Palautuminen maratonista - piece of cake?

Maratonin jälkeen olo oli voittamaton - syystäkin, sillä ylitin itseni ja tavoitteeni niin reippaasti. Sen takia luulinkin, ettei kroppani tarvitse aikaa toipua maratonista kuin korkeintaan päivän tai kaksi. Ja niinäkin päivinä kuvittelin, että kunnon juoksulenkki on ainut, joka minua voisi rasittaa. Pitkiä kävelylenkkejä en pitänyt rasituksena. Jo keskiviikkona kävin lenkillä. Torstaina juoksin jo pitkään ja kävelin ulkona täydessä auringonpaisteessa jopa kolme tuntia. Perjantaina juoksin 28 asteen lämmössä ja lauantaina pyöräilin samoissa olosuhteissa. Tarkoituksena oli pelata tänään futismatsi ja aloittaa kunnon kova juoksutreenaaminen jo ensi viikolla.

Yliarvioin kuitenkin itseni ja kuntoni. Nyt on myönnettävä, etten malttanut ottaa kyllin iisisti maratonin jälkeisiä päiviä. Elimistöni ei ollut vielä valmis kovaan rasitukseen, ja se kostautui. Sairastelen harvoin, mutta eilen minulle nousi kuume. Siitäkin huolimatta meinasin vaikka väkisin pyöräillä vielä illalla kymmenen kilometrin matkan ystäväni Petran luota kotiin - ei näin. Tyydyin kuitenkin hammasta purren autokyytiin ja hyvä niin. Tänään olisi peli, jota täytyy tyytyä seurailemaan katsomon puolelta. Hulluna auringonpalvojana olisin mieluusti myös ulkona 25 asteen lämmössä paistattelemassa päivää, mutta pysyn sisätiloissa. Ensi viikolla on paljon kaikkea tärkeää, joten nyt on ajateltava järkevästi ja tultava kuntoon. Ei muuta kuin lepoa, Jaffaa, jätskiä, disneyleffoja ja penkkiurheilua tänään. Palaillaan treenien merkeissä toivon mukaan as soon as possible!