Pari päivää lepoa, tankkausta ja kehonhuoltoa

Kuten tuossa jo viimeksi kirjoittelinkin, varasin tiistaiksi hieronta-ajan Unisportilta. 45 minuutin hieronnassa avattiin huolella tosi jumiutuneet pohkeet (lähinnä sen kipeän säären/pohkeen takia) ja hierottiin ennaltaehkäisten myös hieman kireät etureidet ja se kuuluisa syypää juoksijanpolveen: IT-jänne. Etenkin pohkeiden hieronta teki ihan superkipeää, mutta hyvää. Hieroja kehotti mua käymään hieronnassa nyt vähintään muutaman kerran kuussa parin kuun ajan - mielellään viikoittain - jotta jumiutuneet lihakset myös oikeasti aukeaisivat. Se nostaisi myös jalkojen suorituskykyä ja juoksuvauhtia. Yhdestä satunnaisesta hierontakerrasta ei vielä ole juurikaan hyötyä. Pitää vielä miettiä, raaskinko opiskelijabudjetilla sijoittamaan noin paljon rahaa hierontaan, vaikka Unisportin hinta 45 minuutille onkin suht halpa 30 €. Onneksi siskoni Liinu ja serkkuni Kiia opiskelevat fyssareiksi ja ovat koulussaan opiskelleet hieronnan pääperiaatteita: ehkä voisin korvata osan varsinaisista hierojakäynneistä heidän käsittelyllään ;)

Hyvä sijoitus - jalat toipuvat huomattavasti nopeammin :)

Hieronnan jälkeen vetäisin taas ne uudet kompressiosäärystimet jalkaani (olen aivan rakastunut niiden palauttavaan vaikutukseen - ne todella toimivat!!!), ja pidin niitä vielä eilisenkin päivän jalassa. Eilen pidin totaalisen lepopäivän: kävin kivan sijaisuuspäivän jälkeen syömässä kunnolla, rentoutumassa leffassa ja moikkaamassa kavereita. Syötyä on tullut näinä lepopäivinä myös erittäin runsaasti.

Jo parin lepopäivän vaikutukset ulottuvat tukkoisiin jalkoihin ja tyhjiin akkuihin. Tänään kävin kevyellä aamulenkillä testaamassa jalkojen tuntemusta, ja ne ovat kuin uudesti syntyneet - kuten koko muukin kroppa. Joskus kannattaa malttaa ottaa iisisti :) Näillä energioilla jaksan vetää vielä iltatreeninkin!

Käytkö itse usein hierojalla? Miten muuten otat kropan hyvinvoinnin huomioon treenatessasi? :)

Kohti Barcelonan maratonia: viikko 2/9

Hellurei! Taas on yksi treeniviikko saatu päätökseen, huhheijaa kuinka hirveetä vauhtia sekin suhahti ohi. Barcelonan reissu on edessä jo tuossa tuokiossa.

Pikku katsaus tokaan treeniviikkoon:

Maanantai:
PK 60 min, 10,69 km, KS 148, MS 161, 10,69 km/h, 5,37 min/km
Kevyet lämmittelyt spinniin: Juoksumatto 25 min, 4,3 km + Crosstrainer 15 min + Kuntopyörä 20 min
VK(/MK)-treeni: Intervallispinni 55 min, KS 140, MS 161

Tiistai:
Lepo

Keskiviikko:
Lepo

Torstai:
PK-VK-yhdistelmätreeni, 70 min, 13 km, KS 158, MS 174, 11,15 km/h, 5:23 min/km
Venyttely 40 min

Perjantai:
PK 45 min, 8 km, KS 151, MS 165, 10,67 km/h, 5:38 min/km

Lauantai:
Pitkä PK 120 min, 20,73 km, KS 152, MS 163, 10,37 km/h, 5:47 min/km

Sunnuntai:
Bodypump 1 h
Kevyt palautteleva PK 55 min, 9,18 km, KS 143, MS 155, 10,01 km/h, 5:59 min/km
Venyttely + rullailut 50 min

Juoksua yhteensä siis n. 66 km!

Toka treeniviikko kulki ihan mukavasti. Erityisesti tykkäsin tuosta torstain PK-VK-yhdistelmätreenistä! Perinteistä tasavauhtista VK-treeniä ehdottomasti hauskempi tapa harjoittaa vauhtikestävyyttä :) Lisäksi jalka nousi parin pakollisen lepopäivän jälkeen suht kevyesti torstaina. Pitääkin kiinnittää noihin lepopäiviin enemmän huomiota, kun niillä on tuollainen vaikutus treenin kulkuun!

TälläKIN viikolla herkuteltiin aamiaisella - FODMAP-ruokavalion mukaan tietenkin ;)

Pirkkolan urheilupuiston hiekoitetuilla poluilla kelpaa juoksennella :)

Tällä viikolla en mennyt salille vaan hoidin viikon lihaskuntotreenin eilen Unisportin bodypump-tunnin muodossa. En olekaan bodypumpissa kevään jälkeen käynyt, ja tuntui kyllä! Pienillä painoilla mentiin ja tänään oli joka paikka kipeänä. Kestää taas hetki tottua etenkin ylävartalon lihaskuntotreeniin, huhhuh!

Minipainoilla treenattiin taas ylävartalon minilihaksia - suunta tästä vaan ylöspäin!

Lauantain pitkiksellä suuntasin Pohjois-Helsingistä pitkän kaavan mukaan Munkkiniemen, Meilahden, Hietsun ja keskustan kautta Pasilan asemalle, josta otin junan kotiin. Tykkään jotenkin juosta mieluummin paikasta A paikkaan B kuin kehitellä lenkin kotiovelta takaisin samaan paikkaan. Nyt sain kivasti nähtyä vaihteeksi vähän muitakin maisemia kuin vaan tätä omaa kotiseutuani. Erityisesti Hietsu ja Töölönlahti ovat ihan lempparireittejäni täällä Helsingissä :)

Pitkiksen lopussa vasemman sääreni sisäsyrjään tuohon luun kohdalle iski viiltävä kipu, joka paheni lenkin viimeisten 20 minuutin aikana. Kävely heti lenkin jälkeen tuntui tosi kivuliaalta, mutta parin tunnin levon jälkeen sitä ei kuitenkaan enää kävellessä tuntunut lainkaan. Sunnuntain kevyellä palauttelulenkillä kipu ilmestyi jälleen siinä 40 minuutin juoksun jälkeen. Päätin siis nyt alkuviikosta ottaa varovasti ja keskittyä enemmän spinniin ja kevyeen juoksuun. Huomiselle varasin hierojan, jonka jälkeen luonnollisesti pidän myös vähän lepoa. Veikkaan, ettei kyseessä ole mitään vakavaa: ehkä pieni rasitusvamma vaan - johtunee huonosta juoksualustasta, liiasta juoksemisesta, vähäisestä palauttelusta tai kuluneista kengistä. Ensitöikseni tein jo pitkään suunnittelemani hankinnan, kompressiosäärystimet, jotka vetäisin jalkaani sunnuntai-illaksi palauttelemaan (myös pumpista) kipeytyneitä jalkojani. Sen lisäksi vähän kylmää, lepoa ja rullailua niin eiköhän toi jalka tuosta kuntoon saada muutamassa päivässä :) Tänään jo tuntui paljon paremmalta. Olen myös suunnitellut uusien lenkkareiden ostoa, mikä varmasti viimeistään saa jalan kuntoon.

Semmoisia fiiliksiä tokalta treeniviikolta. Nyt pitää tosiaan taas kiinnittää huomiota siihen omaan hyvintointiin ja ottaa ainakin pari päivää vähän iisimmin. Se alkakoon hieronnalla ja levolla. Sitten ollaan pian taas entistä kovemmassa iskussa ja valmiina treenaamaan :) Mahtavaa treeniviikkoa kaikille, nauttikaahan lauhasta juoksukelistä!

Vuoden 2015 tavoitteet paperille

Monissa blogeissa lueteltiinkin tavoitteita vuodelle 2015 jo tammikuun alussa, mutta meikäläinen Matti Myöhäisenä olen pohdiskellut omia tavoitteitani vasta nyt. Jotenkin koko Suomeen kotiutuminen ja arjen aloittaminen on saanut pääni niin pyörälle, etten ole osannut vielä keskittyä tulevaan!

Eräs syy tavoitteiden "julkistamisen" lykkäämiselle on myös ollut se, etten ole osannut päättää, kuinka henkilökohtaisia tai tarkkoja tavoitteita haluan täällä blogissani kailottaa. Esimerkiksi aikatavoite maratonille on helppo tavoite asetettavaksi, mutta hyvinvointiin liittyvien tavoitteiden asettaminen, mittaaminen ja muotoileminen ovat paljon monimutkaisempia asioita - niiden saavuttamisesta puhumattakaan. Maraton-enkka joko saavutetaan tai ei - lahjomaton kisakello toimii tässä mittarina. Mutta kuinka arvioida, onko saavuttanut vaikkapa terveellisen elämän tai positiivisemman asenteen? Ja kuinka näitä asioita voi ylipäätään asettaa tavoitteeksi? Ja voiko ja pitääkö niitä julkistaa ääneen?

Yksinkertaiset tavoitteet vuodelle 2015 ovat omalla kohdallani helposti asetettavissa (niiden saavuttaminen onkin sitten asia erikseen):

Haluan juosta vähintään kaksi maratonia, juosta uuden ennätyksen ja mahdollisesti alittaa myös 3:30 maratonilla - riippuen siitä, kuinka terveenä pysyn ja kuinka paljon pystyn treenaamaan.

Haluan juosta vähintään yhden puolimaratonin ja parantaa vuoden 2013 ennätystäni sillä.

Haluan osallistua useisiin juoksutapahtumiin vailla sen suurempia aikatavoitteita.

Haluan juosta enemmän kuin viime vuonna.

Haluan säästyä rasitusvammoilta - siispä tavoitteenani on kiinnittää enemmän huomiota kehonhuoltoon.

Suoranaisten juoksutavoitteiden lisäksi toivon vuodelta 2015 monia muita asioita, jotka liittyvät treenaamisen lisäksi vahvasti omaan hyvinvointiini. Näitä abstraktimpia tavoitteitani ovat:

Terve suhde ruokaan. Yksi ylitse muiden. Tätä asiaa on turha sen kummemmin ruveta avaamaan tässä yhteydessä, itselleni iso asia on edes koko tavoitteen ääneen julkistaminen. Paljon olen paininut ruoka-asioiden kanssa viime vuosina, osittain vatsaongelmieni ja osittain päänsisäisten juttujen takia, jotka aikoinaan ajoivat itseni lähestulkoon ortoreksian partaalle. Vuoden sisällä olen kuitenkin viimein tajunnut, kuinka merkittävä rooli ravinnolla on juoksussani - ja elämässäni muutenkin. Haluan korjata välini ruuan kanssa: oppia nauttimaan siitä ja löytää sen itselleni sopivan ruokavalion, joka myös tukee juoksemistani.

Aikatavoitteiden hylkääminen. Miksei voisi edes joskus vedellä kisaa tai juoksutapahtumaa ihan vaan leppoisasti läpi ilman varsinaisia aikatavoitteita tai verenmakua suussa?

Armollisuus itseä kohtaan. Olen itselleni liian ankara - monessakin suhteessa. Aina ei vaan voi ylittää itseään. Joskus on junnattava paikallaan tai jopa otettava askeleita taaksepäin ennen kuin voi taas päästä eteenpäin.

Kropan kuunteleminen ja juoksusta nauttiminen! Kropan ehdoilla on mentävä, ja yhä edelleen muistutettava itselleen, miksi tätä lajia harrastaa. Haluan ja aion säilyttää rakkaussuhteeni juoksuun. Vaikka siinä voi aina kehittyä ja ylittää omat rajansa ja ennätyksensä, tärkeintä on kuitenkin se mahtava fiilis, jonka se saa aikaan koko kropassa ja mielessä!

Tämmöisiä ajatuksia tuli pohdiskeltua perjantai-yön pimeinä tunteina. Pitkään mietin, menevätkö nuo abstraktit tavoitteet liian henkilökohtaisiksi tai kannattaako niistä puhua, mutta uskon pystyväni nyt keskittymään niihin entistä paremmin, kun mulla on tämän "juoksublogiyhteisön" tuki takanani - ainakin toivottavasti :D Tavoitteet muuttuvat niin paljon mahdollisimmiksi, kun ne lausuu ääneen.

Millaisia vuositavoitteita itse olet asettanut itsellesi urheilun suhteen? Spesifejä aikatavoitteita vai ympäripyöreitä hyvinvointitavoitteita? Kannattaako tavoitteet mielestäsi jakaa muiden kanssa vai pitää omana tietonaan?

Perus- ja vauhtikestävyyttä yhdistelevä treeni!

VK-treeni kuuluu olennaisena osana maratontreenaamiseen. Itelläni on ollut hieman ristiriitainen suhde koko vauhtikestävyyteen: asiasta kirjoittelinkin jo tuossa syksyllä. Toisaalta rakastan VK-treeniä - kovaa vauhtia, verenmakua suussa ja etenkin treenin jälkeistä kaikkensa antanutta fiilistä. Toisaalta taas vihaan VK-lenkille lähtemistä: Tasmaniassa turhauduin viikoittaiseen tasavauhtiseen VK-lenkkiini ja petyin itseeni, jos en saanut parannettua vauhtiani joka kerta. 40-60 minuutin tasainen kova vauhti tuntui todella puuduttavalta ja raskaalta - loppupeleissä en nauttinut VK-treeneistäni lainkaan, mutta ajattelin tasavauhtisen VK-lenkin olevan elintärkeä maratoniani ajatellen.

Tuntuu, kuin syksyn tasavauhtiset VK-lenkit olisivat synnyttäneet itsessäni jonkinlaisen trauman koko VK-treeniä kohtaan. Syksyn maratonini jälkeen en ole oikeastaan yhtäkään VK-treeniä tehnytkään. Jopa maksimikestävyystreenit (intervalli-/mäkijuoksut) ovat tuntuneet VK-treenejä paremmalta, sillä kovaa osuutta ja verenmakua kestää vain se pieni hetki, jonka jälkeen on lepo. VK on aina tarkoittanut itselleni "kovaa ja kauan".

Jo syksyllä vaihdoin ajatuksia muiden juoksun ystävien kanssa VK- ja MK-treenaamisesta, mutta vasta lähiaikoina olen tajunnut olevani hieman hakoteillä tietojeni suhteen. VK-treeni ei automaattisesti tarkoita 45 minuutin lenkkiä, joka on vedettävä mahdollisimman täysillä, mahdollisimman korkeilla sykkeillä ja mahdollisimman nopeasti alusta loppuun asti. Tasavauhtinen VK-lenkki ei ole suinkaan ainut tapa harjoitella vauhtikestävyyttä - eikä senkään kuulu välttämättä olla 45 minuutin pituinen tai hilata sykkeitä MK-alueelle. Olenkin lueskellut viime aikoina vauhtikestävyydestä ja erilaisista tavoista treenata sitä ja tajusin, että taisin itse asiassa pari viikkoa sitten "vahingossa" vetää VK-treenin, kun huvin vuoksi testasin juosta aina kilometrin rauhallisesti ja kilometrin kovaa, yhteensä 11 kilometrin verran. Hetkinen, oliko tässä nyt kyseessä PK-VK-yhdistelmätreeni? Ja vedin sen huvin vuoksi - vailla mitään tavoitteita tai treeniohjelmaa? Ihan vaan koska huvitti juosta osa lenkistä vähän kovempaa?

Tuota parin viikon takaista mukavaa lenkkiä muisteltuani päätin testata tänään samankaltaista PK- ja VK-treenin yhdistelmää. Garminin GPS-sykemittariani avuksi käyttäen juoksin aina kilometrin PK-sykkeillä ja kilometrin VK-sykkeillä - yhteensä 7 PK- ja 6 VK-osuutta, eli 13 km. PK-osuuksilla keskisykkeeni vaihteli 141-158 välillä, VK-osuuksilla taas keskisykkeiden vaihteluväli oli 163-168. PK-osuudella tahtini taas vaihteli välillä 5:40-5:55 min/km (10,14-10,59 km/h) ja VK-osuuksilla vastaavat lukemat olivat 4:50-5:03 min/km (11,88-12,41 km/h). Koko treeni kesti tasan 70 min, keskitahti 5:23 min/km (11,15 km/h), KS 158 ja MS 174. Huomattavaa on selkeät vauhti- ja syke-erot PK- ja VK-osuuksien välillä - oikein onnistunut treeni siis! :)

PK- ja VK-osuuksien vaihtelu näkyy kivasti erityisesti sykekäyrässä!

Fiilikset treenin jälkeen olivat aivan huiput!! Ensinnäkin, lenkki menee paljon nopeammin, kun siinä on syke- ja rytmivaihtelua. Toiseksi, VK-osuudet voi vetää aika kovaa, kun tietää, että seuraavan kilometrin voi mennä taas vähän iisimmin. Kolmanneksi, tämän treenin sai huomaamattaankin venymään yli tunnin pituiseksi: tasavauhtisessa VK-treenissä 45 minuuttiakin tuntuu ikuisuudelta.

Löysin uuden, hauskan tavan treenata ja ylitin kynnykseni VK-treeniä kohtaan, jee! Tästä voi sitten taas vähitellen koventaa treeniä ja siirtyä taas kohti sitä tasavauhtista VK-lenkkiä - tosin en tiedä, onko se edes tällaista yhdistelmätreeniä parempi vaihtoehto. Yksi asia on varma: juoksutreeneissä vaihtelu todellakin virkistää :)

Kaivoin kaapistani esiin pitkästä aikaa nämä Niken lenkkarit! Juoksukenkien vaihto silloin tällöin voi myös keventää askelta ja tuoda lisää virtaa jalkoihin :)

Olisi mukava kuulla, miten te muut juoksuhullut treenaatte vauhtikestävyyttänne!

Kohti Barcelonan maratonia: viikko 1/9

Eka kunnon treeniviikko piiitkään aikaan takana: aika tehdä pieni treeniviikkokatsaus!

Alustavassa treeniohjelmassani siis suunnittelin vetäväni 1-2 PK-lenkkiä, 1-2 kevyttä palauttelulenkkiä, yhden pitkän lenkin, pari MK- tai VK-treeniä sekä vähintään yhden lihaskuntotreenin. Erona syksyn treenaamiseen halusin panostaa erityisesti MK- ja VK-treenien lisäämiseen tasavauhtisten PK-lenkkien sijaan. Katsotaas, kuinka onnistuin ekalla treeniviikolla:

Maanantai:
Alkulämpönä spinniin: Crosstrainer 20 min + kuntopyörä 10 min
MK-treeni: Intervallispinni 55 min, KS 151, MS 175
Venyttely + putkirullaus 40 min

Tiistai:
PK 60 min, 10,36 km, KS 155, MS 168, 10,36 km/h, 5:48 min/km

Keskiviikko:
Lepo

Torstai:
Aamutreeni: PK 45 min, 8,03 km, KS 153, MS 166, 10,71 km/h, 5:36 min/km
Iltatreeni: Pitkä PK 110 min, 19,56 km, KS 148, MS 162, 10,67 km/h, 5:37 min/km

Perjantai:
Lepo

Lauantai:
PK 45 min, 8,19 km, KS 151, MS 164, 10,92 km/h, 5:30 min/km
MK 10 min: 6 x mäkivedot + palautellen alas (1,1 km), KS 149, MS 171
Kevyt palauttelulenkki 10 min, 1,6 km
Kuntosali 40 min
Vesijuoksu 20 min
Reipas tunnin kävelylenkki
Venyttelyt 40 min

Sunnuntai:
Reipas reilun tunnin kävelylenkki
Kevyt palautteleva PK 60 min, 9,97 km, 9,97 km/h, 6:01 min/km

Viikon kilometrisaaliina n. 59 km. Tosin niiden laskeminen ei ole tarkoituksenmukaista tai kerro sinänsä mitään treeniviikosta nyt, kun treeniohjelmaani kuuluu muutakin kuin pelkkiä PK-lenkkejä.

Lumi ja jää eivät ole haitanneet menoa!

Fiilikset ekan treeniviikon jälkeen ovat motivoituneet ja innostuneet. Oli mahtavaa päästä treenaamaan tavoitteellisesti pitkän tauon jälkeen! Juoksusääkin oli ihan mukava: lämpöasteet siinä nollan tuntumassa ja jäiset ja lumiset jalkakäytävätkin yllättävän hyvin hiekotettu tai aurattu. Jotenkin nyt, kun ei ole taas pitkään aikaan juossut Suomessa kotiseudullaan, jo pelkkä maisema ja ympäristö motivoi lähtemään lenkille! Töitä mulla riittää monenkin osa-alueen suhteen: kunto ja juoksuvauhti ovat laskeneet selvästi, mutta kasvavat varmasti taas nopeasti vankan peruskunnon päälle. Lihaskuntoni on puolen vuoden sali-, jalkapallo- ja ryhmäliikuntatauon jälkeen surkea: treenaamiseni kun on ollut lähinnä pelkkää juoksemista. Kyllä se lihaskuntokin sieltä saadaan vielä nousemaan!

Oli kivaa juosta taas kotimaisemissa

Juoksu tuntui kulkevan tällä viikolla ihan hyvin, ja uskon, että juoksuvauhtini alkaa taas nousta tuosta pikkuhiljaa. Vedin kaksi MK-treeniä: toisen intervallispinnin ja toisen mäkijuoksun muodossa. Molemmissa sai kyllä sykkeen hinattua mukavasti ylös ja jalat hapoille. Intervallispinni oli ehkä enemmän VK-treeni pitkäkestoisuutensa vuoksi (en välttämättä vetänyt intervalliosuuksia niin täysillä, kun tiesin, että pitää jaksaa 55 minuuttia), enkä muutenkaan ole ihan täysin varma, ajaako se samaa asiaa juostun MK- tai VK-treenin kanssa. Mitä mieltä ootte, onko muista lajeista, kuten spinnistä, korvaamaan juoksua maratonitreeniä ajatellen?

Aamulenkki + iso brunssi = paras tapa aloittaa päivä!

Aikatauluni kuluneella viikolla oli tosi vaihteleva: oli päiviä, jolloin vietin koulussa 6-8 tuntia, ja toisaalta päiviä, jotka olivat yhtä luentoa lukuun ottamatta täysin tyhjiä. Siksi päätinkin panostaa yhtenä päivänä treenaamiseen toden teolla ja toisena päivänä taas levätä täysin: esimerkiksi torstaina vedin sekä aamu- että iltatreenin keskiviikon ja perjantain ollessa koulu- ja työkiireiden takia lepopäiviä. Kuten tuossa viime postauksessani kerroinkin, tykkään treenata kerralla pitkään ja kovaa - antaa kaikkeni, ja sen jälkeen rentoutua kunnolla. Tämä rytmi tuntuu itselleni sopivammalta kuin tasainen treenaaminen, jolloin kaikki treenipäivät kulkevat samaan tahtiin. Nyt kuitenkin testasin tällaista ratkaisua vasta ekaa kertaa, ja se tuntuu kieltämättä toimivan! Tulevat viikkonikin näyttävät samanlaisilta, joten aion todennäköisesti käyttää tätä treenimuotoa ainakin seuraavallakin viikolla :)

Ensi viikosta suunnittelin suunnilleen samanlaista kuin tästä ensimmäisestä treeniviikosta. Salin kuitenkin korvaan (/ lisään sen oheen) bodypumpilla, ja intervallispinnin mahdollisesti jonkinlaisella VK-treenillä. Katsotaan, mitä keksin. Tää eka treeniviikko tuntui ainakin juuri sopivalta ja tosi kivalta. Seuraavaa odotellessa!

Liikuntalauantai salolaiseen tapaan

Rakastan vapaapäiviä - kukapa ei? Tällä hetkellä koulu ja työt vievät arkipäivistäni suurimman osan, eikä treenaamiseenkaan tahdo riittää kunnolla aikaa. Varsinaista pelkkään treenaamiseen keskittyvää urheilupäivää on vaikeaa pitää keskellä viikkoa, kun jossain välissä päivää on pakko käydä yliopistolla tai töissä. Yksikin luento voi pilata urheilupäivän.

Treenaan kuitenkin kaikkein mieluiten rauhassa ja pitkään, ilman kiireitä. Tämä onnistuu tavallisesti vain viikonloppuisin. Täksi viikonlopuksi tulin käymään kotiseuduillani Salossa ja pidin tänään jo perinteeksi muodostuneen viikonlopun urheilupäivän.

Aloitin päiväni 45 minuutin PK-lenkillä Salon keskustan tuntumassa. Asumme täällä Salossa metsäalueella mäen päällä, joten kotiseudullani vallitsee usein talvisin todellinen ikuinen talvi - niin taas tälläkin kertaa. Kotitieni oli umpijäässä ja varsinainen luistinrata, mutta keskustan jalkakäytävät täysin sulat ja erinomaisessa juoksukunnossa. Juoksusääkin oli tosi kiva - tyyni ja muutaman asteen plussalla :)

Kivan PK-lenkin jälkeen tein kuuden vedon mäkitreenin: siis kuusi kertaa jyrkähkö 70 m mäki ylös ja palautellen alas. Tästä hölköttelin kevyesti palautellen Salon uimahallille, jossa treenipäiväni jatkui.





Salon uimahalli remontoitiin kauttaaltaan muistaakseni n. 7 vuotta sitten. Uuden uimahallin yhteydestä löytyy myös laadukas peruskuntosali ja tarjolla hieronta- ja jumppapalveluja. Itsessään sauna- ja suihkutilat ovat siistit ja tilavat, ja allasosasto sopivan kokoinen: kaksi matkauintiallasta vesijuoksuratoineen, lasten allas, kaksi terapia-allasta, avantoallas, liukumäki, hyppytornit... Kaikki tarvittava siis! Salossa käydessäni teen usein uimahallivisiitin, sillä pk-seudulla en ole vielä "uskaltautunut" kokeilemaan paikallisia uimahalleja. Olen kai vähän kaavoihin kangistunut, mutta miksi vaihtaa jotain tuttua ja turvallista - etenkin kun siihen on tosi tyytyväinen!

Uudenkarheaan uimahalliin pääsee opiskelijahintaan vain 2,70 eurolla. Viikonloppuisin uimahallireissu on monen muunkin salolaisen mielessä, joten ihan yksinään ei ainakaan tarvitse treenata! Tänään salilla oli kuitenkin silleen sopivasti porukkaa, ei liikaa. Uimahallin kuntosali on siisti, uusi, ainakin itselleni juuri sopivan kokoinen ja sisältää kaikki peruslaitteet ja -puitteet. Iso plussa on juoksumaton ja kuntopyörien eteen ripustettu televisio ;)

Salilla vedin vajaan tunnin perustreenin laitteilla. Tänään tuntui hyvältä jatkaa lenkin reipasta menoa, joten tein tavallista lyhyemmin ja kovatempoisemman treenin salilla.

Salilta siirryin uimatilojen puolelle. Yleensä uin ja vesijuoksen yhteensä 40-60 minuuttia, mutta tänään päätin uimarataruuhkan takia vetää vain 20 minuutin vesijuoksutreenin: senkin tosin reippaalla tahdilla. Ja olihan sitä jo treenattukin tarpeeksi ennen tätä ;)

Terapia-allas, kuuma sauna, pitkä suihku: täydellinen lopetus lauantain uimahallireissulle! Illalla kävin vielä tunnin kävelylenkillä Annin kanssa, söin hyvin ja ostin ison kasan irtokarkkeja (viikon karkkipäivä ;)), jotka nautin venytellen leffan ääressä. Ai että millainen lauantai! Toimintaa aamusta iltaan: sopivassa suhteessa kunnon treeniä, rentoutumista, kavereita ja herkkuja. Näitä päiviä lisää kiitos! :)

Suunnittelua - kyllä kiitos!

Olen aina rakastanut suunnittelua, aikatauluttamista ja tilastointia. Näiden asioiden perusteella kuvailisinkin itseäni hyvin järjestelmälliseksi tyypiksi (vaikkei se esim. siisteydessä samalla tavalla näykään, heh heh). Kalenterini on bookattu aina täyteen ohjelmaa jo monen viikon päähän - tykkään tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia ja olen kai melko tavoitesuuntautunut. Yleisesti ottaen nautin ohjelmantäyteisestä kalenterista, joskin stressin iskiessä on syytä katsoa peiliin, kun on mennyt väkisin ahmimaan yhtä sun toista aktiviteettia täyttämään kalenterin jokaista tyhjää koloa.

Joka tapauksessa, olen jo alkanut laskea päiviä tulevaan Barcelonan maratoniin (niitähän on jäljellä 63 ;)), ja sormeni ovat syyhynneet treeniohjelman laatimisesta jo monta päivää. Nyt sitten päätin muotoilla jonkinlaisen alustavan parin kuukauden sekä tarkemman ekan treeniviikon suunnitelman.

Treeniviikot muodostan suunnilleen syksyllä käyttämääni tuttua kaavaa noudattaen (miksi vaihtaa jotain toimivaa!):

- 1 pitkä (90-> min) lenkki
- 1-2 VK/MK-treeniä
- 1-2 PK-treeniä (45-90 min)
- 1 kevyt lenkki
- väh. 1 lihaskuntoharjoitus

Muutoksena syksyn treeniohjelmaan haluan tällä kertaa panostaa VK- ja MK-treeniin: haluan vetää vähintään kerran viikossa mäki- tai vetotreenin ja mielellään sen lisäksi esim. tasavauhtisen VK-lenkin. VK/MK-treenin saatan toteuttaa myös intervalli-spinninä. Myös lihaskuntoon haluan kiinnittää enemmän huomiota. Tasmaniassa hoidin lihaskunnon omatoimisella kuntopiirillä, mutta nyt haluan käydä joko salilla tai bodypumpissa, jotta lihaskuntoharjoitteet olisivat vähän monipuolisempia ja tehokkaampia. Nämä painotukset ovat pois syksyni PK-lenkkikiintiöstä (juoksin useita yli tunnin mittaisia PK-lenkkejä viikossa ja kilometrejä kertyi huimasti), mutta uskon näiden muutosten olevan järkeviä. Tai jos eivät ole niin ei haittaa! Ei treenaamista saa ottaa liian vakavasti: kiva päästä testaamaan vähän uudenlaista ohjelmaa :)

Ja ainiin! Ilmoittauduin tuossa syksyllä myös Vauhtisammakon juoksukouluun, joka alkaa helmikuun alussa. Täytyy toki pitää treeniohjelma juoksukoulun takia vähän avoinna ja katsoa, millaisia kotiläksyjä ja treenejä sitä kautta tulee tehtyä! Saan varmasti monipuolisuutta treenaamiseeni sitäkin kautta :)

Ekalle viikolle olin kuitenkin suunnitellut jotain seuraavanlaista, saa nyt nähdä, kuinka toteutuu:

- 1 VK-treeni (Unisportin intervalli-spinning)
- 1 pitkä lenkki
- 1-2 PK-treeniä
- 1 kevyt lenkki
- 1 MK-treeni (rappuset)
- 1 salitreeni

Näiden toteutumiseen toki vaikuttaa esimerkiksi luentoni, joiden aikataulusta en ole vielä ihan kartalla, mutta eiköhän kaikki selviä huomenna, kun opiskelu taas alkaa. On joka tapauksessa ihanaa päästä taas treenaamaan!

Tänään kävin tunnin kevyellä nautiskelulenkillä tuolla talven ihmemaassa - oli muuten tosi kaunista :) Vähän nuo liukkaat tienpinnat vaan saattavat haitata vauhdikkaampia lenkkejä (niitä nastakenkiä kun en ole vieläkään saanut ostettua!), mutta ei hätää: Helsinkiin luvassa plussa-asteita jo parin päivän päästä. Tervetuloa loskasäät, blaah. Nautitaan nyt lumesta kun vielä voidaan. Jos hanget suostuvat pysymään maassa ensi viikonlopun Salo-visiittiini saakka, lupaan mennä pikku hiihtoretkelle kotiseutumaisemiini. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Maaliskuussa maraton-matkailemaan Eurooppaan!!!

Heipsan!

Oon jo pidemmän aikaa miettinyt, että haluan juosta vuoden 2015 keväällä maratonin jossain Euroopassa ja syksyllä sitten täällä koto-Suomessa - vähintään kaksi maratonia siis. Olin jo vähän aikaa selaillut eri maiden maratoneja ja lähinnä miettinyt jotain halpaa keski-Euroopan maata matkakohteekseni - lähinnä opiskelijabudjetin takia. Kunnes löysin erään maratonin etelä-Euroopassa, joka olisi juuri sopivasti maaliskuun puolivälissä, halpojen lentoyhteyksien päässä ja kaupungissa, jossa olen jo pitkään halunnut käydä. Tänään mulle tarjottiin töitä opintojeni ohelle kevääksi (jee!), joten kevään rahatilannekin näyttää sen verran hyvältä, että uskaltauduin sitten vähän extempore varaamaan oman paikkani.....



... BARCELONAN MARATONILLE!!!

Jeee oon todella innoissani! Barcelonan maraton on siis 15.3. - juuri sopivaan aikaan! Pieni porkkana näihin talvitreeneihin :) Säät siellä ovat tuohon aikaan myös aika optimaaliset.

Maratoni maksoi 73 € (hinta riippuu ilmoittautuneiden määrästä), ja siinä onkin oikeastaan kaikki, mitä maratonista tiedän. En pahemmin tutustunut koko tapahtumaan, kunhan ilmoittauduin! Näillä näkymin ainakin siskoni olisivat tulossa seurakseni tuoksi viikonlopuksi Barcelonaan, mahdollisesti myös vanhempani - Espanyol vs. Atletico Madrid -futismatsi houkuttelee kaikki mukaan (koko perheen voimin reissuun siis, good old times hah!)

Nyt pitää siis kääntää katseet taas kisaan. Tällä viikolla oon jo vähän totuttautunut kunnon treenaamiseen, mutta ensi viikolla aloitan kovemman treeniohjelman. Vaikkakaan tältä maratonilta en todennäköisesti lähde tavoittelemaan ennätystäni. On siihen silti kiva vähän valmistautua.

Pitää varmaan ruveta lueskelemaan lisää sekä Barcelonasta että tuosta maratonista. Enää reippaat kaksi kuukautta niin taivalletaan taas se 42,2 km. Mahtavaa :) Ihanaa alkaa suunnitella ensi viikon treenejä maratoniin tähdäten. On niin kiva treenata kun on jokin konkreettinen tavoite! Treeni-iloa kaikille!

Vatsa kuntoon FODMAP-ruokavaliolla?

Kuten tuossa syksyllä jo kirjoittelinkin, olen yksi niistä lukuisista suomalaisista, joka kamppailee vatsavaivojen kanssa valitettavan usein. Joskus vatsani oireilee päivittäin, toisinaan taas se voi olla täysin kunnossa pitkiäkin aikoja. Tuntuu, että stressin ohella useat eri ruuat ärsyttävät vatsaani, mutten ole saanut kunnolla kartoitettua, mitkä ne ovat. Lääkäri lätkäisi minulle aikoinaan IBS (ärtyvän suolen oireyhtymä) -diagnoosin pöytään ja totesi, että minun tulee vain tarkkailla ruokavaliotani ja selvittää, mitkä ruuat sopivat vatsalleni ja mitkä eivät.

Omalla kohdallani vatsan ärsyttäjiä on ollut melko vaikea löytää, siispä innostuin luettuani FODMAP-ruokavaliosta. Useat IBS-potilaat saavat kuulemma helpotusta vaivoihinsa välttelemällä FODMAP-hiilareita. Näitä hiilareita löytyy runsaasti:

- Vehnästä, ohrasta ja rukiista
- Kivellisistä hedelmistä sekä omenasta, päärynästä ja vesimelonista
- Palkokasveista ja pähkinöistä
- Sipuleista, kaaleista, sienistä, parsasta, artisokasta ja fenkolista
- Purukumeista, makeisista ja pastilleista
- Makeutusaineista = kevyttuotteista
- Hiilihapollisista juomista
- Tavallisista maitotuotteista (laktoosi)
- Hunajasta, hedelmäsokerista ja siirapista
- Terveysjogurttien prebiooteista
- Kuivatuista hedelmistä

Aikamoinen lista, eikö vaan? No, onneksi vain hyvin pieni osa ISB-potilaista joutuu välttämään näitä kaikkia: useille riittää, kun löytää listasta ne muutamat ruoka-aineet, jotka aiheuttavat vatsavaivoja. Itselläni vatsavaivat eivät ole sinänsä pahoja, mutta viime kuukausina niistä on muodostunut lähestulkoon jokapäiväinen piina - esimerkiksi turvotusta esiintyy niin usein, etten edes kiinnitä siihen enää huomiota.

Siksi päätinkin, että ryhdyn noudattamaan tarkkaa FODMAP-ruokavaliota: siis välttelemään kaikkia edellä mainittuja ruoka-aineita. Aloitan uuden ruokavalioni huomenna ja noudatan sitä 25.1. asti eli vajaat kolme viikkoa. Pidän ruokapäiväkirjaa ja kuuntelen vatsaani: toivottavasti huomaan sen hyvinvoinnissa eron!! Sitten vajaan kolmen viikon päästä alan pikkuhiljaa lisätä ruokavaliooni niitä kieltolistan ruoka-aineita, joita olen jäänyt kaipaamaan - yhden kerrallaan! Näin on helpompi seurata, mitkä ruuat sopivat vatsalleni ja mitkä eivät. Saan räätälöityä itselleni sopivan ruokavalion :)

Laktoositon maitohylly ei ole kukkaron ystävä...

Kävin tänään jo kaupassa ostamassa ruokaa huomenna alkavaan "koitokseen". Enpä olisi arvannut, että vehnän ja laktoosin välttelystä koituisi eniten päänvaivaa! Laktoosittomat tuotteet ensinnäkin maksavat hirveästi, enkä kyennyt löytämään esim. rasvattomasta jogurtista laktoositonta versiota: kaikki laktoosittomat jogurtit ovat kunnon herkkujogurtteja! Maitotuotteiden suhteen suurin huolenaiheeni on laktoosia ja makeutusaineita sisältävä lempivälipalani Skyr-rahka, josta joudun nyt luopumaan pariksi viikoksi. Toivon mukaa vatsani ottaa sen avosylin vastaan vajaan kolmen viikon päästä!

En muutenkaan syö juurikaan leipää tai pastaa, joten venhän suhteen ongelma ei piillyt niissä, vaan esimerkiksi puurohiutaleissa. En ole ennen ajatellutkaan, että mannaryynit tosiaan ovat vehnää. Jos oikein sääntöjen mukaan mentäisiin niin kaurahiutaleidenkin tulisi olla "puhdasta kauraa" - perus Elovena ei ilmeisesti kelpaa. Noh, vedetään nää muutamat viikot nyt mahdollisimman puhtaasti FODMAP-ruokavaliota ja sitten ollaan vähemmän tarkkoja :)

Innostuin ostelemaan yhtä sun toista viljatuotetta vehnää, ohraa ja ruista korvaamaan

Vihanneksista ongelmallisimpia ovat sipuli, parsa, kaalit ja pavut, joita käytän yleensä runsaasti ruuanlaitossani. Hedelmistä tulen kaipaamaan omenaa, jota syön myös päivittäin. Mangoa syön hiukan harvemmin, mutta sekin on suurta herkkuani.

Makeanhimoisena ihmisenä syön paljon hunajaa, kuivattuja hedelmiä, makeisia, makeutusaineita, light-limsoja, purkkia ja pastilleja. Kaikki edellä mainitut ruoka-aineet ovatkin todennäköisesti suurin syy vatsavaivoihini. Etenkin lenkillä vatsa tulee todella kipeäksi, jos olen napsinut karkkia tai litkinyt kevytlimsaa ennen treenin alkua. Niistä kun saisi itsensä kunnolla vieroitettua niin oltaisiin jo hyvällä tiellä!

Onneksi löysin paljon mielenkiintoisia uusia ruoka-aineita korvaamaan tavanomaista ruokavaliotani. On oikeastaan ihan kiva päästä koittamaan esimerkiksi hirssipuuroa, kauravälipalaa ja riisikakkuja. Lompakollehan tuo kauppareissu vähän kävi, mutta nyt on ainakin kaapit täynnä yhtä sun toista hiutaletta ja suurimoa - ei ainakaan lopu ruoka ihan hetkeen kesken! Saatan kirjoitella kokeiluistani tänne - varmasti joku muukin kärsii samoista ongelmista. Toivon mukaan saan kokeilun myötä pitkästä aikaa hyvinvoivan masun :)

Aina on hyvä sää juosta

Saavuttuani Tasmaniaan puoli vuotta sitten ihmettelin, missä kaikki juoksijat olivat. Tunsin olleeni ainut lenkkeilijä koko Launcestonin kaupungissa. Selvisi, että tasmanialaiset kyllä juoksevat - kesällä. Heinäkuu on Tasmanian kylmin kuukausi, jolloin sää on usein myrskyinen ja lämpötilat pysyttelevät päivisin 12-16 asteen paikkeilla. Tämä on kuulemma liian kylmä juoksusää. Lenkkeilijät ilmestyivät katukuvaan vasta juuri ennen lähtöäni, kun lämpötilat nousivat päivisin pääsääntöisesti yli 20 asteen.

Ausseissa moni kauhistelikin, kuinka voin juosta Suomessa talvisin. Heille jo nollakelit kuulostivat sietämättömän kylmiltä. Suomalaiselle hulluudelleni naureskeltiin, kun kerroin juoksevani parhaimmillaan -15 asteessa.

Kunnon vilukissana itsekin mietin, kuinka selviän Suomen talvesta Australian ja Thaimaan +30 asteen jälkeen. Toisaalta trooppisen kuuma sää ei myöskään ollut juoksemisen kannalta mitenkään optimaalinen. Ehkä senkin takia juoksin joulukuussa vain kevyitä alle tunnin lenkkejä. Pidemmät ja kovemmat treenit tuntuivat liian tuskaiselta.





Suomeen palattuani olen juossut muutamia alle tunnin lenkkejä 5-15 asteen pakkasessa. Samat treenitottumukset kuumasta ilmastosta jatkuivat siis myös kylmässä Suomessa. Tajusin, että olen jo lähes parin kuukauden ajan lykkäillyt pitkää lenkkiä (reissuolosuhteiden lisäksi) sään takia: olen turhaan odotellut optimaalista juoksusäätä, vaikka todellisuudessa pitkän lenkin voisi vetäistä lähestulkoon säässä kuin säässä. Kyse on asenteesta.

Tänään sitten vedin pitkän lenkin pitkästä aikaa: 1 h 40 min, 16,66 km, 10 km/h / 6 min/km, KS 150. Vauhtini oli siis reippaasti hitaampi mitä syksyn pitkissä lenkeissä, mutta ei syytä huoleen. Pääasia on, että sain nyt alle vihdoinkin pitkän lenkin. Tästä on hyvä jatkaa - pidentää matkaa ja nopeuttaa vauhtia. Kyllä tästä vielä syksyn tasolle päästään :)

Päivän pitkä lenkki meni -10 asteen säässä. Itselleni se alkaa olla jo liian kylmän juoksusään rajoilla - tai ainakin luulin niin. Nyt turvauduin kunnon kerrospukeutumiseen ja lämpimiin vaatteisiin, eikä kylmyys iskenytkään pelkäämälläni tavalla!

"Huono" sää ei voi olla este lenkille. Kyse on asenteesta: treenatessa voi löytää aina jotain, mistä nauttia - oli se sitten kaunis sää, hyvä musiikki, kivat maisemat, vauhdin huuma tai mukava fiilis kropassa. Itse sain voimaa tänään upeasta auringosta, joka tuntui hieman jopa lämmittävän paukkuvien pakkasten keskellä. Ei ole olemassa huonoa juoksusäätä - on vain huonoja juoksuvarusteita ;)

Mitäs mieltä olette? Onko olemassa hyvää tai huonoa juoksusäätä? Entä mistä kaivatte asennetta lenkille, kun sää ei ole paras mahdollinen?

Juoksuvuosi 2014 pähkinänkuoressa

Nyt on sitten vuosi 2014 takana ja millainen vuosi se olikaan!!! Itselläni ainakin se oli elämäni ylivoimaisesti hienoin vuosi, joka piti sisällään esimerkiksi vaihto-opiskelua toisella puolella maailmaa ja monia suuria elämäntapahtumia. Ennen kaikkea se oli juoksuvuosi täynnä ylä- ja alamäkiä. Ajattelin monien muiden tapaan kirjoittaa pienen yhteenvedon kuluneesta treenivuodesta.

Alkuvuodesta otin vielä aika iisisti ja juoksin lähinnä kevyitä lenkkejä. Edellinen vuosi oli sisältänyt lyhyempiä matkoja ja puolikkaaseen treenaamista - vuonna 2014 haaveissa oli elämän eka maratoni ja sitä silmällä pitäen oli tarkoituksena ruveta pidentämään lenkkejä ja juoksemaan vähän edellisiä vuosia enemmän. Leuto talvi oli juoksun kannalta hyvä, ja aloinkin pidentää lenkkejä heti tammi-helmikuussa. Maaliskuun alussa päätin ryhtyä todella tuumasta toimeen, lueskella vähän maratontreenaamisesta, ilmoittautua Köpiksen maratonille ja laatia itselleni treeniohjelman. Samalla pistin pystyyn tämän blogin seuratakseni edistymistäni ja saadakseni motivaatiota muilta juoksun ystäviltä. Aloitin treeniohjelmani motivoituneena ja innostuneena, mutta riemua ei riittänytkään kauaa.

Juoksijan polvi pilasi kevään juoksutreenit

Heti ekan treeniviikon lopussa vasemman polveni ulkosivussa tuntui viiltävä kipu, joka ei lähtenytkään pois parin päivän levon aikana. Nopeasti selvisi, että kyseessä oli juoksijan polvi - erittäin inhottava rasitusvamma, joka usein piinaa aloittelevia juoksijoita (voit lukea polvivammastani lisää täältä). Ainakin näin jälkeenpäin ajatellen syykin tuohon rasitusvammaan oli kohdallani selvä: innostuin liikaa treenaamisesta, yliarvioin itseni, nostin juoksumäärääni liian nopeasti ja olin varomaton. En kiinnittänyt lainkaan huomiota kehonhuoltoon: en venytellyt tai käynyt hierojalla. En kiinnittänyt huomiota varusteisiin: vanhat lenkkarini olivat jo aikansa eläneet, vaimennuksensa menettäneet eivätkä enää juoksukelpoiset. En kuunnellut kroppaani. Ajattelin, että juoksu on yksinkertainen laji: sen kun juokset. Noista ajoista olen kyllä oppinut ihan hirveästi ja osaan nykyään kuunnella kehoani ja pitää siitä parempaa huolta.

Aika toki kultaa muistot, sillä nyt voin sanoa olevani jopa kiitollinen noista kuudesta viikosta, joiden aikana en pystynyt juoksemaan juuri lainkaan. Jouduin etsimään juoksun korvaavia lajeja ja antamaan kropalleni lepoa, jota se todellakin tarvitsi. Opin noiden viikkojen aikana suunnattomasti omasta treenaamisestani ja terveydestäni. Opin arvostamaan tervettä kroppaa ja toimivia jalkoja. Mutta keväällä en tietenkään ollut samaa mieltä. Monet aurinkoiset kevätpäivät menivät itku silmässä kiukkuisena lenkkeilijöitä tuijotellessa. Rupesin toden teolla vihaamaan pyörääni. Ketutus oli suuri ja tajusin, kuinka paljon rakastan juoksemista.

Vaikeuksien kautta voittoon!

Pitkäjänteisen ja turhauttavan kuuden viikon korvaavan treenijakson jälkeen polvi sitten lopulta parani - aivan yllättäen ja juuri sopivasti pari viikkoa ennen maratonia. Juokseminen sen jälkeen tuntui sanoinkuvaamattoman hyvältä. Parinkymmenen kilsan lenkit menivät hujauksessa ja hymy huulilla. Ikinä en ole kyllä juoksemisesta nauttinut niin paljon! Juoksutauon aikana pistin asioita tärkeysjärjestykseen ja asetin maratontavoitteekseni selvitä maaliin asti - ajasta viis. Halusin myös nauttia ekasta maratonistani enkä juosta sitä verenmaku suussa. Hienostihan se menikin: ajaksi 3:58:43 ja koko juoksu tuntui mahtavalta :) (Elämäni ekasta maratonista voit lukea lisää täältä)

Maratonin jälkeen juoksussani tapahtui taas pieni notkahdus, kun vauhdit tuntuivat tippuvan ja jalka painoi. Motivaationi oli hukassa - osaksi varmaankin juuri maratonin takia. Ei ollut enää tavoitetta, johon tähdätä, ja kropan kesti palautua maratonista yllättävän pitkään. Herkuttelin liikaa eikä juoksu vain yksinkertaisesti kulkenut. Juoksin kyllä aika paljon, mutta lenkit olivat tehottomia ja pakkopullaa.

Sitten tulikin jo heinäkuu ja aika lähteä Australiaan. Olin päättänyt jatkaa aktiivista juoksua Ausseissa, tavoitteenani juosta siellä myös maratoni. Kesäkuu meni uuteen kotikaupunkiini Launcestoniin ja sen lenkkipolkuihin tutustuessa. Jetlagin ja opiskelijatapahtumien takia kesäkuun juoksut jäivät vähäisiksi, mutta asetuttuani aloilleni ja arjen lähdettyä pyörimään aloitin myös kovan treenaamisen. Laadin elokuun alussa kymmenen viikon treeniohjelman, jolla treenasin Melbournen maratoniin. Treenaaminen sujui pääasiassa hyvin. Tämän treeniohjelman aikana opin henkisen puolen ja levon merkityksen. Jos joka kerta kisoihin treenatessa opin näin paljon asioita, niin kehitykseni tulee ensi vuonna olemaan huikea ;)

Treenasin Melbournen maratonia varten todella kovin. Lenkkisäät Tasmaniassa olivat optimaaliset ja motivaatio kohdallaan. Muutamien vastoin-, mutta pääasiassa myötäkäymisten päätteeksi taitoin lokakuussa 42,2 km ajassa, josta en osannut ikinä haaveillakaan: 3:36:24! Kisa ei todellakaan ollut helppo, vaan juoksu tuntui loppua kohden aina vaan tuskaisemmalta ja maaliin selviäminen oli tahtojen taistelun tulosta. Seuraavia kisoja ajatellen osaan ainakin kiinnittää paremmin huomiota vauhdinjakoon ja tankkaukseen kisan aikana. (Kisaraportti Melbournen maratonista löytyy tämän linkin takaa!)

Huikean elämäni tokan maratonin jälkeen juoksemiseni vähenivät taas reippaasti – sama ilmiö kuin keväällä. Lokakuun lopussa kävin viikon lomalla Fidzillä ja valmistauduin lopputentteihin yliopistossa. Tämän jälkeen aloitin reissaamisen ensin ympäri Tasmaniaa, sitten Uudessa-Seelannissa, Australian mantereella ja Thaimaassa. Kun on jatkuvasti liikkeellä rinkka selässä, ei systemaattiselle treenaamiselle yksinkertaisesti löydy enää aikaa eikä paikkaa. Kävin marras-joulukuussa kyllä kevyillä lenkeillä siellä täällä, mutta kunnon treenaaminen jäi kokonaan väliin. Nyt on tullut herkuteltua ja kerättyä kiloja kilometrien sijaan – on ihanaa aloittaa pian taas kova treeni :)



Siinä siis juoksuvuoteni pähkinänkuoressa. Merkkaan kaikki treenini Heiaheia-palveluun, josta pystyn kätevästi katsomaan yhteenvedon vuoden 2014 treeneistä. Tässä vähän statistiikkaa:

Vuoden treenit. Muita lajeja merkkailen vähän miten sattuu, mutta juoksutreenit tarkasti. Australian reissulta tämän vuoden tilastoihin tuli myös vähän eksoottisempia lajeja!

Kaikkia treenejä tarkasteltaessa huomaa esimerkiksi, että polvivamman aikana tuli treenattua melko paljon, vaikkei juoksemaan päästykään. Korvaavien treenien määrä oli siis huomattava!

Kaikki juoksutreenini (lenkit, polkujuoksut ja mäkijuoksut) yhteenlaskettuna

Tässä juoksumäärät viikoittain

Jos nyt vähän analysoi noita tilastoja, niin vuonna 2014 tuli taitettua yhteensä jopa 2011 km juosten!!!! Huikea määrä, vaikka sen itse sanonkin - etenkin, kun ottaa huomioon juoksijan polven aiheuttaman kuuden viikon juoksutauon. Se toi juoksutilastoihin ison loven, mutta muuten on tullut juostua vähintäänkin yksi lenkki viikkoa kohden. Keskimäärin vajaat 39 km viikossa ja n. 5,5 km päivässä. Näillä juoksumäärillä ei tosin sinänsä ole mitään väliä, mutta onhan se aika hauskaa ajatella: tuli sitten juostua kymmenen kertaa Salo-Helsinki-väli edestakaisin - tai sitten kerran Salosta Lappiin ja takaisin. Hurjaltahan se tuntuu :) Ja tavallaan motivoi vaan juoksemaan lisää!

Tilastoista huomaa myös, että tokan maratonini jälkeen on myös käynyt pikku notkahdus juoksumäärissä. Eipä kuitenkaan hätiä mitiä - pian alkaa taas treeni, kuten sanoinkin. Parin kuukauden kevyempi jakso on tehnyt ehdottomasti hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin. Nyt tuntuu, että motivaatio on jälleen korkealla ja energiavarastot täynnä.

Kuten jo sanoin, olen oppinut vuodesta 2014 ihan älyttömästi. Tärkeimmät oppini liittyvät ehdottomasti oman kropan kuuntelemiseen ja juoksemisen henkiseen puoleen. Juoksemisesta pitää nauttia ja kroppaa pitää huoltaa!! Terveet jalat ja henkinen hyvinvointi eivät ole itsestäänselvyyksiä. Kropan lisäksi myös mieli tarvitsee lepoa. Aina ei kannata lähteä väkisin hampaat irvessä lenkille, jos ei huvita. Pahimmassa tapauksessa menettää rakkautensa juoksua kohtaan, kun se alkaa tuntua pakkopullalta. (Juoksun henkisestä puolesta olen kirjoitellut enemmän mm. tässä ja tässä postauksessa)

Ensi vuonna toivon juoksevani enemmän kisoja ja stressata niistä vähemmän. Aina ei tarvitse juosta ennätystään. Ihailen asennetta, joka monilla muilla juoksubloggaajilla on: kisaan voi ilmoittautua myös hetken mielijohteesta ilman sen kummempaa valmistautumista ja juosta päivän kunnon mukaan, nautiskellen. Sen lisäksi voi sitten päättää erikseen kisat, joissa lähtee tavoittelemaan esimerkiksi oman ennätyksen rikkomista.

Suuret kiitokset kaikille, joiden kanssa olen saanut vaihtaa ajatuksiani juoksemisesta. On niin kiva lukea muiden kokemuksia ja vinkkejä: ne tuovat lisämotivaatiota ja pistävät miettimään treenaamisen lisäksi hyvinvoinnin perusasioita. Vuosi 2014 opetti, ettei juokseminen todellakaan ole yksinkertainen laji vaan siitä oppii aina uutta. Toivottavasti tästä vuodesta tulee vielä viime vuottakin huikeampi juoksuvuosi! Hyvää alkavaa vuotta 2015 kaikille! :)