekset, hedelmät ja marjat ovat täällä pääasiassa hieman halvempia kuin Suomessa. Nautin lähestulkoon jokaisen aterian yhteydessä tuoreita vihanneksia: porkkanaa, papuja, parsakaalia ja kurpitsaa. Parsa on uusi lempparini!! Niin tajuttoman hyvää pääruuan kylkiäisenä :)

Hedelmiä ja marjoja syön välipalaksi sellaisenaan tai puuron seassa päivittäin, ja olen jopa oppinut syömään niitä leivän päällä! Makeanhimon iskiessä pilkon yleensä ison läjän hedelmiä kulhoon ja lorautan kunnon annoksen hunajaa sekaan. Tuoreita marjoja en Suomessa marjakautta lukuunottamatta juurikaan osta, mutta täällä mansikoita myydään ympäri vuoden - ja halvalla (n. 0,7-1,5 € / 250 g rasia). Niitä syön siis lähes joka päivä eri muodoissa: puurossa, maidon kanssa, leivän päällä tai sellaisenaan. Eivät ne maultaan suomalaisia mansikoita tietenkään voita, mutta menevät paremman puutteessa :) Marjakausi on täällä vielä edessä, joten mansikatkin muuttuvat päivä päivältä makeammiksi.

Hunaja, hedelmät ja marjat toimivat leivän päällä ihan mahtavasti!

Suomessa syön oikeastaan pääasiassa erilaisia salaatteja ja keittoja - niin täälläkin. Pitää kuitenkin muistaa tehdä salaateista riittävän ravinteikkaita ja lisätä niihin proteiinia ja hiilareita. Muussa tapauksessa salaatti jää helposti juoksua ajatellen liian kevyeksi ateriaksi.

Olen yrittänyt lisätä salaatteihin pastaa tai riisiä täyttämään juoksussa tarvittavat hiilarivarastot

Huomioita täkäläisestä ruokakulttuurista

Kun matkustan vieraaseen maahan, ajatukseni ruuan suhteen on "maassa maan tavalla". En kuitenkaan halua syödä puolta vuotta australialaisille tyypillistä melko epäterveellistä ruokaa, siksi valmistan omat ruokani. Tässä muutamia huomioita australialaisesta ruokakulttuurista:

Kaupan lihatiski australialaiseen tapaan: wallabin- ja kengurunlihaa useassa eri muodossa

• Rasvaa!!! Kampuksen opiskelijaravintolan annokset ovat valtavia ja epäterveellisiä. Jokaisen ruuan kylkiäisenä tarjotaan ranskalaisia tai paistettua riisiä. Rasvaa käytetään ruuanlaitossa reippaasti

• BBQ! Australialaiset tykkäävät myös BBQ-ruuasta, mikä tavallisesti rajoittuu rasvaisiin makkaroihin, paistettuun sipuliin ja pekonisiivuihin, jotka "nautitaan" valkoisen leivän välissä. Itse pidän grilliruuasta vihannesten, kanan, vartaiden ja herkkusienien muodossa, joten tämä BBQ-kulttuuri ei ihan meikäläisen makunystyröitä hivele.

Tyypillinen BBQ-annos

• Leipä. Australialaiset syövät muutenkin paljon valkoista leipää. Sandwichit tuntuvat olevan tyypillisin lounas. Ruisleivästä ei arvatenkaan ole tietoakaan. Itse en muutenkaan juuri syö leipää, mutta kunnon ruisleipää tekee aina silloin tällöin mieli. Koitin kuvailla luokkalaisilleni suomalaista ruisleipää, ja yksi heistä hankki minulle ison kasan "dark rye breadia" - tumminta leipää, mitä täältä kai voi löytää. Ei lähelläkään suomalaista ruisleipää tosin: pikemminkin jotain ruispaahtiksen tapaista. Jos mieleni tekee leipää, syön tavallisesti sitä, tai sitten rusinaleipää. Olen myös oppinut hyvin epäsuomalaiseen tapaan latomaan leivän päälle kaikkea makeaa suolaisen sijaan: lähinnä hunajaa ja marjoja tai hedelmiä. Hyvä tapa saada lisähiilareita :)

"Dark rye bread"

• Detox-vesi on täällä "the thing". Vähintään joka toisella tytöllä on joka luennolla mukanaan "supertrendikäs" läpinäkyvä detox-vesipullo, jotta kaikki varmasti huomaavat vedessä lilluvat kurkkulohkot tai appelsiininpalaset. Suomessa en ollut moisesta kuullutkaan. Idea on yksinkertainen: veden joukkoon pilkotaan erilaisia vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, jotka kuulemma tekevät vedestä superterveellistä. Eri "mausteilla" on eri vaikutuksia elimistön eri toimintoihin esim. aineenvaihduntaan. Itse en usko detox-veden terveysvaikutuksiin, mutta pilkotut mansikat ja omenat saavat hanaveden maistumaan paremmalta. Niinpä joskus itsekin kiikutan mukanani detox-vesipulloa.

• Herkkukahvit. Kahviloista saa joko epäterveellisiä erikoiskahveja tai sitten todella tummaa kahvia ilman maitoa. Suomalaiseen tapaan valmistettua pannukahvia ei kahviloissa tarjoilla. Ostimme muutaman muun eurooppalaisen vaihtarin kanssa kampukselle kunnon kahvinkeittimen, jotta voimme nauttia aamukahvistamme tuttuun tapaan pikakahvin sijaan. Suomalainen kahvi on hyvää, mutta näistä kahviloista löytyy niin ihania erikoiskahveja, että joskus sorrun ostamaan niitäkin. Varsinaisia sokeripommeja ne tosin ovat: menevät hyvin jälkkäristä. Flat white on vielä latteakin maitopitoisempi perinteinen australialainen kahvi, jota saa kaikkialta. Coffee Republicin herkkukahvit ovat paheeni: erilaisia makuja löytyy laidasta laitaan ja kaikkia on tietysti pakko kokeilla!

Kahvilakulttuuri on niin ihanaa! Miksei Suomessa näistä herkuista ja tästä tunnelmasta voi nauttia samaan hintaan?

• Suklaa. Ylivoimaisesti suurin paheeni ruuan suhteen Suomessa on irtokarkit. Ostan niitä joka viikko. Täkäläinen karkkivalikoima on niin surkea, että on pitänyt löytää jotain muuta korvaamaan hirmuinen sokerinhimoni. Olenkin valitettavasti valinnut karkin korvikkeeksi jopa entistäkin pahemman vaihtoehdon: suklaan. Täällä pieniä 15 gramman suklaapatukoita on tarjolla joka paikassa, ja sorrun ostamaan niitä melkein joka kerta kauppareissulla. Olen nyt ennen maratonia yrittänyt olla ostamatta suklaata lainkaan ja onnistunutkin siinä jo huikean kahden viikon ajan.

• Merenelävät. "Seafood" on jotain niin tasmanialaista, eikä rajoitu pelkkään kalaan. Ravintoloiden ruokalistat pursuavat erilaisia mereneläviä aina jättiläiskatkaravuista erikoisten simpukoiden kautta ostereihin. Ja se fish 'n chips. Luulin sen olevan brittiläinen keksintö, mutta suurin osa tasmanialaisista ravintoloista tuntuu olevan nimenomaan fish 'n chips -rafloja. Kala on mieleeni keiton muodossa - pidän myös kirjolohesta ja katkaravuista. Simpukat ja mustekalat jätän kuitenkin mielelläni rauhaan. Not my thing.

Kaverini simpukkakokkailua. Kallista puuhaa, eikä edes kovin maittavaa!

• Konjak! Siis miksen ole kuullut tästä Suomessa? Konjak-tuotteita ei taida edes löytyä suomalaisten ruokakauppojen hyllyltä. Pienen googlettelun avulla selvitin, että konjak on aasialainen ruoka-aine, jota valmistetaan jostain ihmeen aasialaisesta pökkövehkakasvista. Konjakista valmistetaan riisin ja pastan korvaavaa "feikkipastaa ja -riisiä", joka ei sisällä juuri lainkaan kaloreita, mutta runsaasti kuituja. Testasin tätä konjak-riisiä huvin vuoksi risotossa, ja lopputulos oli erittäin hyvä! Koostumus ehkä vähän niljakkaampi kuin oikeassa riisissä, mutta maku oli loistava. Ja mahani piti tästä paljon enemmän kuin tavallisesta riisistä. Luulisi, että Suomessakin olisi kysyntää tällaiselle gluteenittomalle laihdutusruualle. Juoksijalle konjak on tosin tyhjän ravintosisältönsä takia melko turha tuote.

Tällaista risottoa sain aikaan konjak-riisistä. Oli muuten hyvää!!!

Nyt tuli kirjoitettua kyllä juoksemisen kannalta todella epätarkoituksenmukainen postaus. Tähän piti vielä sisällyttää ajatuksia palautteluvaiheen ravinnosta, mutta taidan jättää ensi kertaan - muuten tulee ylipitkä postaus. Päätetään siis tämä kirjoitus näihin ruokatunnelmiin :)