Sananen viime viikosta ja blogin tulevaisuudesta

Heipä hei!

Nyt tulee pikainen päivitys menneestä ja tulevasta - lähinnä informatiivinen postaus siis.

Ensinnäkin, huomenna (tänään) olisi se Paavo Nurmi maraton, mutta vaihtovalmisteluni ja työni ovat vieneet viime päivinä niin paljon aikaani, että päätin jättää tuon nyt väliin. Olen kyllä juossut paljonkin, ja jalkani ovat loistokunnossa, kiitos viime viikon hierontakäynnin. Siksi onkin harmi, ettei aikani yksinkertaisesti riitä nyt osallistumiseen. Tänään olin töissä. Huomenna vietän läksiäisiäni, joiden valmisteluun menee koko aamupäivä. Aikaa riittää hädin tuskin tämän pienen blogipostauksen kirjoittamiseen!

Ensi viikon torstaina tosiaan lähden Ausseihin puoleksi vuodeksi vaihtoon. Aion yhä kirjoitella tätä blogia ja keskittyä siinä edelleen juoksemiseen ja urheiluun - ehkä niiden ohessa kuitenkin päivitellä myös kuulumisiani maailman toiselta puolen. Kirjoittelen kuitenkin juoksublogini ohella myös vähän virallisempaa vaihtoblogia, joka linkataan Helsingin yliopiston Flamma-sivuille syksymmällä. Vaihtoblogini on ehkä enemmänkin niitä varten, joita kiinnostaa vaihtoon lähteminen tai Tasmania yleensäkin (ensimmäiset kirjoitukseni ainakin käsittelevät tylsiä käytännön asioita vaihto-opiskeluun liittyen). Tässä blogissa säilyy henkilökohtaisempi ote ja kiinnostus treenaamista kohtaan.

Jep jep, ei mulla tähän väliin muuta. Aika kuluu liian nopeasti ja loppuu kesken! Nytkin pitäisi jo kiiruhtaa nukkumaan, että jaksaa juhlia huomenna viimeistä kertaa Suomessa. Hyvää yötä!!

Trail running - matalan budjetin elämysurheilua parhaimmillaan

Vaikka nautin juoksemisesta, välillä sitä tuttua pitkää suoraa pitkin juokseminen - pahimmassa tapauksessa vielä ensin yhteen suuntaan ja sitten samaa maantienlaitaa takaisin - saattaa tuntua puuduttavalta ja tylsältä. Sellainen on kuitenkin esimerkiksi tasaisella asfaltilla juostavaa maratonia ajatellen elintärkeä treeni. Joskus lenkille on kiva kuitenkin lähteä enemmänkin nautiskelemaan ja fiilistelemään; päämääränä tällöin ehkä jokin muu kuin kova treeni. Tällaisina päivinä suosin trail runningia eli polkujuoksua.

Trail running, polkujuoksu, maastojuoksu - eri käsitteitä, joilla kaikilla tarkoitetaan suunnilleen samaa: metsäpolulla juoksemista. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta poikkeaa suuresti tavanomaisesta kadulla tai tiellä juoksemisesta. Polkujuoksu tarjoaa juoksijalle aivan erilaisia elämyksiä ja haasteita kuin kaupunkilenkkeily: se on raskaampaa ja vaihtelevampaa, vaatii enemmän keskittymistä, kehittää koordinaatiota sekä palkitsee upeilla maisemilla. Kaltaiseni luonnonlapsi saa iskettyä trail runningilla monta kärpästä yhdellä iskulla.

1. Reittien löytäminen

Omalla kohdallani polkujuoksulle lähteminen on erityisen helppoa - syntymäkotini kun on keskellä metsää. Helsingissä taas varsinaisten polkujen löytäminen saattaa olla vaikeampaa, vaikka pururatoja sekä puisto- ja metsäteitä löytyy helposti. Siksi suuntaankin metsään lähes aina kotiseudulla käydessäni.



Metsäpoluista ei täällä tosiaan ole pulaa. Kavilannummen motocross-radan seudulla ristiin rastiin mutkittelevat ja harjuilevat ajopolut tarjoavat loistavat puitteet polkujuoksulle: ja valinnanvaraa riittää! Kunhan vain muistaa antaa tietä myös motocross-harrastajille, jotka ajelevat samoja polkuja pitkin.

Trail runningin idea on yksinkertainen: etsi polku ja lähde seuraamaan sitä. Polku johtaa aina jonnekin. Jos se katoaa, käänny takaisin. Vieraissa maisemissa lenkkeillessä kannattaa kuitenkin pitää kännykkä mukana (varmuudeksi vähän tutummillakin seuduilla, sillä niilläkin voi suuntavaiston puuttuessa eksyä, nimimerkillä kokemusta on).

2. Varusteet?

Polkujuoksulle on helppo lähteä - alkuun pääsee, kun löytää polun. Seuraava askel on kuitenkin oikeanlaisten varusteiden hankkiminen.

Epätasaisilla, juurakkoisilla ja kivikkoisilla poluilla lenkkareiden rooli käy suuremmaksi kuin peruslenkeillä. Suunnistajien suosimat nastalenkkarit ovatkin hyvä valinta metsään. Itse en omista vielä nastalenkkareita, mutta harkitsen vakavasti niiden hankkimista - niiden pito olisi tarpeen myös talven liukkailla keleillä.

Äidilläni on tällaiset kevyet nastoilla varustetut Sarvan suunnistuskengät - harkitsen itsekin samanlaisiin sijoittamista.

Metsä juoksuympäristönä asettaa tietysti haasteita varusteille: vedenkestävät vaatteet ja pitkät hihat sekä lahkeet suojaavat herkempiä huonolta säältä, risuilta, juurilta, ötököiltä jne. Muuten polkujuoksulle lähteminen ei vaadi sen kummempia valmistautumisia kuin tavalliselle lenkillekään.

Lenkkimatkojen ja -vauhtien mittaaminen ja seuraaminen voi olla vaikeaa, kun juoksee metsäpolkuja sattumanvaraisesti sinne tänne. Siksi suosittelenkin matkaa mittaavaa GPS-sykemittaria kaikille, jotka haluavat pysyä perillä kulkemastaan matkasta.

3. Vaihtelevuutta treeneihin

Polkua pitkin juostessa tulee kiinnittää askeleisiin huomiota aivan eri tavalla kuin tasaisella maastolla. Pitää oikeasti katsoa, mihin astuu: väistellä liukkaita juuria sekä hyppiä kivien ja kantojen yli. Tämä tekee juoksemisesta hauskempaa: aika kuluu nopeammin kuin tasaisella suoralla juostessa, jolloin ajatukset pääsevät väkisin karkaamaan ihan mihin sattuu. Toisaalta tämän tyyppinen aivot narikkaan -juokseminen on terapeuttista, mutta välillä on kiva keskittyä varsinaiseen juoksemiseen ja askeliin.





Metsälenkit saattavat olla hyvinkin erilaisia riippuen valitusta reitistä ja maastosta. Se tekeekin polkujuoksusta jännittävää ja hauskaa. Reitiksi voi valita korkealle mäelle kiemurtelevan pienen polun, soiden ja sammalten poikki kulkevan pehmeän juoksualustan tai ihan tyypillisen neulasten peittämän metsäpolun. Erilaiset reittimahdollisuudet toki vaihtelevat suuresti ympäristöstä riippuen - Australia tarjoaa varmasti aivan uusia ulottuvuuksia trail runningin harrastamiseen ;)

Vaihtelevassa maastossa juokseminen saattaa olla toisinaan niinkin haastavaa, että varsinainen juokseminen ei ole välttämättä jatkuvasti mahdollista. Välillä on myös käveltävä, kiivettävä tai rämmittävä. Tavoitteellisesti treenaavalle maratonijuoksijalle voi olla kova paikka lopettaa juokseminen kesken treenin ja alkaa kävellä. Joskus on kuitenkin tervettä antaa itselleen lupa pitää tauko ja kiinnittää huomio ympäristöön kovan treenin sijaan. Trail running tarjoaa hyvän väylän tähän.

4. Koordinaatiota, kuntoa ja uusia lihaksia

Polkujuoksu vaatii keskittymistä ja onkin ihan omiaan kehittämään koordinaatiota. Siksi se on hyvä esimerkiksi jalkapalloa tukeva oheistreeni. Polkujuoksu myös sekä vaatii että kehittää erilaista kuntoa kuin tavallinen lenkkeily. Vaihteleva ja haastava maasto tekee juoksemisesta raskaampaa: syke pysyy ylhäällä vaikka juoksuvauhti onkin paljon matalampi kuin asfaltilla juostessa. Polut myös nousevat usein pitkin jyrkkiä rinteitä, joten sykkeen saa hinattua halutessaan välillä hyvinkin korkealle intervallityyliin. Toisinaan syke nousee huomaamattakin siinä polun seuraamisen lomassa. Vaihtelevan, epätasaisen maaston vaikutus näkyy myös siinä, että polkujuoksun jälkeen huomaa usein lihaskipua paikoissa, joiden lihaksista ei normilenkin jälkeen ole tietoakaan - esimerkiksi nilkan pienissä lihaksissa.

5. Elämyksiä yllättävän lähellä

Upeat maisemat Salon Ilmusmäeltä - vaati pientä kapuamista

Parhaimmassa tapauksessa polut johtavat uskomattomien maisemien äärelle. Tämä kohta on tietenkin mielipidekysymys enkä ala tässä yhteydessä hehkuttaa Suomen luontoa sen enempää, mutta kyllä ainakin oma mieli lepää näissä maisemissa. Parasta on, kun löytää sattumalta kivoja lenkkipolkuja ja upeita uusia seutuja, joista nauttii ja joihin voi palata aina uudelleen.

Huippua olisi haastaa itsensä osallistumalla joskus johonkin trail running -tapahtumaan, kuten esimerkiksi Nuuksio maratoniin. Joskus olisi hienoa myös päästä juoksemaan tai vaeltamaan esimerkiksi Lapin maisemiin, joissa trail runningin elämysaspekti nousee vedenylitysten, soiden rämpimisten ja tuntureiden kipuamisten muodossa aivan uudelle tasolle. Ensi kesänä voisikin ehkä ottaa suunnaksi pohjoisen, mutta tänä vuonna keskityn tasmanialaisten polkujen tallaamiseen.

Mihin aika katoaa?

Huhhuh, mihin tää aika oikein katoaa? Viime viikko hurahti ohi semmoista vauhtia että päässä huippaa. Oli niin paljon töitä, kivoja tapahtumia ja illanviettoja sekä kaikenmaailman muita hommia hoidettavana, että jäi treenaaminenkin vähän suunniteltua vähemmälle. Tässä kuitenkin yhteenvetoa viime viikosta:

Maanantai:

• PK 60 min, 10,39 km, keskisyke 153, maks.syke 164, 10,39 km/h
• lihaskuntopiiri 15 min
• työmatkojen pyöräily n. 11 km

Tiistai:

• PK 75 min (puolet metsäpolulla Liinun kanssa, puolet yksin asfaltilla), 11,28 km, keskisyke 135, maks.syke 161, 9,02 km/h
• pyöräily n. 5 km

Keskiviikko:

• PK 90 min, 15,28 km, keskisyke 146, maks.syke 165, 10,18 km/h

Torstai: lepo

Perjantai:

• VK 45 min, 9,08 km, keskisyke 164, maks.syke 177, 12,11 km/h
• alku- ja loppulämpö vauhtikestävyystreenille 12 min, 2,1 km

Lauantai: lepo

Sunnuntai:

• palautteleva PK, 33 min, 5,68 km, keskisyke 150, 10,32 km/h

Viikon aikana tuli juostua n. 54 km, ja kaikki muu treenaaminen jäikin oikeastaan väliin. En ole kyllä tyytyväinen viime viikon treenisaldoon - tosin juoksuvauhtini tuntui jo paljon paremmalta! Erityisesti perjantain VK-treeni lämmitti mieltä. Vauhtikestävyystreeni, jonka tavoitteena on kohtalaisen kova vauhti ja korkea syke koko treenin ajan on mielestäni paljon rankempi, kuin peruskestävyystreeni spurttien kera. 9 kilsan matka reilulla 12 kilometrin tuntivauhdilla on kuitenkin alle puolet tavoitteestani seuraavalle puolimaratonille, joten töitä piisaa!

Nyt tuntuu sen verran hyvältä tuo juokseminen, että ajatus loppukesäkuun kisoista tuntuu aina vaan kutkuttelevammalta. Ajattelemani juoksutapahtuma on Paavo Nurmi -maraton ja matkaksi olin suunnitellut puolimaratonia. Ainut jarruttava tekijä on läksiäisjuhlani, jotka järjestän samana päivänä (28.6.), joten pitää vielä miettiä asiaa. Niin tosiaan, lähden vaihtoon jo 17 päivän päästä, hullua! Vaihtoonkin liittyy vielä kaikkia käytännön asioita, joita pitäisi hoitaa, joten saa nähdä, riittääkö aikaa kisailulle.

Tulevalle viikolle on luvattu niin surkeaa säätä, että voinkin hyvällä mielellä tehdä vähän oheistreeeniä sisätiloissa: kuntosalia, uimista ja vesijuoksua, sen verran kun työni antavat periksi. Treeniohjelmani sisälsi tälle päivälle kevyen lenkin, mutta yllättävä kesämyrsky ei kovasti innostanut lähtemään lenkkipolulle. Onneksi kesällä sää muuttuu nopeasti, ja pilvien takaa pilkottava aurinko houkuttelisi vähän sittenkin lähtemään vielä pikku iltalenkille...

Saa tosiaan nähdä, millaisia treenejä ehdin tällä viikolla vetää, mutta tavoitteena ainakin yksi VK-treeni ja yksi pitkä lenkki, joiden lisäksi toki muutama 45-75 minuutin PK-treeni. Osallistumiseni Paavo Nurmeen riippuu tietysti myös tulevien kahden viikon treenien sujuvuudesta.

Puurohulluutta

En ole blogissani juurikaan kirjoitellut ruuasta, eikä se olekaan tämän blogin tarkoituksena. Tällä viikolla lupasin kuitenkin kiinnittää huomiota ruokavaliooni. Siksi päätinkin kirjoittaa kokonaisen postauksen maailman parhaasta aamiaisesta: puurosta!

Aamupala on minulle ehdottomasti päivän tärkein ateria. Rakastan pitkiä, kiireettömiä aamiaisia, brunsseja ja aamupalaruokaa yleensäkin. Syön puuroa lähestulkoon joka ikinen aamu. Puurolla päivä lähtee hyvin käyntiin. Talvisin se lämmittää mukavasti ennen kylmän ilman armoille joutumista. Kesällä raikas tuorepuuro antaa virtaa ja täyttää vatsan mukavasti. Puuro on urheilijalle, etenkin juoksijalle, loistava aamupala, sillä siitä saa hyviä hiilareita ja kuitua, ja sitä saa halutessaan varioitua myös proteiinipitoisemmaksi ja täyttävämmäksi. Lisäksi puuro sulaa esimerkiksi leipää nopeammin, joten aamulenkillekin voi lähteä melko nopeasti aamupalan jälkeen - kätevää! Parasta puurossa kuitenkin on sen variointimahdollisuudet. Aamupuuroa loihtiessa vain mielikuvitus on rajana. Esittelen seuraavassa muutamia vinkkejäni puuron valmistamiseen sekä omia lempivariaatioitani.

1. Väärinymmärretty mikropuuro

Arkiaamuisin, kun aikaa ja energiaa on rajoitetusti, suosin mikropuuroja. Ne ovat käteviä ja helppoja arjen pelastajia kaltaiselleni pienen yksiön asukkaalle (sekä tiskaamisen että puuron määrän kannalta). Monet luulevat, että vain kattilassa voi valmistaa maukasta puuroa ja että mikropuurot ovat koostumukseltaan litkua tai liisteriä - väärä luulo sanon minä! Mikropuuroahan ei tarvitse valmistaa vain pikakaura- tai pussipuurohiutaleista, joista seuraa vain limainen lopputulos. Itse valmistan arkipuuroni mikrossa käyttäen pohjana tavallisimmin kaurahiutaleita, tattarihiutaleita tai mannaryynejä. Mikrossa valmistuu nopeasti myös esim. ruis-, riisi- tai neljän viljan hiutaleista tehty puuro. Ja hyvää tulee - tosin esim. mannapuuron oikeanlaisen koostumuksen aikaansaanti vaatii hieman harjoitusta.

Mikropuurojakin voi piristää kivasti varioimalla niitä. Mikropuuron voi tehdä veteen, maitoon tai mehuun. Pohjana voi käyttää kaikkia hiutaleita sekä mannaryynejä. Varsinaisia variointimahdollisuuksia riittää loputtomiin. Puuroon voi lisätä makua marjoilla ja hedelmillä - kuivatuilla tai tuoreilla - pilteillä, mehukeitoilla, hunajalla, makeutusaineella sekä mausteilla (omat lempparini ovat kaneli, neilikka ja kardemumma tai vaihtoehtoisesti piparkakkumauste). Puuroon saa rakennetta ja runsautta lisäämällä siihen esimerkiksi mysliä, siemeniä (itse lisään yleensä pellavansiemeniä tai niistä tehtyä rouhetta), pähkinöitä, raejuustoa, rahkaa, jogurttia tai proteiinijauhetta. Valkuaisen vatkaaminen puuron sekaan valmistusvaiheessa tekee siitä jo yllättävän paljon täyttävämpää, mutta tämä onnistuu vain kattilassa tehtyyn puuroon. Myös puuron päälle voi heittää härpäkkeitä laidasta laitaan - vain mielikuvitus on rajana tässäkin. Kivan näköistä aamupalaa on myös mukava syödä!

Mikropuuron sekaan voi heittää vaikkapa marjoja ja mysliä...

... hedelmiä...

... tai perinteiset mehukeitot ja voisilmät mausteineen.

Myönnettäköön, ettei esimerkiksi riisihiutaleista muutamassa minuutissa mikrossa tehty puuro tietenkään voita kunnollista puuroriisistä valmistettua pitkään kattilassa kypsynyttä joulupuuroa, mutta toi ainakin itselleni kivan jouluisen startin päivään tuossa joulun alla. Mikropuuro valmistuu mikrossa sillä aikaa, kun keittää vaikkapa aamukahvit, ja yksinkertaisin resepti on 1 dl kaurahiutaleita, 2 dl vettä -> 3 min mikrossa, joten ajanpuute tai liian suuri vaivannäkö eivät kelpaa esteiksi puuron valmistukselle!

2. Kookoksen mahdollisuudet

Kookoshiutaleita ja -jauhoja

Tällä hetkellä olen täysin hurahtanut kookokseen. Pidän sen mausta niin kovasti, että pakkohan se oli saada jotenkin sumplittua myös puuron sekaan. Googlettelemalla löysin kookospuuroreseptejä, joissa pariin kananmunaan tai valkuaiseen sekä (kookos)maitoon vatkataan kookosjauhoja. Kokeilin jonkinlaista versiota tästä "puurosta", mutta en ollut kovin tyytyväinen lopputulokseen. Se ei nimittäin muistuttanut puuroa juuri millään lailla :D Enemmänkin munakokkelia. Siispä päätin vähän testailla ja kehitellä omat kookospuuroni.

Tältä näyttää kookosjauhosta ja valkuaisista tehty kookos"puuro" - päälle viskasin pellavansiemeniä ja kookoshiutaleita

Mietin pitkään, minkä puuron sekaan ja mihin makuihin yhdistettynä kookos olisi parhaimmillaan. Testasin muutamia variaatioita ja tässä suosikkini (molemmat aika makeita herkkupuuroja):

Ananas-kookos-riisipuuro

Tämä puuro syntyi kuin vahingossa, joten tarkkaa ohjetta siihen ei löydy. Keitin kattilassa ihan perinteistä riisipuuroa osin maitoon ja osin veteen. Käytin nesteitä hieman ohjetta enemmän suhteessa puuroriisin määrään. Heitin sekaan hyvin kypsynyttä tuoretta ananasta (nam!) pieneksi pilkottuna (purkkiananasmurskallakin tulisi varmaan hyvä lopputulos) sekä n. pari rkl kookosjauhoja ja suunnilleen saman verran kookoshiutaleita (vaikea sanoa tarkkoja määriä, sillä lisäilen eri aineita pitkin valmistusvaihetta puuron koostumuksen mukaan). Päälle vielä kookoshiutaleita ja herkullista tuli! Ananas+kookos+riisi = pettämätön yhdistelmä!

Makea ananas-kookos-riisipuuro

Kaurapuuro kookoksella

Toinen suosikkini on kaurahiutaleista tehty kookospuuro, joka valmistuu helposti ja nopeasti kattilassa.
- Kiehauta 2 dl vettä kattilassa ja lisää vajaa 1 dl kaurahiutaleita
- Vatkaa joukkoon yksi valkuainen
- Sekoita joukkoon n. 2 rkl kookosjauhoja ja lisää vielä vettä mielesi mukaan (n. 1 dl), sillä kookosjauhot imevät paljon nestettä
- Lisää vielä oman maun mukaan kookoshiutaleita ja/tai sokeria/makeutusainetta

Lopputuloksena pehmeää ja suussasulavaa puuroa, joka pitää kuitenkin valkuaisen ansiosta nälän loitolla pidempään kuin peruskaurapuuro!

Nautin kookospuuroni simppelisti voisilmän ja kookoshiutaleiden kera

Kookospuurossa voisi aina tietysti käyttää kookosmaitoa lisäämään vielä kookoksen lempeää makua entisestään. En ole vielä oikein kunnolla tutustunut tuohon kookosmaitoon - täytyy testata joskus!

3. Trendikäs tuorepuuro

Kun kuulin ensimmäisen kerran tuorepuurosta, se ei vakuuttanut minua. Muotivillitys, jossa puuroainekset jätetään yön yli muhimaan ja turpoamaan nesteeseen? Ei kuulosta houkuttelevalta. Voiko sitä edes kutsua puuroksi?

Talvella testailin tuorepuuroa muutaman kerran, enkä edelleenkään ollut vakuuttunut - osasyynä tähän varmasti lämpimän aamiaisen merkitys kylminä pakkasaamuina. Vasta nyt kevään mittaan olen tehnyt tuorepuuroa useammin alkanut käsittää, mistä siinä oikein on kyse. Tuorepuuroa tehtäessä nimittäin saa lähestulkoon vapaat kädet yhdistellä erilaisia aineksia, rakenteita sekä makuja ja testata, mikä variaatio on se oma suosikki. Tuorepuuroa tehtäessä huonompikin kokki pääsee loistamaan - kunhan uskaltaa käyttää mielikuvitustaan!

Tuorepuuron tekoon löytyy seuraavanlainen yksinkertainen peruskaava, jonka osasia muuntelemalla saa aikaan hyvinkin erilaisia koostumuksia ja makuja:

1 dl hiutaleita: itse olen käyttänyt kaura- ja tattarihiutaleita, mutta kaipa muutkin käyvät
1 dl nestettä: maitoa, vettä, piimää, mehua...
1 dl massaa: jogurtti, rahka, valkuainen, raejuusto, piltti...
1 rkl makua: marjat ja hedelmät (tuoreet tai kuivatut), hunaja, kaakaojauhe, maustettu proteiinijauhe, mysli, siemenet, pähkinät, kookoshiutaleet...

Tuon kaavan mukaan kun sekoittelee mielivaltaisesti valitsemiaan aineita yhteen ja lykkää yöksi tekeytymään jääkaappiin, niin aamulla saa nauttia raikkaasta ja täyttävästä tuorepuurosta! Itse en kuitenkaan noudata tuorepuuron kaavaa orjallisesti, vaan varioin sen suhteita melko vapaalla kädellä. Tässä muutama esimerkki omista, hatusta heitetyistä resepteistäni, joita olen viime päivien aikana testaillut (suhteet ovat summittaisia, sillä en juurikaan mittaile aineksia keittiössä):

Taatelituorepuuro

½ dl tattarihiutaleita
½ dl kaurahiutaleita
1 dl maitoa
1 dl maustamatonta jogurttia
n. 1 rkl pellavansiemenrouhetta
n. kourallinen pilkottuja kuivattuja taateleita
loraus juoksevaa hunajaa
päälle kuivattuja taateleita

Myslituorepuuro

reilu ½ dl kaurahiutaleita
1 dl maitoa
1 dl maitorahkaa
reilu ½ dl mysliä, jossa runsaasti kuivattuja hedelmiä ja marjoja
loraus hunajaa
päälle hunajaa ja mysliä

Päärynätuorepuuro

1 dl isoja kaurahiutaleita
vajaa 1 dl maitoa
vajaa 1 dl maustamatonta jogurttia
n. 1 rkl pellavansiemenrouhetta
päärynäpiltti
päälle tuoretta päärynää

Vadelmatuorepuuro

1 dl maitoa
1 dl maitorahkaa
n. 1 rkl pellavansiemeniä
n. 1 rkl kuorittuja auringonkukansiemeniä
n. 1 dl jäisiä vadelmia
loraus hunajaa
päälle pellavansiemeniä ja hunajaa








Idea on, että hiutaleet ja muut puuroon heitetyt härpäkkeet (esim. mysli ja siemenet) turpoavat mömmössä jääkaapissa ja saavat yön aikana puuromaisen rakenteen. Kuulostaa (ja näyttää) ehkä ällöttävältä, mutta maku on mahtava ja tekeminen hauskaa ja helppoa. Tuorepuuron teossa onnistuu parhaiten, kun testailee erilaisia ainesosia ja niiden suhteita vähän sen mukaan, mitä milloinkin sattuu keittiön kaapeista löytymään. Vain näin voi löytää itselle mieluisimman maun ja koostumuksen :)

4. Rakkaus lapsuudesta - helmipuuro

Eräänä keväisenä päivänä törmäsin kaupassa helmisuurimopakettiin ja muistin, kuinka mummullani oli tapana tarjota meille aina pehmeää helmipuuroa, kun kävimme kylässä. En ollut syönyt puuroa varmaankaan yli kymmeneen vuoteen, joten pakkohan sitä oli päästä tekemään! Puuro osoittautuikin yhtä herkulliseksi, kun lapsuudestani muistin.

Yleensä tykkään syödä makeita herkkupuuroja ja tuunailla niitä mielin määrin. Helmipuuron erikoisuus on siinä, että se on suolainen puuro, jota ei missään nimessä kannata lähteä varioimaan mitenkään. Se on niin herkullista sellaisenaan. Helmipuuro valmistetaan perunasuurimoista, jotka lisätään kiehuvaan maitoon (suhde n. 1 dl suurimoita 4 dl maitoa kohti). Keitellään hiljalleen n. 8 min, lisätään vähän suolaa ja nautitaan voisilmän kanssa - yksinkertaista ja niin hyvää! Valmis helmipuuro saattaa näyttää jonkun mielestä ällöttävältä, sillä perunasuurimot turpoavat maidossa läpikuultaviksi palluroiksi, mikä saa puuron näyttämään limaiselta. Itse tykkään puuron pehmoisesta ja suussasulavasta rakenteesta.

Helmipuuro on gluteeniton herkku, joten se sopii myös keliaakikoille ja herkkävatsaisille. Itse syön helmipuuroa usein lounaaksi tai iltapalaksi enkä miellä sitä niinkään puurona - enemmänkin se muistuttaa jotain keiton tapaista. Suosittelen kaikille :)

Netti on pulloillaan erilaisia puuroreseptejä, joita haluaisin testailla, mutta suurin osa niistä sisältää kaiken sortin erikoissuurimoita, -jauhoja ja muita -mömmöjä, joita harvemmin löytyy omasta jääkaapista tai ruokakomerosta tai edes lähikaupasta. Lisäksi niihin kuuluu usein monia eri työvaiheita, ja puuron valmistaminen vaikuttaa hankalalta ja hitaalta. Itse yritän pärjätä mahdollisimman pitkälle halvoilla perusaineksilla ja tuunailemaan puuroa sen mukaan, mitä milloinkin keittiön kaapeista sattuu löytymään! Myllyn Paras on kuitenkin onnistunut luomaan puuroreseptisivuston, jota voin suositella kaikille kiinnostuneille :)

Jaahas, se olisi sitten kolme viikkoa enää Suomessa - saa nähdä, miten täytän puurontarpeeni Ausseissa...

Viime viikon treenisaldo ja katsaus tähän viikkoon

Viime viikolla aloitin taas "kunnon" treenaamisen ekaa kertaa maratonin jälkeen. Tosin ensimmäinen "kunnon" treeniviikko päätyikin oletettua kevyemmäksi, palauttelevaksi ja valmistelevaksi viikoksi. Tällä viikolla olisi tarkoituksena päästä juoksemaan jo kovempaa ja pidempiä matkoja kiinnittämällä erityishuomiota niihin olennaisiin seikkoihin, joista viime blogitekstissäni kirjoittelin.

Tässä kuitenkin viime viikon treenejä:

Maanantai:

• PK 60 min, 10 km, keskisyke 156, maks.syke 175, 10 km/h
• työmatkojen pyöräily n. 11 km
• venyttely 30 min

Tiistai:

• PK 50 min, 8,45 km, keskisyke 153, maks.syke 172, 10,15 km/h
• futismatsi, n. 60 min

Keskiviikko:

• PK 80 min + minuutin vedot (7 kpl) 10 min välein, 13,74 km, keskisyke 160, maks.syke 179, 10,30 km/h (osoittautuikin ehkä vauhtikestävyystreeniksi)
• futistreenit 60 min

Torstai:

• palautteleva PK 30 min, 3,74 km, keskisyke 143, maks.syke 152, 7,48 km/h (kevyt aamulenkki metsässä)
• työmatkojen pyöräily n. 11 km

Perjantai:

• PK 80 min, 13,16 km, keskisyke 148, maks.syke 164, 9,87 km/h
• työmatkojen pyöräily n. 11 km
• reilut tunnin venyttelyt ja rullailut - jalat auki!

Lauantai:

• kevyt PK 60 min, 9 km, keskisyke 137, 9 km/h (Tintin kanssa, tuntui jo paremmalta jaloissa)
• pyöräily 6 km

Sunnuntai:

• futismatsi 90 min
• pyöräily n. 13 km
• venyttely 40 min

Semmoisia treenejä viime viikolla. Kilometrikertymähän koko viikolta oli 59 km. Tälle viikolle olen suunnitellut seuraavanlaista ohjelmaa:

• PK 45-80 min x 2
• PK 80-120 min x 2
• VK (joko 60 min kovalla vauhdilla tai 60-90 min pk + vedot)
• Oheistreeninä lihaskuntoa/kuntosali sekä pyöräily (futiskentälle en töiden takia ehdi)

Treeniviikon lopullinen muodostuminen riippuu aika pitkälti siitä, miten jalat ovat palautuneet viime viikosta. Tänään kävin jo 60 minuutin peruskestävyyslenkillä tavoitteena mukavalta tuntuva vauhti palautteluna eilisestä pelistä. Vauhti oli 10,39 km/h ja fiilis parempi kuin viime viikolla yhdelläkään lenkillä. Kyllä ne jalat tästä siis toipuvat ja voimistuvat, hitaasti mutta varmasti! Perään vedin vielä pienen 15 minuutin lihaskuntotreenin, joka toivon mukaan auttaa asiaan.

Kotiseutumaisemissa lenkkeily = parasta!

Jos kehitys jatkuu samanlaisena, voin ruveta pikkuhiljaa miettimään osallistumista vielä niihin viimeisiin juoksukisoihin Suomessa ennen kuin suuntaan toiselle puolelle maailmaa...

Aurinkoista treeniviikkoa kaikille!

Kadonnutta juoksuvauhtia etsimässä

Kun mieli sanoo kyllä, mutta kroppa sanoo ei - liian tuttua. Tällä kertaa kyse ei ole kuitenkaan juoksijan polvesta vaan jostain ihan muusta.

Maratonin jälkeen normaali lenkkivauhtini ei ole palannut entiselleen. Tuntuu, että "juoksutaitoni" jäi Kööpenhaminaan. Joudun yhä pinnistelemään, jotta tuntivauhtini pysyisi tavanomaisilla lenkeilläni edes yli 10 km/h. Ennen tuo vauhti oli minulle hölköttelyä: palauttelu- tai lämmittelyvauhtia. Nyt, kun yritän nostaa vauhtiani, koko kroppa pistää vastaan. Aika miettiä syitä tähän:

1. Jalat jumissa, auts!

Jalkani ovat nyt jo lähes viikon ajan olleet todella jumissa. Reisien tuntemus on kuin elämän ensimmäisen bodypump-tunnin jäljiltä. Juokseminen ei siis tunnu kevyeltä eikä nautinnolliselta. Kipeät lihakset hidastavat vauhtia pahasti. Reisien lisäksi pohje- ja pakaralihakseni ovat jäykät ja kipeät ja jostain syystä myös lonkat (???) ovat kipeytyneet aina viimeistään tunnin juoksemisen jälkeen.

Ongelmaan on yksi selkeä ratkaisu: lihashuolto. Pakko myöntää, että venyttely ja putkirullailu ovat jääneet vähemmälle polven paranemisen jälkeen. Niin sen ei kuitenkaan pitäisi mennä. Lihashuolto on tärkeää myös ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä - ei pelkästään hoitona. Tällä hetkellä ajatus putkirullailusta tuntuu sen verran kivuliaalta, että haluaisin välttää sitä viimeiseen saakka... Hieronta auttaisi taatusti ja olisikin hyväksi taas pikku tauon jälkeen, ja paremmassa rahatilanteessa suuntaisinkin oitis hierojalle, mutta säästöjenkin valuttua Australian suuntaan no can do.

Seuraava ehkä itsestään selvältäkin tuntuva apu on lepo. En kuitenkaan usko sen auttavan. Lepäsin juuri kokonaisen viikon flunssani takia - ei auttanut. Toisaalta juoksutaukokin saattaa olla syynä lihasten kipeytymiseen: ne kun eivät ole nyt tottuneet rasitukseen. Tässä yhteydessä kuitenkin noudatan menetelmää "sillä se lähtee millä se on tullutkin" - oli se sitten järkevää tai ei. Toisin sanoen: jalkani eivät ikinä totu rasitukseen, jos ne saavat levätä joka kerta rasituksen jälkeen. Aion siis totuttaa ne juoksemiseen hitaita lenkkejä vähitellen nopeuttaen ja pidentäen.

2. Hyvä paha oheisharjoittelu

Polven kipeytymisessä oli se hyvä puoli, että opin treenaamaan monipuolisesti ja jouduin väkisinkin tekemään myös varsinaista juoksemista tukevia treenejä, kuten lihaskuntoharjoitteita. Nyt olen treenannut vain juoksemista, mikä ei välttämättä ole kovin tarkoituksenmukaista jalkojen kuntoa ajatellen. Pitäisi käydä enemmän salilla, uimassa, vesijuoksemassa, potkimassa jne. Pyörän selässä olenkin ruvennut taas viihtymään ilmojen lämmettyä.

Toisaalta olen miettinyt esimerkiksi futiksen vaikutusta juoksuharrastukseeni. Tiistain pelin jälkeen jalkani olivat entistäkin kipeämmät: täysin muusina ja tuntuivat jäykiltä puupökkelöiltä. Jalkapallolle tyypillinen intervallijuoksu nopeine suunnan- ja vauhdinmuutoksineen ei ensinnäkään tue tasaista, pitkää kestävyysjuoksua. En ole myöskään varma, onko se hyväksi jaloille lenkkeilyä ajatellen. Ainakin jalat ovat kipeät aina futiksen jälkeen. Toisaalta se taas kuormittaa kroppaani ja jalkojani monipuolisemmin kuin pelkkä lenkkeily ja tuo treeneihin mukavaa vaihtelua, hmm...

3. Huh hellettä

Jep, totuttelu nopeasti saapuneeseen kuumaan säähän kestää jonkin aikaa. Syke on tavallista korkeammalla hidastakin vauhtia juostessa, kroppa väsyy herkemmin ja juokseminen tuntuu rankemmalta. Juonko tarpeeksi? Saanko liikaa aurinkoa? Kannattaisiko suosia aamu- ja iltalenkkejä ja välttää porottavaa keskipäivän aurinkoa? Hyviä kysymyksiä. Kannattaa ainakin pistää harkintaan.

4. Ravinto päin prinkkalaa

Taas tämä iänikuinen ongelma. Kun maha ei voi hyvin, ei kulje lenkkikään. Ravinto ei vaikuta kuitenkaan pelkästään ruuansulatuselimistöön vaan koko kroppaan. Jalat menevät hapoille, jos hiilarivarastot ovat tyhjänä. Lihakset tarvitsevat proteiinia. Tuttu juttu, nämä ohjeet tietävät kaikki. Tällä hetkellä jalkojeni ongelmat eivät johdu ainakaan hiilareiden puutteesta - päinvastoin. Hiilareita saan liikaakin. Niiden muoto on tosin ongelma, joka vaikuttaa koko kehooni ja sitä kautta myös juoksemiseeni: enemmän oikeaa ruokaa, vähemmän herkkuja. Ei ole hyvä saada koko päivän hiilareita karkin muodossa. Kekseillä ei voi korvata aamiaista eikä suklaalla lounasta. Ei näin. Nyt on oikeasti löydettävä joku roti tähän touhuun.

Herkkuja on tullut syötyä viime aikoina siihen tahtiin, että olen saanut pari lisäkiloakin. Lisäkilot eivät sinänsä minua pelota, mutta niiden vaikutus juoksemiseen tietysti ärsyttää. Kaipa kaikki ylimääräinen kannettava lisää jalkojen rasitusta? No, eivätköhän ne kilot karise itsestään pois kunhan vain pääsen taas vauhtiin treenaamisessani ja saan ruokavalion kuntoon. Sitä päivää odotellessa.

Myös nesteytys on asia, johon täytyy kiinnittää tarkemmin huomiota. Juon kyllä paljon, mutta liian iso osa tankkauksestani tapahtuu light-limppareiden muodossa. Enemmän vettä, vähemmän hiilihappoja ja makeutusaineita, niin elimistö kiittää. Ensi viikon tavoitteena voisikin olla katseen kiinnittäminen ravintoon - for real!!



Tämän blogikirjoituksen tarkoitus? Selvittää, mikä juoksuvauhdissani mättää = ladella itsestäänselvyyksiä yrittäen kuulostaa tosi fiksulta.

Mitä opin? Valittaminen ei auta mitään. Syyt ovat selviä, kaikki riippuu itsestä. Ravintopaasausosuus taisi olla yhtä tyhjän kanssa - ainakin iltapalaani tarkasteltaessa:

Tulipa negatiivinen postaus. Pakko vielä sanoa tähän loppuun jotain hyvääkin. Oon saanut viime aikoina kuulla, kuinka mun treenaamiseni on inspiroinut muutamia tuttuja ja vähän tuntemattomiakin myös juoksemaan. Vaikka kirjoitan tätä blogia itseäni varten, on kiva kuulla, että joku lukee näitä valituksia ja sepityksiä. Vielä kivempi on kuulla, jos oon oikeesti saanut innostettua jonkun lenkkipolulle. Se motivoi kyllä itseäkin taas treenaamaan ja jatkamaan tätä kivaa harrastusta vaikeistakin päivistä huolimatta :)

Stoppi herkkukierteelle, NYT!

Nyt on vietetty pari viikkoa hiljaiseloa niin bloggaamisessa kuin myös treenaamisessakin, ja on jo korkea aika lopettaa laiskottelu ja jatkaa normaalia elämää. Viime viikot ovat pitäneet sisällään paljon spesiaaleja päiviä, kuten esimerkiksi siskoni Liinun ylioppilasjuhlat, jotka ovat sekoittaneet treeni- ja syömisrytmiäni pahemman kerran. Juhlat on nyt juhlittu ja paluu arkeen saa luvan tapahtua nyt.

Viikonloppuna juhlittiin perheen uutta ylioppilasta

Joskus on ihan ok herkutella. Mutta suklaakakun syöminen kolmatta päivää putkeen aamiaiseksi, lounaaksi ja iltapalaksi alkaa olla jo liikaa. Olen saanut kuulla useaan otteeseen, kuinka minun ei pitäisi "stressata" syömisestäni tai kuinka mulla olisi "varaa" vetää kakkua niin paljon kuin haluan - juoksenhan niin paljon. Kyse ei nyt olekaan siitä. Koko homma toimii itse asiassa juurikin toisinpäin: treenaamisen takia minulla ei olisi varaa herkutella mielin määrin. Herkkujen vaikutuksen juoksemiseen huomaa nimittäin heti. Olen nyt flunssasta parannuttuani käynyt neljä kertaa kevyellä lenkillä, ihan vain testailemassa tuntemusta jaloissa ja kropassa. Joka kerta kakut, keksit, karkit yms ovat painaneet mahan pohjalla, hidastaneet juoksuvauhtia ja tehneet lenkistä vähintäänkin epämukavan. Kerran jouduin jopa lopettaa juoksemisen pahan olon takia. Ei hyvä! Onneksi juhlia ei ole nyt tiedossa vähään aikaan!

Taistelu loputonta makeanhimoani vastaan alkaa tästä päivästä. Yritän korvata kakut ja karkit hedelmillä ja marjoilla, jotka eivät haittaa treenaamistani, tai sitten siirtää herkutteluajankohdan treenien jälkeen ja pitää herkkujen määrän kohtuullisena. Helpommin sanottu kuin tehty :D tosin treenien jälkeen harvemmin tekee edes mieli kermakakkua. Urheilu ja terveellinen ruokavalio tukevat toisiaan, ainakin omalla kohdallani!

Viimeinen pala kakkua vähään aikaan

Tajusin juuri, että lähden tasan kuukauden päästä Australiaan. Aika menee niin nopeasti!! Ennen reissuani haluaisin kuitenkin kovasti juosta vielä jonkun kisan täällä kotimaisemissa (= Suomessa). Vaikka maratonista on vasta reilu pari viikkoa, kaipaan jo sitä itsensä ylittänyttä fiilistä, jonka saan vain juoksukisoista. Harmi vaan, että kisoja on yleensä vain viikonloppuisin, ja vapaat viikonloput ovat kesäkuussa vähissä! Kesäkuun lopussa saatan pystyä osallistumaan yhteen kisaan, mutta siitä lisää lähempänä.

Jos nyt aion juosta vielä jonkun virallisen kisan ennen lähtöäni, haluaisin myös valmistautua siihen edes jollain tasolla. Niinpä laadin itselleni jälleen pienen treeniohjelman. Ensimmäinen viikko sisältää kolme kevyttä PK-treeniä (45-75 min), yhden pidemmän PK-treenin (90-120 min) ja mahdollisesti yhden VK-treenin, jalkojen fiiliksestä riippuen. Tämän ja eilisen päivän kevyillä pk-lenkeillä (eilen 1 h 10 km, tänään 50 min 8,46 km) huomasin jo parin viikon juoksutauon vaikutuksen jalkoihini: en muista, milloin ne olisivat viimeksi olleet näin kipeät ja jumissa. Tämän viikon treenien tarkoituksena onkin lähinnä totuttaa jalat taas juoksemiseen. Ensi viikolla on vasta oikea aika juosta pidempään ja kovempaa - pehmeä lasku ennen kaikkea. Ihan tämän illan peliäkin ajatellen on myös elintärkeää muistaa lihashuollon merkitys: kunnon venyttelyt ja rullailut!!

Suomen kesässä kelpaa juoksennella!